Miksi juhlissa annetaan nykyisin niin suuria rahalahjoja? Ja lahjaksi toivotaan vain rahaa

Olen katsonut parhaaksi olla osallistumatta ollenkaan yksiinkään rahastusjuhliin. 

Lapseton monen kummi, jolla on useita sisaruksia jää ainaiseen antajan rooliin.

Mutta maksaahan sekin, kun ostaa lahjan!

Kyllä rahalahja on ehdottomasti paras vaihtoehto. Silloin rahan saa käyttää mihin itse haluaa. Oletetaan, että annat vaikka 10 euroa, niin onhan se paljon mieluisampi kuin jokin krääsä, mille ei ole käyttöä tai josta et muuten vaan pidä. Nykyisin kaikenlaista roinaa kertyy helposti nurkkiin muutenkin.

Mä annan sen verran kun mun kukkarolle sopii. Jos se ei lahjan saajalle sovi, se sopii minulle, koska voin jatkossa jättää juhlat välistä.

Ei kai nykyaikana enää tarvitse antaa lahjoja tai rahaa. Eikö kaikkein tärkeintä ole ne ihmiset, joiden kanssa juhlitaan.

Maailma on muuttunut. Nyt sitä tavaraa on kaikilla ihan liiankin kanssa. Me jätämme väliin ei niin läheisten ihmisten juhlat, yms ja panostamme läheisiin.

Koska krääsä kuten hopeiset kahvilusikat ja lasimaljakot on täysin turhaa.

Ja ylipäänsä nykyään asenne tuntuu olevan se että alle tietyn summan ei kelpaa ja vieras saa hävetä . Ei ole enää pääasia nähdä ihmisiä ja onnitella kykyjensä mukaan, pääasia on paljollako vieras kustantaa mukanaoloaan. Ja lahjoo juhlakalua. Oli häät, ylppärit tai rippijuhlat.

50 on hyvä määrä. Ja jollekin naapurin lapselle kukka.

Vierailija kirjoitti:

Ja ylipäänsä nykyään asenne tuntuu olevan se että alle tietyn summan ei kelpaa ja vieras saa hävetä . Ei ole enää pääasia nähdä ihmisiä ja onnitella kykyjensä mukaan, pääasia on paljollako vieras kustantaa mukanaoloaan. Ja lahjoo juhlakalua. Oli häät, ylppärit tai rippijuhlat.

Miten tämä asenne tulee esille?

Vierailija kirjoitti:

Lapseton monen kummi, jolla on useita sisaruksia jää ainaiseen antajan rooliin.

Niin jää!  Laskin yhtenä vuonna että minulla lapsettomalla meni yli 340 euroa  sisarusten lasten ja 2 kummilapsen lahjoihin, siis synttärilahjat ja joululahjat, vaikka ne eivät olleet mitään kalliita. Tämä toistuu yli 10 vuotta. Sittenkö pitäisi vielä antaa 50-100 euroa kun jokainen menee ripille ja pääsee ylioppilaaksi, ihan älytöntä. Itse saan kyseisiltä perheiltä synttärionnittelut wa-viestinä ja jouluna suklaarasian, enkä nyt tarkoita että heidän pitäisikään alkaa sen kummemmin lahjoa jos eivät halua, mutta onhan tämä aika järjetön epäsuhta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nykyaikana enää tarvitse antaa lahjoja tai rahaa. Eikö kaikkein tärkeintä ole ne ihmiset, joiden kanssa juhlitaan.

Olisikin, mutta kyllä niitä lahjasummia verrataan ja mietitään mitä maksaa tarjoilut ja kutsussa lukee toive rahalahjasta ja ehkä tilinumero valmiina.

Usein toki muotoilu on että jos haluat muistaa, tilinumero on 123123-123123 mutta kuinka moni käyttää sen jos vaihtoehdon ja jättää antamatta?

Isoja rahoja vaativat voivat miettiä, montako tuntia työtä olisivat valmiit tekemään toisen lahjan eteen. Mulle satanen on päivän nettopalkka. En todellakaan jaa kuukauden palkkaani lahjoihin, miehen isossa suvussa on joskus ollut useita erilaisia juhlia samalle kesää ja omien läheisten sekä ystäväpiirin juhlat päälle. Jaan max tonnin kaikille ja mitä enemmän juhlia, sitä vähemmän jää yhdelle. Jako tapahtuu juhlan luonteen ja juhlittavan läheisyysasteen mukaan. Kummilapsille enemmän kuin muille ylioppilaalle enemmän kuin rippilapselle jne.

Kaikki on kallistunut. Ei sillä 20e saa nykyään enää mitään, toisin kuin 10 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton monen kummi, jolla on useita sisaruksia jää ainaiseen antajan rooliin.

Oma moka, jos ei osaa kieltäytyä kummiudesta. Onneksi kaikki velat, tahattomasti lapsettomat ja sinkut eivät ole kynnysmattoja.

Minä en rahankeräys juhliin osallistu. 100 euron liput festareille tai konserttiin antaa paljon enemmän kun kahvi ja kakunpalanen. 

Ettekö osaa laittaa "e"-kirjainta rahasumman perään? Näyttää todella typerältä joku pelkkä 10-20, 50-100 eikä edes rahaa kuvaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nykyaikana enää tarvitse antaa lahjoja tai rahaa. Eikö kaikkein tärkeintä ole ne ihmiset, joiden kanssa juhlitaan.

Olisikin. Mutta kyllä se eka ajatus on että annanko riittävästi ja kelpaako. Itse kun kasvanut ajatukseen että pääasia on juhliminen ja tapaaminen eikä se kuinka kallista ja paljonko lahjoja saa, tuntuu tämä nykymeno tympeältä. Se lähtee jo lasten synttäreistä liikkeelle.

Jossain vaiheessa aikuisikää havahduin tosiasiaa, että omat tulot riittivät kaiken tärkeän ja vähemmän tärkeän ostamiseen, ja ikätovereiden tilanteen olevan suht sama. Ne pakolliset lahjat mitä sain jäivät paketin avaamisen jälkeen odottamaan hävittämistä.

Nytkin tuilla elävänä, tavaraa on ihan liikaa, vaikken aina voikaan ihan heti kaikkea tarvitsemaani ostaa. Käytännössä kaikki nykyään tuskailevat tavaran määrästä, joten jos jotain täytyy antaa, niin varmempi antaa rahaa, jollei ole mielessä jotain juuri ko. henkilölle sopivaa tai varmuudella häneltä puuttuvaa.

Rahaa voi antaa sen mukaan kun omalle kukkarolle sopii. Toki voi antaa myös muun lahjan, mutta maksaahan sekin. Meillä lapset on teini-ikään tullessaan alkaneet toivoa rahaa synttärilahjaksi. Myös rippi- ja yojuhlista toivovat että käteen jäisi rahaa. Olemme pienituloinen perhe, eikä meillä ole ollut mahdollisuuksia esim antaa lapsille viikkorahaa. Lahjaksi saatuja rahoja teinit on keränneet useampia vuosia ja säästäneet, ja nyt toinen sai ostettua itselleen pleikkarin ja toinen säästää että voisi vuoden päästä hankkia ajokortin. Lahjojen lisäksi tekevät kesätöitäkin.