Mitä ennen vanhaan tapahtui nepsy-ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

Linkki tähän tilastoon? Vai oliko kuitenkin vain mutuilua?

Googlaa esim. "Adhd vankila".

Ei löydy sellaista tilastoa, josta sinä puhuit. Se, että vangeilla on diagnooseja, ei tarkoita, että suurin osa "diagnoosi-ihmisistä" päätyisi vankilaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

Linkki tähän tilastoon? Vai oliko kuitenkin vain mutuilua?

Googlaa esim. "Adhd vankila".

Pyysin linkkiä. Jos sellainen löytyy googlaamalla, sinä voit aivan hyvin linkittää sen tänne. Ole hyvä vaan :)

No katso nyt vaikka Miina Äkkijyrkkää = eli ja elää kuin elää.

Onko läheisillään helppoa? Ei varmaan, mutta ei sellaista ennenvanhaan kukaan kysellytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jopa-joka-neljannella-vangilla-on-a…

Se, että joka neljännellä vangilla on adhd ei tarkoita, että adhd johtaisi automaattisesti ongelmiin lain kanssa. 

Ei, mutta hyvin usein näin käy. Ihan juuri siitä syystä, että impulssikontrollissa on ongelmia jne.

Mutuilu on hauskaa, mutta hyödytöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa esim. Wolfgang Amadeus Mozart. Siinä yksi hyvä esimerkki. 

Tuo nerojen diagnosointi jälkikäteen on kyllä yksi vitsaus. Mozartillakin äkkiä googlaten vaikuttaa olleen adhd, Tourette, asperger, bipolaarinen oireyhtymä, masennus, pari toiminta-addiktiota sekä muutama persoonallisuushäiriö. Joku oli laskenut että Mozartille on tehty jälkikäteen kaikkiaan 27 henkistä ja 140 fyysistä diagnoosia.

Kaikki vertaisryhmät ilmeisesti haluavat päästä osingoille.

Ennen ajateltiin yleisesti, että taiteilijoiden pitääkin olla jollakin tavalla "erikoisia", joten todennäköistähän se on, että taiteilijoissa oli suhteellisen paljon ihmisiä, joita nykyään sanottaisiin nepsyiksi.

Jos mietitään vaikkapa historian suuria neroja, Beethovenia, Mozartia tai da Vinciä, ovat he olleet monella tavoin poikkeusyksilöitä, sekä lahjojensa, että energiansa ja ajanhallintansa suhteen. Jos heillä on ollut nepsyhaasteita, on niiden täytynyt olla melko kapea-alaisia, mitenkään muuten he eivät olisi voineet saavuttaa niin käsittämättömän suuria päämääriä.

No en näistä suurista neroista tiedä tarkemmin, mutta monilla taiteilijoilla saattoi olla esimerkiksi vaimo, joka hoiti kaikki arkiset käytännön asiat, ja samalla kun miehet saattoivat keskittyä vain taiteen tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

Linkki tähän tilastoon? Vai oliko kuitenkin vain mutuilua?

Googlaa esim. "Adhd vankila".

Pyysin linkkiä. Jos sellainen löytyy googlaamalla, sinä voit aivan hyvin linkittää sen tänne. Ole hyvä vaan :)

Oletpa laiska (vai myös tyhmä?) öyhöttäjä.

Jos joku oli erityisen hankala se vain suljettiin johonkin laitokseen. Vähemmän hankalien annettiin heilua muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

Linkki tähän tilastoon? Vai oliko kuitenkin vain mutuilua?

Googlaa esim. "Adhd vankila".

Pyysin linkkiä. Jos sellainen löytyy googlaamalla, sinä voit aivan hyvin linkittää sen tänne. Ole hyvä vaan :)

Oletpa laiska (vai myös tyhmä?) öyhöttäjä.

Niin arvelinkin, että mitään linkkiä ei ole. Hyvin todistit sen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa esim. Wolfgang Amadeus Mozart. Siinä yksi hyvä esimerkki. 

Tuo nerojen diagnosointi jälkikäteen on kyllä yksi vitsaus. Mozartillakin äkkiä googlaten vaikuttaa olleen adhd, Tourette, asperger, bipolaarinen oireyhtymä, masennus, pari toiminta-addiktiota sekä muutama persoonallisuushäiriö. Joku oli laskenut että Mozartille on tehty jälkikäteen kaikkiaan 27 henkistä ja 140 fyysistä diagnoosia.

Kaikki vertaisryhmät ilmeisesti haluavat päästä osingoille.

Ennen ajateltiin yleisesti, että taiteilijoiden pitääkin olla jollakin tavalla "erikoisia", joten todennäköistähän se on, että taiteilijoissa oli suhteellisen paljon ihmisiä, joita nykyään sanottaisiin nepsyiksi.

Jos mietitään vaikkapa historian suuria neroja, Beethovenia, Mozartia tai da Vinciä, ovat he olleet monella tavoin poikkeusyksilöitä, sekä lahjojensa, että energiansa ja ajanhallintansa suhteen. Jos heillä on ollut nepsyhaasteita, on niiden täytynyt olla melko kapea-alaisia, mitenkään muuten he eivät olisi voineet saavuttaa niin käsittämättömän suuria päämääriä.

No en näistä suurista neroista tiedä tarkemmin, mutta monilla taiteilijoilla saattoi olla esimerkiksi vaimo, joka hoiti kaikki arkiset käytännön asiat, ja samalla kun miehet saattoivat keskittyä vain taiteen tekemiseen.

Mainitsemistani kolmesta kaksi ei tainnut koskaan avioitua. Ja vaikka puoliso hoitaisikin arjen asioita, vaatii se taiteilijuuskin monenlaisia taitoja. Esimerkiksi suurilla säveltäjillä yleensä on varsin laajat sosiaaliset verkostot, koska musiikin esittäminen on ryhmätyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut alkoholisoituivat tai hölmöilivät itsensä vankilaan. Ennen vanhaan oli töitä, joissa pärjäsi vähäisemmälläkin keskittymiskyvyllä. Uskoisin, että ennen elämä oli jollain tavalla yksinkertaisempaa ja siinä pärjäsi myös nepsy-ongelman kanssa helpommin.

Suurin on esim. adhd-diagnoosin saaneista elää nykyisinkin ihan normaalia elämää ja käy normaalisti töissä. Puhumattakaan muista lievemmistä neuropsykologisista diagnooseista. Diagnoosi ei ole ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. 

Moni nimenomaan saa ADHD-diagnoosinsa vasta vankilassa tai masennukseen/päihdeaddiktioon apua hakiessaan.

Linkki tähän tilastoon? Vai oliko kuitenkin vain mutuilua?

Googlaa esim. "Adhd vankila".

Ei löydy sellaista tilastoa, josta sinä puhuit. Se, että vangeilla on diagnooseja, ei tarkoita, että suurin osa "diagnoosi-ihmisistä" päätyisi vankilaan. 

Minulla on ADHD, olen käynyt lukion ja ammattikorkeakoulun ja ollut vuosikymmenen töissä. Tosin olen nainen, ehkä se vaikuttaa. Ei meistä kaikkia kuitenkaan voi yleistää näin.

Vierailija kirjoitti:

No katso nyt vaikka Miina Äkkijyrkkää = eli ja elää kuin elää.

Onko läheisillään helppoa? Ei varmaan, mutta ei sellaista ennenvanhaan kukaan kysellytkään.

Muita tunnettuja suomalaisia aspergereja, joilla on diagnoosi on Juice Leskinen ja elokuvaohjaaja Markus Pölönen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa esim. Wolfgang Amadeus Mozart. Siinä yksi hyvä esimerkki. 

Tuo nerojen diagnosointi jälkikäteen on kyllä yksi vitsaus. Mozartillakin äkkiä googlaten vaikuttaa olleen adhd, Tourette, asperger, bipolaarinen oireyhtymä, masennus, pari toiminta-addiktiota sekä muutama persoonallisuushäiriö. Joku oli laskenut että Mozartille on tehty jälkikäteen kaikkiaan 27 henkistä ja 140 fyysistä diagnoosia.

Kaikki vertaisryhmät ilmeisesti haluavat päästä osingoille.

Ennen ajateltiin yleisesti, että taiteilijoiden pitääkin olla jollakin tavalla "erikoisia", joten todennäköistähän se on, että taiteilijoissa oli suhteellisen paljon ihmisiä, joita nykyään sanottaisiin nepsyiksi.

Jos mietitään vaikkapa historian suuria neroja, Beethovenia, Mozartia tai da Vinciä, ovat he olleet monella tavoin poikkeusyksilöitä, sekä lahjojensa, että energiansa ja ajanhallintansa suhteen. Jos heillä on ollut nepsyhaasteita, on niiden täytynyt olla melko kapea-alaisia, mitenkään muuten he eivät olisi voineet saavuttaa niin käsittämättömän suuria päämääriä.

No en näistä suurista neroista tiedä tarkemmin, mutta monilla taiteilijoilla saattoi olla esimerkiksi vaimo, joka hoiti kaikki arkiset käytännön asiat, ja samalla kun miehet saattoivat keskittyä vain taiteen tekemiseen.

Mainitsemistani kolmesta kaksi ei tainnut koskaan avioitua. Ja vaikka puoliso hoitaisikin arjen asioita, vaatii se taiteilijuuskin monenlaisia taitoja. Esimerkiksi suurilla säveltäjillä yleensä on varsin laajat sosiaaliset verkostot, koska musiikin esittäminen on ryhmätyötä.

Ei taiteilijoiden tarvinnut aikaisemmin verkostoitua tai markkinoida itseään, sen puolen hoiti yleensä jotkut muut ihmiset. "Hankaliakin" ihmisiä suvaittiin taitelijapiireissä, ainakin johonkin rajaan saakka, jos heitä pidettiin lahjakkaina.

Tommi Kinnusen kirjassa Pintti yksi päähenkilöistä on kai autismin kirjolla. Kirja sijoittuu sodan jälkeisiin vuosiin. Henkilö tekee töitä kykyjensä mukaan, ihan hyväksytty tyyppi periaatteessa mutta lapset kiusaavat ja aikuisen vinoilevat.

Olen syntynyt 1975.

1980-luvulla liian energiset ja ylivilkkaan sekä käytöstapoja vailla olleet oppilaat laitettiin tarkkailuluokalle eli tarkkikselle. Kyllä, sen nimi oli todellakin tarkkailuluokka ja niitä oli kaikissa suuremmissa kouluissa.

Oppilaat, joilla oli selkeästi vaikeuksia oppimisen kanssa tai kävivät muuten hitaammin laitettiin apukouluun. Ja nimi oli todellakin apukoulu.

Nykypäivänä apuokoulut ja tarkkailuluokat olisi varmaan laittomia nimiä ja yksilöä sortavaa luokittelua.

Maakellariin ryystämään tassilta kahvia sokeripalan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Tommi Kinnusen kirjassa Pintti yksi päähenkilöistä on kai autismin kirjolla. Kirja sijoittuu sodan jälkeisiin vuosiin. Henkilö tekee töitä kykyjensä mukaan, ihan hyväksytty tyyppi periaatteessa mutta lapset kiusaavat ja aikuisen vinoilevat.

Kyllä. Kiusaaminen ja vinoilu. Ja tämä on yhä meillä suurien ikäluokkien ongelma; erilaisuudesta kiusaaminen ja vinoilu, jonka nämä kiusaajat kokevat Ihan Normaaliksi!

Riippunee kuinka vaikea-asteinen nepsy on sekä mihin yhteiskuntaluokkaan satuit syntymään. Jos olit köyhästä perheestä, saatoit hyvällä tuurilla jaksaa olla oppipoikana siinä missä muutkin tai olla ihan kelpo emäntä perheellesi. Mutta huonolla tuurilla jouduit rangaistuslaitokseen, elämään kadulle, tai kaikkein todennäköisimmin aikaiseen hautaan.

Jos olit hyvästä ja rikkaasta suvusta, elämässä jotenkin pärjäävä selvisi hyvin, sai perheen ja työtä. Ehkäpä pidettäisiin hiukan eksentrisenä, mutta jos oli Jumala sydämessä, niin kaikki hyvin. Jos olit "liian hankala", etkä sopeutunut niin hyvin tiukkaan sosiaaliseen kuriin, sinun olemassaolosi vaiettiin kuoliaaksi ja sinut suljettiin "parantolaan" loppuiäksesi.  

Ei mitään. Nykyajan huomiohuorien keino kääntää huomio itseensä.

Minua pidettiin outona ja mt-ongelmaisena. Olisin pystynyt suorittamaan hyvin sujuneet opintoni loppuun, jos olisin saanut edes vähän tukea. Autismidiagnoosi yli 40-vuotiaana.

Itsemurhia tehtiin ennen enemmän kuin nykyään.