Ovatko persoonallisuushäiriöt neurologisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

No ehkä ja ehkä. Ainahan sitä voi kyseenalaistaa kaiken ilman erityisiä perusteitakin, mutta johtaako se mihinkään? Toki, jos siskoni sanoisi että hänelle on lapsena tapahtunut jotain kauheaa, niin uskoisin häntä. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteita uskoa sellaista, kun en tiedä mistään sellaisista tapahtumista. Siihen minun täytyy nyt tyytyä.

Epävakaalle keskeistä on hysterinen hylkäämisen pelko. Kaikista pershäiriöistä tämä ja narsismi on kaikista epätodennäköisimmin syntyneitä perheissä jotka on täysin tavallisia eikä lapsella ole ollut mitään altistavia kasvutekijöitä. Jos olisit vaikka jotain skitsoidia tai riippuvaista esittänyt, niin olisi helpompi uskoa. Tällä palstalla kuka tahansa voi väittää mitä tahansa, ja monilla on päämääränä vain "voittaa".

Itselläni on diagnoosi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, mutta ei ole ollut hylkäämisen pelkoa kuin yhdessä ihmissuhteessa monta vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat vain ns normaalien eli tasaisten ihmisten keksimiä luokitteluita "hankalille" ihmisille. Koko persoonallisuuspsykologia on ihan turhaa ja huuhaata.

Kun luokitellaan, tutkitaan ja pyritään hoitamaan niitä "hankalia" ihmisiä, voidaan monessa tapauksessa helpottaa heidän omaa elämäänsä ja tehdä heistä vähemmän hankalia myös ympäristölleen. Miksi se olisi turhaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

No ehkä ja ehkä. Ainahan sitä voi kyseenalaistaa kaiken ilman erityisiä perusteitakin, mutta johtaako se mihinkään? Toki, jos siskoni sanoisi että hänelle on lapsena tapahtunut jotain kauheaa, niin uskoisin häntä. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteita uskoa sellaista, kun en tiedä mistään sellaisista tapahtumista. Siihen minun täytyy nyt tyytyä.

Epävakaalle keskeistä on hysterinen hylkäämisen pelko. Kaikista pershäiriöistä tämä ja narsismi on kaikista epätodennäköisimmin syntyneitä perheissä jotka on täysin tavallisia eikä lapsella ole ollut mitään altistavia kasvutekijöitä. Jos olisit vaikka jotain skitsoidia tai riippuvaista esittänyt, niin olisi helpompi uskoa. Tällä palstalla kuka tahansa voi väittää mitä tahansa, ja monilla on päämääränä vain "voittaa".

Entä jos jotkut myös kertovat omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Tuokaan kirjoittaja ei kertonut sen kummempaa kuin että hänen siskollaan on todettu persoonallisuushäiriö, ja ettei hän itse ole tietoinen mistään huonoista lapsuuden kokemuksista, joita siskolla olisi ollut. Mikä siinä on niin mahdotonta, ettei se voisi olla totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

Nyt puhuttiin turvattomasta ja arvaamattomasta kasvuympäristöstä. Se on kokonaisuus, ei yksittäinen tapahtuma.

Epävakaa syntyy pääasiassa huonossa kasvuympäristössä. Geenit kyllä vaikuttaa, mutta ne eivät sitä yksistään tee. Olen itse epävakaa, joten tiedän mistä puhun. Terapeutin sanoin. "Todennäköisesti oireesi olisivat hyvin lieviä tai niitä ei olisi lainkaan, jos lapsuutesi olisi ollut normaali".

Ap kuulostaa lähinnä siltä, että on vanhempiensa lemmikki. Ja tuo sisar kokenut jotain mitä et nähtävästi edes tiedä. Oletko kysynyt? Ajattele joskus asiaa muiden kannalta kuin vain omasi. Kuulostat nuorelta, ehkä varmasti osaat joskus kyseenalaistaa asioita.

En tiedä, mutta peukalosääntönä lienee, että jos aivokuvissa näkyy rakennepoikkeavuutta, ja diagnoosi annetaan sen perusteella, kyse on neurologisesta sairaudesta. 

En ole koskaan ainakaan kuullut, että persoonallisuushäiriö olisi varmistettu kuvantamistutkimuksella.

Epävakaus ei ole neurologinen häiriö. Sen sijaan keskittymishäiriöt ovat. Useilla epävakailla on myös adhd/add. Psykopatia on synnynnäinen. Epävakaa/narsismi syntyy lapsuudessa. Vuosien opiskelulla tiedän.

Luulen, että ainakin joitakin lapsia tehdään sairaiksi väärillä diagnooseilla ja mömmöillä. Vanhemmat uskovat kaiken, mitä selitetään ja sitten eivät ole edes paikalla itse.

Se kehittyy lapsuudessa. Epävakaa häiriö on kasvatuksen tulos

Yleensä johtuu vanhemmista. Vanhemmat eivät vastaa lapsen tarpeisiin, ei anna huomiota

Vierailija kirjoitti:

Yleensä johtuu vanhemmista. Vanhemmat eivät vastaa lapsen tarpeisiin, ei anna huomiota

Tai mikä pahinta, antavat sitä (huomiota) väärällä tavalla.

Faith kirjoitti:

En tiedä, mutta peukalosääntönä lienee, että jos aivokuvissa näkyy rakennepoikkeavuutta, ja diagnoosi annetaan sen perusteella, kyse on neurologisesta sairaudesta. 

En ole koskaan ainakaan kuullut, että persoonallisuushäiriö olisi varmistettu kuvantamistutkimuksella.

Eipä taideta diagnoosia antaa kuvantamisen perusteella, mutta nykyisin kyllä tiedetään että mm. epävakaaseen persoonallisuushäiriöihin liittyy poikkeavuuksia aivoissa (esim. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/16669718/),  kuten myös narsistiseen persoonallisuushäiriöön (esim. https://www.nature.com/articles/s41598-021-94920-z) tai antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön (esim. https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(20)3000…).

Tuossa on tietysti sellainen ns. muna-kana-ongelma, että ei ole varmaa tietoa siitä ovatko löydetyt neurologiset poikkeavuudet syy vai seuraus. Kun esimerkiksi epävakaan persoonallisuuden periytyvyys arvioidaan jonnekin 40-50% tuntumaan eli geneettinen komponentti on todella suuri, mutta sitten vaikkapa narsistisen persoonallisuushäiriön periytyvyys on vain 10-20%, niin siltäkään suunnalta ei kauheasti osviittaa saa.