Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tuntuu välttelevän töitä kaikin keinoin
25.05.2022 |
Puolisoni jäi vuosia sitten pitkälle sairaslomalle sairastuessaan. Teki keikkahommia tuolloin, mutta nyt kun hänen sairautensa on hyvässä hoitotasapainossa eikä esteitä työn jatkamiselle ole (lääkäri ihan todennut), ei hän ole halukas palaamaan työelämään. Opiskelut hänellä myös on mielessä, mutta niihin ei ole hakeutunut.
Minä taas olen vakinaisessa työsuhteessa, päälle olen hakenut korkeakoulusta paikkaa. Olen yrittänyt kannustaa ja keskustella puolisoni kanssa opiskelujen jatkamisesta tai työn etsimisestä. Tulosta ei ole tähän asti tullut.
Jos olen ehdottanut hänelle jotain verkko-opintoja, niin yleinen vastaus on "tuo koulutus ei kiinnosta", "en tuossa alassa kestä syytä X, Z ja Å". Samoiten jos ehdotan hänelle entisen ammattinsa töitä tai muita työpaikkoja, ne eivät joko kiinnosta tai hän ei suostu jostain syystä työskentelemään kyseisessä paikassa.
Minulla alkaa nyt mennä asian suhteen kuppi nurin. Asiasta on vuosien varrella monet kerrat niin hyvässä kuin pahassa sävyssä keskustelu. Eilen taas kysyin yhdestä työpaikasta jonka hänelle vinkkasin, että kiinnostaako se ja olisiko hakemassa. Ei ole, ei kiinnosta. Tämän jälkeen sanoin, että en jaksa tätä kohta enää ja joku suunnitelma hänellä pitäisi olla tulevaisuudelle. Tästä suuttui.
Onko tässä muuta vaihtoehtoa kuin ero? Tähän asti olen ottanut töissä extra vuoroja vapaapäiville tai pitkiä päiviä, että meillä riittää raha elämiseen. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa ja ennen seuraavaa palkkaani (tai hänen tukiaan) menee aikalailla kädestä suuhun eläessä. Nyt kuitenkin oma terveyteni ei anna enää periksi venyä ja paukkua töissä, koska vapaata ei hirveästi ole palautumista ajatellen.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei aina ole masennuksesta vaan joskus se on vaan silkkaa laiskuutta. Tai sitä, että "kun helpommallakin pääsee". Sinä elätät teidät, hänellä on lokoisat oltavat.
Mitä jos kokeilet rahahanojen kiristämistä rankasti? Ruokavalion muutos, tiukka budjetti, jotain ylimääräistä pois, kaikki herkut pois. Ruuan hakeminen sieltä avustuspisteestä jonottamalla - mies toki työttömänä hakee. Mies hoitaa kaikki kotityöt jatkossa, koska ei voi maksaa kuluja muuten. Muuttaminen halvempaan ja huomattavasti pienempään asuntoon, ei autoa tms. Vaikka et olisi tosissasi muuttamassa, esitä että olet. Jos teet sen uskottavasti, ja mies on vain laiska, hän kyllä muuttaa tapojaan.
Puolison sukupuolta ei ole mainittu.
Muutenkin toki aika älyvapaa asenne.
Totta tosiaan, oletin mieheksi. My bad. Pyydän anteeksi.
Muuten neuvoni olivat mielestäni ihan asiallisia. Kysehän ei ole pelkästään suhdeongelmasta, vaan se voi olla - tai olla muodostumassa sellaiseksi - ihan taloudellinenkin ongelma. Jos tulot eivät riitä menoihin, rahaa ei jää säästöön, toinen tekee kaikki työt kotona ja muualla niin suhde ei ole siinäkään mielessä tasapainoinen.
Sekö on mielestäsi tasapainoista, että pelataan jotain tuollaisia ihmeen uhittelupelejä, jotka tarpeettomasti vaikeuttavat varsinkin aloittajan omaa elämää, sen sijasta että esimerkiksi muutettaisiin omiin asuntoihin ja kumpikin huolehtisi omasta elatuksestaan? Jos suhtautuminen puolisoon on tuolla tavalla vihamielinen, niin mikä ihmeen järki on edes jatkaa sellaisessa parisuhteessa?
Mutta tällä palstallahan tuon tyylisen vinkit ovat suosittuja, kai ne ovat jotain mielikuvitusviihdettä ihmisille, joilla on tylsää. Tuskin kukaan oikeasti omasta parisuhteestaan ajattelee tuolla tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin toivonut, että olisin tajunnut erota ex-miehestäni, kun hän alkoi vieroksua työntekoa (suhteen alussa ei tätä ongelmaa ollut). Elätin miestä todella pitkään ja kun hän 15 vuoden jälkeen löysi lyhyen pätkätyön, ensitöikseen aloitti sivusuhteen työkaverin kanssa.
Eron jälkeen mies on pysynyt tiukasti työelämästä pois ja valittelee kuinka naiset on niin nirsoja. Itse toki haikailee vähintään viisitoista vuotta nuorempaa kumppania.
Ap täällä.
Minä en maksa puolisoni kuluja. Hän itse maksaa mitä pystyy, ruoat myös ostaa talouteen oman kykynsä mukaan. Vuokraan osallistuu myös. Muutoin siis talous kyllä riippuu minun tulojen varassa, koska raha mitä hän saa, ei ole paljon. Säästöön ei tosiaan saa paljon, jos ollenkaan. Yritän kyllä menoja suhteuttaa siten että joka kuukausi saisin jonkun verran jotain säästöön. Tulevaisuus kuitenkin huolettaa juurikin olemattomien säästöjen takia
Sukulaisia on elossa. Ikää meillä on 30 molemmin puolin.
Kotitöistä, että pääsääntöisesti puoliso ne hoitaa, mutta sekin riippuu päivästä. Eli suomeksi sanottuna jaksaako, mutta pyrkii seuraavana päivänä viimeistään tekemään. En ole tässä antanut hänen lipsua, vaikka löysästi olenkin vuodesta toiseen hänen työttömyyttä katsellut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samanlainen tilanne päällä, mutta puolisosi asemassa.
Omasta puolestani voin sanoa, että mielenterveyden kun on työnteon vuoksi jo kerran menettänyt, tulee aika tarkaksi sen suhteen, millainen työ on riskinoton arvoinen. Mieli tuskin myöskään palaa enää ikinä samanlaiseksi kuin ennen sairastumista, ja jos ja kun sen tiedostaa, töihinpaluu ja paluussa epäonnistuminen voi myös alkaa pelottaa aika tavalla.
Juttele puolisosi kanssa. Loppujenlopuksi terveydelle ei kuitenkaan voi laittaa hintalappua. Toisin sanoen sinun pitää miettiä, oletko valmis tinkimään elintasostanne, jos puolisosta ei työssäkäyvää enää tule, vai onko parempi erota ja etsiä "tuotteliaampi" kumppani, mikä mahdollistaa sinulle haluamasi elämäntyylin.
Kun kerran olet samassa asemassa, miten oikeutat sen että pidät yllä mielenterveyttäsi puolisosi kustannuksella?
Keskusteluun on hienosti sisäänkirjoitettu se, että kun mies on masentuneena työkyvytön, hänestä on syytä ottaa ero, koska hän ei täytä miehen tehtävää. Jos taas puhuttaisiin työkyvyttömästä naisesta niin kannustuksesta you go girl stay strong ei olisi loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keskivaikeasti masentunut, enkä ole työkykyinen. Pystyn helposti kuvittelemaan, miltä aloittajan puolisosta tuntuu. Kun usko omaan itseen, tekemiseen ja osaamiseen, sekä jaksamiseen menee. Mutta ei tilanne ole reilu aloittajaakaan kohtaan. Et ehkä pysty muuttamaan toista, mutta voit punnita asioita itsesi kannalta, antaako suhde sulle enää sitä mitä elämältäsi haluat, kompensoiko puoliso kotona ollessaan osuuttaan esim. kotitöistä, jaksatko jatkaa puolison painostamista kouluun/töihin/hoitoon ja jos jaksat, niin miten kauan.
Omalla kohdallani olen ratkaissut asian niin, että asumme miesystäväni kanssa omissa asunnoissamme. Se ei ole taloudellisesti järkevää, mutta näin ollen mies ei joudu elättämään mua.
Onko itsetunnon kanssa ongelmia, ei enää usko itseensä? Onko sosiaalisesti eristyksissä? Missä hän on aidosti hyvä? Koeta positiivista linjaa eli kehu siinä missä hän on hyvä. Aidosti, ei keksimällä keksitysti, jotain sellaista täytyy olla. Sitten kovaan realistiseen pohdintaan siitä miten tuota ominaisuutta saisi käyttöön ja yhteiseksi hyväksi tässä maailmassa. Ei rahankiilto silmissä vaan silleen hyvänteko mielessä, mutta toki myös sellaista, että olisi mahdollisuuksia tuloihin samalla. Ei välttämättä helppo reitti, mutta voisi innostaa johonkin suuntaan hänen ajatuksiaan. Innostuminen, se tuosta nyt puuttuu. Sen tekemisen mitä sitten tekisi pitää olla itselle mielekästä, mutta se mikä kullekin on sitä, voi olla todella erilaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.
Tuossa käy sitten niin että jos kumppani tienaa paremmin, hänkin joutuu luopumaan monesta asiasta tai maksamaan huonommin tienaavan puolesta. Ja jos ei halua maksaa, käytännössä pitää matkustella tai harrastaa tai käydä ravintoloissa yksin. Tai laittaa rahat säästöön eikä voi oikein käyttää niitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi maksat puolisosi kuluja?
Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus, ja käytännössä myös avopuolisoilla Kelan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluun on hienosti sisäänkirjoitettu se, että kun mies on masentuneena työkyvytön, hänestä on syytä ottaa ero, koska hän ei täytä miehen tehtävää. Jos taas puhuttaisiin työkyvyttömästä naisesta niin kannustuksesta you go girl stay strong ei olisi loppua.
Kertoisitko, millä lailla tämä on sisäänkirjoitettu? Ap:kin kirjoitti ilman sukupuolten mainitsemista.
Vierailija kirjoitti:
Onko itsetunnon kanssa ongelmia, ei enää usko itseensä? Onko sosiaalisesti eristyksissä? Missä hän on aidosti hyvä? Koeta positiivista linjaa eli kehu siinä missä hän on hyvä. Aidosti, ei keksimällä keksitysti, jotain sellaista täytyy olla. Sitten kovaan realistiseen pohdintaan siitä miten tuota ominaisuutta saisi käyttöön ja yhteiseksi hyväksi tässä maailmassa. Ei rahankiilto silmissä vaan silleen hyvänteko mielessä, mutta toki myös sellaista, että olisi mahdollisuuksia tuloihin samalla. Ei välttämättä helppo reitti, mutta voisi innostaa johonkin suuntaan hänen ajatuksiaan. Innostuminen, se tuosta nyt puuttuu. Sen tekemisen mitä sitten tekisi pitää olla itselle mielekästä, mutta se mikä kullekin on sitä, voi olla todella erilaisia asioita.
Nykyään löytyy vaikka mitä uravalmentajia jotka auttavat tuossa. Nuo eivät ole puolison tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluun on hienosti sisäänkirjoitettu se, että kun mies on masentuneena työkyvytön, hänestä on syytä ottaa ero, koska hän ei täytä miehen tehtävää. Jos taas puhuttaisiin työkyvyttömästä naisesta niin kannustuksesta you go girl stay strong ei olisi loppua.
Aloittajan mies on kyllä ihan lääkärinkin mukaan työkykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Menetin terveyden työn takia.
Nyt nautin toipuneena vapaudesta.
En ole laiska, mutta töihin en enää halua.
Et varmaan silti oleta kumppanisi maksavan vapauttasi niin kuin ap joutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluun on hienosti sisäänkirjoitettu se, että kun mies on masentuneena työkyvytön, hänestä on syytä ottaa ero, koska hän ei täytä miehen tehtävää. Jos taas puhuttaisiin työkyvyttömästä naisesta niin kannustuksesta you go girl stay strong ei olisi loppua.
Aloittajan mies on kyllä ihan lääkärinkin mukaan työkykyinen.
Aloittajan mukaan puoliso ei ole käynyt masennusarviossa, joten masennuksen osalta työkykyä ei ole tiedossa. Joku toinen sairaus on parantunut eikä se enää vie työkykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluun on hienosti sisäänkirjoitettu se, että kun mies on masentuneena työkyvytön, hänestä on syytä ottaa ero, koska hän ei täytä miehen tehtävää. Jos taas puhuttaisiin työkyvyttömästä naisesta niin kannustuksesta you go girl stay strong ei olisi loppua.
Aloittajan mies on kyllä ihan lääkärinkin mukaan työkykyinen.
Aloittajan mukaan puoliso ei ole käynyt masennusarviossa, joten masennuksen osalta työkykyä ei ole tiedossa. Joku toinen sairaus on parantunut eikä se enää vie työkykyä.
Tuo on pelkkää spekulaatiota. Ainoa varma tieto joka meillä on on se että mies on työkykyinen mutta mikään työ ei tunnu hänelle kelpaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.
Tuossa käy sitten niin että jos kumppani tienaa paremmin, hänkin joutuu luopumaan monesta asiasta tai maksamaan huonommin tienaavan puolesta. Ja jos ei halua maksaa, käytännössä pitää matkustella tai harrastaa tai käydä ravintoloissa yksin. Tai laittaa rahat säästöön eikä voi oikein käyttää niitä mihinkään.
Siksi kirjoitinkin että jos noista haaveilee niin kannattaa etsiä toinen kumppani. Mielestäni emme elä ankeasti ja elämässä on monenlaisia rikkauksia, mutta ymmärrän että joku toinen kokisi tämän elämäntyylin kurjuutena ja kaipaa enemmän materiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluun on hienosti sisäänkirjoitettu se, että kun mies on masentuneena työkyvytön, hänestä on syytä ottaa ero, koska hän ei täytä miehen tehtävää. Jos taas puhuttaisiin työkyvyttömästä naisesta niin kannustuksesta you go girl stay strong ei olisi loppua.
Aloittajan mies on kyllä ihan lääkärinkin mukaan työkykyinen.
Aloittaja ei ole sanonut, että hänen puolisonsa olisi mies.
Vai oletko sinä aloittaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluun on hienosti sisäänkirjoitettu se, että kun mies on masentuneena työkyvytön, hänestä on syytä ottaa ero, koska hän ei täytä miehen tehtävää. Jos taas puhuttaisiin työkyvyttömästä naisesta niin kannustuksesta you go girl stay strong ei olisi loppua.
Aloittajan mies on kyllä ihan lääkärinkin mukaan työkykyinen.
Aloittajan mukaan puoliso ei ole käynyt masennusarviossa, joten masennuksen osalta työkykyä ei ole tiedossa. Joku toinen sairaus on parantunut eikä se enää vie työkykyä.
Tuo on pelkkää spekulaatiota. Ainoa varma tieto joka meillä on on se että mies on työkykyinen mutta mikään työ ei tunnu hänelle kelpaavan.
Mistä sinulle tulee tämä varma tieto aloittajan puolison sukupuolesta?
Alue: Aihe vapaa
Ei ketään voi pakottaa töihin, mutta ei sinun tarvitse myöskään maksaa hänen menojaan. Jos puolisosi pystyy elämään ihan tyytyväisenä peruspäivärahalla niin senkun. Meillä on vähän sama tilanne. Minä teen töitä freelancerluontoisesti, saan niistä kuusta riippuen noin 500-900e kk enkä mitään tukia päälle. Tämä riittää hyvin nykyiseen elintasoon, olen tyytyväinen ja aikaa jää kaikenlaiseen mukavaan puuhasteluun. Puoliso on hyväksynyt tämän. Meillä on omat rahat. Mutta ei minusta ole maksamaan farmariautoa, kesämökkiä, omakotitaloa ja etelänmatkoja monta kertaa vuodessa. Jos haaveilee sellaisesta keskiluokkaisesta elämästä niin sitten joutuu etsimään jonkun muun kumppanin.