Pikkulapset ja sokeri
Meillä on pian 5v lapsi joka ei ole saanut suoria sokereita eli emme kyttää ketsuppia tai hedelmiä, mutta lapsi ei ole saanut limuja, vanukkaita, karkkeja, keksejä tms. Hänen oli tarkoitus mennä kodin ulkopuoliseen päivähoitoon vasta eskariin, mutta työtilanteeni muuttui siten, että päiväkoti on aloitettava tammikuussa 23.
Monet ovat sanoneet suoran sokerin välttämisen tavoitteillemme naureskellen, että kyllä päiväkoti-iässä viimeistään peli on menetetty. Mitä kokemuksia muilla on? Olen kuullut joissain päiväkodeissa olevan välipalana keksejä/vanukkaita, mutta näihin voi viedä omat tuotteet tilalle, mutta onko jo niin pienillä lapsila tyyliin omia karkkeja joista tapa sitten leviää kavereillekin? Onko jollain onnistunutta kokemusta suoran sokerin välttämisestä päiväkodin aloittamisesta huolimatta?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rusinoita juhlissa :D
Niin siis, rusinathan ovat täynnä sokeria. Melko paljon jätätte tarpeellisia ravintoaineita lapselta pois, kun kiellätte häneltä hedelmät, jotka sisältävät kuitua, vitamiineja jne. Samaksi glukoosiksi se sokeri elimistössä muuttuu, ja aivojen polttoaineeksi. Relatkaa nyt oikeasti vähän. Ylimääräinen proteiinikin muuttuu sokeriksi elimistössä, HUI kauhistus!!
Kuten täällä on jo todettu, Italiassa tai Ranskassa pidettäisiin tällaista hysteriaa todella outona. Siellä lapset kuitenkin terveitä ja hoikempia kuin täällä.
Edelleen: ME KÄYTÄMME PALJON HEDELMIÄ JA MARJOJA. Rusinat mainitsin vain koska ne ovat joskus olleet helppo ratkaisu pähkinöiden kanssa juhliin kun mieleisimpiä hedelmiä (nektariini, kiivi, mango) ei ollut kypsänä kaupassa tarjolla.
Ystävä hyvä, mangossa on sokeria yli 10 g 100 g:aa kohden. Jossain vaniljavanukkaassa about saman verran. Rentoudu hyvä ihminen, lapsikin saattaa ahdistua tuollaisesta kontrolloinnista.
YstPähkinöistä tulee myös aika paljon rasvaa. Vaikka onkin Ns parempaa rasvaa, sekin liikaa on liikaa
Liika rasva ei sairastuta eikä lihota. Toisin kuin sokeri.
Liika rasva nimenomaan lihottaa ja sairastuttaa. Oletko kuullut vaikka sydän ja verisuonitaudeista?
Ei se sokeri pelkästään lihota. Myös liika proteiini lihottaa. Ihan perus asioita
Tottahanolen kuullut sv-taudeista. Rasvalla et niitä saa, vaan sokeria syömällä. Olisko sulla niissä perusasioissa tiedon puutetta?
Menikö kuppi nurin kun tajusit, että myös muita ravintoaineita liikaa syömällä voi tuhota terveyden. Kohtuus kaikessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rusinoita juhlissa :D
Niin siis, rusinathan ovat täynnä sokeria. Melko paljon jätätte tarpeellisia ravintoaineita lapselta pois, kun kiellätte häneltä hedelmät, jotka sisältävät kuitua, vitamiineja jne. Samaksi glukoosiksi se sokeri elimistössä muuttuu, ja aivojen polttoaineeksi. Relatkaa nyt oikeasti vähän. Ylimääräinen proteiinikin muuttuu sokeriksi elimistössä, HUI kauhistus!!
Kuten täällä on jo todettu, Italiassa tai Ranskassa pidettäisiin tällaista hysteriaa todella outona. Siellä lapset kuitenkin terveitä ja hoikempia kuin täällä.
Edelleen: ME KÄYTÄMME PALJON HEDELMIÄ JA MARJOJA. Rusinat mainitsin vain koska ne ovat joskus olleet helppo ratkaisu pähkinöiden kanssa juhliin kun mieleisimpiä hedelmiä (nektariini, kiivi, mango) ei ollut kypsänä kaupassa tarjolla.
Ystävä hyvä, mangossa on sokeria yli 10 g 100 g:aa kohden. Jossain vaniljavanukkaassa about saman verran. Rentoudu hyvä ihminen, lapsikin saattaa ahdistua tuollaisesta kontrolloinnista.
YstPähkinöistä tulee myös aika paljon rasvaa. Vaikka onkin Ns parempaa rasvaa, sekin liikaa on liikaa
Liika rasva ei sairastuta eikä lihota. Toisin kuin sokeri.
Liika rasva nimenomaan lihottaa ja sairastuttaa. Oletko kuullut vaikka sydän ja verisuonitaudeista?
Ei se sokeri pelkästään lihota. Myös liika proteiini lihottaa. Ihan perus asioita
Tottahanolen kuullut sv-taudeista. Rasvalla et niitä saa, vaan sokeria syömällä. Olisko sulla niissä perusasioissa tiedon puutetta?
Menikö kuppi nurin kun tajusit, että myös muita ravintoaineita liikaa syömällä voi tuhota terveyden. Kohtuus kaikessa
Mitä mahdat tuolla viestilläsi tarkoittaa?
Kerran oli kaverisynttäreillä tuollainen lapsi. Kun muut olivat syöneet ja menneet leikkimään, hän oli vienyt pöydältä karkkilaatikon ja piiloutui portaiden alle sitä syömään. (Löysin sen sieltä ja otin karkit pois, mutta kai oli jonkin verran ehtinyt mussuttaa.)
Tunnen tasan yhden ihmisen jolla oli sokeri täysin pannassa lapsena. Nykyään sitten vetää kaksin käsin karkkia ja ylipainoa riittää.
Kohtuu kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tasan yhden ihmisen jolla oli sokeri täysin pannassa lapsena. Nykyään sitten vetää kaksin käsin karkkia ja ylipainoa riittää.
Kohtuu kaikessa.
Typerää selittelyä sokerin syönnin puolesta. Säälittävää.
Tämä on kyllä yksi provoilijoiden, atvostelijoiden ja muuten vain kettuilijoiden palsta. On hienoa, että lapsenne ei syö sokerisia herkkuja, jugurtteja, vanukkaita tms. Sillä on oikeasti kauaskantoiset vaikutukset lapsen terveyteen muun muassa suoliston mikrobiomin monimuotoisuuden kautta, kouluiässä lapselle voi jo selittää ikätasoisesti sokerin haittoja ja sitä kautta opettaa kohtuullista sokerin käyttöä kun kaverit kuitenkin syövät. Aloittajasta voisi ottaa monikin esimerkkiä ihan omaankin elämään. Omasta lapsuudesta muistan yhden hammaslääkärin lapsen, jolla oli aina koulun leffapäivänä viinirypäleitä ja rusinoita. En muista hänen kaivanneen karkkia eikä siitä juurikaan syönyt. Suomalaisissa päiväkodeissa noudatetaan ravitsemussuosituksia eikä sielläkään sokeria mitenkään älyttömästi syödä, välipala ennemmin jotain kiisseliä kuin vanukasta. Siitä olisin tavallaan ihan rauhallisin mielin, kouluaika alkaa olla se vaikein, kun kaverit vetää karkkia. Lapsen makuaisti myös muokkautuu lapsuudessa niin, ettei hän myöhemminkään kaipaa mitään niin makeaa, hän maistaa paremmin eri maut. Näistä on tehty myös lukuisia tutkimuksia. Päiväkotiin voi tietysti selittää tilanteen, mutta tietysti resurssit ovat vähäiset. Ehkä perhepäivähoidossa voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Sori vähän sekava kirjoitus, kirjoitin vain mitä mieleen tuli sen kummemmin jäsentelemättä.
T. Ravitsemustieteen maisteri ja erikoisasiantuntija
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä yksi provoilijoiden, atvostelijoiden ja muuten vain kettuilijoiden palsta. On hienoa, että lapsenne ei syö sokerisia herkkuja, jugurtteja, vanukkaita tms. Sillä on oikeasti kauaskantoiset vaikutukset lapsen terveyteen muun muassa suoliston mikrobiomin monimuotoisuuden kautta, kouluiässä lapselle voi jo selittää ikätasoisesti sokerin haittoja ja sitä kautta opettaa kohtuullista sokerin käyttöä kun kaverit kuitenkin syövät. Aloittajasta voisi ottaa monikin esimerkkiä ihan omaankin elämään. Omasta lapsuudesta muistan yhden hammaslääkärin lapsen, jolla oli aina koulun leffapäivänä viinirypäleitä ja rusinoita. En muista hänen kaivanneen karkkia eikä siitä juurikaan syönyt. Suomalaisissa päiväkodeissa noudatetaan ravitsemussuosituksia eikä sielläkään sokeria mitenkään älyttömästi syödä, välipala ennemmin jotain kiisseliä kuin vanukasta. Siitä olisin tavallaan ihan rauhallisin mielin, kouluaika alkaa olla se vaikein, kun kaverit vetää karkkia. Lapsen makuaisti myös muokkautuu lapsuudessa niin, ettei hän myöhemminkään kaipaa mitään niin makeaa, hän maistaa paremmin eri maut. Näistä on tehty myös lukuisia tutkimuksia. Päiväkotiin voi tietysti selittää tilanteen, mutta tietysti resurssit ovat vähäiset. Ehkä perhepäivähoidossa voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Sori vähän sekava kirjoitus, kirjoitin vain mitä mieleen tuli sen kummemmin jäsentelemättä.
T. Ravitsemustieteen maisteri ja erikoisasiantuntija
Varsinainen yliopiston käynyt kun ei edes kappalejako hallussa.
Perhepäivähoidossahan mennään kasvatuksessakin ihan pphn oman tavan mukaan, ei hän ole mikään kasvatustieteen maisteri. Luulen, ettei pphlla voi niin vain kertoa, että sokeria ei saa antaa, aika pieni se heidänkin ruokakorvaus on.
Huvitti myös tämä "Omasta lapsuudesta muistan yhden hammaslääkärin lapsen, jolla oli aina koulun leffapäivänä viinirypäleitä ja rusinoita"
Itse satun olemaan hammasalalla töissä ja voin kertoa, että tuntemani hammasalan asiantuntijat eivät suosittele rusinoita todellakaan, ne jäävät hampaisiin melkein samalla tavalla kuin esim toffee. En tiedä miksi hammaslääkäri suosittelisi rusinoita esim suklaan sijaan... Ja rusinoissa on sokeria järkyttävä määrä . Kuvittele kuivuneita rusinoita iso rasiallinen. Montako kokonaista rypälettä se on?
Meillä lapsi on saanut syödä herkkuja, mutta ei juurikaan pidä mistään. Vain harva karkki kelpaa, suklaa on parempi mutta senkin suhteen kranttu eli monesti vaikka ollaan kylässä niin ei mitään herkkuja halua syödä. Syö mieluummin popparia ja sipsiä.
Just avasi kaikki pääsiäismunat joita sukulaiset kantaneet ja heitti suklaat roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt vähän yli. Suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan yleensä ruokasuositusten mukaista ravintoa. En ole kuullut, että keksejä tai vanukkaita tarjottaisiin päiväkodeissa. Korkeintaan joku voi tarjota namin syntymäpäivinä.
Toisaalta lapsihan syö edelleen pääasiassa sitä ravintoa, mitä te vanhemmat kotiin ostatte. Pelkäätkö, että lapsi alkaa vaatia nameja vai mistä moinen hysteria?
Mielestäni ei ole hysteriaa, jos antaa lapselleen terveellistä ravintoa myös silloin, kun kysymys on herkuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä yksi provoilijoiden, atvostelijoiden ja muuten vain kettuilijoiden palsta. On hienoa, että lapsenne ei syö sokerisia herkkuja, jugurtteja, vanukkaita tms. Sillä on oikeasti kauaskantoiset vaikutukset lapsen terveyteen muun muassa suoliston mikrobiomin monimuotoisuuden kautta, kouluiässä lapselle voi jo selittää ikätasoisesti sokerin haittoja ja sitä kautta opettaa kohtuullista sokerin käyttöä kun kaverit kuitenkin syövät. Aloittajasta voisi ottaa monikin esimerkkiä ihan omaankin elämään. Omasta lapsuudesta muistan yhden hammaslääkärin lapsen, jolla oli aina koulun leffapäivänä viinirypäleitä ja rusinoita. En muista hänen kaivanneen karkkia eikä siitä juurikaan syönyt. Suomalaisissa päiväkodeissa noudatetaan ravitsemussuosituksia eikä sielläkään sokeria mitenkään älyttömästi syödä, välipala ennemmin jotain kiisseliä kuin vanukasta. Siitä olisin tavallaan ihan rauhallisin mielin, kouluaika alkaa olla se vaikein, kun kaverit vetää karkkia. Lapsen makuaisti myös muokkautuu lapsuudessa niin, ettei hän myöhemminkään kaipaa mitään niin makeaa, hän maistaa paremmin eri maut. Näistä on tehty myös lukuisia tutkimuksia. Päiväkotiin voi tietysti selittää tilanteen, mutta tietysti resurssit ovat vähäiset. Ehkä perhepäivähoidossa voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Sori vähän sekava kirjoitus, kirjoitin vain mitä mieleen tuli sen kummemmin jäsentelemättä.
T. Ravitsemustieteen maisteri ja erikoisasiantuntijaVarsinainen yliopiston käynyt kun ei edes kappalejako hallussa.
Perhepäivähoidossahan mennään kasvatuksessakin ihan pphn oman tavan mukaan, ei hän ole mikään kasvatustieteen maisteri. Luulen, ettei pphlla voi niin vain kertoa, että sokeria ei saa antaa, aika pieni se heidänkin ruokakorvaus on.
Huvitti myös tämä "Omasta lapsuudesta muistan yhden hammaslääkärin lapsen, jolla oli aina koulun leffapäivänä viinirypäleitä ja rusinoita"
Itse satun olemaan hammasalalla töissä ja voin kertoa, että tuntemani hammasalan asiantuntijat eivät suosittele rusinoita todellakaan, ne jäävät hampaisiin melkein samalla tavalla kuin esim toffee. En tiedä miksi hammaslääkäri suosittelisi rusinoita esim suklaan sijaan... Ja rusinoissa on sokeria järkyttävä määrä . Kuvittele kuivuneita rusinoita iso rasiallinen. Montako kokonaista rypälettä se on?
Kuvittele se määrä väri- ym. outoja aineita, joita siellä karkkipussin kyljessä lukee.
Suomalaiset vetävät keskimäärin 90 g sokeria päivässä, kun suositus on max 25 g lisättyä sokeria. Yhdessä maustetussa jugurtissa voi olla n. 20 grammaa sokeria. Esim. Valion mansikkajugurtin (2 dl annos) sokerimäärä vastaa 9 sokeripalaa.
Lapsille nämä sokeriannokset ovat valtavia. Jos aikuinen ja lapsi syövät kumpikin aamupalaksi samanlaisen sokerijugurtin, niin se lapsen sokerimäärä on huikea verrattuna aikuisen syömään määrään.
Jugurtit ja rahkat kannattaa ostaa maustamattomina ja maustaa kotona hedelmillä, marjoilla, manteleilla, pähkinöillä, siemenillä. Kun lapselle antaa tämän vaihtoehdon, hän tottuu siihen eikä tule riippuvuutta lisättyyn sokeriin. Kesällä kannattaa varautua talven jugurtteihin/rahkoihin ym. marja-aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt vähän yli. Suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan yleensä ruokasuositusten mukaista ravintoa. En ole kuullut, että keksejä tai vanukkaita tarjottaisiin päiväkodeissa. Korkeintaan joku voi tarjota namin syntymäpäivinä.
Toisaalta lapsihan syö edelleen pääasiassa sitä ravintoa, mitä te vanhemmat kotiin ostatte. Pelkäätkö, että lapsi alkaa vaatia nameja vai mistä moinen hysteria?
Jos lapsi syö päivähoidossa aamiaisen, lounaan ja välipalan, niin miten hän syö pääasiassa sitä ravintoa, mitä vanhemmat ostavat kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä yksi provoilijoiden, atvostelijoiden ja muuten vain kettuilijoiden palsta. On hienoa, että lapsenne ei syö sokerisia herkkuja, jugurtteja, vanukkaita tms. Sillä on oikeasti kauaskantoiset vaikutukset lapsen terveyteen muun muassa suoliston mikrobiomin monimuotoisuuden kautta, kouluiässä lapselle voi jo selittää ikätasoisesti sokerin haittoja ja sitä kautta opettaa kohtuullista sokerin käyttöä kun kaverit kuitenkin syövät. Aloittajasta voisi ottaa monikin esimerkkiä ihan omaankin elämään. Omasta lapsuudesta muistan yhden hammaslääkärin lapsen, jolla oli aina koulun leffapäivänä viinirypäleitä ja rusinoita. En muista hänen kaivanneen karkkia eikä siitä juurikaan syönyt. Suomalaisissa päiväkodeissa noudatetaan ravitsemussuosituksia eikä sielläkään sokeria mitenkään älyttömästi syödä, välipala ennemmin jotain kiisseliä kuin vanukasta. Siitä olisin tavallaan ihan rauhallisin mielin, kouluaika alkaa olla se vaikein, kun kaverit vetää karkkia. Lapsen makuaisti myös muokkautuu lapsuudessa niin, ettei hän myöhemminkään kaipaa mitään niin makeaa, hän maistaa paremmin eri maut. Näistä on tehty myös lukuisia tutkimuksia. Päiväkotiin voi tietysti selittää tilanteen, mutta tietysti resurssit ovat vähäiset. Ehkä perhepäivähoidossa voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Sori vähän sekava kirjoitus, kirjoitin vain mitä mieleen tuli sen kummemmin jäsentelemättä.
T. Ravitsemustieteen maisteri ja erikoisasiantuntijaVarsinainen yliopiston käynyt kun ei edes kappalejako hallussa.
Perhepäivähoidossahan mennään kasvatuksessakin ihan pphn oman tavan mukaan, ei hän ole mikään kasvatustieteen maisteri. Luulen, ettei pphlla voi niin vain kertoa, että sokeria ei saa antaa, aika pieni se heidänkin ruokakorvaus on.
Huvitti myös tämä "Omasta lapsuudesta muistan yhden hammaslääkärin lapsen, jolla oli aina koulun leffapäivänä viinirypäleitä ja rusinoita"
Itse satun olemaan hammasalalla töissä ja voin kertoa, että tuntemani hammasalan asiantuntijat eivät suosittele rusinoita todellakaan, ne jäävät hampaisiin melkein samalla tavalla kuin esim toffee. En tiedä miksi hammaslääkäri suosittelisi rusinoita esim suklaan sijaan... Ja rusinoissa on sokeria järkyttävä määrä . Kuvittele kuivuneita rusinoita iso rasiallinen. Montako kokonaista rypälettä se on?
Kuvittele se määrä väri- ym. outoja aineita, joita siellä karkkipussin kyljessä lukee.
Suomalaiset vetävät keskimäärin 90 g sokeria päivässä, kun suositus on max 25 g lisättyä sokeria. Yhdessä maustetussa jugurtissa voi olla n. 20 grammaa sokeria. Esim. Valion mansikkajugurtin (2 dl annos) sokerimäärä vastaa 9 sokeripalaa.
Lapsille nämä sokeriannokset ovat valtavia. Jos aikuinen ja lapsi syövät kumpikin aamupalaksi samanlaisen sokerijugurtin, niin se lapsen sokerimäärä on huikea verrattuna aikuisen syömään määrään.
Jugurtit ja rahkat kannattaa ostaa maustamattomina ja maustaa kotona hedelmillä, marjoilla, manteleilla, pähkinöillä, siemenillä. Kun lapselle antaa tämän vaihtoehdon, hän tottuu siihen eikä tule riippuvuutta lisättyyn sokeriin. Kesällä kannattaa varautua talven jugurtteihin/rahkoihin ym. marja-aikaan.
Miten tämä liittyy yhtään mihinkään? Juuri näin. Oman lapseni päiväkodissa tarjotaan esim luonnonjugurttia 100%lla hedelmäsoseella.
Ei tuo sun sokeri-infopläjäys tarkoita sitä, että kaikki syö sen verran sokeria/vrk.
Näissä on aina jännä, kun ajatellaan , että sitä karkkia vedetään pussi tolkulla jos joskus saa. En ymmärrä tällästä hysteriaa. . .
Ei kaikki syö sokerijugua ja suklaamuroja. En ymmärrä kyllä ihmisiä, jotka tälläsiä tarjoaa edeslapsilleen aamupalaksi. Kerran sanoin lapselleni kun kinusi suklaamuroja, että hän voi vaihtaa herkkupäivän niihin , maistoi ja syömättä jäi. Miten kukaan voi tykätä tuollaisista aamulla, hyi.
Olen ollut monessa päiväkodissa töissä, eikä missään ole koskaan tarjottu keksejä tai vanukkaita välipalaksi!
Jouluna piparit ja synttäreillä keksiä. Yhdessä päiväkodissa oli kielletty tuoda tarjottavaksi karkkia.
Jos vanhempien toiveesta lapsi ei saa syödä karkkia, on meillä hänelle omat tarjottavat, esim keksi tai rusinoita. Tarjottavan karkin annamme perheelle kotiin tai jätämme tarjoamatta.
Minusta on ihan fiksua, ettei lapselle tarjota karkkia! Kuten moni sanoi, ihminen ei tarvitse karkkia/sokeria elääkseen. Hedelmiä toki olisi hyvä tarjota, mutta ketsuppi on mielestäni aivan turha, eikä sitä meillä kotona ole koskaan.
Meillä ei koskaan ollut kotona karkkeja, limsoja yms. "turhia" herkkuja, kun olin alle kouluikäinen. Enkä kuulemma osannut niitä pyytäkään, vaan jos sain esim. lahjaksi karkkipussin, se oli ollut lähes koskematta vielä monen kuukauden jälkeenkin jossain kaappien perukoilla. Olin silti ihan hyvässä lihassa oleva lapsi, koska meillä panostettiin normaaliin kotiruokaan unohtamatta satunnaisia herkkuhetkiä (pannaria, peruspullaa tms. silloin tällöin).
Kouluaikaan kaveripiirissä kuitenkin oli sen verran noita sipsien, karkkien ja limujen suurkuluttajia, että muistan joskus ala-asteen loppupuolella omaksuneeni tavat. En kuitenkaan koskaan ole ollut herkkujen perään, enkä niitä näin aikuisenakaan ostele joka viikko.
Uskon siihen, että lapsi ei luonnostaan vaadi herkkuja jatkuvasti, jos kotona on salliva, joustava ja monipuolinen ruokavalio. Ei täyskieltoja, mutta ei myöskään jatkuvaa Mäkkäriburgerien, karkkien ja leivonnaisten mässyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monessa päiväkodissa töissä, eikä missään ole koskaan tarjottu keksejä tai vanukkaita välipalaksi!
Jouluna piparit ja synttäreillä keksiä. Yhdessä päiväkodissa oli kielletty tuoda tarjottavaksi karkkia.
Jos vanhempien toiveesta lapsi ei saa syödä karkkia, on meillä hänelle omat tarjottavat, esim keksi tai rusinoita. Tarjottavan karkin annamme perheelle kotiin tai jätämme tarjoamatta.Minusta on ihan fiksua, ettei lapselle tarjota karkkia! Kuten moni sanoi, ihminen ei tarvitse karkkia/sokeria elääkseen. Hedelmiä toki olisi hyvä tarjota, mutta ketsuppi on mielestäni aivan turha, eikä sitä meillä kotona ole koskaan.
Juu nämä tarinat joissa sokerilla kyllästettyjä välipaloja usein ovat kyllä värikynällä tehtyjä. Kyllä päiväkotiruoka on nykypäivänä ravitsemussuosituksen mukaista. Juuri niin, että se sokeri JOSKUS ei haittaa jos lapsi joskus saa sitä pannukakkua hillolla
Ap:n lapselleen antamat rusinat: 28 grammaa sokeria 100 grammassa. Päiväkodin antamat keksit: Sokeria 22 grammaa sadassa grammassa.
Joo ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja tänne tullut, vaikka aloittajalla on ihan pointtinsa. En minäkään ole vielä antanut 1-vuotiaalle lapselleni mitään missä lisättyä sokeria, mutta viimeistään päiväkotiin mennessä tulee muutos. Miksi se on väärin olla antamatta lapselle sokeria, en ymmärrä miksi sitä edes päiväkodissa annetaan eikä perhe saa itse tehdä valintoja. Kuitenkin voidaan esim.uskonnollisista/vetomuksellisista syistä olla syömättä jotain x asiaa niin miksei sitten tässä sama ? Joillekkin tämmöiset asiat voi olla tärkeämpiä kuin toisille ilman että olisi muuten mitenkään ylitiukka..
Jaa, sun lapsi onkin vasta 1v. Next.
Eikä kukaan anna 1-vuotiaalle sokeria muutenkaan. Eri.
Ei ehkä Suomessa, mutta muualla maailmassa arkipäivää. Esim. Ranskassa jo puoli vuotiaalle ostetaan kahvilassa oma leivos ja voi sitä iloa ja makunautintoja.
Vauvat saavat sokeria jo äidin vatsassa, koska lapsivesi sisältää sokeria ja sikiö hörppii sitä jatkuvasti. Samoin rintamaito on erittäin sokeripitoista ja makeaa.
Nimenomaan. Ulkomailla syödään joku leivos kahvilassa ja päivän makeakiintiö tyydytetään sillä. Suomessa ostetaan megapussi irtokarkkeja ja kaveriksi vielä 1,5 litran limsapullo. Makeannälän voi oppia tyydyttämään myös ilman järjetöntä määrää sokeria. Kohtuus ennen kaikkea.
Suurin osa suomalaisista ei ole opetellut sitä tapaa, että ruokaa ja herkkuja ei tarvitse kauhoa kilotolkulla silloin, kun niitä on saatavilla, vaan itse ruokailuun ja herkutteluhetkeen voi keskittyä ja nauttia siitä rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja tänne tullut, vaikka aloittajalla on ihan pointtinsa. En minäkään ole vielä antanut 1-vuotiaalle lapselleni mitään missä lisättyä sokeria, mutta viimeistään päiväkotiin mennessä tulee muutos. Miksi se on väärin olla antamatta lapselle sokeria, en ymmärrä miksi sitä edes päiväkodissa annetaan eikä perhe saa itse tehdä valintoja. Kuitenkin voidaan esim.uskonnollisista/vetomuksellisista syistä olla syömättä jotain x asiaa niin miksei sitten tässä sama ? Joillekkin tämmöiset asiat voi olla tärkeämpiä kuin toisille ilman että olisi muuten mitenkään ylitiukka..
Meillä ei ole erikseen Karkkipäivää,koska tahdon, että voimme elää rennosti stressaamatta turhaa. Meillä lapset saavat joskus aterian yhteydessä esim. Jäätelön tai muutaman keksin tai pienen pötkön lakua. Meillä tämä toimii. Lapset eivät ole nytkään edes pyytänyt pariin viikkoon mitään makeaa .
Jaa, sun lapsi onkin vasta 1v. Next.
Eikä kukaan anna 1-vuotiaalle sokeria muutenkaan. Eri.
Ei ehkä Suomessa, mutta muualla maailmassa arkipäivää. Esim. Ranskassa jo puoli vuotiaalle ostetaan kahvilassa oma leivos ja voi sitä iloa ja makunautintoja.
Vauvat saavat sokeria jo äidin vatsassa, koska lapsivesi sisältää sokeria ja sikiö hörppii sitä jatkuvasti. Samoin rintamaito on erittäin sokeripitoista ja makeaa.
Nimenomaan. Ulkomailla syödään joku leivos kahvilassa ja päivän makeakiintiö tyydytetään sillä. Suomessa ostetaan megapussi irtokarkkeja ja kaveriksi vielä 1,5 litran limsapullo. Makeannälän voi oppia tyydyttämään myös ilman järjetöntä määrää sokeria. Kohtuus ennen kaikkea.
Suurin osa suomalaisista ei ole opetellut sitä tapaa, että ruokaa ja herkkuja ei tarvitse kauhoa kilotolkulla silloin, kun niitä on saatavilla, vaan itse ruokailuun ja herkutteluhetkeen voi keskittyä ja nauttia siitä rauhassa.
Jep. Meillä lapset saa karkkia ja muita herkkuja kohtuudella, ei edes joka viikko. Limsojen suhteen olen ollut enemmän tarkkana, eivätkä ole edes halunneet maistaa jos jossain ollut tarjolla.
Meillä ei ole erikseen Karkkipäivää,koska tahdomme, että voimme elää rennosti stressaamatta turhaa. Meillä lapset saavat joskus aterian yhteydessä esim. Jäätelön tai muutaman keksin tai pienen pötkön lakua. Meillä tämä toimii. Lapset eivät ole nytkään edes pyytänyt pariin viikkoon mitään makeaa .
Saammekin usein sukulaisilta kritiikkiä siitä, että meillä ei ole KARKKIPÄIVÄÄ!
ja muuten. Ne meidän tutut lapset joilla on se karkkipäivä niin se on juurikin se päivä, kun ostetaan jokaiselle lapselle se 400g megapussi , 0,5l oma limsapullo ja sipsit päälle.
Kumpi parempi? Välillä pieniä määriä ja tälläinen sokeripäivä
Moni ei tunnu ymmärtävän jotenkin miten paljon sokeria itse syövät ja lapsilleen antavat, sitten ihmetellään jos joku haluaa sallia vain vähän sokeria joskus esim. juhlapäivinä tms. Suomalaiset vetää appelsiinimehua joka vastaa lähes limsaa, sokerijugurtteja lapsille jnejne. Sitten ollaan tyrkkäämässä päiväkodissa lisää tai "kyllähän pitää jälkiruoka olla". Se kohtuus kaikessa kun hyvin harvoilla toteutuu oikeasti, lapset syö viikolla sokeria ja viikonloppuina lisää herkkuja. Moni lapsi ei osaa edes liikkua (ei pääse kyykkyyn, osaa juosta) ja tuijottaa ruutua. Ja sitten ihmetellään miksi niin moni suomalainen on ylipainoinen. Kotoa se malli opitaan, vanhemmat voisi tehdä parempia valintoja niin kauan kuin he voivat lastensa syömisestä päättää. Ei tarvitse olla kontrollifriikki joka ei salli mitään koskaan, mutta mitä enemmän sokeria pystyy rajoittamaan, sen parempi.
Meillä ei ole varsinaista karkkipäivää, mutta ostetaan välillä karkkia ja muuta herkkua lapsille. Näitä myös antavat myös muille naapuruston lapsille, eivät syö itse kaikkea ja joskus herkut säilyvät kaapissa monta viikkoa. Omissa ja muiden synttäreillä ei ole tarvetta millään lailla puuttua herkkujen syömiseen, syövät mitä syövät, yleensä vain vähän, koska leikit ja muut asiat kiinnostavat enemmän.
Miehen serkun lapset ovat toista maata, heillä kotona sokerin totaalikielto ja synttäreillä söisivät aivan kaiken herkun mitä vain näkevät, näille pakko antaa erikseen pikku kipot, että muillekin riittäisi.