Ovatko persoonallisuushäiriöt neurologisia?

Vierailija kirjoitti:

Jos esim. isovanhemmalla on jokin käytöshäiriö, esimerkiksi narsistista käytöstä josta koko muu perhe kärsii, mutta jota ei lapsenlapsille voi kertoa. Isovanhempi voi ottaa kaiken ilon irti lapsenlapsista, eikä pieneltä lapselta voi riistää sitä kokemusta. Mutta koska siihen liittyy myös huonoja piirteitä ja vaikuttamista, jotka vaikuttavat lapseen lapsen sitä ymmärtämättä, se vaikuttaa lapsen kasvuun. Senkin kautta, miten omat vanhemmat voivat (huonosti).

Tämä. On myös "mielenkiintoista" seurata lastenlasten kautta miten omat mt-ongelmat ovat syntyneet. Tietenkin estäen tilanteiden muuttumisen oikeasti vahingoittaviksi. Mutta tilanteista näkee miten vanhempi on toiminut tai yrittänyt toimia eri tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

Toinen on se että jos kirjoittajalla ja vanhemmillaan tai vanhemmallaan on kultaisen lapsen suhde, niin kirjoittajalle ei voi edes puhua, koska tieto valuu sitä kautta vanhemmille ja aiheuttaa draamaa. On täysin mahdotonta tehdä tällaisella nettipalstalla oikeita päätelmiä. Sen vain tiedän omasta kokemuksesta, että ihmiset voivat olla ihan autuaan tietämättömiä sairaista suhdekuvioista omassa perheessään. Siis kahden ihmisen käsitykset voivat olla täysin päinvastaisia. Joku näkee itsensä taivaan enkelinä ja uhrina, ja muut ympärillä ravaa terapiassa eikä uskalla hiiskahtaakaan pyhimykselle miten asiat oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat vain ns normaalien eli tasaisten ihmisten keksimiä luokitteluita "hankalille" ihmisille. Koko persoonallisuuspsykologia on ihan turhaa ja huuhaata.

Aikanaan sanottiin, että "koko biologia on ihan turhaa ja huuhaata". Kaltaisesi ihmiset vauhdissa, aikakaudesta ja tieteenlajista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki psykologiset asiat ovat neurologisia, koska mitä muutakaan ne voisivat olla. Aivoistahan kaikki ajatukset ja tunteet tulevat.

Ok, eli vaikka masennus on neyrologinen siinä missä paykopatiakin, vaikkakin masennuksesta voi parantua sillä se on enemmänkin tunne-elämän ongelma, toisin kuin psykopatia

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Persoonallisuushäiriöt kehittyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana. Neuropsykiatrsia häiriöitä ovat autismikirjon häiriöt, tourette ja ad(h)d.

Kyllä ainakin psykopatia on synnynnäistä kuten neuropsykiatriset häiriöt

Ei diagnostiset kriteerit täyttävä persoonallisuushäiriö ole mitenkään harvinainen, niitähän on monia erilaisia. Sitten on vielä sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt, joissa on piirteitä useammasta persoonallisuushäiriöstä. Kaikilla on vähintäänkin piirteitä joistakin persoonallisuushäiriöistä, mutta kaikki eivät sairastu mielenterveysongelmiin jotta näitäkin tutkittaisiin. Itse asiassa monista piirteistä voi olla jopa hyötyä ihmiselle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Persoonallisuushäiriöisenä koen että pershäiriö on niin kuin sellainen kuvakompa jossa on kaksi kuvaa yhdessä. Aluksi näet vain yhden kuvan ja joudut ponnistelemaan nähdäksesi toisen kuvan. Sen jälkeen kun toinen kuva löytyy, sitä ei voi enää poisnähdä. Ja tuntuu nololta ettei heti nähnyt jotain noin ilmiselvää.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta oikeasti aloin oireilemaan vasta murrosiän kynnyksellä ja aikuisikä on ollut yhtä infernoa. Eli mun näkemyksen mukaan johtuu ympäristötekijöistä ja opituista malleista. Tai sitten psykiatri oli väärässä enkä ole epävakaa. Mutta en todellakaan syntyny näin pahojen mt-ongelmien kanssa. V*ttumainen koti ja 18 vuotta kestänyt kiusaaminen teki musta tällaisen. Oon kokoajan vaan vihanen tai katkera, kaikille. Lapsena olin tosi ilonen ja helppo- ennenkuin kiusaaminen alkoi.

Persoonallisuushäiriö ei ole mielenterveysongelma. Toki kumpaakin saattaa esiintyä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

Estyneellä päädefenssi on fantasia eli mielikuvituksen avulla tyydytetään turhauteneita tarpeita. Minulla siis käytännössä videopeleillä ja päiväunelmointi seikkailuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Kasvuympäristö ei saman perheen lapsilla ole samanlainen, johtuen useastakin syystä, esim. mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, kuinka paljon vanhemmaltaan näyttää, millainen ulkonäkö muuten on ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

No ehkä ja ehkä. Ainahan sitä voi kyseenalaistaa kaiken ilman erityisiä perusteitakin, mutta johtaako se mihinkään? Toki, jos siskoni sanoisi että hänelle on lapsena tapahtunut jotain kauheaa, niin uskoisin häntä. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteita uskoa sellaista, kun en tiedä mistään sellaisista tapahtumista. Siihen minun täytyy nyt tyytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

No ehkä ja ehkä. Ainahan sitä voi kyseenalaistaa kaiken ilman erityisiä perusteitakin, mutta johtaako se mihinkään? Toki, jos siskoni sanoisi että hänelle on lapsena tapahtunut jotain kauheaa, niin uskoisin häntä. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteita uskoa sellaista, kun en tiedä mistään sellaisista tapahtumista. Siihen minun täytyy nyt tyytyä.

Saattaa olla, ettei siskollasi edes ole epävakaata persoonallisuutta. Se on pahasti ylidiagnosoitu häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

No ehkä ja ehkä. Ainahan sitä voi kyseenalaistaa kaiken ilman erityisiä perusteitakin, mutta johtaako se mihinkään? Toki, jos siskoni sanoisi että hänelle on lapsena tapahtunut jotain kauheaa, niin uskoisin häntä. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteita uskoa sellaista, kun en tiedä mistään sellaisista tapahtumista. Siihen minun täytyy nyt tyytyä.

Saattaa olla, ettei siskollasi edes ole epävakaata persoonallisuutta. Se on pahasti ylidiagnosoitu häiriö.

No joo, onhan sekin periaatteessa mahdollista, että siskoni diagnoosi on väärä. Sitäkään en voi tietää. Näin sitä elämässä mennään puutteellisten tietojen varassa, niin kuin aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

No ehkä ja ehkä. Ainahan sitä voi kyseenalaistaa kaiken ilman erityisiä perusteitakin, mutta johtaako se mihinkään? Toki, jos siskoni sanoisi että hänelle on lapsena tapahtunut jotain kauheaa, niin uskoisin häntä. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteita uskoa sellaista, kun en tiedä mistään sellaisista tapahtumista. Siihen minun täytyy nyt tyytyä.

Epävakaalle keskeistä on hysterinen hylkäämisen pelko. Kaikista pershäiriöistä tämä ja narsismi on kaikista epätodennäköisimmin syntyneitä perheissä jotka on täysin tavallisia eikä lapsella ole ollut mitään altistavia kasvutekijöitä. Jos olisit vaikka jotain skitsoidia tai riippuvaista esittänyt, niin olisi helpompi uskoa. Tällä palstalla kuka tahansa voi väittää mitä tahansa, ja monilla on päämääränä vain "voittaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

No ehkä ja ehkä. Ainahan sitä voi kyseenalaistaa kaiken ilman erityisiä perusteitakin, mutta johtaako se mihinkään? Toki, jos siskoni sanoisi että hänelle on lapsena tapahtunut jotain kauheaa, niin uskoisin häntä. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteita uskoa sellaista, kun en tiedä mistään sellaisista tapahtumista. Siihen minun täytyy nyt tyytyä.

Saattaa olla, ettei siskollasi edes ole epävakaata persoonallisuutta. Se on pahasti ylidiagnosoitu häiriö.

Eräälle tutulleni diagnosoitiin juurikin epävakaa rasti ruutuun itsearviointina psykiatrin vastaanotolla. Diagnoosi vaihtui toiseksi kun hänelle tehtiin asialliset useita tunteja kestävät testit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki mielenterveysongelmat ovat loppujen lopuksi neurologisia. Psykiatria on täysin hukassa.

Ei kai psykiatrian tarvitse mitenkään hukassa olla, jos ja kun psykologiset ilmiöt liittyvät aivojen toimintaan. Siihenhän esim. psyykenlääkkeiden käyttö perustuu, ja psykiatrit niitä määräävät.

Psykiatrien ymmärrys mielenterveysongelmien neurobiologisesta pohjasta on yhtä sofistikoitunutta kuin huumemafiosojen ymmärrys huumausaineiden vaikutuksesta keskushermoston toimintaan. Joku stimuloi, toinen lamaa, kolmas nostattaa mielialaa, ja kaikki vaikutukset ovat yksilöllisiä, vaikeasti ennustettavia, kontekstisidonnaisia ja sisältävät yleensä valtavan plaseboefektin. Niitä mömmöjä kun sitten ihmiset vetelevät lamatakseen, nostattaakseen ja stimuloidakseen itseään ja miksei vaikka kaikkea samaan aikaan, ja tosiaan seuraukset ovat karmeaa katsottavaa. Työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveysongelmien johdosta ovat räjähtäneet pilviin "hoidon" seurauksena. Psykiatrien tapa nostaa korkeaa palkkaa sisätautilääketieteellisten metaforien (sinun sairautesi on kuin korkea kolesteroli tai diabetes) heittelystä ei ole kovin vakuuttavaa lääketiedettä. Ihmisen mieli  ja käyttäytyminen on muutakin kuin aivokemiallisten välittäjäaineiden heittelyä sinne sun tänne, jos ei sitä tajua on täysi aasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Koskaan ei ole sama kasvuympäristö. Vanhemmillasi on voinut olla siskosi kriittisinä vuosina olla meneillään jotain mistä sinulla ei ole hajuakaan. Narsistin kultaisen lapsen ja syntipukin kokemukset lapsuudestaan ovat hyvin erilaisia. Jne.

Olettaisin kuitenkin, että jos siskollani olisi ollut todella turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö, niin olisin huomannut sen. Meillä ei ollut esimerkiksi alkoholismia, ei väkivaltaa eikä mitään normaalista poikkeavaa. Ainoa jollakin lailla turvaton asia oli koulukiusaaminen, mutta sekin kohdistui minuun eikä siskooni.

Ettekö ole ikinä puhuneet asioista? Epävakaa on niin raju oire että hieman nyt mietityttää sinun ymmärryksesi lapsuudestasi. Ihmisellä voi olla ihan tosi vääristynyt kuva asioista.

Mistä päättelet, että emme olisi puhuneet? Kyllä hänellä on sama käsitys asiasta kuin itsellänikin. Myös osalla serkuistamme on epävakaa persoonallisuus, eikä heilläkään tietääksemme ole ollut mitään erikoista kasvuolosuhteissa. (Voi toki olla kaikenlaisia salaisuuksia, joista emme tiedä, mutta samahan on joka asiassa maailmassa, aina voidaan erehtyä, jos asiat ovatkin toisin kuin luullaan...) Tämän vuoksi arvelemme, että ko. häiriö on geneettistä alkuperää eikä niinkään johdu kasvuoloista.

Onko siskosi diagnosoitu virallisesti? Ollut terapiassa? Terapeutin käsitys asioista?

Totta kai on diagnosoitu, en kai muuten edes tietäisi, että hänellä on epävakaa persoonallisuus. On ollut terapiassakin.

Onko terapeutti sitä mieltä että täysin ongelmaton kasvuympäristö?

No, ei siskoni ole ainakaan koskaan sanonut, että terapeutti olisi pitänyt kasvuympäristöämme jotenkin erityisen ongelmallisena. En kyllä kysellyt, mitä hän on terapeuttinsa kanssa puhunut.

Ne asiat jotka aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä on tosi kipeitä niin tuskin sulle jakaisikaan. Entä jos on vaikka ollut (en tarkoita teidän tapauksessa) seks hyväksikäyttöä?

No, siskollani on tapana kertoa minulle asioistaan vähän enemmän kuin haluaisin kuullakaan. Toki hänellä voi silti olla asioita, joista en tiedä. Voihan olla vaikka niinkin, että minua itseäni on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, mutta en vain muista sitä. Tai voi olla, että mieheni pettää minua, vaikka en tiedä sitä.

Voi olla ettei sisaresikaan ymmärrä kaikkia asioita jotka ovat voineet häntä traumatisoida. Hyvä esimerkki lapsuudessa koetut sairaudet joissa kajotaan kehoon tavoilla jotka, olisivat muun kuin lääkärin tekeminä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta eroaako lapsen kokemus paljoakaan hyväksikäytöstä, varsinkaan jos vanhempi ei ymmärrä tukea lasta ja tai lapsi joutuu kokemaan noita asioita yksin.

No ehkä ja ehkä. Ainahan sitä voi kyseenalaistaa kaiken ilman erityisiä perusteitakin, mutta johtaako se mihinkään? Toki, jos siskoni sanoisi että hänelle on lapsena tapahtunut jotain kauheaa, niin uskoisin häntä. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään perusteita uskoa sellaista, kun en tiedä mistään sellaisista tapahtumista. Siihen minun täytyy nyt tyytyä.

Epävakaalle keskeistä on hysterinen hylkäämisen pelko. Kaikista pershäiriöistä tämä ja narsismi on kaikista epätodennäköisimmin syntyneitä perheissä jotka on täysin tavallisia eikä lapsella ole ollut mitään altistavia kasvutekijöitä. Jos olisit vaikka jotain skitsoidia tai riippuvaista esittänyt, niin olisi helpompi uskoa. Tällä palstalla kuka tahansa voi väittää mitä tahansa, ja monilla on päämääränä vain "voittaa".

Persoonallisuushäiriöstä voi saada diagnoosin, vaikka asianomaisella ei olisi kaikkia siihen kuuluvia oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on altistava temperamentti ainakin. Sehän pohjaa biologiaan.

Taitaa olla psykopatian tietty tyyppi varsinkin yhdistetty perinnölliseen poikkeavuuteen aivoissa. Sen lisäksi aika yleistä päähän kohdistunut iskuvamma lapsuudessa/myöhemmin, joka vahingoittanut etuaivolohkoa. Monella väkivaltaisella tappajalla tuommoista.

Epävakaat usein tunnepuoleltaan yliherkkiä, hyvin voimakas tapa ilmaista tunteita ja korostunut taipumus kokea ns kielteisiä tunteita, ahdistusta, pelkoa.

Tämä yhdistettynä turvattomaan ja arvaamattomaan kasvuympäristöön tuottaa hajaantuneen persoonallisuuden, joka oireilee dramaattisella ja itsetuhoisella käytöksellä.

Siskollani on epävakaa persoonallisuus, eikä hänellä mikään turvaton ja arvaamaton kasvuympäristö ole ollut, vaan hyvin tavallinen. Itse olen kasvanut samoissa oloissa ja minusta on tullut ihan erilainen.

Kasvuympäristö ei saman perheen lapsilla ole samanlainen, johtuen useastakin syystä, esim. mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, kuinka paljon vanhemmaltaan näyttää, millainen ulkonäkö muuten on ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

Totta. Kuitenkin kun puhutaan "turvattomasta ja arvaamattomasta kasvuympäristöstä", siitä tulee mielikuva, että sillä tarkoitetaan jotain pahempaa kuin suhteellisen normaalia kotia, jossa yksi lapsi omista psykologisista syistään kokee elämänsä vaikeammaksi kuin sisaruksensa.