Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten lesket joilla on ollut hyvä suhde kestätte ikävää? Miten tätä ikävää kestää?
Kommentit (120)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lämmin osanotto
Kiito!. Pikkuniveljeni kävi moikkaamassa. Hirveästi se jakasaa kantaa huolta minusta ja ennekaikkia meidän pojista.
En ole leski, eli en voi antaa vertaistukea. Haluan vain sanoa, että toivottavasti huomenna on parempi päivä. Olen pahoillani, että sinulle kävi näin. Jaksamista ja kaikkea hyvää toivotan ap:lle.
Te, jotka tulette tähän keskusteluun irvailemaan muiden surun kustannuksella sietäisitte palaa helvetissä. Sanonpahan vaan..
Osanotot kaikille rakkaansa menettäneille<3
Aika vain auttaa. Ja lapset, jotka pitävät pään pinnalla ja pitävät kiinni arkirutiineissa. Eka vuosi kamalin, siitä sitten pikku hiljaa helpottaa. Lasten erilaiset virstanpylväät olivat todella tunteikkaita.
Uusi puoliso tuli vastaan kolmen vuoden leskeyden jälkeen, nyt ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta mistä 4 v naimisissa. Oon ihan varma, että lasteni isä katselee meitä tuolta jostain ja on onnellinen uudesta onnestani. Kuten myös kaikki läheiseni ovat olleet onnellisia puolestani, koska olihan se aivan järkyttävän kamalaa jäädä äkillisesti leskeksi alle nelikymppisenä kolmen alakouluikäisen lapsen kanssa.
t. 13 vuotta leskenä ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hei kauheasti jokaiselle joka on viitsinyt laittaa kauniita viestejä meille päin! Kiitos<3 Itsellä ei ole aikaa aina niin palstailla niin en tiennyt että jokainen viesti olisi pitännyt merkata että on Ap:ltä.
Mutta nyt on siis oikea Ap asialla.
Vai alapäältä:D
Tää on ainakin kusipäältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jos alkaisit kirjoittaa noita muistoja ylös päiväkirja-tyylisesti? Voisit halutessasi antaa kirjan lapsillenne kun ovat isoja. Uskon että arvostaisivat muistoja isästä.
Kaunis ajatus kyllä! Nytkin heillä on kyllä roppakaupalla kuvia heistä isänsä kanssa ja varsinkin vanhempi muistaa hänet. Joskus itkeskelee eikä vastustele kun sanon tule syliin itketään yhdessä vaikka on jo esiteini.
Sanot lapselle että itketään yhdessä?!?
Oletko SV.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jos alkaisit kirjoittaa noita muistoja ylös päiväkirja-tyylisesti? Voisit halutessasi antaa kirjan lapsillenne kun ovat isoja. Uskon että arvostaisivat muistoja isästä.
Kaunis ajatus kyllä! Nytkin heillä on kyllä roppakaupalla kuvia heistä isänsä kanssa ja varsinkin vanhempi muistaa hänet. Joskus itkeskelee eikä vastustele kun sanon tule syliin itketään yhdessä vaikka on jo esiteini.
Sanot lapselle että itketään yhdessä?!?
Oletko SV.
Mikä on SV?
Myötätuntoni. Äkkinäinen leskeys on sekä suuri suru että shokki. Itse kävin läpi sekä surun vaiheet että shokin, kävin huutamssa metssä miten voit tehdä näin jne. Aivan kuin se joka oli poissa olisi ollut minun sydämmeni murtumisesta vastuullinen:). Kuitenkin se oli tunne kun kaikki kaatui, meni koti myös, ja jouduin hoitamaan sen kaiken keskellä vaikka mitä.
Kun aloin parin vuoden jälkeen toipua, olin eri ihminen tavallaan. Naivius katosi.
Paljon on sen jälkeen ehtinyt tapahtua, kuitenkin aika ajoin tulee hetkiä kuin se kaikki olisi tapahtunut eilen. Olen kuitenkin saanut elämän sujumaan ja minulla on luja usko Jumalaan, eli kohti omaa vanhuutta pikkuhiljaa.
Ap,lle siunausta kaikkeesi ja aika auttaa, ja sinulla on yhä lupa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äiti aloitti uuden suhteen 80 vuotiaana, kun isäni kuoli. Mies löytyi tuttavapiiristä, oli myös jäänyt leskeksi.
Äiti nyt 84v ja valehtelematta kujertaa ja hihkuu niin, ettei kuulosta päivääkään yli 60 vuotiaalta.
En osaa edes kuvitella, missä hän olisi jos olisi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti aloitti uuden suhteen 80 vuotiaana, kun isäni kuoli. Mies löytyi tuttavapiiristä, oli myös jäänyt leskeksi.
Äiti nyt 84v ja valehtelematta kujertaa ja hihkuu niin, ettei kuulosta päivääkään yli 60 vuotiaalta.
En osaa edes kuvitella, missä hän olisi jos olisi yksin.
Ihanaa hänelle. Itse en todella voisi kuvitella uutta kumppania rinnalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti aloitti uuden suhteen 80 vuotiaana, kun isäni kuoli. Mies löytyi tuttavapiiristä, oli myös jäänyt leskeksi.
Äiti nyt 84v ja valehtelematta kujertaa ja hihkuu niin, ettei kuulosta päivääkään yli 60 vuotiaalta.
En osaa edes kuvitella, missä hän olisi jos olisi yksin.
Ihanaa hänelle. Itse en todella voisi kuvitella uutta kumppania rinnalleni.
No se on sun häpeä...
Voi ap, haluaisin halata sinua. Olen niin pahoillani siitä, mitä olet joutunut ja joudut kokemaan poikiesi kanssa. Toivon teille kaikkea hyvää ja valoisampia, onnellisia päiviä. Onneksi teillä on toisenne ja tukiverkkonne, joista kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, haluaisin halata sinua. Olen niin pahoillani siitä, mitä olet joutunut ja joudut kokemaan poikiesi kanssa. Toivon teille kaikkea hyvää ja valoisampia, onnellisia päiviä. Onneksi teillä on toisenne ja tukiverkkonne, joista kirjoitit.
Kiitos! Et tiedä kuinka paljon anonyymi viesti voi joskus lohduttaa kun sitä tarvitaan. Kiitos siitä.
Me ajeltiin appivanhempien ja poikien kanssa viikonloppuna minun ja mieheni lapsuuden maisemissa. Yritettiin kaikki pidätellä itkua mutta meidän koulun edessä jopa appiukolla nousi kyyneleet silmiin.
Ei kannata jäädä suruun rypemään.
No tämähän nyt oli vallan surullinen ketju:( Kaikkea hyvää nyt kuitenkin.
Leski voi puhua kuolleesta miehestään ja muistella yhdessä mennyttä elämää. Leskeä kunnioitetaan ja saa säilyttää kasvonsa. Moni lohduttaa, kutsuu luokseen ja on ystävällinen.
Kun tulee äkkinäinen ero ja puoliso menee yhteen heti toisen kanssa ja toinen jää edelleen rakastamaan ja itkemään niin se on todella raastavaa.
Ei voi oikeastaan puhua asiasta kuin jollekin luotettavalle ihmiselle. Kaikilla ei ole edes niitä.
Seurassa ollessa haluaa välttää aihetta tai pelkää jos joku kysyy erosta tai on kovin uteliaan oloinen. Moni on todella vahingoniloinen tai vanhat ystävät alkavat karttaa tai valitsevat puolensa.
Lisäksi on kamalaa kun tietää sen rakastamansa ihmisen jatkavan elämäänsä ja tosiaankin oma mennyt parisuhde ja perhe-elämä on vedetty kuin viemäristä alas. On todella arvoton olo.
Ymmärrän leskeyden tuskan, mutta jotkut erot ovat myös tuskallisia ja siinä ihminen jää todella yksin. Niin henkisesti kuin sosiaalisesti. Myös joskus rahallisesti, ero tulee aina kalliiksi.
Leskelle usein jää kuitenkin asunto ja vanha koti sekä muu omaisuus, leskeneläkekin monille.
Vaikka raha ei korvaa edesmennyttä niin hyvä taloudellinen tilanne helpottaa kuitenkin ettei tarvitse myös kaiken surun lisäksi murehtia kuinka tulee toimeen. Kun kaikki voimat menevät henkiseen tuskaan niin on todella vaikeaa ja ylipääsemätöntä silloin myös huolehtia miten pystyy maksamaan laskut.
Niin leskeydessä kuin kuin erossakin ainoa helpotus on aika.
Vaikka ei uskoisi niin hetki hetkeltä hiukan helpottaa. Joskus minuuttin, joskus tunninkin. Sitten vähitellen huomaa, että on jopa päivä ja päiviä, ettei muistu mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä aloittajalle! Elämä ei ole reilua, sydäntä särkee puolestasi. Joskus olen miettinyt että mitä sitten kun aika jättää paremmasta puoliskostani. Onneksi se aika ei ole vielä koittanut, joten varmaankin vain raapaisun ymmärrän tuskastasi.
Outo ajatusmaailmaa tollanen että pidät päivän selvänä että toinen menee ensin. Paljon mahdollista että sinäkin voit mennä ensin.
Vierailija kirjoitti:
Leski voi puhua kuolleesta miehestään ja muistella yhdessä mennyttä elämää. Leskeä kunnioitetaan ja saa säilyttää kasvonsa. Moni lohduttaa, kutsuu luokseen ja on ystävällinen.
Kun tulee äkkinäinen ero ja puoliso menee yhteen heti toisen kanssa ja toinen jää edelleen rakastamaan ja itkemään niin se on todella raastavaa.
Ei voi oikeastaan puhua asiasta kuin jollekin luotettavalle ihmiselle. Kaikilla ei ole edes niitä.
Seurassa ollessa haluaa välttää aihetta tai pelkää jos joku kysyy erosta tai on kovin uteliaan oloinen. Moni on todella vahingoniloinen tai vanhat ystävät alkavat karttaa tai valitsevat puolensa.
Lisäksi on kamalaa kun tietää sen rakastamansa ihmisen jatkavan elämäänsä ja tosiaankin oma mennyt parisuhde ja perhe-elämä on vedetty kuin viemäristä alas. On todella arvoton olo.Ymmärrän leskeyden tuskan, mutta jotkut erot ovat myös tuskallisia ja siinä ihminen jää todella yksin. Niin henkisesti kuin sosiaalisesti. Myös joskus rahallisesti, ero tulee aina kalliiksi.
Leskelle usein jää kuitenkin asunto ja vanha koti sekä muu omaisuus, leskeneläkekin monille.
Vaikka raha ei korvaa edesmennyttä niin hyvä taloudellinen tilanne helpottaa kuitenkin ettei tarvitse myös kaiken surun lisäksi murehtia kuinka tulee toimeen. Kun kaikki voimat menevät henkiseen tuskaan niin on todella vaikeaa ja ylipääsemätöntä silloin myös huolehtia miten pystyy maksamaan laskut.Niin leskeydessä kuin kuin erossakin ainoa helpotus on aika.
Vaikka ei uskoisi niin hetki hetkeltä hiukan helpottaa. Joskus minuuttin, joskus tunninkin. Sitten vähitellen huomaa, että on jopa päivä ja päiviä, ettei muistu mieleen.
Luuletko sä että jotain surun murtamaa leskeä paljon kiinnostaa saatika lohduttaa joku ihmisten "kunnioitus"? Ja kyllä minulla ainekin on useampikin jätetty ystävä jotka ovat tasan tarkkaan saaneet "säilyttää kasvonsa" ja painella pää pystyssä eron jälkeenkin.
Ei ap
Alue: Aihe vapaa
Vai alapäältä:D