Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tuntuu välttelevän töitä kaikin keinoin
25.05.2022 |
Puolisoni jäi vuosia sitten pitkälle sairaslomalle sairastuessaan. Teki keikkahommia tuolloin, mutta nyt kun hänen sairautensa on hyvässä hoitotasapainossa eikä esteitä työn jatkamiselle ole (lääkäri ihan todennut), ei hän ole halukas palaamaan työelämään. Opiskelut hänellä myös on mielessä, mutta niihin ei ole hakeutunut.
Minä taas olen vakinaisessa työsuhteessa, päälle olen hakenut korkeakoulusta paikkaa. Olen yrittänyt kannustaa ja keskustella puolisoni kanssa opiskelujen jatkamisesta tai työn etsimisestä. Tulosta ei ole tähän asti tullut.
Jos olen ehdottanut hänelle jotain verkko-opintoja, niin yleinen vastaus on "tuo koulutus ei kiinnosta", "en tuossa alassa kestä syytä X, Z ja Å". Samoiten jos ehdotan hänelle entisen ammattinsa töitä tai muita työpaikkoja, ne eivät joko kiinnosta tai hän ei suostu jostain syystä työskentelemään kyseisessä paikassa.
Minulla alkaa nyt mennä asian suhteen kuppi nurin. Asiasta on vuosien varrella monet kerrat niin hyvässä kuin pahassa sävyssä keskustelu. Eilen taas kysyin yhdestä työpaikasta jonka hänelle vinkkasin, että kiinnostaako se ja olisiko hakemassa. Ei ole, ei kiinnosta. Tämän jälkeen sanoin, että en jaksa tätä kohta enää ja joku suunnitelma hänellä pitäisi olla tulevaisuudelle. Tästä suuttui.
Onko tässä muuta vaihtoehtoa kuin ero? Tähän asti olen ottanut töissä extra vuoroja vapaapäiville tai pitkiä päiviä, että meillä riittää raha elämiseen. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa ja ennen seuraavaa palkkaani (tai hänen tukiaan) menee aikalailla kädestä suuhun eläessä. Nyt kuitenkin oma terveyteni ei anna enää periksi venyä ja paukkua töissä, koska vapaata ei hirveästi ole palautumista ajatellen.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.
Tuossa käy sitten niin että jos kumppani tienaa paremmin, hänkin joutuu luopumaan monesta asiasta tai maksamaan huonommin tienaavan puolesta. Ja jos ei halua maksaa, käytännössä pitää matkustella tai harrastaa tai käydä ravintoloissa yksin. Tai laittaa rahat säästöön eikä voi oikein käyttää niitä mihinkään.
Siksi kirjoitinkin että jos noista haaveilee niin kannattaa etsiä toinen kumppani. Mielestäni emme elä ankeasti ja elämässä on monenlaisia rikkauksia, mutta ymmärrän että joku toinen kokisi tämän elämäntyylin kurjuutena ja kaipaa enemmän materiaa.
Se materia, josta nautit nytkin (ja joka sinulle riittää), on puolisosi kustantamaa eikä ilman työtä tyhjästä ilmestynyttä.. Kyllä sinunkin on velvollisuus panostaa tulojen hankkimiseen yhteiseksi hyväksi eikä vain keskittyä pelkkään omaan hyvinvointiisi parisuhteessa. Sinkkuna voisit tuijottaa vain omaan napaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.
Tuossa käy sitten niin että jos kumppani tienaa paremmin, hänkin joutuu luopumaan monesta asiasta tai maksamaan huonommin tienaavan puolesta. Ja jos ei halua maksaa, käytännössä pitää matkustella tai harrastaa tai käydä ravintoloissa yksin. Tai laittaa rahat säästöön eikä voi oikein käyttää niitä mihinkään.
Siksi kirjoitinkin että jos noista haaveilee niin kannattaa etsiä toinen kumppani. Mielestäni emme elä ankeasti ja elämässä on monenlaisia rikkauksia, mutta ymmärrän että joku toinen kokisi tämän elämäntyylin kurjuutena ja kaipaa enemmän materiaa.
En sanonut pienituloisen elämää kurjuudeksi enkä myöskään puhunut "materiasta" vaan elämyksistä ja kokemuksista. Maailmalla on tarjottavana paljon upeita asioita. Useimmat haluavat nauttia niistä vaikka se maksaakin.
Hmmm kirjoitti:
Mistä hän saa rahaa? Nykyisinhän työttömyyskorvauksen saamiseksi on haettava neljää paikkaa kuukaudessa ja oltava yhteydessä TE-keskukseen.
siellä sos.listassa jonka perusteella toimeentuloakin maksetaan, siellä listataan kaikille kuuluva rahamäärä joka on ihan sama oletko työmarkkinoiden käytettävissä vai et, tämä vain yleisesti tiedoksi, kenenkään, ei edes terveen ole pakko olla työmarkkinoiden käytettävissä ja saa ihan saman rahan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.
Tuossa käy sitten niin että jos kumppani tienaa paremmin, hänkin joutuu luopumaan monesta asiasta tai maksamaan huonommin tienaavan puolesta. Ja jos ei halua maksaa, käytännössä pitää matkustella tai harrastaa tai käydä ravintoloissa yksin. Tai laittaa rahat säästöön eikä voi oikein käyttää niitä mihinkään.
Siksi kirjoitinkin että jos noista haaveilee niin kannattaa etsiä toinen kumppani. Mielestäni emme elä ankeasti ja elämässä on monenlaisia rikkauksia, mutta ymmärrän että joku toinen kokisi tämän elämäntyylin kurjuutena ja kaipaa enemmän materiaa.
En sanonut pienituloisen elämää kurjuudeksi enkä myöskään puhunut "materiasta" vaan elämyksistä ja kokemuksista. Maailmalla on tarjottavana paljon upeita asioita. Useimmat haluavat nauttia niistä vaikka se maksaakin.
Ja lisään vielä että vaikka elämän rikkauksista voi nauttia syömällä luontoretkellä itse tehtyjä voileipiä, sama ihminen voi nauttia hyvin paljon ammattilaisten valmistamasta kolmen ruokalajin illallisesta. Nuo eivät sulje toisiaan pois. Päinvastoin, minusta molemmat kokemukset ovat upeita.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm kirjoitti:
Mistä hän saa rahaa? Nykyisinhän työttömyyskorvauksen saamiseksi on haettava neljää paikkaa kuukaudessa ja oltava yhteydessä TE-keskukseen.
siellä sos.listassa jonka perusteella toimeentuloakin maksetaan, siellä listataan kaikille kuuluva rahamäärä joka on ihan sama oletko työmarkkinoiden käytettävissä vai et, tämä vain yleisesti tiedoksi, kenenkään, ei edes terveen ole pakko olla työmarkkinoiden käytettävissä ja saa ihan saman rahan
Jos on avo-/avioliitossa, ei toimeentulotukea tipu senttiäkään, jos puolisolla on edes kohtuutulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.
Tuossa käy sitten niin että jos kumppani tienaa paremmin, hänkin joutuu luopumaan monesta asiasta tai maksamaan huonommin tienaavan puolesta. Ja jos ei halua maksaa, käytännössä pitää matkustella tai harrastaa tai käydä ravintoloissa yksin. Tai laittaa rahat säästöön eikä voi oikein käyttää niitä mihinkään.
Siksi kirjoitinkin että jos noista haaveilee niin kannattaa etsiä toinen kumppani. Mielestäni emme elä ankeasti ja elämässä on monenlaisia rikkauksia, mutta ymmärrän että joku toinen kokisi tämän elämäntyylin kurjuutena ja kaipaa enemmän materiaa.
Se materia, josta nautit nytkin (ja joka sinulle riittää), on puolisosi kustantamaa eikä ilman työtä tyhjästä ilmestynyttä.. Kyllä sinunkin on velvollisuus panostaa tulojen hankkimiseen yhteiseksi hyväksi eikä vain keskittyä pelkkään omaan hyvinvointiisi parisuhteessa. Sinkkuna voisit tuijottaa vain omaan napaasi.
Luitko alkuperäistä viestiäni? Meillä on rahat erikseen. Ei puolisoni kustanna minulle hirveästi mitään materiaa, asuntokin on vain minun nimissäni. (hankittu ennen puolison tapaamista).
Millaisia puolisoina kuvittelevat olevansa nämä ihmiset, jotka välttelevät kaikkea epämukavuutta ja työntekoa viimeiseen asti, koska on kivempaa vain olla?
Osaavatko yhtään asettua sen puolison asemaan, joka joutuu työnvälttelijäpuolisonsa vuoksi yleensä kokemaan sitä epämukavuutta ja työntekoa normaalia ihmistä enemmän?
Esim. mun työnvälttelijä ex oli omasta mielestään liian hieno pesemään vessanpönttöä, siis ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm kirjoitti:
Mistä hän saa rahaa? Nykyisinhän työttömyyskorvauksen saamiseksi on haettava neljää paikkaa kuukaudessa ja oltava yhteydessä TE-keskukseen.
siellä sos.listassa jonka perusteella toimeentuloakin maksetaan, siellä listataan kaikille kuuluva rahamäärä joka on ihan sama oletko työmarkkinoiden käytettävissä vai et, tämä vain yleisesti tiedoksi, kenenkään, ei edes terveen ole pakko olla työmarkkinoiden käytettävissä ja saa ihan saman rahan
Jos on avo-/avioliitossa, ei toimeentulotukea tipu senttiäkään, jos puolisolla on edes kohtuutulot.
Noniin alkaisko hiljalleen eritoten miehille menemään perille työssäkäyvän naisen merkitys? Aina jauhetaan ettei naisen tuloilla ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.
Tuossa käy sitten niin että jos kumppani tienaa paremmin, hänkin joutuu luopumaan monesta asiasta tai maksamaan huonommin tienaavan puolesta. Ja jos ei halua maksaa, käytännössä pitää matkustella tai harrastaa tai käydä ravintoloissa yksin. Tai laittaa rahat säästöön eikä voi oikein käyttää niitä mihinkään.
Siksi kirjoitinkin että jos noista haaveilee niin kannattaa etsiä toinen kumppani. Mielestäni emme elä ankeasti ja elämässä on monenlaisia rikkauksia, mutta ymmärrän että joku toinen kokisi tämän elämäntyylin kurjuutena ja kaipaa enemmän materiaa.
En sanonut pienituloisen elämää kurjuudeksi enkä myöskään puhunut "materiasta" vaan elämyksistä ja kokemuksista. Maailmalla on tarjottavana paljon upeita asioita. Useimmat haluavat nauttia niistä vaikka se maksaakin.
Et sanonutkaan. Kirjoitin että joku voi kokea tällaisen elämän kurjuudeksi. Ei se minua haittaa, olen itsekin elänyt hyvin toisenlaista elämää joskus (ja ollut mm. se joka nauttii niistä huippuhyvistä ravintola-annoksista ja matkustelusta. Edelleen kyllä matkustelen, eri tavalla vaan) Tämä menee nyt vähän sivuraiteille eikä liity apn tilanteeseen. Ilmeisesti viestini tulkittiin jonain hyökkäyksenä keskiluokkaista elämäntyyliä kohtaan vaikka se ei ollut tarkoitus. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen omaan elämäntyyliini, toivon samaa tyytyväisyyttä muille.
Tämän tilanteen jatkuminen on ihan aloittajan käsissä. Hänen täytyy tehdä arvio siitä kumpi voittaa, rakkaus vai itsensä arvostus. Sama tilannehan on monella naisella hyysätessään juoppoa ja usein väkivaltaista aviomiestään vuodesta toiseen. Selvästi aloittaja ei ole tyytyväinen miehensä käytökseen. Se estää aloittajan haaveileman elämän toteutumisen. Ratkaisu on tehtävä ja arpomisen loputtava. Joko tyytyy tähän tai nokka kohti uusia tuulia ja elämää. Puolisi on jo oman ratkaisunsa tehnyt. Joko aloittaja arvostaa ja hyväksyy sen tai sitten tekee omat päätelmät loppuun ja nostaa kytkintä. Puolison toiminta on eräänlaista henkistä väkivaltaa varsinkin kun hän tietää aloittajan mielipiteen asiasta. Jos puoliso edes vähän kunnioittaisi aloittajaa, hän hakeutuisi terveydenhuollon piiriin selvittääkseen mikä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlainen tilanne päällä, mutta puolisosi asemassa.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielenterveyden kun on työnteon vuoksi jo kerran menettänyt, tulee aika tarkaksi sen suhteen, millainen työ on riskinoton arvoinen. Mieli tuskin myöskään palaa enää ikinä samanlaiseksi kuin ennen sairastumista, ja jos ja kun sen tiedostaa, töihinpaluu ja paluussa epäonnistuminen voi myös alkaa pelottaa aika tavalla.
Juttele puolisosi kanssa. Loppujenlopuksi terveydelle ei kuitenkaan voi laittaa hintalappua. Toisin sanoen sinun pitää miettiä, oletko valmis tinkimään elintasostanne, jos puolisosta ei työssäkäyvää enää tule, vai onko parempi erota ja etsiä "tuotteliaampi" kumppani, mikä mahdollistaa sinulle haluamasi elämäntyylin.
Sinun mielenterveyttä ei uhkaa pelko, että kumppani jättää sinut? No turhapa puolisosi on sitten sinua elättää, kun puoliso ei ole sinusta minkään riskinoton arvoinen.
Itseasiassa olen aloittamassa osa-aikaisen työn tässä ihan piakkoin, mutta en puolisoni vuoksi vaan itseni.
Puoliso on tietysti rakas ja tärkeä, mutta ei yhtä rakas ja tärkeä kuin terveyteni. Tietysti hänenkin pitää ajatella omaa terveyttään, ja se saattaa ikävä kyllä merkitä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.
Tuossa käy sitten niin että jos kumppani tienaa paremmin, hänkin joutuu luopumaan monesta asiasta tai maksamaan huonommin tienaavan puolesta. Ja jos ei halua maksaa, käytännössä pitää matkustella tai harrastaa tai käydä ravintoloissa yksin. Tai laittaa rahat säästöön eikä voi oikein käyttää niitä mihinkään.
Siksi kirjoitinkin että jos noista haaveilee niin kannattaa etsiä toinen kumppani. Mielestäni emme elä ankeasti ja elämässä on monenlaisia rikkauksia, mutta ymmärrän että joku toinen kokisi tämän elämäntyylin kurjuutena ja kaipaa enemmän materiaa.
En sanonut pienituloisen elämää kurjuudeksi enkä myöskään puhunut "materiasta" vaan elämyksistä ja kokemuksista. Maailmalla on tarjottavana paljon upeita asioita. Useimmat haluavat nauttia niistä vaikka se maksaakin.
Et sanonutkaan. Kirjoitin että joku voi kokea tällaisen elämän kurjuudeksi. Ei se minua haittaa, olen itsekin elänyt hyvin toisenlaista elämää joskus (ja ollut mm. se joka nauttii niistä huippuhyvistä ravintola-annoksista ja matkustelusta. Edelleen kyllä matkustelen, eri tavalla vaan) Tämä menee nyt vähän sivuraiteille eikä liity apn tilanteeseen. Ilmeisesti viestini tulkittiin jonain hyökkäyksenä keskiluokkaista elämäntyyliä kohtaan vaikka se ei ollut tarkoitus. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen omaan elämäntyyliini, toivon samaa tyytyväisyyttä muille.
Ei se mikään ihme ole että viestisi tulkittiin hyökkäykseksi. Kyllä sinä tuossa rakensit vastakkainasettelua kun puhuit materian tärkeydestä ja siitä että keskiluokkaiset pitäisivät pienituloisen elämää kurjuutena vrt. elämän oikeat rikkaudet. Tuollaiset sanavalinnat ovat tulenarkoja, erityisesti kun sanoo että jollekin materia on tärkeää on hyvin hyökkäävästi sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlainen tilanne päällä, mutta puolisosi asemassa.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielenterveyden kun on työnteon vuoksi jo kerran menettänyt, tulee aika tarkaksi sen suhteen, millainen työ on riskinoton arvoinen. Mieli tuskin myöskään palaa enää ikinä samanlaiseksi kuin ennen sairastumista, ja jos ja kun sen tiedostaa, töihinpaluu ja paluussa epäonnistuminen voi myös alkaa pelottaa aika tavalla.
Juttele puolisosi kanssa. Loppujenlopuksi terveydelle ei kuitenkaan voi laittaa hintalappua. Toisin sanoen sinun pitää miettiä, oletko valmis tinkimään elintasostanne, jos puolisosta ei työssäkäyvää enää tule, vai onko parempi erota ja etsiä "tuotteliaampi" kumppani, mikä mahdollistaa sinulle haluamasi elämäntyylin.
Laitathan sinä terveydellesi hintalapun, ja sen maksaa joku onneton pienituloinen koko ajan kasvavana verotaakkana. Mutta tottakai Sinä ja Sinun terveytesi ovat tärkeämpiä kuin muiden.
Kyllä näin on: oma terveyteni on minulle tärkeämpi kuin sinun tai sen pienituloisen terveys. Luotan myös siihen, että teette ratkaisuja, jotka suojaavat teidän terveyttänne, ettekä kateellisina ulise täällä, miten mielenterveyskuntoutujat vievät teidän rahat.
Ei ole kokemusta mielenterveydellisistä ongelmista, mutta meillä oli se tilanne suhteemme ensimmäiset 7 vuotta, että mies opiskeli ja opiskeli ja opiskeli. Ei meinannut löytää omaa alaa. Kyllä otti välillä päähän kun sai omista pienistä tuloista maksaa kahden ihmisen kulut. Nyt on ollut 3 vuotta töissä ja meni jo palkassa itseni ohi. Tuntuu niin mukavalta että jaksoin odottaa. Monet suhteet on jollain tavoin joskus vaikeampia. Jos teillä on kuitenkin hyvä suhde niin mielummin sitten sinun sijassasi laskisin elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlainen tilanne päällä, mutta puolisosi asemassa.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielenterveyden kun on työnteon vuoksi jo kerran menettänyt, tulee aika tarkaksi sen suhteen, millainen työ on riskinoton arvoinen. Mieli tuskin myöskään palaa enää ikinä samanlaiseksi kuin ennen sairastumista, ja jos ja kun sen tiedostaa, töihinpaluu ja paluussa epäonnistuminen voi myös alkaa pelottaa aika tavalla.
Juttele puolisosi kanssa. Loppujenlopuksi terveydelle ei kuitenkaan voi laittaa hintalappua. Toisin sanoen sinun pitää miettiä, oletko valmis tinkimään elintasostanne, jos puolisosta ei työssäkäyvää enää tule, vai onko parempi erota ja etsiä "tuotteliaampi" kumppani, mikä mahdollistaa sinulle haluamasi elämäntyylin.
Kun kerran olet samassa asemassa, miten oikeutat sen että pidät yllä mielenterveyttäsi puolisosi kustannuksella?
Jos hän kokee tilanteen kuormittavaksi, hän varmaan ottaa vastuun terveydestään eli eron.
Hmmm kirjoitti:
Mistä hän saa rahaa? Nykyisinhän työttömyyskorvauksen saamiseksi on haettava neljää paikkaa kuukaudessa ja oltava yhteydessä TE-keskukseen.
Ei voi saada työttömyyskorvausta jos ollut vuosia sairaana, eikä tehnyt yhtäjaksoisesti vuotta töitä. Saa vain tt-tukea. Jos kuntoutusselvitykseen on hakeutunut niin saa kuntoutusrahaa mutta jos sieltäkin on tullut lausunto ettei ole tällä hetkellä mahdollista toteuttaa, on ttulotuki ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta mielenterveydellisistä ongelmista, mutta meillä oli se tilanne suhteemme ensimmäiset 7 vuotta, että mies opiskeli ja opiskeli ja opiskeli. Ei meinannut löytää omaa alaa. Kyllä otti välillä päähän kun sai omista pienistä tuloista maksaa kahden ihmisen kulut. Nyt on ollut 3 vuotta töissä ja meni jo palkassa itseni ohi. Tuntuu niin mukavalta että jaksoin odottaa. Monet suhteet on jollain tavoin joskus vaikeampia. Jos teillä on kuitenkin hyvä suhde niin mielummin sitten sinun sijassasi laskisin elintasoa.
Sitten on näitä jotka ei työllisty koskaan. Gigolon ylläpitäminen on oma valinta.
Alue: Aihe vapaa
Täällä jaellaan innokkaasti masennusdiagnooseja, vaikka yhtään mikään ei ap:n kertomuksessa viittaa siihen. Puoliso ei vain halua töihin eikä opiskelemaan. Tuo ei vielä ole merkki masennuksesta. Eivät läheskään kaikki ole niin intohimoisen kiinnostuneita työnteosta, että vain masennus selittää miksi joku ei pyri työelämään kaikin voimin.
L-sanaa ei nykypäivänä saa käyttää, joten sanotaan että osa ihmisistä on motivaatiorajoitteisia eikä työhön mennä jos sen voi välttää.