Farmi-ohjelmasta tuttu Sanna Mämmi, 50, on suhteessa useiden miesten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi vähän surullinen olo tuosta haastattelusta. Ihan vaan siitä, ettei hän ole saanut kokea koskaan sellaista syvää, molemminpuolista, pitkää parisuhdetta, joka ei väljähdä, vaan syvenee. Ja sitä, miten kertakaikkiaan p a r a s t a on, että sen alkuhuuman jälkeen, kun homma arkipäiväistyy ja tulee ristiriitoja, niin miten sanomattoman hienoa on nousta sieltä sellaiseen tosi syvään kumppanuuteen. Itse olen ollut 23 vuotta saman ihmisen kanssa ja juuri tuo suhteen kaari on parasta. Ihminen ei voi tietää, mitä on luvassa, jos ei jaksa koskaan elää sen arkipäiväisemmän tai vaikeamman vaiheen läpi. Yksi parhaista asioista omassa parisuhteessa (perusasioiden jälkeen: kunnioitus, rakkaus jne). on yhteinen huumori, sellainen kepeys, joka meidän välillä on. Edelleen saan nauraa tuon mieheni kanssa aivan mahakippurassa ihan silkasta tilannekomiikasta ja verbaalisesta sanailusta. En vaihtaisi tätä mihinkään. 

Se, ettei Mämmi, tai joku muu ole saanut pitkää hyvää parisuhdetta ja rakkautta kokea, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Jos hän on tyytyväinen elämäntilanteeseensa niin hyvä niin ja sitoutumattomuudessakin on tietysti omat hyvät puolensa. Itseäni hänen puheensa ei kuitenkaan vakuuta ja en usko, että tuollainen elämä lopulta on kovin pitkään tosi tyydyttävää.

Kaikki eivät saa kokea syvenevää rakkaussuhdetta. En oikeasti tiedä, oliko tuo ennenkään helppoa. Nyt tähän on keksitty ratkaisuksi se että pitkiä suhteita ei kannata tavoitella ollenkaan. Itse en usko tuohon. Omat vuosia kestäneet monogaamiset suhteeni olivat täynnä kitkaa mutta myös tukea ja turvaa. Toki olemme eri asemassa siinä mitä muuta tukea voimme saada, onko ystäviä, hyvät välit vanhempiin. Kuitenkin ihan yksin jääminen etenkin 20-40 vailla edes ystäviä on omasta mielestäni ne huonoin ratkaisu.

Mutta elämme tosiaan erittäin outoa aikaa mitä tulee naisten ja miesten välisiin suhteisiin. Se mikä kiusaa on tämä massiivinen pommitus vapaan seksin puolesta. Porukka pettää vain itseään. Tulee uudet ongelmat, uusi tyhjyys ja pahoinvointi. Kun ei suostuta haavoittuvuuteen, seksi muuttuu lopulta mekaaniseksi jyystöksi, jolloin siitä voi ottaa vaikka rahaa.

Ja tätähän nyt edistetään. Huvittavaa miten epätasa-arvoista tämäkin on vaan eipä tunnu ketään huolettavan.

Tällä naisellahan on oma podcast, olen joskus yrittänyt kuunnella. Joka toinen sana on "minä". Hän ei puhu juuri muusta kuin itsestään ja ihmissuhteistaan, ja niistäkin aika epämääräisesti. Hän pitää itseään luovana, mutta en oikein tiedä missä se luovuus näkyy, kun kaikki puhe pyörii oman navan ympärillä.

Kiva tyyli hänellä on, sporttinen ja hauska. Kampaus, aurinkolasit. Diggaan siitä. Ja ilmeisen rohkeakin on, kun uskaltaa olla suora.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wau! Hienoa, että joku uskaltaa elää noin ja varsinkin kertoa siitä :) Parisuhde muuttuu kaverisuhteeksi alun huuman jälkeen. Aina. Jos uskaltaisin, tekisin just noin. 

En ymmärrä mitä uskaltamista tuossa on, päinvastoin. Ei tarvitse pelätä torjuntaa, ristiriitoja, surua, mitään muuta kuin ehkä sukupuolitautia. Siitä vaan jos mieli tekee mutta uskallusta ei erityisemmin vaadi.

Aivan samaa mieltä. Tämähän juuri kertoo siitä, ettei uskalla tunnetasolla kiintyä. Pelkää niin paljon hylkäämistä ym. Tunteita ja asioita joita vakituinen suhde sisältää.

Tai on vain sitoutumiskyvytön tai ihan mitä vain voi olla taustalla.

Rohkeaa ei tuossa ole mikään muu kuin riskeeraminen terveyden kannalta. Myös voi olla "tuttavuuksissa" mukana ihan kaikenlaisia hörhöjä tms.

Miksi kaikkien tarvitsisi osata kiintyä? Mistä se vaatimus tulee; kulttuurista, uskonnosta, biologiasta, mistä? Entä jos ihmiset vain ovat erilaisia? Toisia kiinnostaa pitkä parisuhde yhden kanssa, toisia kevyemmät flingit. Läpi maailman sivu meillä on ollut vapaita sieluja, jotka karttavat konventionaalisia elämäntapoja kuten avioliittoa. Jostain syystä tällainen elämäntapa on sallittu useammin miehille kuin naisille. 

Syy: lapset tarvitsevat molempia vanhempia ja vanhemmat toisiaan lastensa huoltamisessa ja kasvattamisessa. Jos ei hommaa lapsia, voi flingeillä niin paljon kuin sielu sietää. Miesten on iisimpää jättää jo syntynyt lapsi ja lähteä flingeilemään.

Niin? Sanna on lapseton. Miksi ei saisi elää haluamallaan tavalla?

Tarkensin vain tätä edellistä viestiä, joka oli hieman epätarkka. Kirjoittajahan sanoi: "jostain syystä" miehille on sallittua elää  noin. Hän ei siis tiennyt syytä naisten ja miesten elämäntapavalintojen eroille. Tarjosin yhden selityksen, ihan moralisoimatta.  Itse asiassa sanoin, että lapseton ihminen voi flingeillä niin paljon kuin haluaa, eli en kieltänyt Mämmiä elämästä haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi vähän surullinen olo tuosta haastattelusta. Ihan vaan siitä, ettei hän ole saanut kokea koskaan sellaista syvää, molemminpuolista, pitkää parisuhdetta, joka ei väljähdä, vaan syvenee. Ja sitä, miten kertakaikkiaan p a r a s t a on, että sen alkuhuuman jälkeen, kun homma arkipäiväistyy ja tulee ristiriitoja, niin miten sanomattoman hienoa on nousta sieltä sellaiseen tosi syvään kumppanuuteen. Itse olen ollut 23 vuotta saman ihmisen kanssa ja juuri tuo suhteen kaari on parasta. Ihminen ei voi tietää, mitä on luvassa, jos ei jaksa koskaan elää sen arkipäiväisemmän tai vaikeamman vaiheen läpi. Yksi parhaista asioista omassa parisuhteessa (perusasioiden jälkeen: kunnioitus, rakkaus jne). on yhteinen huumori, sellainen kepeys, joka meidän välillä on. Edelleen saan nauraa tuon mieheni kanssa aivan mahakippurassa ihan silkasta tilannekomiikasta ja verbaalisesta sanailusta. En vaihtaisi tätä mihinkään. 

Se, ettei Mämmi, tai joku muu ole saanut pitkää hyvää parisuhdetta ja rakkautta kokea, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Jos hän on tyytyväinen elämäntilanteeseensa niin hyvä niin ja sitoutumattomuudessakin on tietysti omat hyvät puolensa. Itseäni hänen puheensa ei kuitenkaan vakuuta ja en usko, että tuollainen elämä lopulta on kovin pitkään tosi tyydyttävää.

Kaikessa on aina puolensa. Pitkässä parisuhteessa on ehdottomasti paljon hyviä puolia, on luottamusta ja intimiteettiä toisen kanssa, turvallisuutta... Toisaalta sitten kompromissina joutuu tinkimään intohimosta, jännityksestä ja säpinästä. Kukin saa miettiä omalta kohdaltaan, mitä eniten arvostaa ja haluaa, ja toimia sen mukaan. Yksi hyvä vaihtoehto on myös avoin suhde, jossa saa parhaat puolet molemmista maailmoista.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla vähän huono itsetunto kun pitää olla useampia miehiä. Ei riitä että yksi mies kehuu tai on kohtelias ja mukava. Täytyy saada huomiota ja palvontaa useammilta. No varmaan kehua retostelee kavereilleen kuinka eilen tapasin seksin merkeissä "Petterin" ja nyt menen lounaalle "Karin" kanssa. Ehkä saadaan tästäkin touhusta kohta kirja julkaistua?

Mitä se haittaa, jos on huono itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi vähän surullinen olo tuosta haastattelusta. Ihan vaan siitä, ettei hän ole saanut kokea koskaan sellaista syvää, molemminpuolista, pitkää parisuhdetta, joka ei väljähdä, vaan syvenee. Ja sitä, miten kertakaikkiaan p a r a s t a on, että sen alkuhuuman jälkeen, kun homma arkipäiväistyy ja tulee ristiriitoja, niin miten sanomattoman hienoa on nousta sieltä sellaiseen tosi syvään kumppanuuteen. Itse olen ollut 23 vuotta saman ihmisen kanssa ja juuri tuo suhteen kaari on parasta. Ihminen ei voi tietää, mitä on luvassa, jos ei jaksa koskaan elää sen arkipäiväisemmän tai vaikeamman vaiheen läpi. Yksi parhaista asioista omassa parisuhteessa (perusasioiden jälkeen: kunnioitus, rakkaus jne). on yhteinen huumori, sellainen kepeys, joka meidän välillä on. Edelleen saan nauraa tuon mieheni kanssa aivan mahakippurassa ihan silkasta tilannekomiikasta ja verbaalisesta sanailusta. En vaihtaisi tätä mihinkään. 

Se, ettei Mämmi, tai joku muu ole saanut pitkää hyvää parisuhdetta ja rakkautta kokea, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Jos hän on tyytyväinen elämäntilanteeseensa niin hyvä niin ja sitoutumattomuudessakin on tietysti omat hyvät puolensa. Itseäni hänen puheensa ei kuitenkaan vakuuta ja en usko, että tuollainen elämä lopulta on kovin pitkään tosi tyydyttävää.

Kaikessa on aina puolensa. Pitkässä parisuhteessa on ehdottomasti paljon hyviä puolia, on luottamusta ja intimiteettiä toisen kanssa, turvallisuutta... Toisaalta sitten kompromissina joutuu tinkimään intohimosta, jännityksestä ja säpinästä. Kukin saa miettiä omalta kohdaltaan, mitä eniten arvostaa ja haluaa, ja toimia sen mukaan. Yksi hyvä vaihtoehto on myös avoin suhde, jossa saa parhaat puolet molemmista maailmoista.

Mieheni 40 vuoden yhdessäolon jälkeen syövälle menettäneenä sanoisin tähän, että kun vanhenee, pitkän parisuhteen edut alkavat nousta kirkkaammin esiin. Seksuaalinen puoli jää vähemmälle, muut puolet tulevat enemmän esiin. Esim. vanhempani 80-vuotiaina puhuivat siitä, miten tärkeää on yhteinen fyysinen läheisyys ilman seksiä, esim. yhdessä nukkuessa. Että toisen kosketuksen aistii jotenkin voimakkaammin. Isäni oli tästä hieman yllättynytkin.

Nuoret arvioi tätä asiaa nuoruuden näkökulmasta. Monet päätyvät yksinäiseen vanhuuteen.

Minusta on hienoa, että ihminen tietää mitä haluaa ja elää sen mukaan. Ei se ole keneltäkään muulta pois.

Aika monessa avioliitossa havahdutaan siihen, että tuonko kanssa sitä seksiä pitäisi harrastaa elämänsä loppuun asti?

Tuo ihan ok, kun kaikki tietää missä mennään. Hänestä parisuhde vaikuttaa tosi, tosi tylsältä, minusta hänen elämänsä vaikuttaa kamalalta hektisyydessään, mutta olenkin introvertti ja en yhtään tykkää tavata uusia ihmisiä. Kauhea vaiva ollut jo löytää nykyiset ystävät ja parisuhde ihmisistä, joista pidän ja joihin luotan. En tykkää pinnallisista suhteista, epäilen toista ihmistä aika pitkään tutustumisen alkuvaiheessa ja totta kai ihmiset sen alun tietynlaisen esittämisen jälkeen muuttuu. En luota ennen sitä yhtään.

Todella asiatonta haukkua toisen ulkonäköä. Lapsettomuuskin otettiin lyömäkapulaksi. Onko teillä kaikki hyvin?

Sehän on hienoa että on löytänyt itselle sopivan tavan olla suhteessa, rehellisesti ja ilman pettämisiä. Ei se suhteen ulkopuolisille ihmisille kuulu millään lailla kuinka joku rakkauselämänsä järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi vähän surullinen olo tuosta haastattelusta. Ihan vaan siitä, ettei hän ole saanut kokea koskaan sellaista syvää, molemminpuolista, pitkää parisuhdetta, joka ei väljähdä, vaan syvenee. Ja sitä, miten kertakaikkiaan p a r a s t a on, että sen alkuhuuman jälkeen, kun homma arkipäiväistyy ja tulee ristiriitoja, niin miten sanomattoman hienoa on nousta sieltä sellaiseen tosi syvään kumppanuuteen. Itse olen ollut 23 vuotta saman ihmisen kanssa ja juuri tuo suhteen kaari on parasta. Ihminen ei voi tietää, mitä on luvassa, jos ei jaksa koskaan elää sen arkipäiväisemmän tai vaikeamman vaiheen läpi. Yksi parhaista asioista omassa parisuhteessa (perusasioiden jälkeen: kunnioitus, rakkaus jne). on yhteinen huumori, sellainen kepeys, joka meidän välillä on. Edelleen saan nauraa tuon mieheni kanssa aivan mahakippurassa ihan silkasta tilannekomiikasta ja verbaalisesta sanailusta. En vaihtaisi tätä mihinkään. 

Se, ettei Mämmi, tai joku muu ole saanut pitkää hyvää parisuhdetta ja rakkautta kokea, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Jos hän on tyytyväinen elämäntilanteeseensa niin hyvä niin ja sitoutumattomuudessakin on tietysti omat hyvät puolensa. Itseäni hänen puheensa ei kuitenkaan vakuuta ja en usko, että tuollainen elämä lopulta on kovin pitkään tosi tyydyttävää.

Kaikessa on aina puolensa. Pitkässä parisuhteessa on ehdottomasti paljon hyviä puolia, on luottamusta ja intimiteettiä toisen kanssa, turvallisuutta... Toisaalta sitten kompromissina joutuu tinkimään intohimosta, jännityksestä ja säpinästä. Kukin saa miettiä omalta kohdaltaan, mitä eniten arvostaa ja haluaa, ja toimia sen mukaan. Yksi hyvä vaihtoehto on myös avoin suhde, jossa saa parhaat puolet molemmista maailmoista.

Miksi pitää tinkiä? En minä ainakaan ole tinkinyt.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hienoa että on löytänyt itselle sopivan tavan olla suhteessa, rehellisesti ja ilman pettämisiä. Ei se suhteen ulkopuolisille ihmisille kuulu millään lailla kuinka joku rakkauselämänsä järjestää.

Näyttää kuuluvan koska hänellä on tarve siitä avautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hienoa että on löytänyt itselle sopivan tavan olla suhteessa, rehellisesti ja ilman pettämisiä. Ei se suhteen ulkopuolisille ihmisille kuulu millään lailla kuinka joku rakkauselämänsä järjestää.

Näyttää kuuluvan koska hänellä on tarve siitä avautua.

Tämä. Ei kukaan kerro, ellei halua tulla räävityksi. Tosi erikoista. Todella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi vähän surullinen olo tuosta haastattelusta. Ihan vaan siitä, ettei hän ole saanut kokea koskaan sellaista syvää, molemminpuolista, pitkää parisuhdetta, joka ei väljähdä, vaan syvenee. Ja sitä, miten kertakaikkiaan p a r a s t a on, että sen alkuhuuman jälkeen, kun homma arkipäiväistyy ja tulee ristiriitoja, niin miten sanomattoman hienoa on nousta sieltä sellaiseen tosi syvään kumppanuuteen. Itse olen ollut 23 vuotta saman ihmisen kanssa ja juuri tuo suhteen kaari on parasta. Ihminen ei voi tietää, mitä on luvassa, jos ei jaksa koskaan elää sen arkipäiväisemmän tai vaikeamman vaiheen läpi. Yksi parhaista asioista omassa parisuhteessa (perusasioiden jälkeen: kunnioitus, rakkaus jne). on yhteinen huumori, sellainen kepeys, joka meidän välillä on. Edelleen saan nauraa tuon mieheni kanssa aivan mahakippurassa ihan silkasta tilannekomiikasta ja verbaalisesta sanailusta. En vaihtaisi tätä mihinkään. 

Se, ettei Mämmi, tai joku muu ole saanut pitkää hyvää parisuhdetta ja rakkautta kokea, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Jos hän on tyytyväinen elämäntilanteeseensa niin hyvä niin ja sitoutumattomuudessakin on tietysti omat hyvät puolensa. Itseäni hänen puheensa ei kuitenkaan vakuuta ja en usko, että tuollainen elämä lopulta on kovin pitkään tosi tyydyttävää.

Kaikessa on aina puolensa. Pitkässä parisuhteessa on ehdottomasti paljon hyviä puolia, on luottamusta ja intimiteettiä toisen kanssa, turvallisuutta... Toisaalta sitten kompromissina joutuu tinkimään intohimosta, jännityksestä ja säpinästä. Kukin saa miettiä omalta kohdaltaan, mitä eniten arvostaa ja haluaa, ja toimia sen mukaan. Yksi hyvä vaihtoehto on myös avoin suhde, jossa saa parhaat puolet molemmista maailmoista.

Miksi pitää tinkiä? En minä ainakaan ole tinkinyt.

Onnittelut olet saanut kultakimpaleen. Ota huomioon ettei kultahippuja riitä kaikille. Senpä takia erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hienoa että on löytänyt itselle sopivan tavan olla suhteessa, rehellisesti ja ilman pettämisiä. Ei se suhteen ulkopuolisille ihmisille kuulu millään lailla kuinka joku rakkauselämänsä järjestää.

Sitä minäkin. Miksi siitä siis lehdessä kirjoitetaan, ikään kuin malliksi muille?

Vierailija kirjoitti:

Todella asiatonta haukkua toisen ulkonäköä. Lapsettomuuskin otettiin lyömäkapulaksi. Onko teillä kaikki hyvin?

Onko joku lyönyt lapsettomuudella? Ei kai. On vain todettu, että lapsettoman ihmisen elämän ehdot ja rajoitukset ovat toiset kuin lapsia saaneen.  Sama koskee samansukupuolisten suhteita: koska ne lähtökohtaisesti ovat hedelmättömiä, myös seksuaalinen käyttäytyminen on erilaista. Esimerkiksi lontoolaisista gay-liitoista tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että vuoden aikana kummallakin oli noin 7 suhteen ulkopuolista kumppania.

Muutkin vois miettiä, tarviiko omia suhteita avata muille.

Olisiko hän itse kirjoittanut noin? Hyvä toimittaja on neutraali välittäjä, huonot sävyttää omista lähtökohdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko hehkeäkään että tuo haahka deittailee useampia nuoria miehiä. On niin kireä kuin viulunkieli ja näyttääkin tosi epäseksuaaliselta ihmiseltä. Sen voin kyllä uskoa, että parisuhde ei varsinaisesti kiinnosta. Seksuaalisesti avoimet ihmiset ovat aivan eri sorttia kuin hän.

Vaikka joku näyttää sinun silmääsi epäseksuaaliselta tai seksuaaliselta, ei tarkoita, että hän on epäseksuaalinen tai seksuaalinen. Ei maailma sinun uskomuksiesi ympärille ole rakentunut.

Jos näyttää epäseksuaaliselta ja on kireä ja kuivikas ei siinä oikein auta mikään jos joku ei hänestä kiinnostu seksuaalisessa mielessä.

Koki ihminen itse sitten itsensä kuinka seksuaaliseksi ja puoleensavetäväksi tahansa.

Kun siihen seksuaaliseen kanssakäymiseen aina tarvitaan mukaan myös toisen osapuolen kiinnostus ko. ihmiseen.

Sanna ei ole oletettavasti sellainen ihminen joka vetää puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.

Toki voin olla väärässäkin.

Kyllä se monesti riittää, jos naisena julistaa olevansa ns kaikkien käytössä. Näissä on ulkoisesti hyvin erilaisia naisia ja miehet (/naiset) jotka seikkailevat seksuaalisesti, eivät ole niitä niuhoimpia ulkonäön suhteen. Ei kuulu oikein siihen touhuun. Nautiskelu on se juttu ja häpeättömyys.

Jokin ulkonäköstereotypia ei sovi näihin eikä ikäkään. Tuntuu olevan nyt keski-ikäisten markkinoimia nämä avoimet suhteet ja polygamiat. Sitä en vaan ihan ymmärrä että pyöriikö koko vapaa-aika seksiin ja treffien/miittien suunnitteluun. Saahan sen elämänsä noinkin kulutettua. Jokainen saa uskoa mihin tahtoo.