Miksi jotkut pahoittaa raivokkaasti mielensä, jos uroskoiralle tehdään kastraatio?

Samaan törmäsin minäkin, kun juttelin ihmisten kanssa oman koiran kastraatiosta. Meillä koira tuli ihan sekopääksi tyttöjen juoksuista ja niitä oli jatkuvasti meidän seudulla. Ihan varmasti se oli koirallekin stressaavaa. Sen lisäksi koira merkkasi sisälle yksin ollessaan. Viime kesänä kastroitiin parin vuoden mietiskelyn jälkeen. Nyt on koira rauhallisempi, haistelee ulkona edelleen, mutta ei sekoile. Eikä merkkaa enää sisälle.

Kun w ee t ee ei älyä niin ei älyä. Toimenpide rinnastetaan usein ihmismiehen kastraatioon, kun järki ei pitemmälle pötki. Uroskoira ei tee kulkusillaan mitään, jollei pentuja aiota tehdä ja elämä on helpompaa ilman killuttimia.

Onhan tuo samanlainen rikos eläimen luontaista elämää kohtaan kuin vaikka kanankasvatus. Mikä oikeus sinulla on päättää siitä, millainen on koiran hyvä elämä?

Riippuu kai siitä haluaisitko itsellesi kastraation (ja lapsena), se on sama asia melkein. Ja kärsiikö koira vai ei kärsi. Mitä vaikutuksia kummallakin ratkaisulla on.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo samanlainen rikos eläimen luontaista elämää kohtaan kuin vaikka kanankasvatus. Mikä oikeus sinulla on päättää siitä, millainen on koiran hyvä elämä?

Mitä iloa koira saa niistä palleistaan?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai siitä haluaisitko itsellesi kastraation (ja lapsena), se on sama asia melkein. Ja kärsiikö koira vai ei kärsi. Mitä vaikutuksia kummallakin ratkaisulla on.

Höpöhöpö, koiraa ei pidä ikinä inhimillistää. Vai nuoletko säkin vessanpyttyä, kun vieras käy pissillä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo samanlainen rikos eläimen luontaista elämää kohtaan kuin vaikka kanankasvatus. Mikä oikeus sinulla on päättää siitä, millainen on koiran hyvä elämä?

Annatko sinä siis koirasi kuksia ympäri kyliä?

Liika inhimillistäminen on syy. Koira ei elä kuten ihminen, se ei voi elää kuten ihminen eikä se halua elää kuten ihminen.

Kastroidulla koiralla (näin kärjistetysti) on kolme halua: ruokaa, ulos ja huomiota. Sen kaikki toiveet toteutuu.

Kastroimattomalla koiralla on neljä: ruokaa, ulos, huomiota ja parittelua! Yhtä näistä jatkuvista toiveistaan se pääsee toteuttamaan aniharvoin, jos koskaan.

Kumpi koira on onnellisempi?

Uroskoirat kannattaa aina kastroida, ellei ole siitosuros kyseessä. Koiran ja omistajan elämä rauhoittuu huomattavasti, kun koiran ei tartte huutaa, merkkailla ja karata narttujen perään.

Jotkut miehet rinnastaa uroskoiraan itsensä, mutta se on todella tyhmää ja lyhytnäköistä koiran inhimillistämistä.

Aivan miehet samaistuu niihin siksi se tuntuu heistä kuin itse joutuisi kastroiduksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai siitä haluaisitko itsellesi kastraation (ja lapsena), se on sama asia melkein. Ja kärsiikö koira vai ei kärsi. Mitä vaikutuksia kummallakin ratkaisulla on.

Höpöhöpö, koiraa ei pidä ikinä inhimillistää. Vai nuoletko säkin vessanpyttyä, kun vieras käy pissillä?

Eläimet ovat tuntevia ja inhimillisiä. Tuntevat kivun ja pelkoa. Älä ota koiraa koskaan.

Meidän koiralle tehtiin kastraatio, koska sillä oli rakenteellinen vika (pallit väärässä paikassa), joka lisää kivessyövän riskiä merkittävästi. Eikä sillä koiralla olisi saanut pentuja teettää muutenkaan, tuon rakenteellisen vian vuoksi. Leikkaus tehtiin ennen kuin koira tuli lisääntymisikään.

Ihmislapsella, jolla on vastaava vika, tehdään ennen murrosikää leikkaus, jossa pallit laitetaan niille kuuluvalle paikalle.

Moni tuntuu hakevan kastroinnista apua siihen, että uros käyttäytyy kuin normaali uros. Epäonnisimmat eivät tunnista koiransa epävarmuutta, leikkauttavat "uhoavan" koiran ja ovat sitten pulassa kun koiran epävarmuus räjähtää käsiin :D

Moni myös unohtaa, että testosteroni vaikuttaa muuhunkin kuin lisääntymiseen. Se vaikuttaa mm. aivoihin, lihaksistoon, luustoon jne. Kastrointi myös lisää monien syöpien riskiä. Ei niitä palleroita turhan takia kannata poistaa, ainoastaan jos niistä aiheutuu jotain todellisia ongelmia.

Suurimmalla osalla susistakin pallit roikkuu tyhjänpanttina, koska vain alfauros pääsee siementämään.

Itse vierastan eläinten kastraatiota lähinnä siksi, ettei se oikein ole luonnonmukaista. Tämä on tietysti ihan paska argumentti, koska eihän kehitysvammaisen suden pitäminen ihmisen lemmikkinä ole itsessään millään tapaa luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo samanlainen rikos eläimen luontaista elämää kohtaan kuin vaikka kanankasvatus. Mikä oikeus sinulla on päättää siitä, millainen on koiran hyvä elämä?

Mitä iloa koira saa niistä palleistaan?

Hormonia joka pitää henkisesti ja fyysisesti energisenä, tyytyväisenä ja itsevarmana.

Jos haluatte neuroottisen, masentuneen vässykkäkoiran niin miksi ette suoraan ota narttua?

Ongelma on myös se, ettei jalostuskoiria ole riittävästi kun monilla on pakottava tarve napsaista ne pallit pois vain koska niin nyt on tapana tehdä. Ihan kotikoirista löytyisi paljon mahtavia uroksia, joiden avulla rodun geenipoolia ja sitä kautta yleistä terveyttä saisi parannettua.

Mulla on useampi pallillinen uros. Eivät ne ajattele parittelua 24/7, ne ajattelevat sitä ainoastaan tärppipäiväisen nartun lähellä ja kykenevät silloinkin tekemään myös muuta. Pahin merkkailija mulla on ollut narttukoira :D

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla susistakin pallit roikkuu tyhjänpanttina, koska vain alfauros pääsee siementämään.

Kivesten tärkein funktio on hormonituotanto. Siittiöt ovat sivuseikka.

Koiran kastraatiolla voidaan myös vaikuttaa kivessyöpä riskiin, perus ei toivottyjen pentujen ja käytös asioiden lisäksi.

Kastraario kannattaa miettiä tapauskohtaisesti. Jos koira on luonteeltaan pelokas tai taipuvainen pelko aggressiivisuuteen, kannattaa miettiä lähteekö ottamaan kiveksiä pois. Kastraatiossa koiralta lähtee valtaosa testosteronista pois, joka antaa rohkeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo samanlainen rikos eläimen luontaista elämää kohtaan kuin vaikka kanankasvatus. Mikä oikeus sinulla on päättää siitä, millainen on koiran hyvä elämä?

Annatko sinä siis koirasi kuksia ympäri kyliä?

Liika inhimillistäminen on syy. Koira ei elä kuten ihminen, se ei voi elää kuten ihminen eikä se halua elää kuten ihminen.

Kastroidulla koiralla (näin kärjistetysti) on kolme halua: ruokaa, ulos ja huomiota. Sen kaikki toiveet toteutuu.

Kastroimattomalla koiralla on neljä: ruokaa, ulos, huomiota ja parittelua! Yhtä näistä jatkuvista toiveistaan se pääsee toteuttamaan aniharvoin, jos koskaan.

Kumpi koira on onnellisempi?

Eli samalla logiikalla: koirat tykkäävät lenkillä haistella kakkoja, pissoja, raatoja ja toisia koiria. Se on usein omistajalle epämiellyttävää. Jos koiran kuonon hajuepiteeli voitaisiin vaikka laseroida toimimattomaksi, ongelma olisi ratkaistu, jotta hokkuspokkus. Koira ei enää haistaisi mitään, eikä kaipaisi nuuhkimistuokioita. Myös omistaja olisi tyytyväinen.

Niin, mikä periaatteellinen ero näissä on? Ei mitään, kun tarkemmin ajattelee.

Koiran kastrointi on varmasti nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa perusteltua. Mutta kyllä ainoa rehellisesti hyväksyttävä syy siihen on ihmisen oma mukavuus. Turha yrittää selittää sitä koiran eduilla.