Pikkulapset ja sokeri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopäisen tiukkojen rajoituksien vetäminen kasvattaa lapsen ruokasuhteen kieroon. Mikään ruokalaji ei tulisi olla täysin kiellettyä, ei edes sokeri.

Juuri näin. Ja omassa lähipiirissä nämä totaali sokerin kieltäjät on niitä vanhempia , jotka itse mässää päivästä toiseen karkkia ym ... ?

No , mut hei. Kerran juteltiin yhden vauvakaverin kanssa , hän syötti edelleen 10lk luiruja hedelmäsoseita ja totesin, et alan antaa tuoreita hedelmiä ja marjoja. Hän totesi "hän ei ainakaan anna , hedelmissäkin on kauheesti sokeria" joo mutta ei valkoista sokeria , hedelmässä on myös kuitua... Minusta tämäkin oli sairasta, että kytätään oikeesti hedelmän sokeria. Luiru vedellä ja sakeutusaineella höystetty sose parempi?

Itseasiassa hedelmäsokeri eli fruktoosi on just sitä pahinta sokeria.. sitä ei vain ole kovin paljoa yhdessä hedelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Sori, ap, et voi välttää sokeria, jos lapsesi on päiväkodissa/koulussa.

Yleinen mielipide on myös sokerttomuutta vastaan. Otan osaa.

Jos itse syö sokeria , miksi se 5v ei saa?

Ei tuollaisessa hysteerisessä sokerin välttelyssä ole mitään järkeä. Parempi opettaa lapselle kohtuullista herkkujen syömistä. Tuollainen totaalikieltäminen johtaa todennäköisesti siihen, että lapsi repsahtaa ihan täysin sitten kun pääsee sokerin makuun.

Meillä kolmevuotias saa silloin tällöin keksejä, jäätelöä, suklaata, mehua ym. Ei päivittäin, mutta niistä ei olla tehty mitään isoa numeroa tai kiellettyä, vaan lapsikin tietää että välillä saa herkkuja ruoan jälkeen, eikä se ole mitenkään ihmeellinen tai kielletty asia.

Päiväkodissa tosiaan saa toisinaan herkkuja, joskus leipovat itse jotakin, välillä on jollakin synttärit, toisinaan välipalalla on mehua yms. Minusta olisi todella outoa kieltää yhdeltä lapselta tuollainen ja pakottaa syömään jotain leipää sillä välin. Vai onko leipäkin kielletty kun siinä on hiilareita? 🙄

Lapsiparka, en muuta sano.

Aika hysteerisiä tuntuu nykyvanhemmat olevan sokerin suhteen. Itselläni ei ole lapsia, mutta kun olin itse lapsi 90-luvulla niin ihan päivittäin oli tarjolla sokerimuroja ja sokerisia jugurtteja, välillä sitten myös karkkeja ja muita herkkuja. Aloin juomaan kahvia jo 8-vuotiaana ja kahvin kanssa oli tietysti usein jotakin pullaa. En ole silti koskaan ollut ylipainoinen ja nykyään syön tosi vähän mitään sokerista, ehkä juuri siksi kun sitä lapsena sai eikä pidetty kiellettynä asiana.

Meillä lapsena 90- luvulla äiti oli tarkka,että ruoka on terveellistä ja ettei ylimääräistä sokeria tule. Mutta 5-vuotiaana juhlissa sai syödä kakkua,karkkeja,keksejä tai päivähoidossa jos nitä tarjottiin. Ei  sellaista totaalikieltoa,että mitään sokerista et ota jos tarjotaan :). Mutta kotona oli se karkkipäivä,kerran viikossa. Ei muulloin karkkia. Toki viikolla saattoi olla jäätelöä ja pullaa. Ehkä sitä totaalikieltoa ei oikein voi olla. Siltikin voi pysyä kohtuudessa,ettei lapsi koe olevansa ulkopuolinen. Kotonahan voi sitten tarjota sokerittomia vaihtoehtoja. Mutta kavereiden synttäreillä voi ottaa kun muutkin ottavat. Päiväkodissa mennään varmasti ruokasuositusten mukaan.

Kyllähän sitä lapsiraukkaa ruvetaan varmasti koulussa kiusaamaan kun tulee puhe lempikarkeista ja suklaapatukoista niin lapsi raukka ei edes tiedä mikä on tupla-patukka. Vielä voit korjata asian Ap.

Kyllä se vaan on niin, että makuaisti ei turru sokerista ja oppii nauttimaan muista jutuista, ei niitä kaipaa isompanakaan. (Teininä voi olla joku älytön vaihe mutta siitä kasvaa yli)

Mun mies on kasvanut lähes sokerittomassa kodissa ja nyt aikuisenakin sen makumieltymyksiin on joku kuivahko kakku tms vähän makea. Irtokarkit ym ovat sille ihan ällötyksiä, jäätelöä ei pysty makeuden vuoksi kuin haukkaamaan. Minä puolestani olen älytön sokerihiiri joka olen hänen vanavedessään yrittänyt opetella siitä pois, mutta lapselle en ikimaailmassa syöttäisi yhtään lisättyä sokeria ja pyrkisin mahdollisimman vähän sitä koskaan tarjoamaan kodissakaan.

Arvaatte varmaan miten reijättömät ja upeat mieheni hampaatkin ovat kun ei ole ikinä juonut limuja/vichyja.. (Joo kyllä iso mies on maistanut mutta ei uppoa kun ei ole lapsena sellaiseen tottunut. Heidän perheessään oli ihan normia juoda ravintolassakin maitoa/vettä).

En tiedä miten itse teksin lapsen kohdalla synttäreillä..todennäköisesti sen olisi pakko antaa ainakin maistaa. On miehenikin lapsena maistanut.

No tiedän lähipiiristä ihmisen, joka ei saanut mitään makeaa lapsena. Teininä kun alkoi saada omaa rahaa, alkoi vetämään makeaa kaksin käsin. Nykyään vakavasti ylipainoinen.

Tirsk! Tajuaako ap, että ketsupista lähes 20 prosenttia on sokeria? WHO on jokunen vuosi sitten varoittanut että suuri osa sokerista saadaan tuotteista, joita ihmiset ei edes miellä sokerisiksi.

Mitä tulee kohtuullisuuteen, ainoastaan Suomessa törmää ensimmäisen lapsen vanhempiin, jotka luulevat kaiken sokerin olevan hengenvaarallista. Menepä Ranskaan kertomaan, ettei lapsille saa antaa keksiä, jälkiruokia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olette pystyneet välttämään kaikkea sokerista? Lapsi ei käy koskaan teidän mukana kylässä eikä kenenkään synttäreillä, tai muissa juhlissa?

Helposti, aina on kyäpaikasta löytynyt hänelle sopivia suolaisia syötäviä, lisäksi meillä on aina mukana omia hedelmiä (tai rusinoita) herkuiksi jos ei kyläpaikassa ole niitä tarjolla.

Ei hän osaa kaivata sellaista mitä ei ole saanut. Ei siis ole kyse siitä että pelkäisin päiväkodin vanukkaan pilaavan lapseni , vaan siitä että hän tottuu johonkin mitä alkaa haluta muutoinkin.

Ap

Niin, no miksette ole opettanut häntä syömään sokeria kohtuudella? Nyt tuo teidän metodinne saattaa kääntyä teitä vastaan. Ettehän te muutenkaan voi loppuelämää kontrolloida lapsenne syömisiä.

Miksi opettaisin syömään ns sokeria kohtuudella kun ei sitä tarvitse oikeasti lainkaan? Uskon vakaasti makuaistin muotoutuvan varhaisten kokemusten ja tottumusten perusteella (kuten suolistofloorakin) eikä lapseni todennäköisesti koe isompana tarvetta syödä suoraa sokeria vaikka sitä sitten joskus maistaakin.

Itsekään en ole koskaan oppinut juomaan mitään hiilihapotettua ja makuaistini on hyvin herkkä makealle (ja ylipäätään kaikille makuelämyksille) koska emme mätä suoraa sokeria.

Ap

Olin lapsi, joka ei saanut sokeria ja voin kertoa, että sokerinhimoni oli täysin pitelemätön, kun pääsin lopulta itse ostoksille. Saatoin syödä kerralla litroittain jäätelöä tai monta keksipakettia, vasta kolmekymppisenä löytyi jonkinlainen kohtuus. Nykyisin en enää syö usein makeaa, olen 40.

Meillä on aina ollut karkkia tarjolla, limsaa jääkaapissa, maustettua jugurttiakin jne. 25v lapseni oli käynyt viisauden hampaan poistossa. Kanaemona tarkistin, että sanoihan kirurgi kylmästä ruuasta ja sauna välttelystä. Jätskiä oli vielä viime kesältä. Viimeksi kun käväisin kylässä oli 3 vuotta vanhoja joulukarkkeja jäljellä.

Eli siis sun lapsi ei ole koskaan saanut mehujäätä kesällä tai maistaa kakkua synttäreillä? Ihan kamalaa. Nyt kun lapsesi aloittaa päiväkodin niin siellä hän ei sitten saa herkkua kun juhlitaan toisten synttäreitä. Kiva. Siitä olen samaa mieltä, että sokeria pitää välttää ja mielummin hedelmää kuin karkkia, mutta ihan sairasta jos ei yhtään saa saada sokeria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä pidetään hyvin tärkeänä antaa lapsille paljon sokeria joka päivä. Se on vähän sama kuin että "pitää" antaa lihaa tai maitoa, vaikka kumpikaan näistäkään ei ole mitenkään tarpeellista lapselle. Nää on tunnejuttuja, ja tunnehan ihmistä vie.

Käyt kyllä taistelua minkä tulet häviämään, ap.

.

Näytähän se ihminen, jonka mielestä on "hyvin tärkeää antaa lapsille paljon sokeria joka päivä".

Voi kuule, on niitä. Meillä tuttava, jonka neljä muksua on kyllästetty sokerilla. Hampaat märkivät, mutta silti pieninkin nukahtaa edelleen mehupullo suussa. Näillä lapsilla on yksi ja ainut päämäärä - sokeri.

Koko ajan puhe makeassa, kitisevät makeaa ja kun syödään niin, että on paha olo, äiti korkkaa sipsipussin. Limppari/mehu/kaakao aina juomana ja kaksi jälkimmäistä noista makeutetaan vielä lisäsokerilla.

Väsyneitä, kalpeita lapsia. Kaikilla jotain vaivaa hampaiden lisäksi, mutta ketään ei vaan kiinnosta. Tässä maassa kun saa herkkuja syödä, eikä ketään haittaa. Sehän on rakkautta, kun lapsia hellitään herkuilla...

No ei siellä päiväkodissa oikeasti jatkuvasti ole keksejä tms. Mutta saattaa olla joskus harvoin vaikka välipalalla kaakaota, laskiaisena pullaa, joskus voi olla jälkkäriksi lättyjä ja hilloa. Ja joskus leivotaan lasten kanssa , esim pullaa tai pipareita. Määrät mitä lapset saa on kohtuullisia. Ja juurikin sitä normaalia ruokakulttuuria.

Ja on päiväkodissa yleensä ihan tavallista ruokaa, kasviksia ja hedelmiä päivittäin.

Ja neuvon kyllä antamaan saada sitä mitä muutkin. Muuten on kyllä epäreilua lapselle. Ja todella harva on noin tiukalla linjalla. Eikä satunnainen herkku lasta pilaa, ei lihota eikä pilaa hampaita. Ja jos joskus todella harvoin on karkkia, se on tyylin 1 tai muutama jokaiselle

Vierailija kirjoitti:

Tirsk! Tajuaako ap, että ketsupista lähes 20 prosenttia on sokeria? WHO on jokunen vuosi sitten varoittanut että suuri osa sokerista saadaan tuotteista, joita ihmiset ei edes miellä sokerisiksi.

Mitä tulee kohtuullisuuteen, ainoastaan Suomessa törmää ensimmäisen lapsen vanhempiin, jotka luulevat kaiken sokerin olevan hengenvaarallista. Menepä Ranskaan kertomaan, ettei lapsille saa antaa keksiä, jälkiruokia jne.

Mikä on alapeukutuksen syy? Ketsupissa on lisättyä sokeria, jos se on ap:n määritelmä "suoralle sokerille".

Jos ap luulee, että lapsi ei opi tykkäämään sokerista hän on yksiselitteisesti väärässä. Ihmisellä on luontainen viehtymys makeaan. Ei ole sattumaa, että äidinmaito on makeaa. Hedelmissä on luontaisesti sokeria, siksi me niistä pidämme. Eikä ole olemassa "parempaa sokeria", sokeria on kaikki sokeri.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis sun lapsi ei ole koskaan saanut mehujäätä kesällä tai maistaa kakkua synttäreillä? Ihan kamalaa. Nyt kun lapsesi aloittaa päiväkodin niin siellä hän ei sitten saa herkkua kun juhlitaan toisten synttäreitä. Kiva. Siitä olen samaa mieltä, että sokeria pitää välttää ja mielummin hedelmää kuin karkkia, mutta ihan sairasta jos ei yhtään saa saada sokeria. 

Tuossa on kyse omista mielikuvistasi, me vietämme oikeasti ihan yhtä ihanaa kesää tuoreilla marjoilla, herneillä ja muilla kesän herkuilla.

Ihan hassulta tuntuu ajatella että kesä olisi ihana vain jäätelöllä, ei me aikuisetkaan niitä syödä.

Ap

Mites muut epäterveelliset asiat? Suola? Huonot hiilarit? Kova rasva? Rajoitatko niitäkin vai oletko vain päättänyt että sokeri on kaikista haitallisin ja keskityt siihen? Se on totta että sokeria ei tarvitse, mutta kyllä se tekee elämästä vähän maistuvampaa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olin itse aika tyrmistynyt tarjotun karkin määrästä, kun lapseni aloitti ihan kunnallisen päiväkodin yhteydessä olleen eskarin. Tuntui, että 2-3 kertaa viikossa oli jotain, joka antoi aiheen yleiseen karkkitarjoiluun. Joko oli jonkun lapsen tai aikuisen synttärit tai sitten joku oli ollut matkoilla ja toi sieltä tuliaisia. En itse lapseltani kieltänyt näitä, mutta olisin toivonut vähän harvempaa karkkitarjoilua. Oman lapseni syömä karkkimäärä ainakin kolminkertaistui aikaisemmasta eskarivuoden aikana, vaikka kotona karkkia ei ollut yhtään useammin kuin aikaisemmin.

Sama. Oma lapsi kysyi kuukauden eskarin jälkeen, että mitä järkeä on puhua karkkipäivistä, kun eskaripäivä on karkkipäivä? Eli aina oli nimipäivät, synttärit, tuliaisia, joku haastepalkinto, muuten vaan herkkua tai jotain muuta. Lapsi itse inhosi makeaa, eikä halunnut edes jätskiä. Tämä oli lopulta pulskalle eskaritädille se vuoden suurin ongelma, kun tyttö "ei ole kuten muut lapset".

Onko eskarin tarkoitus koukuttaa lapset sokeriin, niin tekevät mitä vain palkinnon eteen sokerinhimossaan? Yksi poikkeava sitten pilaa koko homman...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis sun lapsi ei ole koskaan saanut mehujäätä kesällä tai maistaa kakkua synttäreillä? Ihan kamalaa. Nyt kun lapsesi aloittaa päiväkodin niin siellä hän ei sitten saa herkkua kun juhlitaan toisten synttäreitä. Kiva. Siitä olen samaa mieltä, että sokeria pitää välttää ja mielummin hedelmää kuin karkkia, mutta ihan sairasta jos ei yhtään saa saada sokeria. 

Tuossa on kyse omista mielikuvistasi, me vietämme oikeasti ihan yhtä ihanaa kesää tuoreilla marjoilla, herneillä ja muilla kesän herkuilla.

Ihan hassulta tuntuu ajatella että kesä olisi ihana vain jäätelöllä, ei me aikuisetkaan niitä syödä.

Ap

Ne tuoreet marjat maistuvat koska se makeus tulee sokerista. Siinä teidän ketsupissa muuten on lisättyä sokeria, miksi sitä saa syödä mutta sokerilla makeutettua kakkua ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä pidetään hyvin tärkeänä antaa lapsille paljon sokeria joka päivä. Se on vähän sama kuin että "pitää" antaa lihaa tai maitoa, vaikka kumpikaan näistäkään ei ole mitenkään tarpeellista lapselle. Nää on tunnejuttuja, ja tunnehan ihmistä vie.

Käyt kyllä taistelua minkä tulet häviämään, ap.

.

Näytähän se ihminen, jonka mielestä on "hyvin tärkeää antaa lapsille paljon sokeria joka päivä".

Voi kuule, on niitä. Meillä tuttava, jonka neljä muksua on kyllästetty sokerilla. Hampaat märkivät, mutta silti pieninkin nukahtaa edelleen mehupullo suussa. Näillä lapsilla on yksi ja ainut päämäärä - sokeri.

Koko ajan puhe makeassa, kitisevät makeaa ja kun syödään niin, että on paha olo, äiti korkkaa sipsipussin. Limppari/mehu/kaakao aina juomana ja kaksi jälkimmäistä noista makeutetaan vielä lisäsokerilla.

Väsyneitä, kalpeita lapsia. Kaikilla jotain vaivaa hampaiden lisäksi, mutta ketään ei vaan kiinnosta. Tässä maassa kun saa herkkuja syödä, eikä ketään haittaa. Sehän on rakkautta, kun lapsia hellitään herkuilla...

Eiköhän tuo ole aika äärimmäistä. Sen totaalikieltämisen ja tuon välissä on myös se järkevä ja kohtuullinen vaihtoehto josta ei ole kenellekään vahinkoa.

Ranskassa parivuotiaatkin syövät päiväkodissa kolmen ruokalajin lounaan, joista yksi on jälkiruoka. Arvaa onko se jälkiruoka rusinoita vai voisiko siinä olla sitä pelkäämääsi lisättyä sokeria?