Ovatko persoonallisuushäiriöt neurologisia?

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Niin olen ymmärtänyt. Että persoonallisuushäiriöt olisivat biologisia poikkeavuuksia eikä niitä voi terapian avulla muuttaa.

Estyneisyys ja erityisherkkyys hermoston ominaisuutena kulkevat ainakin käsikädessä wikipedian suositusten mukaan. Ite tunnistan oman erityisherkkyyteni ja siten epäilen vahvasti että olen myös estynyt.

Lähes kaikki mielenterveysongelmat ovat loppujen lopuksi neurologisia. Psykiatria on täysin hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Niin olen ymmärtänyt. Että persoonallisuushäiriöt olisivat biologisia poikkeavuuksia eikä niitä voi terapian avulla muuttaa.

Väärin olet ymmärtänyt. 50-50 perimä ja kasvuympäristö, näin jostain luin. Ymmärsin että genetiikka eli temperamentti määrää mikä häiriö syntyy, silloin kun kasvuympäristö on huono.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki mielenterveysongelmat ovat loppujen lopuksi neurologisia. Psykiatria on täysin hukassa.

Ei kai psykiatrian tarvitse mitenkään hukassa olla, jos ja kun psykologiset ilmiöt liittyvät aivojen toimintaan. Siihenhän esim. psyykenlääkkeiden käyttö perustuu, ja psykiatrit niitä määräävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Tämä on sinun käsityksesi asiasta. Minun siskoni sanoisi samaa. Meillä kuitenkin se että sisko oli koulukiusattu ja ilmeisesti herkkä antoi hänelle todella paljon vipuvartta kotona. Hän piinasi minua koko varhaislapsuuden hyvin taitavasti vanhempieni tietämättä. Itse olin sen verran pienempi että oireilin käytöshäiriöillä ja aggressiivisuudella. Olin vaikea lapsi. En osannut sanoittaa epänormaalia suhdettamme. Vasta vanhempana kun laitoin välit poikki niin kaikki alkoi avautua.

Että samassa perheessä voi tapahtua paljonkin salassa tai kenenkään ymmärtämättä.

Minä en usko, että persoonallisuushäiriöt ovat rakenteellisia. TAi sanotaanko, että tässä ei läheskään aina pystytä erottamaan, mikä on persoonallisuutta ja mikä esim. on käytöstä.

Käytös on kuin karkkipaperi karkin ympärillä. Et voi käytännössä tietää, millainen karkki sen paperin alla on. Paperissa voi lukea suklaa mutta sisällä onkin toffee. Tai salmiakki. Tai kuivalihapala.

Ongelma on, ettemme näe kuin käytöksen. Mutta toisella ihmisellä suklaata lupaava karkkipaperi on kääritty toffeen ympärillä, toisella suklaan ja täten vastaa persoonallisuutta. Vastaavasti jonkun häiriökäytös (käärepaperi lupaa suklaata) ei suinkaan tarkoita yksiviivaisesti psykopatiaa (suklaa) vaan sen takana voi ollakin vaikka vihainen masennus (toffee), mikä on ihan eri asia. Mutta koska emme näe kuin käärepaperin, nuo molemmat niputetaan yhteen.

Sama ongelma lievemmissä tai positiivisemmissa käytöksissä. Heijastaako käytös todella luonnetta vai onko kyseessä esim. opittu käytösmalli, jolla ei ole mitään tekemistä henkilön todellisen luonteen tai persoonan kanssa? Ja mitä edes käsitteet luonne ja persoona tarkoittavat? Mikä lopulta on ihmisen aito ydin? Itselläni käytös ja se, mitä sisälläni ajattelen, eivät läheskään aina vastaa toisiaan.

Mulle on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta oikeasti aloin oireilemaan vasta murrosiän kynnyksellä ja aikuisikä on ollut yhtä infernoa. Eli mun näkemyksen mukaan johtuu ympäristötekijöistä ja opituista malleista. Tai sitten psykiatri oli väärässä enkä ole epävakaa. Mutta en todellakaan syntyny näin pahojen mt-ongelmien kanssa. V*ttumainen koti ja 18 vuotta kestänyt kiusaaminen teki musta tällaisen. Oon kokoajan vaan vihanen tai katkera, kaikille. Lapsena olin tosi ilonen ja helppo- ennenkuin kiusaaminen alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Tämä on sinun käsityksesi asiasta. Minun siskoni sanoisi samaa. Meillä kuitenkin se että sisko oli koulukiusattu ja ilmeisesti herkkä antoi hänelle todella paljon vipuvartta kotona. Hän piinasi minua koko varhaislapsuuden hyvin taitavasti vanhempieni tietämättä. Itse olin sen verran pienempi että oireilin käytöshäiriöillä ja aggressiivisuudella. Olin vaikea lapsi. En osannut sanoittaa epänormaalia suhdettamme. Vasta vanhempana kun laitoin välit poikki niin kaikki alkoi avautua.

Että samassa perheessä voi tapahtua paljonkin salassa tai kenenkään ymmärtämättä.

Minä ihmettelin miksi eräs sukulaiseni on niin epävakaa kun sisaruksensa ovat täysin normaaleja mukavia ihmisiä. Kävi ilmi että juuri ennen hänen syntymäänsä sisarus oli kuollut muutaman kuukauden ikäisenä. Äiti ei ollut koskaan palautunut ennalleen vauvan kuoleman jälkeen, mutta tuo epävakaa oli ollut pieni silloin kun masennus oli pahimmillaan. Vanhemmilla sisaruksilla oli ollut normaali äiti.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki mielenterveysongelmat ovat loppujen lopuksi neurologisia. Psykiatria on täysin hukassa.

Merkittävä osa mt-ongelmista johtuu siitä, että on saanut ns. kuolleen miehen kortit syntymälahjaksi, joilla ei voi pelata elämän peliä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko, että persoonallisuushäiriöt ovat rakenteellisia. TAi sanotaanko, että tässä ei läheskään aina pystytä erottamaan, mikä on persoonallisuutta ja mikä esim. on käytöstä.

Käytös on kuin karkkipaperi karkin ympärillä. Et voi käytännössä tietää, millainen karkki sen paperin alla on. Paperissa voi lukea suklaa mutta sisällä onkin toffee. Tai salmiakki. Tai kuivalihapala.

Ongelma on, ettemme näe kuin käytöksen. Mutta toisella ihmisellä suklaata lupaava karkkipaperi on kääritty toffeen ympärillä, toisella suklaan ja täten vastaa persoonallisuutta. Vastaavasti jonkun häiriökäytös (käärepaperi lupaa suklaata) ei suinkaan tarkoita yksiviivaisesti psykopatiaa (suklaa) vaan sen takana voi ollakin vaikka vihainen masennus (toffee), mikä on ihan eri asia. Mutta koska emme näe kuin käärepaperin, nuo molemmat niputetaan yhteen.

Sama ongelma lievemmissä tai positiivisemmissa käytöksissä. Heijastaako käytös todella luonnetta vai onko kyseessä esim. opittu käytösmalli, jolla ei ole mitään tekemistä henkilön todellisen luonteen tai persoonan kanssa? Ja mitä edes käsitteet luonne ja persoona tarkoittavat? Mikä lopulta on ihmisen aito ydin? Itselläni käytös ja se, mitä sisälläni ajattelen, eivät läheskään aina vastaa toisiaan.

Mä tunnistan oman estyneisyyden siitä tunnespektrumista ja päädefenssistä, joka estyneillä yleensä ilmenee Theodore Millonin teorioiden mukaan. Theodore Millonin teorioissa otetaan huomioon kohdehenkilön biopsyykkinen taso persoonallisuuden rakenteessa.

Itsekin olen ymmärtänyt että yleensä psykopaateilla on psykopaattisia piirteitä jo lapsena, eikä psykopaatti ole häiriintynyt jossain kohtaa elämää tapahtumien seurauksena. Tämän takia psykopatia ei olekaan hoidettavaa.

Mutta esim epävakaasta persoonallisuudesta olen kuullut ihmisten puhuvan häiriönä johon sairastuu, häiriintyy joidenkin tapahtumien seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta oikeasti aloin oireilemaan vasta murrosiän kynnyksellä ja aikuisikä on ollut yhtä infernoa. Eli mun näkemyksen mukaan johtuu ympäristötekijöistä ja opituista malleista. Tai sitten psykiatri oli väärässä enkä ole epävakaa. Mutta en todellakaan syntyny näin pahojen mt-ongelmien kanssa. V*ttumainen koti ja 18 vuotta kestänyt kiusaaminen teki musta tällaisen. Oon kokoajan vaan vihanen tai katkera, kaikille. Lapsena olin tosi ilonen ja helppo- ennenkuin kiusaaminen alkoi.

Kuulostaa siltä, että ihan yksinkertaisesti olet vihainen. On hullua, miksi kaikesta pitää tehdä nykyään sairaus ja monimutkaistaa tilanne sillä. Totta kai kiusaamiskokemus tekee vihaiseksi, etenkin, kun yhteiskunta yleensä jättää kiusatun heitteille ja usein jopa annetaan ymmärtää, että tilanne on kiusatun oma vika ainakin osittain. Ketä tuollainen ei tekisi vihaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko, että persoonallisuushäiriöt ovat rakenteellisia. TAi sanotaanko, että tässä ei läheskään aina pystytä erottamaan, mikä on persoonallisuutta ja mikä esim. on käytöstä.

Käytös on kuin karkkipaperi karkin ympärillä. Et voi käytännössä tietää, millainen karkki sen paperin alla on. Paperissa voi lukea suklaa mutta sisällä onkin toffee. Tai salmiakki. Tai kuivalihapala.

Ongelma on, ettemme näe kuin käytöksen. Mutta toisella ihmisellä suklaata lupaava karkkipaperi on kääritty toffeen ympärillä, toisella suklaan ja täten vastaa persoonallisuutta. Vastaavasti jonkun häiriökäytös (käärepaperi lupaa suklaata) ei suinkaan tarkoita yksiviivaisesti psykopatiaa (suklaa) vaan sen takana voi ollakin vaikka vihainen masennus (toffee), mikä on ihan eri asia. Mutta koska emme näe kuin käärepaperin, nuo molemmat niputetaan yhteen.

Sama ongelma lievemmissä tai positiivisemmissa käytöksissä. Heijastaako käytös todella luonnetta vai onko kyseessä esim. opittu käytösmalli, jolla ei ole mitään tekemistä henkilön todellisen luonteen tai persoonan kanssa? Ja mitä edes käsitteet luonne ja persoona tarkoittavat? Mikä lopulta on ihmisen aito ydin? Itselläni käytös ja se, mitä sisälläni ajattelen, eivät läheskään aina vastaa toisiaan.

Mä tunnistan oman estyneisyyden siitä tunnespektrumista ja päädefenssistä, joka estyneillä yleensä ilmenee Theodore Millonin teorioiden mukaan. Theodore Millonin teorioissa otetaan huomioon kohdehenkilön biopsyykkinen taso persoonallisuuden rakenteessa.

Kerro lisää? Epäilen olevani estynyt.

Se, että tuntee eri tavalla kuin käyttäytyy ulkopuoliselle on merkki reaktion muodostuksesta joka on merkki pakko-oireisuudesta Theodore Millonin teorioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Vierailija kirjoitti:

Se, että tuntee eri tavalla kuin käyttäytyy ulkopuoliselle on merkki reaktion muodostuksesta joka on merkki pakko-oireisuudesta Theodore Millonin teorioissa.

Ja nyt tämän saa korjata oppineisto, jos olen reaktionmuodostuksen ymmärtänyt väärin. Mä lähden nyt ennen kuin suututan ihmiset 😢