Mitä ennen vanhaan tapahtui nepsy-ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa esim. Wolfgang Amadeus Mozart. Siinä yksi hyvä esimerkki. 

Tuo nerojen diagnosointi jälkikäteen on kyllä yksi vitsaus. Mozartillakin äkkiä googlaten vaikuttaa olleen adhd, Tourette, asperger, bipolaarinen oireyhtymä, masennus, pari toiminta-addiktiota sekä muutama persoonallisuushäiriö. Joku oli laskenut että Mozartille on tehty jälkikäteen kaikkiaan 27 henkistä ja 140 fyysistä diagnoosia.

Kaikki vertaisryhmät ilmeisesti haluavat päästä osingoille.

Ennen ajateltiin yleisesti, että taiteilijoiden pitääkin olla jollakin tavalla "erikoisia", joten todennäköistähän se on, että taiteilijoissa oli suhteellisen paljon ihmisiä, joita nykyään sanottaisiin nepsyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vaikka mun mies. Tuen sijaan yritettiin piiskata kiltiksi ja sanottiin laiskaksi sekä tyhmäksi. Ei ymmärretty kouluvaikeuksia . Jotenkin rämpi koulut ja luki Ammattiin jota ei ole tehnyt vaan virkauran tehnyt muuta kautta. Kyllä oli ennenvanhaan nepsyjä. Heitä ei ymmärretty. Nyt kun olen nähnyt miehestä lapsuuden tutkimuspapereita.

Minunkin mieheni on asperger ja sai lapsena selkäänsä. Onko tuo joku piekseminen joku maalaisten vai uskovaisten juttu, kun monella ex-poikaystävällänikin on ollut tuollainen lapsuus? Nykyään mies on ihan hyväsydäminen ja herttainen, mutta lannistuu helposti ja rypee paljon negatiivisissa tunteissa.

Pikemminkin sitä aikaa kun kuritus oli sallittua ja piiskalla yritettiin saada tottelemaan. Mitäpä se muutakaan aiheutti kun tunteen että on huono eikä kelpaa. Miehen suku ei mitenkään uskonnollista ole eikä asuneet maalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

Linkki tähän tilastoon? Vai oliko kuitenkin vain mutuilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Kyllä - lääkityksellä. Ja sen saa vain diagnoosilla. Mutta sitähän sinä et hyväksy.

Enpä ole lukihäiriööni koskaan mitään lääkitystä tarvinut. Sekin on neuropsykologinen diagnoosi. 

Suurin osa adhd-aikuisista hyötyy lääkityksestä, ja sen saa vain diagnoosilla. Sinun harittavat silmäsi eivät kuulu tähän. Entäpä jos sanon, ettei sinulla ole mitää lukihäiriötä; kunhan pelleilet ja peität tuollaisella alhaisen äo:si. Todellisuudessa et vain opi lukemaan kunnolla, koska olet vähän tyhmä. Muiden heikkolahjaisten mukana pärjäät ok!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Kyllä - lääkityksellä. Ja sen saa vain diagnoosilla. Mutta sitähän sinä et hyväksy.

Ohis, mutta eikös aika monella oireet helpota aikuisiällä. Veljeni olisi taatusti tarvinnut lapsena lääkityksen, mutta niin vain työelämässä on ja pärjää nykyään, vaikka ei ole edes sitä diagnoosia hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jopa-joka-neljannella-vangilla-on-a…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Kukaan ei välttämättä edes huomannut mitään erikoista, kun oli parempaakin tekemistä kuin muiden ihmisten analysoiminen. Nykyisin ollaan heti lyömässä jotain diagnoosia kehiin, jos et ole pilkulleen normien mukainen. Osa tuntuu pitävän "erityisyyttä" jopa jotenkin kehumisen arvoisena asiana ja oikein korostaa, kuinka erityinen se oma lapsi on. 

Ja äiti tai isä on nykyisin omaishoitaja. Ennen meni muiden mukana. Ja kyllä, on vaikeampia häiriöitä, sellaiset lapset eivät mene ns joukon jatkona. Ei ennen eikä nyt.

Mihin esimerkiksi lukihäiriöinen tai asperger tarvitsee omaishoitajaa? Eihän "nepsy" tarkoita automaattisesti sitä, että olisi vaikeavammainen, joka ei pysty itsenäiseen toimintaan. 

Osa eläkkeelle suoraan, osa pärjäsi aputöissä ja suorittavista töissä. Appikin oli aika selvä Asperger, raksalla teki töitä. Lievät tapaukset elivät normaalia elämää. Vaikeimmat vapautettiin koulunkäynnistä vuoteen 1986 saakka. Peruskoulu jja tasapäistäminen on syy et lievätkin tapaukset saavat huomiota.

Luokissa oli kaikenlaisia tyyppejä: lukihäiriöisiä, pissanhajuisia, mykkiä, levottomia, alisuoriutujia, ylisuoriutujia ja jotain siltä väliltä. Levottomat pärjäsivät parhaiten liikunnassa yleensä.

Luokissa vallitsi hiljaisuus. Opettaja edusti ehdotonta auktoriteettia. Muistutuslappu kotiin viemisiksi oli hirveä häpeä. Vanhemmat tenttasivat miksi oli törttöilty ja langettivat oman rangaistuksensa. He kokivat ankaraa häpeää kurittoman jälkikasvunsa takia. Tämä vanhempien kokema häpeä oli niin vaikea asia kestää, että toimi tehokkaana esteenä enemmille hölmöilyille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Kyllä - lääkityksellä. Ja sen saa vain diagnoosilla. Mutta sitähän sinä et hyväksy.

Enpä ole lukihäiriööni koskaan mitään lääkitystä tarvinut. Sekin on neuropsykologinen diagnoosi. 

Suurin osa adhd-aikuisista hyötyy lääkityksestä, ja sen saa vain diagnoosilla. Sinun harittavat silmäsi eivät kuulu tähän. Entäpä jos sanon, ettei sinulla ole mitää lukihäiriötä; kunhan pelleilet ja peität tuollaisella alhaisen äo:si. Todellisuudessa et vain opi lukemaan kunnolla, koska olet vähän tyhmä. Muiden heikkolahjaisten mukana pärjäät ok!

On muitakin neuropsykologisia häiriöitä kuin adhd. Turhaan provoilet, vaikka sitä et tiennytkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Kyllä - lääkityksellä. Ja sen saa vain diagnoosilla. Mutta sitähän sinä et hyväksy.

Enpä ole lukihäiriööni koskaan mitään lääkitystä tarvinut. Sekin on neuropsykologinen diagnoosi. 

Suurin osa adhd-aikuisista hyötyy lääkityksestä, ja sen saa vain diagnoosilla. Sinun harittavat silmäsi eivät kuulu tähän. Entäpä jos sanon, ettei sinulla ole mitää lukihäiriötä; kunhan pelleilet ja peität tuollaisella alhaisen äo:si. Todellisuudessa et vain opi lukemaan kunnolla, koska olet vähän tyhmä. Muiden heikkolahjaisten mukana pärjäät ok!

Eipä kuule kiinnosta pätkääkään, mitä joku nettijonne sanoo. Se kun ei muuta tosiasioista mihinkään. 

t. sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jopa-joka-neljannella-vangilla-on-a…

Se, että joka neljännellä vangilla on adhd ei tarkoita, että adhd johtaisi automaattisesti ongelmiin lain kanssa. 

Minulla on Asperger ja adhd - aikuisena diagnosoitu. Olisipa ollut mukavaa päästä vähän helpommalla lapsuudessa/nuoruudessa. Karua aikaa, tosin, kuten joku jo mainitsi, vanhemmat sukupolvet kovasti yrittävät kiusata ja pilata elämämme yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

Linkki tähän tilastoon? Vai oliko kuitenkin vain mutuilua?

Googlaa esim. "Adhd vankila".

Minua kommentoitiin 80-luvun alussa päiväkodissa autistiseksi,kuuroksi jne...Äiti on sanonut että olisin tarvinnut oikeaa tukea sen sijaan että ihmeteltiin miksen pärjännyt ekaluokalla. Ei ymmärretty. Ei minulle koskaan ole tutkimalla löytynyt mitään dg ja pärjään hyvin, mutta kenties jotain nepsypiirrettä on kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa esim. Wolfgang Amadeus Mozart. Siinä yksi hyvä esimerkki. 

Tuo nerojen diagnosointi jälkikäteen on kyllä yksi vitsaus. Mozartillakin äkkiä googlaten vaikuttaa olleen adhd, Tourette, asperger, bipolaarinen oireyhtymä, masennus, pari toiminta-addiktiota sekä muutama persoonallisuushäiriö. Joku oli laskenut että Mozartille on tehty jälkikäteen kaikkiaan 27 henkistä ja 140 fyysistä diagnoosia.

Kaikki vertaisryhmät ilmeisesti haluavat päästä osingoille.

Ennen ajateltiin yleisesti, että taiteilijoiden pitääkin olla jollakin tavalla "erikoisia", joten todennäköistähän se on, että taiteilijoissa oli suhteellisen paljon ihmisiä, joita nykyään sanottaisiin nepsyiksi.

Jos mietitään vaikkapa historian suuria neroja, Beethovenia, Mozartia tai da Vinciä, ovat he olleet monella tavoin poikkeusyksilöitä, sekä lahjojensa, että energiansa ja ajanhallintansa suhteen. Jos heillä on ollut nepsyhaasteita, on niiden täytynyt olla melko kapea-alaisia, mitenkään muuten he eivät olisi voineet saavuttaa niin käsittämättömän suuria päämääriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jopa-joka-neljannella-vangilla-on-a…

Se, että joka neljännellä vangilla on adhd ei tarkoita, että adhd johtaisi automaattisesti ongelmiin lain kanssa. 

Ei, mutta hyvin usein näin käy. Ihan juuri siitä syystä, että impulssikontrollissa on ongelmia jne.

Suljettiin laitoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Isäni (s.43) on asperger. On elänyt ihan tavallista elämää. Teki liki 40v työuran tavallisessa työssä jne. 

Mun isä taas (oli syntynyt v.-33) olisi varmaan nykyisin diagnoosein ollut adhd. Teki kuitenkin itselleen sopivalla alalla pitkän työuran ja elätti ison perheen, kun äiti oli suurimman osan työvuosistaan kotiäiti.