Törkein/ahnein perinnönjakoon liittyvä tarinasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vain mahdollista niin karsikaa hyvät ihmiset omaisuutta ennen kuolemaa ja myykää vaikka talo ja muuttakaa vuokralle vaikka yli 70vuotiaana ja käyttäkää rahat itseenne. Näitä suku riitoja on joka suvussa. Matkustelkaa ja lahjoittakaa rahaa jo eläessänne. Sairasta tämä ihmisten ahneus muiden tienaamia rahoja kohtaan

Täytin juuri 70 v. Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. en todellakaan ala hävittämään omaisuuttani. Elinikää voi vielä olla vaikka yli 30 vuotta. Kuoltuani en ole seuraamassa perintöriitoja, jos perittävää jää.

Olehan nyt realisti, 10 hyvää vuotta voit vielä saada. Tietty ainahan 100 vuotiaaksi voi elää, mutta se elämänlaatu ei välttämättä enää lopussa ole sitä luokkaa että olet tietoinen iästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Väärin! PerinnönJAKOA ei tarvitse tehdä, mutta kun perunkirjoitus toimitetaan verottajalle, verottaja lähettää kaikille perintöverolaskut. Eli nimenomaan *henkilökohtaiset* perintöverot, jotka perustuvat omaisuuden kokonaissummaan. Eivät ne perintöverot yhteisvastuullisia ole, siksi minä eikä moni muukaan ymmärrä miksi kotimaassa asuva sisar joutui ne maksamaan.

Kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, että ellei ole edes saanut perintöä (eli perintöä ei ole jaettu tai voitu jakaa, olipa syy mikä tahansa), niin kuolinpesän osakkaat joutuvat jo maksamaan perintöveroa? Mistä se perintöveron maksamiseen tarvittava raha siinä kohtaa otetaan??

Kun täällä on näitä asianajajiakin kirjoittelemassa, niin valaisisitteko hiukan tätä asiaa? Läheinen juuri tällaisessa tilanteessa ja vielä ei ainakaan ole tullut tietoa perintöverosta, mutta omaisuutta ei jaeta varmasti vuosiin. Huolettaa todella hänen puolestaan, jos perintöveroa joutuu maksamaan, mistä rahat?

Jos yksikin osakas vaatii pesän jakoa, niin jaettavahan se on. Jos ei tulla sopuun, niin oikeuden kautta.

Vaan sitten on vielä semmonen juttu, että esim. lesken hallintaoikeus rajoittaa mahdollisuuksia myydä ja jakaa. Jos osakkaalla ei ole rahaa perintöveron maksuun, niin se on sitten otettava lainaa, tai vero menee ulosottoon. Sitten vouti ulosmittaa joko muuta omaisuutta tai tämän kuolinpesän osuuden.

Tosin perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.

Tämä on tosiaan ongelma monelle, jossa pesää hallinnoi nuori leski, ehkä nuorempi kuin perijät. Verot on maksettava, vaikka omaisuudesta ei ehkä koskaan pääse itse nauttimaan. Niin se kuulkaa menee.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä (nuorehko) leski ei ymmärtänyt, että oli allekirjoittanut avioehdon. Hoki vaan, että puolet puolet. Änkyröi joka välissä, myi omaisuutta ennen perunkirjoitusta ja perunkirjoituksessa piti huutokauppaa, että saa kaikki omaisuuden arvot nostettua mahdollisimman suuriksi, jotta perilliselle tulisi mahdollisimman kovat verot. Lopetutti kuolinpesän omistaman eläimen kysymättä keneltäkään. Että kun täällä on kirjoitettu, että kun on yksi perillinen ja testamentti, niin riitaa ei tule, no silti voi tulla. Nyt leskeä on sitten katseltava hamaan tulevaisuuteen asuttamassa yksin vainajan sukutilaa.

Laittoiko kukaan tuolle vastaan? Avioehdon takia tietysti lesken hallintaoikeus yhteiseenkotiin saa siellä asua. Jos oikeat perijät eivät laita vastaan niin tottakai leski ottaa kaiken mitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä (nuorehko) leski ei ymmärtänyt, että oli allekirjoittanut avioehdon. Hoki vaan, että puolet puolet. Änkyröi joka välissä, myi omaisuutta ennen perunkirjoitusta ja perunkirjoituksessa piti huutokauppaa, että saa kaikki omaisuuden arvot nostettua mahdollisimman suuriksi, jotta perilliselle tulisi mahdollisimman kovat verot. Lopetutti kuolinpesän omistaman eläimen kysymättä keneltäkään. Että kun täällä on kirjoitettu, että kun on yksi perillinen ja testamentti, niin riitaa ei tule, no silti voi tulla. Nyt leskeä on sitten katseltava hamaan tulevaisuuteen asuttamassa yksin vainajan sukutilaa.

Laittoiko kukaan tuolle vastaan? Avioehdon takia tietysti lesken hallintaoikeus yhteiseenkotiin saa siellä asua. Jos oikeat perijät eivät laita vastaan niin tottakai leski ottaa kaiken mitä saa.

Riippuu tietysti avioehdon sisällöstä, mutta vähintäänkin hallintaoikeus yhteiseen kotiin on. Jos se on pesän ainut omaisuus, niin hankalampi paikka.

Narsistiäitini yritti järjestää melko vauraalle isälleni asioidenhoitajan, vaikka tämä oli ihan täydessä järjessä (ei kuullut tosin hyvin). Aikanaan äiti oli vaatinut itse avioehtoa, mutta onnistui poistattamaan sen 9 kk ennen isäni kuolemaa, jotta saisi osituksessa puolet omaisuudesta, ja näin kävikin. En tosin ole varma, että asiakirjassa oli isän allekirjoitus. Ilman tuota paperia isän omaisuus olisi jaettu meille lapsille. No, taannoin sitten narsistiäitini kuoli, ja löysin kaiken tämän dokumentaation. Ei enää yllättänyt, suomut olivat pudonneet silmiltäni jo joku aika sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään vippejä tms. Pesä oli jaettu, tietysti, ei muuten voida henkilökohtaisia veroja määrätä! Ja turha sun syytellä, kun et ole tilanteessa ollut. Totuus on, että Suomessa asuva sisar joutui pesän vastuuhenkilönä maksamaan ulkomailla asuvan veron, jota hän ei maksanut, vaan kylmästi ryösti sen osuuden maksamatta verojaan Suomeen.

Väärin! PerinnönJAKOA ei tarvitse tehdä, mutta kun perunkirjoitus toimitetaan verottajalle, verottaja lähettää kaikille perintöverolaskut. Eli nimenomaan *henkilökohtaiset* perintöverot, jotka perustuvat omaisuuden kokonaissummaan. Eivät ne perintöverot yhteisvastuullisia ole, siksi minä eikä moni muukaan ymmärrä miksi kotimaassa asuva sisar joutui ne maksamaan.

Kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, että ellei ole edes saanut perintöä (eli perintöä ei ole jaettu tai voitu jakaa, olipa syy mikä tahansa), niin kuolinpesän osakkaat joutuvat jo maksamaan perintöveroa? Mistä se perintöveron maksamiseen tarvittava raha siinä kohtaa otetaan??

Pankista lainaa jos ei ole itsellä rahaa. Tai sitten kieltäytyy perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä (nuorehko) leski ei ymmärtänyt, että oli allekirjoittanut avioehdon. Hoki vaan, että puolet puolet. Änkyröi joka välissä, myi omaisuutta ennen perunkirjoitusta ja perunkirjoituksessa piti huutokauppaa, että saa kaikki omaisuuden arvot nostettua mahdollisimman suuriksi, jotta perilliselle tulisi mahdollisimman kovat verot. Lopetutti kuolinpesän omistaman eläimen kysymättä keneltäkään. Että kun täällä on kirjoitettu, että kun on yksi perillinen ja testamentti, niin riitaa ei tule, no silti voi tulla. Nyt leskeä on sitten katseltava hamaan tulevaisuuteen asuttamassa yksin vainajan sukutilaa.

Laittoiko kukaan tuolle vastaan? Avioehdon takia tietysti lesken hallintaoikeus yhteiseenkotiin saa siellä asua. Jos oikeat perijät eivät laita vastaan niin tottakai leski ottaa kaiken mitä saa.

Kyllä, se mitä pystyttiin. Jälkikäteen on kyllä harmittanut, ettei hänen toimistaan tehty rikosilmoitusta, erityisesti tuo eläimen tappaminen. Ainakin hänelle on tehty selväksi, että asumisoikeus koskee vain päärakennusta, ei koko tilaa. Ei meinannut uskoa tätä ja asianajajan kanssa vänkäsi vastaan. Sitten laittoi välit poikki perilliseen, jonka kanssa oli siis ennen elänyt saman perheen jäsenenä. Käänsi myös perillisen sukulaiset tätä vastaan, kun kaikki uskoivat sen, että leskelle olisi kuulunut puolet.

Vierailija kirjoitti:

Tällanen homma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lle tiedoksi, että tuollainen menehtyneen ihmisen omaisuuden vieminen ennen perinnönjakoa on kirjaimellisesti rikos.

Silti sitä tehdään, eivätkä muut perilliset jaksa ruveta asiasta riitelemään.

Oma sisarukseni on sitä mieltä, että minulle ei tarvitse antaa mitään äidin jäämistöstä, koska minulla ei ole lapsia, kun taas hänellä on. Suomen laki ei hänelle merkitse yhtään mitään.

.

Hän onkin jo jaellut äidin tavaroita lapsilleen, eikä äiti ole edes vielä kuollut.

.

Ikävintä tässä on se, että äidillä on asiasta paha mieli, koska olisi tahtonut että me yhdessä keskustelisimme niistä hänen rakkaista tavaroistaan. Ei siellä mitään ihmeellistä tai arvokasta olekaan, mutta periaatteen vuoksi.

.

Minä en ainakaan rupea sisarukseni käytöksestä riitelemään, menköön. Toisaalta hyvä, jos jotkin tavarat sieltä tosiaan ovat sisarukseni lapsille kelvanneet. Useinhan jäämistö vain annetaan jollekin kirpparille myytäväksi ja iso osa myyntiin kelpaamatonta viedään suoraan kaatikselle.

.

Mutta on toki minullakin paha mieli, koska tiedän, ettei äiti olisi halunnut homman näin menevän.

Mitä ihmeen lapatossuja sinä ja äitisi olette? Miksi se sisko saa tehdä toisen omaisuudella mitä haluaa? Sehän on varas, rikollinen.

Niin on. Tyypillinen narsisti, valehteleekin sumeilematta päin näköä. Hänen kakkosperheensä on nykyään hänen hovinaan.

En nyt tiedä, olenko sen paremmin minä kuin iäkäs äitinikään lapatossuja, hän on ollut sokeakin jo monta vuotta, minä asun toisessa maassa. Rupea nyt siinä riitelemään kun ei voi edes oleskella paikkakunnalla, että voisi mitään rikosilmoitusta ruveta väsäämään.

Mielestäni ei kannata. Kyllähän sen ihmisen kanssa on tullut tapeltua monet kerrat, mutta jos tunnet ketään narsistia lähemmin, ymmärrät, miksi paras keino on väistyä ja olla kuin ei olisi olemassakaan. Riitelykin on aivan mahdotonta, kun toiselta puuttuu kokonaan omatunto ja empatia ja oman häiriintyneen persoonallisuutensa tunto. Mistään keskustelusta ei tule uutta eikä vanhaa.

Kun tuollaista on kestänyt vuosikymmeniä, sitä vähitellen väsyy eikä kerta kaikkiaan jaksa ns pitää puoliaan.

Noh isä joutui onnettomuuden seurauksena hoitokotiin. Minä siivosin asunnon ja otin tärkeimmät esineet talteen, pyysin apua sisaruksilta mutta he eivät olleet isän kanssa missään tekemisissä. Ei kiinnostanut tavarat tai valokuvat niin heitin sitten pois kun ei hoitokotiin voinut kaikkea ottaa. Nyt isä kuoli niin johan oltais tulossa repimään minulta esineitä ja valokuvia mitkä säästin itselleni vaikka esineistä he edes tiedä mitkä on isän ollut ja mitkä minun. Huoh. Rahaperinnöstä ei onneksi tarvi tapella kun ei mitään laskujen jälkeen jää.

Toiset perheet ne ymmärtää sukupolvisen varallisuuden kerryttämisen päälle, ja toiset puolestaan ei.

Ei varallisuus ja pääoma ainakaan sellaisiin sukuihin kerry, jossa kaikki suhtautuvat omaisuuteen niinkuin se olisi vain heille kuuluvaa ja vain heidän ansioillaan hankittua.

Nykyinen talousajattelu yhteiskunnissa on itsessään esimerkki siitä, miten tulonlähteeksi tehdään sellainen toiminta, jossa laskun maksaja on aina vain isommassa määrin nuorempi sukupolvi. Se voisi olla vaikkapa asumisen tai energian tai ruoan hinnalla kyykyttäminen, ja samalla poliittisilla ideoilla ajetaan myös palkanmaksu alas.

Todellinen tilanteen kriisiytyminen tehtäisiin sillä jos tuo nuorilta kerättykin varallisuus hassattaisiin ilman että se palautuu nuoremmille mitenkään.

Kaikki eivät tule tätä koskaan ymmärtämään, toisilla siihen ei riitä kyky, ja toisilla ei riitä halu, kun oma etu aina tärkeämpi.

Kai ap ilmoitti heti poliisille varkaudesta? Kuolinpesästä ei oteta mitään pois ennen perunkirjoitusten valmistumista.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt paljonkin miten olla tasapuolinen lapsille, kun toinen tienaa 6000/kk, puoliso saman, ihan itse hankittua omaisuutta ja puolison, oman perheensä ainokaisen, puolelta nyt jo lahjoituksena tullutta omaisuutta riittää.

Toinen lapsista puolisonsa kanssa tienaa yhteensä sen mitä toinen lapsi yksin ja ainoa omaisuus on velkainen asunto.

Eli rakastanko toista lasta enemmän jos testamentaan mökin vain toiselle tai autan toista taloudellisesti eläissäni?

Tasapuolinen täytyy olla. Aivan ehdottoman tasapuolinen. Kyse on aina rakkaudesta, ja yhtä lasta ei saa suosia. Eläessä eikä kuollessa.

Olen istunut käräjäoikeudessa katsomassa, kun vastapuoli valehteli korvat heiluen vainajan asioista ja tapahtumista. Tuomari oli kuitenkin kokenut ja hänenkin naamasta näki, ettei usko selityksiä. Samassa jutussa yksi testamentin moittijoista puhui rakkaasta tädistään, vaikka ei ollut missään tekemisissä liki 50 vuoteen tätinsä kanssa, puhui asioista mitä oli tapahtunut '60-luvulla...

Testamentti piti ja vastapuoli sai omaisuuden sijaan 60.000 laskun maksettavaksi.

Isän puolen mummoni kuoli, jolloin äitini (olivat eronneet 8 vuotta aikaisemmin) soitti minulle, ja pyysi minua käymään paikan päällä katsomassa löytyisikö sieltä hänelle mummoni koruja, koska "oli kuitenkin isäni kanssa naimisissa niin pitkään."

Anna mun kaikki kestää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärin! PerinnönJAKOA ei tarvitse tehdä, mutta kun perunkirjoitus toimitetaan verottajalle, verottaja lähettää kaikille perintöverolaskut. Eli nimenomaan *henkilökohtaiset* perintöverot, jotka perustuvat omaisuuden kokonaissummaan. Eivät ne perintöverot yhteisvastuullisia ole, siksi minä eikä moni muukaan ymmärrä miksi kotimaassa asuva sisar joutui ne maksamaan.

Kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, että ellei ole edes saanut perintöä (eli perintöä ei ole jaettu tai voitu jakaa, olipa syy mikä tahansa), niin kuolinpesän osakkaat joutuvat jo maksamaan perintöveroa? Mistä se perintöveron maksamiseen tarvittava raha siinä kohtaa otetaan??

Kun täällä on näitä asianajajiakin kirjoittelemassa, niin valaisisitteko hiukan tätä asiaa? Läheinen juuri tällaisessa tilanteessa ja vielä ei ainakaan ole tullut tietoa perintöverosta, mutta omaisuutta ei jaeta varmasti vuosiin. Huolettaa todella hänen puolestaan, jos perintöveroa joutuu maksamaan, mistä rahat?

Jostakin ne rahat pitää kääriä, ottaa sitten vaikka lainaa maksaakseen. Itse olen maksanut isäni kuoltua jo 1983 perintöverot, pesä on edelleen kokonaan jakamatta kun äiti 97-v. elää edelleen. Kirpaisi kyllä opiskelijan kukkaroa aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä (nuorehko) leski ei ymmärtänyt, että oli allekirjoittanut avioehdon. Hoki vaan, että puolet puolet. Änkyröi joka välissä, myi omaisuutta ennen perunkirjoitusta ja perunkirjoituksessa piti huutokauppaa, että saa kaikki omaisuuden arvot nostettua mahdollisimman suuriksi, jotta perilliselle tulisi mahdollisimman kovat verot. Lopetutti kuolinpesän omistaman eläimen kysymättä keneltäkään. Että kun täällä on kirjoitettu, että kun on yksi perillinen ja testamentti, niin riitaa ei tule, no silti voi tulla. Nyt leskeä on sitten katseltava hamaan tulevaisuuteen asuttamassa yksin vainajan sukutilaa.

Minun sympatiani menee tässä kyllä lesken puolelle. Onneksi meillä on sellainen laki, ettei edes ilkeät lapsipuolet voi leskeä kotoaan pois ajaa. 

Nuori leski voi muuten ottaa sinne mäelle myös vaikka uuden sulhon ja sillekään te ette mahda mitään.

Isoisä kuoli, ja kun mentiin ensimmäistä kertaa kuoleman jälkeen hänen palveluasunnossa käymään, paikalla olikin jo huoltomies mittailemassa. Veikkaan että oli etsimässä arvoesineitä omaan taskuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vain mahdollista niin karsikaa hyvät ihmiset omaisuutta ennen kuolemaa ja myykää vaikka talo ja muuttakaa vuokralle vaikka yli 70vuotiaana ja käyttäkää rahat itseenne. Näitä suku riitoja on joka suvussa. Matkustelkaa ja lahjoittakaa rahaa jo eläessänne. Sairasta tämä ihmisten ahneus muiden tienaamia rahoja kohtaan

Täytin juuri 70 v. Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa. en todellakaan ala hävittämään omaisuuttani. Elinikää voi vielä olla vaikka yli 30 vuotta. Kuoltuani en ole seuraamassa perintöriitoja, jos perittävää jää.

Olehan nyt realisti, 10 hyvää vuotta voit vielä saada. Tietty ainahan 100 vuotiaaksi voi elää, mutta se elämänlaatu ei välttämättä enää lopussa ole sitä luokkaa että olet tietoinen iästäsi.

Mikä hyvien elinvuosien jakaja täällä kirjoittaa. Hyvillä elintavoilla ja asenteella ihminen voi elää reippaasti yli satavuotiaaksi. Iäkkäiden ihmisten välillä on suuria eroja. On paljon satavuotiaita, joilla leikkaa vielä ihan hyvin. Jos perilliset eivät halua nähdä sitä vaivaa, mikä kuolinpesän selvityksestä koituu, voi aina luopua perinnöstä. Liian hyvää on palvelu, jota nykyään monasti toivotaan, että perinnönjättäjä muuttaisi koko omaisuutensa rahaksi ennen kuolemaansa. Se olisi vaivatonta jakaa, että pääsisi sitten vaikka Thaimaahan lomalle. Perintöverotuksestakaan on turha kitistä. Niillä rahoilla maksetaan ne kohtuuhintaiset joillekin jopa ilmaiset palvelut ja tuet, joista Suomessa nautitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei liity aiheeseen,mutta miten tuo vero  tulee jos perukirjassa on jokaiselle osuus  x2,mutta sitte jakokirjassa onkin  korjattu ja oikea osuus on x1.

Eli perukirja menny ensin verottajalle , ja sitte perässä jakokirja, missä toteutuneet  jaot.

Mikä tuohon muuten on oikea vastaus?minulla varmaan sama kysymys kohta edessä, perukirjat tehty,mutta mun mielestä summat aika hatusta revittyjä ja suurella tunteella.

Äidin kuoleman jälkeen sisareni perheineen yöpyi äitini asunnossa. Veivät esineitä mukanaan, valokuvia ja muita esineitä. Osa esineistä oli piilotettu eri paikkoihin, oletettu tarkoitus lienee ollut, että sisar hakisi ne myöhemmin. (Äiti oli kirkas ajattelultaan kuolemaansa saakka, ei piilotellut tavaroita.)  Tämä sisar on myös  minulle ehdottanut ja pyytänyt, että " kai sitten jätät omaisuutesi hänen tyttärelleen perintönä." //Perinnönjaon jälkeen ovat välit olleet asialliset sisarusten välillä. Koin sen sillä tavalla, että se olisi ollut vanhempieni tahto, että pidetään puhevälit.