Miksi juhlissa annetaan nykyisin niin suuria rahalahjoja? Ja lahjaksi toivotaan vain rahaa

Joskus voisi myös sopia keskenään ettei osteta toisille keskenään lahjoja, esimerkiksi jouluna

Äitinä, mummona ja nyt isomummona koen, että on kätevintä antaa lahja rahana tai lahjakorttina.

Koen itsekin, että jos minua halutaan muistaa, niin aika vaikeaa on kenenkään tietää mitä aineellista haluan tai tarvitsen. Tosi vaikeaa.

Nuorella on paljon mielessä mitä hän haluaa tai haluaisi, mutta hän saa päättää ja hankkia niitä saamillaan rahoilla. On monia mahdollisuuksia suunnata mm lahjakortit sellaiseen mitä tietää että juhlasankari tykkää. Elokuvalippuja, tiketti tms erinäisiin vaikka konsertti/ teatterikohteisiin, museolippu( jos tietää että se kiinnostaa) liikuntakortteja, matkalahjakortteja jne... puhumattakaan lahjakortti johonkin liikkeeseen tai liikeryhmään. Aivan valtava valikoima on käsissämme.

Tiedän lähipiiristä erään jo myös ikääntyneen ihmisen, joka on itsepintaisesti ostanut konkreettisia lahjoja. Hänkin oli huomannut viime vuosina, ettei se kannata, kun oli huomannut, että hänen lahjansa oli jääneet käyttämättä tai vielä pahempaa, oli huomannut, että lahjojen saaja oli laittanut kirpputorille myyntiin saamansa " kalliit" merkkipussilakanat ja muutakin.

Joten uskokaa vaan, että rahalahja tai lahjakortti on paras lahja. Pienikin 10-20 e.

Vierailija kirjoitti:

Äitinä, mummona ja nyt isomummona koen, että on kätevintä antaa lahja rahana tai lahjakorttina.

Koen itsekin, että jos minua halutaan muistaa, niin aika vaikeaa on kenenkään tietää mitä aineellista haluan tai tarvitsen. Tosi vaikeaa.

Nuorella on paljon mielessä mitä hän haluaa tai haluaisi, mutta hän saa päättää ja hankkia niitä saamillaan rahoilla. On monia mahdollisuuksia suunnata mm lahjakortit sellaiseen mitä tietää että juhlasankari tykkää. Elokuvalippuja, tiketti tms erinäisiin vaikka konsertti/ teatterikohteisiin, museolippu( jos tietää että se kiinnostaa) liikuntakortteja, matkalahjakortteja jne... puhumattakaan lahjakortti johonkin liikkeeseen tai liikeryhmään. Aivan valtava valikoima on käsissämme.

Tiedän lähipiiristä erään jo myös ikääntyneen ihmisen, joka on itsepintaisesti ostanut konkreettisia lahjoja. Hänkin oli huomannut viime vuosina, ettei se kannata, kun oli huomannut, että hänen lahjansa oli jääneet käyttämättä tai vielä pahempaa, oli huomannut, että lahjojen saaja oli laittanut kirpputorille myyntiin saamansa " kalliit" merkkipussilakanat ja muutakin.

Joten uskokaa vaan, että rahalahja tai lahjakortti on paras lahja. Pienikin 10-20 e.

Ongelmaksi voi tulla jos lahjottavia on paljon, samaa ihmistä juhlitaan monta kertaa vuodessa ja sukulainen/kummi pienituloinen

Näiden ylioppilaille annettavien rahalahjojen on väitetty kerryttävän opiskelukassaa.

Tosiasiassa ne rahat menevät monella kesän festareihin ja matkoihin. Toisia ne ovat auttaneet reppureissaamaan sen välivuoden maailmalla.

Nykyinen opintotukijärjestelmä on sellainen, että rahan keräämistä opiskelukassaa varten ei tarvita.

Jos käyn kahvilla onnittelemassa vaikkapa kolmea ylioppilasta 20 per nenä, se tarkoittaa 60 , jolla eläkeläisenä saan ostettua yli viikon ruokatarvikkeet.

Vierailija kirjoitti:

Onko mielestänne parempi antaa pieni lahja, esim 10-20 e vai jättää kokonaan antamatta ja viedä esimerkiksi vain kortti?

Itse valmistun ensi viikolla ja olisin tosi kiitollinen tuollaisesta summasta. Itseasiassa vähän jopa ahdistaa ajatus siitä, että tuttavat toisivat suuria summia. Jotenkin kiusallista ottaa isoja seteleitä vastaan ihmisiltä jotka olen kutsunut juhlimaan kanssani, enkä tuomaan rahaa. Muutama on myös kysynyt suoraan lahjatoiveita ja sekin on kiusallista, kun en oikeasti tarvitse heiltä mitään tavaraa.

Mutta kyllähän se ruusu ja 20e ilahduttaa ja jos monikin vieras tuo saman summan, saa ostettua jatko-opiskeluun tarvittavia tarvikkeita tms. vähän lisärahaa kesään. 20e arvoinen lahjakortti minusta myös hyvä idea johonkin sellaiseen kauppaan mistä saa kaikenlaista, tykkäisin. :)

Vierailija kirjoitti:

Jos käyn kahvilla onnittelemassa vaikkapa kolmea ylioppilasta 20 per nenä, se tarkoittaa 60 , jolla eläkeläisenä saan ostettua yli viikon ruokatarvikkeet.

Tyhjin käsin parempi mennä vai mitä tarkoitat?

Meidän suvussa on ollut tapana, että rippilapsen lahja/raha on n.50e arvoinen ja sitten ylioppilaalle annetaan lahjaksi vähän isompi summa; 100-500 euroa. Mutta kukin tekee tavallaan.

Kieltämättä vähän kirpaisi, kun ostin kolmelle sukulaislapselle/kummilapselle ylioppilaslahjaksi 100 euron lahjakortin. Mutta varmasti sama tilanne muillakin.

Mikä on suuri rahalahja? Minusta 50 euroa on vähän nolo summa. 100 euroa on ihan sopiva.

En lukenut koko ketjua, mutta millaisia ihmisiä teillä on lähipiirissänne, joille ei 10-20€ riitä lahjaksi? Siis tarkoitan läheiseltä, joka on opiskelija, työtön, eläkeläinen, pienipalkkainen tms? Ja eikö lahjan antamista voisi yhdistää? Tarkoitan, että mä esimerkiksi olen kysynyt omilta opiskelevilta lapsiltani, pistänkö heidänkin nimensä samaan onnittelukorttiin vai ovatko hankkineet jonkun erillisen lahjan. Ja siis heidän ei tarvitse laittaa euroakaan lahjaan, jos eivät halua.

Hyvä rahalahja mielestäni on 40-100e. Riippuen juhlasta ja siitä kuinka tuttuja ollaan. Pienenpikin summa sopii esim. lapsen synttärilahjaksi. Esim. 20e 10v synttärilahjaksi. Muita hyviä lahjoja ovat esim. lahjakortit, ravintolalahjakortit, herkut, kukat ja (itsetehdyt)kortit.

Mitään tavaraa en nykypäivänä lähtisi lahjoittamaan.Ainakin mun tutuilla on tosi tarkka maku.

Lahjan on myös hyvä olla sellainen, joka on helppo käyttää/hävittää eikä jää nurkkiin pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

Onko mielestänne parempi antaa pieni lahja, esim 10-20 e vai jättää kokonaan antamatta ja viedä esimerkiksi vain kortti?

20e setelin voi ehkä vielä antaa. 10e kannattaa ostaa kimppu kukkia, kortti ja vaikka suklaalevy tms.

Rahalahjojen toivojien pitää ymmärtää, että kaikilla ei ole varaa antaa juuri mitään. Minusta 10-20 e on riittävä varsinkin pienituloiselta. Kaikilla ei ole varaa antaa sitäkään. Kukin antaa varojensa mukaan. Olisiko parempi, että jotkut kutsutut antaisivat yhteissumman, josta ei voi tietää mitä kukin on antanut. Köyhempi laittaa 5-10, varakkaampi vaikka 50-.

Mitä itse muistelen rippi-, yo- jne. juhlista, niin ajatuksella kirjoitetut onnittelukortit ovat edelleen tallessa. Eli itse panostaisin korttiin ja ostaisin kukan, jos raha ei meinaa riittää. Itse ainakin ilahtuisin ruususta.

Toki itse kutsuin esim. yojuhliin sen verran tuttuja, että tiesin suurin piirtein heidän tilanteensa. Ja kun tiesin, että sukulainen X on työttömättömänå, sukulainen Y kansaneläkkeellä ja tuttu Z pienituloinen, niin en odottanutkaan isoa lahjaa vaan oli kiva, kun tulivat paikalle. Eli en stressaisi työttömänä vaikka kummilapsen lahjasta, 20-30e on silloin ihan riittävä.

Monista juhlista on tullut pelkät rahankeruujuhlat. Ihme kun ei kortti, jokin pieni lahja riitä. Kukin antakoon mitä haluaa. Kun pääsin 80- luvun alussa ylioppilaaksi niin ei silloin mitään lahjoja odotettu vaan vieraita. Jotkut antoivat kukkia, jotkut kirjekuoren jossa oli jokin pienehkö summa, joku jonkin pienen lahjan. Joku tuli vain onnittelemaan. En edes ajatellut että tuoko nyt kuka mitäkin. Siihen aikaan kutsuttiin vieraat ilman että edes odotettiin mitään sen kummempia lahjoja.

Taitaa tää aina suurenevien rahasummien antaminen ja kuvitelma ettei vähempi riitä, olla vain vieraiden mielessä. Todellakin juhlien järjestäjänä olisin tyytyväinen, jos vieras tuo vaikka sen 10-20 juhlittavalle, tai vähän vähemmän tuttu naapuri vain sen kukan.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta millaisia ihmisiä teillä on lähipiirissänne, joille ei 10-20€ riitä lahjaksi? Siis tarkoitan läheiseltä, joka on opiskelija, työtön, eläkeläinen, pienipalkkainen tms? Ja eikö lahjan antamista voisi yhdistää? Tarkoitan, että mä esimerkiksi olen kysynyt omilta opiskelevilta lapsiltani, pistänkö heidänkin nimensä samaan onnittelukorttiin vai ovatko hankkineet jonkun erillisen lahjan. Ja siis heidän ei tarvitse laittaa euroakaan lahjaan, jos eivät halua.

Tämäkin on hyvä idea että useampi kerää samaa lahjaa.

Materialismin juhlaa taas. Ei rahaa, ei lahjoja! Onnen toivotus riittää muistamiseksi, sehän on huomioimista. Kortti on jo paljon.

Nyt on kaikilla tiukkaa, sota Euroopassa. Kaikilla kuluu raha omiin perusmenoihin. Ruoan ja sähkön hinta noussut. Ei ole kohtuullista odottaa rahalahjoja rippi- tai valmistumispäivänä. Onnentoivotus sanallisesti on riittävä.