Ovatko persoonallisuushäiriöt neurologisia?

Kaikki psykologiset asiat ovat neurologisia, koska mitä muutakaan ne voisivat olla. Aivoistahan kaikki ajatukset ja tunteet tulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki psykologiset asiat ovat neurologisia, koska mitä muutakaan ne voisivat olla. Aivoistahan kaikki ajatukset ja tunteet tulevat.

Ap ehkä tarkoitti neurologisella pysyvää rakenteellista vikaa hermostossa tai aivoissa, sellaista, jota on siksi vaikea tai mahdoton muuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki psykologiset asiat ovat neurologisia, koska mitä muutakaan ne voisivat olla. Aivoistahan kaikki ajatukset ja tunteet tulevat.

Ap ehkä tarkoitti neurologisella pysyvää rakenteellista vikaa hermostossa tai aivoissa, sellaista, jota on siksi vaikea tai mahdoton muuttaa

Sitäkin voi miettiä että onko vika ollut alusta asti vai muodostunut kasvuympäristön tuloksena. Ja voiko sen peruuttaa.

Yksi epävaisiin erikoistunut terapeutti sanoi että esim seitsemän vuotta voi kestää opettaa epävakaalle toiston kautta että ihmisiin voi luottaa.

Eivät ole. Persoonallisuushäiriöt kehittyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana. Neuropsykiatrsia häiriöitä ovat autismikirjon häiriöt, tourette ja ad(h)d.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Nuo ovat vain ns normaalien eli tasaisten ihmisten keksimiä luokitteluita "hankalille" ihmisille. Koko persoonallisuuspsykologia on ihan turhaa ja huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat vain ns normaalien eli tasaisten ihmisten keksimiä luokitteluita "hankalille" ihmisille. Koko persoonallisuuspsykologia on ihan turhaa ja huuhaata.

Persoonallisuushäiriöisenä en koe noin vaan päinvastoin olen yllättynyt sitä miten hyvin nimikkeet kuvaa. Tunnen aika hyvin aihepiiriä ja täälläkin törmää joskus aivan oppikirjatapauksiin joista voi ruksata ihan jokaisen piirteen tietystä häiriöstä. Esim eräs täällä kirjoitellut paranoidi mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Vierailija kirjoitti:

Niin olen ymmärtänyt. Että persoonallisuushäiriöt olisivat biologisia poikkeavuuksia eikä niitä voi terapian avulla muuttaa.

Näinhän se juuri on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

Minulla on sellainen tutina, että oma ahdistumisalttiuteni ja muut ongelmani aiheutuivat kohdussa. Äitini poltti tupakkaa ja on täysin mahdollista, että minut on laitettu alulle pienessä tai vähän isommassa huppelissa ja koska en ollut "tilauksessa" vaan vahinkolapsi, alkoholin käyttöä saattoi jatkua jonkun aikaakin raskauden aikana. Ei siis mitään hirveää alkoholismia vaan ihan sitä tavallista viikonloppuna juhlimista. Mutta kuten nykyään tiedetään, pienetkin alkholiannokset ovat myrkkyä sikiölle ja hermostoni on voinut vaurioitua jo silloin. En tiedä, mutta minulla on vahvasti sellainen tunne. Asiaa ei tietenkään jälkikäteen voi mitenkään näyttää toteen enkä voi kysyä äidiltäni, että kuinka paljon hän joi ja poltti odottaessaan minua. En taitaisi edes haluta tietää vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olen ymmärtänyt. Että persoonallisuushäiriöt olisivat biologisia poikkeavuuksia eikä niitä voi terapian avulla muuttaa.

Näinhän se juuri on.

Käypähoito:

Epävakaan persoonallisuuden ennuste on melko hyvä, sillä yli 5 vuoden kuluttua vain harvempi kuin joka toinen potilas täyttää enää diagnoosin kriteerit. Potilaiden toimintakyky elpyy ja masennusoireet lievittyvät

Jos esim. isovanhemmalla on jokin käytöshäiriö, esimerkiksi narsistista käytöstä josta koko muu perhe kärsii, mutta jota ei lapsenlapsille voi kertoa. Isovanhempi voi ottaa kaiken ilon irti lapsenlapsista, eikä pieneltä lapselta voi riistää sitä kokemusta. Mutta koska siihen liittyy myös huonoja piirteitä ja vaikuttamista, jotka vaikuttavat lapseen lapsen sitä ymmärtämättä, se vaikuttaa lapsen kasvuun. Senkin kautta, miten omat vanhemmat voivat (huonosti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Nykytietämyksen mukaan kyseessä voi olla joko neurologinen, kasvuympäristöstä tai traumasta johtuva. Yleensä sekoitus kaikkia näitä.

Tuon yhdenkin kirjoittajan siskolla voi olla neurologista vikaa tai sitten joutunut jonkun trauman kohteeksi nuoruudessa tai sitten kuten ehdotettu, niin kasvu vuosina kokenut jotain mikä on jäänyt siskolta näkemättä, epätodennäköistä, mutta sekin mahdollista.

Jos taas jollain on neurologista vikaa, mutta muuten hyvä kasvuympäristö jossa tätäkin ongelmaa on ratkottu, voi hänellä olla jo nuorena hyvät keinot elää asian kanssa ja siksi joudu ongelmiin. Kun taas joku jota on asiasta vain kiusattu ja kotona sätitty joutuukin erilaisiin vastoin käymisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

Kenelläkään ei ole täysin ongelmaton kasvuympäristö. Joillakin on vahvempi psyyja ja hermosto. Heillä on resilienssiä mennä eteenpäin eikä jämähtää syyttelemään muita ja kaivelemaan menneitä.