Oireettomat vaihdevuodet - tabu?

Haluan vain sanoa, että pyytäkää tarkistamaan luuston kunto, vaikka olisikin oireettomat vaihdevuodet. Minulla on lääkärin määräyksestä korvaushoito. Ehdotin jo välillä, jos sen voisi jättää pois, mutta kaksi lääkäriä mainitsi osteoporoosin riskin. Kävin kuvissa ja alkava osteoporoosi näkyi siellä, vaikka siis on tämä hoito. monet huomaavat tilanteen vasta, kun luita on jo mennyt poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kommentti koskee sitä, että kun ei vaihdevuosioireita tai ongelmia ole, ei niistä siis keskustellakaan. Toisaaltahan tämä on totta, mutta ei silti selitä sitä, että ne harvatkin asiaa koskevat keskustelut poistatetaan, tai ainakin vängätään vastaan, että onpas juupas oireita, ja jos olet niin tyhmä, ettet tajua niitä, kyllä muut tajuavat.

Lehdistä ja myös terveysfoorumeilta saa sellaisen käsityksen, että vaihdevuosiin kuuluu aina oireita, nimenomaan ikäviä oireita. Tässä ketjussa on jo monta oireetonta, mikä on vastaus yhteen minua askarruttaneeseen kysymykseen. Toinen kysymys on se, miten muilla oireettomilla on jatkossa sujunut. Ja kolmantena se, miksi tämä aihe on joillekin niin tavattoman arka, että edes muut eivät siitä saisi puhua.

Ap

Jo 1920-luvulla syntynyt isoäitini kertoi, etteivät vaihdevuodet aiheuttaneet hänelle mitään oireita. Oli hoikka.

Minusta on hyvä että havahdutaan myös sen tajuamiseen, että kaikki vaihdevuosioireilu (tai sellaiseksi oletettu) on iso bisnes mm luontaistuotekaupassa. Enkä tällä sinänsä vähättele oireita. Suhtaudun vain kriittisesti kaikkeen siihen sirkukseen, mikä tämän asian ympärillä pyörii. Viime vuosina on tullut jo olo, että kuuluu samaan sarjaan kuin vapaan seksin syöttö, vaihdevuosista ja vaginan ikääntymisestä saavat nyt lukea kaikki vauvasta vaariin. Onko sekään ihan tarpeen? Mitä jos ylenpalttinen tieto saa vain meidät vahtaamaan kehoamme ylenmäärin? Ikäänkuin kaikki poikkeamat totutusta olisivat epämieluisia. Nimenomaan oirepuhetta on ihan valtavasti ja toki keinoja oireiden poistamiseen.

Kuulisin itse mieluusti kokemuksia hormonikierukasta. Minun pitäisi käydä se vaihdattamassa, täytän 50 enkä koe mitään, minkä voisin tulkita selkeäksi vv-oireeksi. Unettomuudesta olen tosin kärsinyt vaihtelevasti pitkin elämääni. Olen lapseton ja miehetön. Ehkä libido on vähän laskenut viime vuosina, tai sitten olen vain löytänyt jonkin rauhan ja tyneyden yksinolossani.  Ihan hyvällä mielellä toistaiseksi odotan tulevia vuosia. 

Osittain tuo oireista puhuminen lisää sitä, että koetaan ihmeenä, ettei itsellä ole kummempia oireita ollut. Eli pidetään normina suuria ja hankalia oireita ja lasketaan monta asiaa kuuluviksi vaihdevuosiin, vaikka johtuisivat muista asioista. Lääkäritkin ovat tuosta joutuneet tilille eli selvät sydänsairauden tai uniapnean oireet on esimerkiksi pantu vaihdevuosien piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kommentti koskee sitä, että kun ei vaihdevuosioireita tai ongelmia ole, ei niistä siis keskustellakaan. Toisaaltahan tämä on totta, mutta ei silti selitä sitä, että ne harvatkin asiaa koskevat keskustelut poistatetaan, tai ainakin vängätään vastaan, että onpas juupas oireita, ja jos olet niin tyhmä, ettet tajua niitä, kyllä muut tajuavat.

Lehdistä ja myös terveysfoorumeilta saa sellaisen käsityksen, että vaihdevuosiin kuuluu aina oireita, nimenomaan ikäviä oireita. Tässä ketjussa on jo monta oireetonta, mikä on vastaus yhteen minua askarruttaneeseen kysymykseen. Toinen kysymys on se, miten muilla oireettomilla on jatkossa sujunut. Ja kolmantena se, miksi tämä aihe on joillekin niin tavattoman arka, että edes muut eivät siitä saisi puhua.

Ap

Jo 1920-luvulla syntynyt isoäitini kertoi, etteivät vaihdevuodet aiheuttaneet hänelle mitään oireita. Oli hoikka.

Minusta on hyvä että havahdutaan myös sen tajuamiseen, että kaikki vaihdevuosioireilu (tai sellaiseksi oletettu) on iso bisnes mm luontaistuotekaupassa. Enkä tällä sinänsä vähättele oireita. Suhtaudun vain kriittisesti kaikkeen siihen sirkukseen, mikä tämän asian ympärillä pyörii. Viime vuosina on tullut jo olo, että kuuluu samaan sarjaan kuin vapaan seksin syöttö, vaihdevuosista ja vaginan ikääntymisestä saavat nyt lukea kaikki vauvasta vaariin. Onko sekään ihan tarpeen? Mitä jos ylenpalttinen tieto saa vain meidät vahtaamaan kehoamme ylenmäärin? Ikäänkuin kaikki poikkeamat totutusta olisivat epämieluisia. Nimenomaan oirepuhetta on ihan valtavasti ja toki keinoja oireiden poistamiseen.

Kuulisin itse mieluusti kokemuksia hormonikierukasta. Minun pitäisi käydä se vaihdattamassa, täytän 50 enkä koe mitään, minkä voisin tulkita selkeäksi vv-oireeksi. Unettomuudesta olen tosin kärsinyt vaihtelevasti pitkin elämääni. Olen lapseton ja miehetön. Ehkä libido on vähän laskenut viime vuosina, tai sitten olen vain löytänyt jonkin rauhan ja tyneyden yksinolossani.  Ihan hyvällä mielellä toistaiseksi odotan tulevia vuosia. 

Osittain tuo oireista puhuminen lisää sitä, että koetaan ihmeenä, ettei itsellä ole kummempia oireita ollut. Eli pidetään normina suuria ja hankalia oireita ja lasketaan monta asiaa kuuluviksi vaihdevuosiin, vaikka johtuisivat muista asioista. Lääkäritkin ovat tuosta joutuneet tilille eli selvät sydänsairauden tai uniapnean oireet on esimerkiksi pantu vaihdevuosien piikkiin.

Minua ärsyttää se, että vaihdevuodet - kuukautisten ohella - ovat vakioselitys kaikelle, mikä naisessa tai peräti koko naissukupuolessa on katsojan mielestä ei-miellyttävää käytöstä.

Miehet saavat olla känkkäränkkiä, kiukkupusseja ja kaahailijoita ihan luonteensa vuoksi, mutta naisen katsotaan syyllistyvän samaan vain hormonien vuoksi. Kyllä minut on tunnettu tasaisen äksynä siitä lähtien, kun opin suuntaamaan katseeni ja hallitsemaan raajojani. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kommentti koskee sitä, että kun ei vaihdevuosioireita tai ongelmia ole, ei niistä siis keskustellakaan. Toisaaltahan tämä on totta, mutta ei silti selitä sitä, että ne harvatkin asiaa koskevat keskustelut poistatetaan, tai ainakin vängätään vastaan, että onpas juupas oireita, ja jos olet niin tyhmä, ettet tajua niitä, kyllä muut tajuavat.

Lehdistä ja myös terveysfoorumeilta saa sellaisen käsityksen, että vaihdevuosiin kuuluu aina oireita, nimenomaan ikäviä oireita. Tässä ketjussa on jo monta oireetonta, mikä on vastaus yhteen minua askarruttaneeseen kysymykseen. Toinen kysymys on se, miten muilla oireettomilla on jatkossa sujunut. Ja kolmantena se, miksi tämä aihe on joillekin niin tavattoman arka, että edes muut eivät siitä saisi puhua.

Ap

Jo 1920-luvulla syntynyt isoäitini kertoi, etteivät vaihdevuodet aiheuttaneet hänelle mitään oireita. Oli hoikka.

Minusta on hyvä että havahdutaan myös sen tajuamiseen, että kaikki vaihdevuosioireilu (tai sellaiseksi oletettu) on iso bisnes mm luontaistuotekaupassa. Enkä tällä sinänsä vähättele oireita. Suhtaudun vain kriittisesti kaikkeen siihen sirkukseen, mikä tämän asian ympärillä pyörii. Viime vuosina on tullut jo olo, että kuuluu samaan sarjaan kuin vapaan seksin syöttö, vaihdevuosista ja vaginan ikääntymisestä saavat nyt lukea kaikki vauvasta vaariin. Onko sekään ihan tarpeen? Mitä jos ylenpalttinen tieto saa vain meidät vahtaamaan kehoamme ylenmäärin? Ikäänkuin kaikki poikkeamat totutusta olisivat epämieluisia. Nimenomaan oirepuhetta on ihan valtavasti ja toki keinoja oireiden poistamiseen.

Kuulisin itse mieluusti kokemuksia hormonikierukasta. Minun pitäisi käydä se vaihdattamassa, täytän 50 enkä koe mitään, minkä voisin tulkita selkeäksi vv-oireeksi. Unettomuudesta olen tosin kärsinyt vaihtelevasti pitkin elämääni. Olen lapseton ja miehetön. Ehkä libido on vähän laskenut viime vuosina, tai sitten olen vain löytänyt jonkin rauhan ja tyneyden yksinolossani.  Ihan hyvällä mielellä toistaiseksi odotan tulevia vuosia. 

Osittain tuo oireista puhuminen lisää sitä, että koetaan ihmeenä, ettei itsellä ole kummempia oireita ollut. Eli pidetään normina suuria ja hankalia oireita ja lasketaan monta asiaa kuuluviksi vaihdevuosiin, vaikka johtuisivat muista asioista. Lääkäritkin ovat tuosta joutuneet tilille eli selvät sydänsairauden tai uniapnean oireet on esimerkiksi pantu vaihdevuosien piikkiin.

Minua ärsyttää se, että vaihdevuodet - kuukautisten ohella - ovat vakioselitys kaikelle, mikä naisessa tai peräti koko naissukupuolessa on katsojan mielestä ei-miellyttävää käytöstä.

Miehet saavat olla känkkäränkkiä, kiukkupusseja ja kaahailijoita ihan luonteensa vuoksi, mutta naisen katsotaan syyllistyvän samaan vain hormonien vuoksi. Kyllä minut on tunnettu tasaisen äksynä siitä lähtien, kun opin suuntaamaan katseeni ja hallitsemaan raajojani. :D

Ap

Andropaussi se vasta tabu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kommentti koskee sitä, että kun ei vaihdevuosioireita tai ongelmia ole, ei niistä siis keskustellakaan. Toisaaltahan tämä on totta, mutta ei silti selitä sitä, että ne harvatkin asiaa koskevat keskustelut poistatetaan, tai ainakin vängätään vastaan, että onpas juupas oireita, ja jos olet niin tyhmä, ettet tajua niitä, kyllä muut tajuavat.

Lehdistä ja myös terveysfoorumeilta saa sellaisen käsityksen, että vaihdevuosiin kuuluu aina oireita, nimenomaan ikäviä oireita. Tässä ketjussa on jo monta oireetonta, mikä on vastaus yhteen minua askarruttaneeseen kysymykseen. Toinen kysymys on se, miten muilla oireettomilla on jatkossa sujunut. Ja kolmantena se, miksi tämä aihe on joillekin niin tavattoman arka, että edes muut eivät siitä saisi puhua.

Ap

Jo 1920-luvulla syntynyt isoäitini kertoi, etteivät vaihdevuodet aiheuttaneet hänelle mitään oireita. Oli hoikka.

Minusta on hyvä että havahdutaan myös sen tajuamiseen, että kaikki vaihdevuosioireilu (tai sellaiseksi oletettu) on iso bisnes mm luontaistuotekaupassa. Enkä tällä sinänsä vähättele oireita. Suhtaudun vain kriittisesti kaikkeen siihen sirkukseen, mikä tämän asian ympärillä pyörii. Viime vuosina on tullut jo olo, että kuuluu samaan sarjaan kuin vapaan seksin syöttö, vaihdevuosista ja vaginan ikääntymisestä saavat nyt lukea kaikki vauvasta vaariin. Onko sekään ihan tarpeen? Mitä jos ylenpalttinen tieto saa vain meidät vahtaamaan kehoamme ylenmäärin? Ikäänkuin kaikki poikkeamat totutusta olisivat epämieluisia. Nimenomaan oirepuhetta on ihan valtavasti ja toki keinoja oireiden poistamiseen.

Kuulisin itse mieluusti kokemuksia hormonikierukasta. Minun pitäisi käydä se vaihdattamassa, täytän 50 enkä koe mitään, minkä voisin tulkita selkeäksi vv-oireeksi. Unettomuudesta olen tosin kärsinyt vaihtelevasti pitkin elämääni. Olen lapseton ja miehetön. Ehkä libido on vähän laskenut viime vuosina, tai sitten olen vain löytänyt jonkin rauhan ja tyneyden yksinolossani.  Ihan hyvällä mielellä toistaiseksi odotan tulevia vuosia. 

Osittain tuo oireista puhuminen lisää sitä, että koetaan ihmeenä, ettei itsellä ole kummempia oireita ollut. Eli pidetään normina suuria ja hankalia oireita ja lasketaan monta asiaa kuuluviksi vaihdevuosiin, vaikka johtuisivat muista asioista. Lääkäritkin ovat tuosta joutuneet tilille eli selvät sydänsairauden tai uniapnean oireet on esimerkiksi pantu vaihdevuosien piikkiin.

Minua ärsyttää se, että vaihdevuodet - kuukautisten ohella - ovat vakioselitys kaikelle, mikä naisessa tai peräti koko naissukupuolessa on katsojan mielestä ei-miellyttävää käytöstä.

Miehet saavat olla känkkäränkkiä, kiukkupusseja ja kaahailijoita ihan luonteensa vuoksi, mutta naisen katsotaan syyllistyvän samaan vain hormonien vuoksi. Kyllä minut on tunnettu tasaisen äksynä siitä lähtien, kun opin suuntaamaan katseeni ja hallitsemaan raajojani. :D

Ap

Andropaussi se vasta tabu on.

Totta, mutta viidenkympin villitys tunnetaan. Sillekin naureskellaan, mutta sitä ei sentään pidetä koko sukupuolta leimaavana hassahtaneisuutena.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kommentti koskee sitä, että kun ei vaihdevuosioireita tai ongelmia ole, ei niistä siis keskustellakaan. Toisaaltahan tämä on totta, mutta ei silti selitä sitä, että ne harvatkin asiaa koskevat keskustelut poistatetaan, tai ainakin vängätään vastaan, että onpas juupas oireita, ja jos olet niin tyhmä, ettet tajua niitä, kyllä muut tajuavat.

Lehdistä ja myös terveysfoorumeilta saa sellaisen käsityksen, että vaihdevuosiin kuuluu aina oireita, nimenomaan ikäviä oireita. Tässä ketjussa on jo monta oireetonta, mikä on vastaus yhteen minua askarruttaneeseen kysymykseen. Toinen kysymys on se, miten muilla oireettomilla on jatkossa sujunut. Ja kolmantena se, miksi tämä aihe on joillekin niin tavattoman arka, että edes muut eivät siitä saisi puhua.

Ap

Jo 1920-luvulla syntynyt isoäitini kertoi, etteivät vaihdevuodet aiheuttaneet hänelle mitään oireita. Oli hoikka.

Minusta on hyvä että havahdutaan myös sen tajuamiseen, että kaikki vaihdevuosioireilu (tai sellaiseksi oletettu) on iso bisnes mm luontaistuotekaupassa. Enkä tällä sinänsä vähättele oireita. Suhtaudun vain kriittisesti kaikkeen siihen sirkukseen, mikä tämän asian ympärillä pyörii. Viime vuosina on tullut jo olo, että kuuluu samaan sarjaan kuin vapaan seksin syöttö, vaihdevuosista ja vaginan ikääntymisestä saavat nyt lukea kaikki vauvasta vaariin. Onko sekään ihan tarpeen? Mitä jos ylenpalttinen tieto saa vain meidät vahtaamaan kehoamme ylenmäärin? Ikäänkuin kaikki poikkeamat totutusta olisivat epämieluisia. Nimenomaan oirepuhetta on ihan valtavasti ja toki keinoja oireiden poistamiseen.

Kuulisin itse mieluusti kokemuksia hormonikierukasta. Minun pitäisi käydä se vaihdattamassa, täytän 50 enkä koe mitään, minkä voisin tulkita selkeäksi vv-oireeksi. Unettomuudesta olen tosin kärsinyt vaihtelevasti pitkin elämääni. Olen lapseton ja miehetön. Ehkä libido on vähän laskenut viime vuosina, tai sitten olen vain löytänyt jonkin rauhan ja tyneyden yksinolossani.  Ihan hyvällä mielellä toistaiseksi odotan tulevia vuosia. 

Osittain tuo oireista puhuminen lisää sitä, että koetaan ihmeenä, ettei itsellä ole kummempia oireita ollut. Eli pidetään normina suuria ja hankalia oireita ja lasketaan monta asiaa kuuluviksi vaihdevuosiin, vaikka johtuisivat muista asioista. Lääkäritkin ovat tuosta joutuneet tilille eli selvät sydänsairauden tai uniapnean oireet on esimerkiksi pantu vaihdevuosien piikkiin.

Minua ärsyttää se, että vaihdevuodet - kuukautisten ohella - ovat vakioselitys kaikelle, mikä naisessa tai peräti koko naissukupuolessa on katsojan mielestä ei-miellyttävää käytöstä.

Miehet saavat olla känkkäränkkiä, kiukkupusseja ja kaahailijoita ihan luonteensa vuoksi, mutta naisen katsotaan syyllistyvän samaan vain hormonien vuoksi. Kyllä minut on tunnettu tasaisen äksynä siitä lähtien, kun opin suuntaamaan katseeni ja hallitsemaan raajojani. :D

Ap

Tätä itsekin hapuilin. Niinkuin ei oltaisi päästy oikeasti eteenpäin naiseuden palauttamisesta hänen lisääntymiselintensä toimintaan.

Jotenkin tunkkaista ja taantunutta, tiedolla voidaan myös hämärtää ja luokitella ihmisiä suorastaan kauhealla tavalla vaikka samaan aikaan vakuutellaan päinvastaista. Hyvin kylmän biologistinen ja lääketieteen/psykologian sanaston dominoima on nykyinen ihmiskäsitys ja elämänkuva. Kontrollifriikin unelma toki.

Sopii myös (terveys)markkinoiden tarpeisiin.

Adropaussille pitäisi tehdä ihan oma ketju, sen verran vaiettu asia Suomessa. Aika nostaa kissaa pöydälle. -sivusta

Vierailija kirjoitti:

Haluan vain sanoa, että pyytäkää tarkistamaan luuston kunto, vaikka olisikin oireettomat vaihdevuodet. Minulla on lääkärin määräyksestä korvaushoito. Ehdotin jo välillä, jos sen voisi jättää pois, mutta kaksi lääkäriä mainitsi osteoporoosin riskin. Kävin kuvissa ja alkava osteoporoosi näkyi siellä, vaikka siis on tämä hoito. monet huomaavat tilanteen vasta, kun luita on jo mennyt poikki.

Liikunta vahvistaa luustoa, varsinkin mun lajit (tanssi), paljon isoja hyppyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

67 ja 68, onko teillä vähän ylipainoa? Liikunta vähentää vaihdevuosioireilua, sitä asiaa on tutkittu ja se on oikeastaan arvattavissakin, mutta itselleni oli yllätys, että pieni ylipaino ilmeisesti on tässä asiassa eduksi. Eli vaihdevuodet tulevat myöhemmin (etua siitä on esimerkiksi osteoporoosia ajatellen) ja oireet saattavat olla vähäisemmät, jos elintavat ovat muuten terveet, elämäntilanne on hyvä ja liikuntaa harrastetaan.

Olen nro 67 ja ei ole ylipainoa. Painan 54 kg ja pituutta on n. 162 cm. Olen liikkunut koko elämäni, ja se on elämäntapa.

Kiitos vastauksesta. Minäkin olen liikkunut paljon koko elämäni ajan (omistan hevosia ja muita kotieläimiä kuten aktiivisia koiria), vaikka olen nyt vähän ylipainoinen. 

Paljon kun harrastaa, ei ehdi syödä 😊 Yksi myös tämän vaihdevuosi-iän tuoma etu, lapset jo omillaan niin niin suurin osa vapaa-ajasta on vain itselle/parisuhteelle. Tämä on oikeastaan yhtä elämän parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluan vain sanoa, että pyytäkää tarkistamaan luuston kunto, vaikka olisikin oireettomat vaihdevuodet. Minulla on lääkärin määräyksestä korvaushoito. Ehdotin jo välillä, jos sen voisi jättää pois, mutta kaksi lääkäriä mainitsi osteoporoosin riskin. Kävin kuvissa ja alkava osteoporoosi näkyi siellä, vaikka siis on tämä hoito. monet huomaavat tilanteen vasta, kun luita on jo mennyt poikki.

Täällä yks esimerkki! Itsellä pyörtyessä pahasti kynnyksen päälle, murtui 2 nikamaa selkärangasta. Tt-kuvassa tuli ilmi myös osteoporoosi, ja nyt syön kalsiumia ja d-vitamiinia, aiemmin en.

N 55

Ai eikö tästä saisi keskustella? Ei kaikilla ole kuukautiskipujakaan.

Halutaanko keskustella niukoista ja kivuttomista kuukautisist? Osalla on, monella ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ai eikö tästä saisi keskustella? Ei kaikilla ole kuukautiskipujakaan.

Tarvitsetko siihen jotain tukea? Vinkkejä miten pärjäät tilanteesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kommentti koskee sitä, että kun ei vaihdevuosioireita tai ongelmia ole, ei niistä siis keskustellakaan. Toisaaltahan tämä on totta, mutta ei silti selitä sitä, että ne harvatkin asiaa koskevat keskustelut poistatetaan, tai ainakin vängätään vastaan, että onpas juupas oireita, ja jos olet niin tyhmä, ettet tajua niitä, kyllä muut tajuavat.

Lehdistä ja myös terveysfoorumeilta saa sellaisen käsityksen, että vaihdevuosiin kuuluu aina oireita, nimenomaan ikäviä oireita. Tässä ketjussa on jo monta oireetonta, mikä on vastaus yhteen minua askarruttaneeseen kysymykseen. Toinen kysymys on se, miten muilla oireettomilla on jatkossa sujunut. Ja kolmantena se, miksi tämä aihe on joillekin niin tavattoman arka, että edes muut eivät siitä saisi puhua.

Ap

Jo 1920-luvulla syntynyt isoäitini kertoi, etteivät vaihdevuodet aiheuttaneet hänelle mitään oireita. Oli hoikka.

Minusta on hyvä että havahdutaan myös sen tajuamiseen, että kaikki vaihdevuosioireilu (tai sellaiseksi oletettu) on iso bisnes mm luontaistuotekaupassa. Enkä tällä sinänsä vähättele oireita. Suhtaudun vain kriittisesti kaikkeen siihen sirkukseen, mikä tämän asian ympärillä pyörii. Viime vuosina on tullut jo olo, että kuuluu samaan sarjaan kuin vapaan seksin syöttö, vaihdevuosista ja vaginan ikääntymisestä saavat nyt lukea kaikki vauvasta vaariin. Onko sekään ihan tarpeen? Mitä jos ylenpalttinen tieto saa vain meidät vahtaamaan kehoamme ylenmäärin? Ikäänkuin kaikki poikkeamat totutusta olisivat epämieluisia. Nimenomaan oirepuhetta on ihan valtavasti ja toki keinoja oireiden poistamiseen.

Kuulisin itse mieluusti kokemuksia hormonikierukasta. Minun pitäisi käydä se vaihdattamassa, täytän 50 enkä koe mitään, minkä voisin tulkita selkeäksi vv-oireeksi. Unettomuudesta olen tosin kärsinyt vaihtelevasti pitkin elämääni. Olen lapseton ja miehetön. Ehkä libido on vähän laskenut viime vuosina, tai sitten olen vain löytänyt jonkin rauhan ja tyneyden yksinolossani.  Ihan hyvällä mielellä toistaiseksi odotan tulevia vuosia. 

Osittain tuo oireista puhuminen lisää sitä, että koetaan ihmeenä, ettei itsellä ole kummempia oireita ollut. Eli pidetään normina suuria ja hankalia oireita ja lasketaan monta asiaa kuuluviksi vaihdevuosiin, vaikka johtuisivat muista asioista. Lääkäritkin ovat tuosta joutuneet tilille eli selvät sydänsairauden tai uniapnean oireet on esimerkiksi pantu vaihdevuosien piikkiin.

Minua ärsyttää se, että vaihdevuodet - kuukautisten ohella - ovat vakioselitys kaikelle, mikä naisessa tai peräti koko naissukupuolessa on katsojan mielestä ei-miellyttävää käytöstä.

Miehet saavat olla känkkäränkkiä, kiukkupusseja ja kaahailijoita ihan luonteensa vuoksi, mutta naisen katsotaan syyllistyvän samaan vain hormonien vuoksi. Kyllä minut on tunnettu tasaisen äksynä siitä lähtien, kun opin suuntaamaan katseeni ja hallitsemaan raajojani. :D

Ap

Kyllä nainen menettää ajokorttinsa siinä missä mieskin, eikä yhtään kysellä onko PMS pahana vai miksi sitä oikein kaahattiin.

Viimeistään e-pillerit näyttivät minulle mikä vaikutus hormoneilla on mielialaan. Onneksi ymmärsin lopettaa niiden syömisen. En yhtään ihmettele, että osa liitoista päättyy e-pillereihin tai ihmiset syövät turhaan mielialalääkkeitä, lääkiten e-pillereiden tuomaa heittelyä.

Minun mielestäni myös siitä pitäisi puhua, että kaikille naisille ei tule mitään kiusallisia oireita vaihdevuosiin liittyen. Kun niistä oireista nyt paljon puhutaan, että niihin saa ja pitää hakea apua, niin kyllähän tässä oireeton vaihdevuosi"potilas" ihmettelee, että onko minussa jotain vikaa, kun niitä kiusallisia oireita ei näy eikä kuulu. Että mihin tässä nyt pitäisi apua lähteä hakemaan, ja missä vaiheessa.

No normaaleista ja vaivattomista vaihdevuosista puhuminen on yhtä tuomittua kuin ongelmattomista tai vaivattomista synnytyksestä puhuminen (luomuista tai suunnitelluista sektioista, aivan sama). Koska aina on joku, joka ei sitä kestä, että toinen ei myötäelä hänen tuskaansa tai pelkojaan ja persoonallisuushäiriöissään hyökkää näitä keskusteluja vastaan. Tosi elämässä luulisin olevan tilaa näillekin jutuille enemmän kuin kovaäänisten mielensäpahoittajien valtaamilla anonyymipalstoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja pian ketjuun tulee se vakiotyyppi, joka kertoo, että MINÄ olen hoikka ja liikunnallinen ja siksi MINULLA ei ole mitää oireita. LAIHDUTA 😁

Onko asiassa muuten perää?Altistaako ylipaino oireille?

Ei. Lihavuus voi helpottaa oireita, kun rasvakudos ylläpitää estrogeenituotantoa eli mitään äkkimuutosta ei tule.

Osteoporoosiriskikin koskee laihoja.

Just luin gynekologin kirjoittajan artikkelin siitä, että ylipaino lisää vaihdevuosioireita.

Vierailija kirjoitti:

Moni voi olla omasta mielestää oireeton. Ympäristö saattaa olla asiasta vähän eri mieltä, työpaikalla nähtyä: jatkuvaa ikkunan sulkemista, koska kuuma-kylmä-kuuma..., matala tulistumiskynnys jos kahvikuppi on jäänyt laittamatta tiskikineeseen, ylikorostunut kyräily ja arvostelu ihmisten ulkonäköön ja pukeutumiseen liittyen, takertuminen yhteen sanaan tai lauseeseen ja sen märehtiminen viikko tolkulla ja sitten ihan vaan riidan haluisuus. Tällaisen kanssa sitten kun tasapainottelet, niin melkein siitä saisi maksaa raskaan työn lisää. Tämän kestoa on näköpiirissä vielä rapiat 10 v.

Kusipää on kusipää ilman vaihdevuosiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä foorumia, missä tuosta voisi keskustella. Kerron kuitenkin, että minulla ei ollut vaihdevuosioireita minkäänlaisia, vain kuukautiset jäivät pois.

 

Sama minulla

 

Minulla myös sama tilanne, josta osaan olla kiitollinen. Kierukan takia en tiedä edes, milloin kuukautiset olivat loppuneet. Poistatin viimeisen kierukan 56-vuotiaana, eikä kuukautisia enää tullut. Ei myöskään mitään oireita. Mitään hormonihoitoja en ole käyttänyt. 

Itsellä oli alkuun kuumia aaltoja ja vaihtelevasti kylmä. Sydän hakkaa niiden aikana ja väsähtää. Mutta huomasin, kun kävelen usein ja syön terveellisesti, niin oireet helpottuivat todella paljon. Esim. ruisleipä aiheutti oireita eniten. En syönyt mitään hormonikorvaushoitoja, mutta sekin helpottaa oloa, kun syön monivitamiinia sekä kalanmaksaöljy kapseleita. Kun on ollut oireita jo monta vuotta, niin niihin kyllä myös tottuu ajan myötä ja ne helpottuvat ennen pitkään.