Lue keskustelun säännöt.
Äiti on pääportinvartija, joka vaikuttaa eniten lastensa sukulaisuussuhteisiin
25.05.2022 |
Sanoo sosiologian apulaisprofessori Mirkka Danielsbacka
Kommentit (212)
Usein on varmasti näinkin. Silti enemmän tiedän isien vanhempia, jotka itse valitsevat taustalle jäämisen. Meillä olisin toivonut miehen vanhempien ja suvun olevan enemmän läsnä lasten elämässä, mutta koska heitä ei yrityksistä huolimatta kiinnosta, niin eipä sille mitään voi. Mun eli äidin suku on koko ajan osoittanut kiinnostusta ja halunneet pitää yhteyttä. Ei se ole meidän oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut niin, että miehen suku on olettanut että kaikki juhlapyhät ollaan heidän kanssa. Jossain vaiheessa haluttiin alkaa olla ihan vain oman perheen kanssa, ja tästäkös suututtiin.
Ollaan kyllä molempien sukujen kanssa tekemisissä, mutta en minä mitenkään erityisesti huolehdi noista asioista.
Siksipä kannattaa olla alusta asti tarkka ettei tällaisia saavutettuja etuja pääse syntymään.
Itse olin niin pöljä että suostuin alussa majoittamaan miehen sukulaisia Helsingissä ja he alkoi kuvitella että meillä on täällä 24/7 hotelli.
Kai sun miehelläsikin on joku oikeus päättää omien sukulaistensa majoittamisesta, vai onko sinun yksinoikeutesi määritellä asia?
En ole se jolle vastasit, mutta meillä ainakin koti on yhteinen. Jos jompikumpi ei haluaisi vieraita tulevan, niin niitä ei silloin tule. Piste. Useimmiten kyllä molemmat otetaan mielellään vieraita vastaan, tokikaan ei jatkuvasti. Kaipaamme myös omaa rauhaa perheemme kanssa.
Ja jos tuossa tuo nainen oli se, joka vastasi kaikesta vieraisiin liittyvästä, niin kyllä hänellä mielestäni on oikeus ollut kieltäytyä tällaisesta kunniasta. Omat vieraamme ovat olleet aina huomaavaisia, vaikka toki olen valmistellut ruuan, petit ym ym mitä nyt normaalisti. Mutta en koe että heistä olisi ollut vaivaa.
Eli jos sinä esimerkiksi et koskaan halua miehen sukulaisia teille, mutta omat ok, niin teille ei tule koskaan miehen sukua koska sinä et anna lupaa?
Toivottavasti tosiaan on tasapuolista tuo päätöksenteko. Veikkaan kuitenkin ettei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä.
Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.
Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa.
Meillä on toiminut hyvin sellainen periaate, että kumpikin vastaa itse yhteydenpidosta omaan sukuunsa, toinen hyväksyy sen ja tulee siinä siivellä kyläilemään, kirjoittamaan nimensä kortteihin jne. Aika rentoina on välit pysyneet joka suuntaan.
Tiedän neljä perhettä, joissa suhteet toisen vanhemman sukuun ovat olleet surkeat tai kokonaan poikki. Yhdessä näistä tapauksista pääportinvartijana toimi äiti ja kolmessa isä. Toki liian pieni aineisto kumoamaan kenenkään professorin havaintoja, mutta kyllä isätkin kykenevät katkomaan tai hankaloittamaan sukulaissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää sellainen keskustelu missä valitettaisiin siitä kun lasten isä ei hoida lasten sukulaissuhteita äidinpuolen sukuun. Ei pysty edes miettimään. Tämä on ihan absurdia että olisi jotenkin naisen tehtävä hoitaa suhteet kummankin puolen sukuun.
Eihän tuossa artikkelissa oletettu, että äidin pitää hoitaa suhteet, vaan kerrottiin, että äiti luonnostaan suosii omia sukualisiaan, mikä monesti sitten vääristää tuon kanssakäynnin eli isän sukulaiset jäävät paitsioon. Kyllä siinä on toki peiliinkatsomisen paikka sillä isällä, mutta myös sillä äidillä, ettei tietoisesti ainakaan hankaloita sitä toisen sukuun yhteyden pitäimistä (onko taas pakko sinne teidän mökille mennä lomalla käymään, kun voitaisiin vain olla koko kesä meidän mökillä, kun on kivampaa, ja pitääkö taas lähteä sinne sun vanhemmille syömään, kun mä en viihdy, kun sun vahemmat tekee niin pahaa ruokaa ja on niin hiljaisiakin).
Tässä kannattaa miettiå omaa käytöstään alusta alkaen eli miten sitä miniää on kohdeltu vuosien saatossa.
Itse olen edelleen tekemisissä opiskeluaikaiswn poikaystäväni vanhempien kanssa koska he ovat aina olleet minulle ihania.
Anoppini hautajaisiin en edes mennyt. Hän oli ihmishirviö minulle.
Miten tämä on aina niin hankalaa nimenomaan NAISTEN kesken?! Ei miehet mieti tuolla tavalla.
Tätä palstaakin lukemalla tulee selvästi kuva, että naisten kanssa ei voi voittaa. Koskaan. Teki niin tai näin, se on aina väärin. Joka kerta. Väärinymmärryksiä, loukkaantumisia, kyräilyä... tulkitaan toisia jo lähtökohtaisesti vihamielisellä tavalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan lasten sukulaisuussuhteiden vaaliminen ei aina toteudukaan.
Ei, koska lasten äiti ihan biologisista syistä suosii omaa sukuaan ja "sorsii" miehen sukua (vieraita ihmisiä, vierailla geeneillä ja vierailla ja täysin väärillä tavoilla ja perinteillä). Se, mikä on aikanaan ollut hyväksi lasten turvallisuuden suojaamiseksi, valitettavasti nykyään kääntyy lasten isän sukua vastaan, jos ei äiti tätä itse tiedosta ja asialle tietoisesti jotain tee.
Miehillä on varmaan sitten sama juttu naisen sukua kohtaan. Miksi kukaan ei huutele, että isän pitäisi tietoisesti tehdä asialle jotain ja alkaa lähettelemään niitä joulukortteja naisen sukulaisille?
Häh? Miksi miehen pitäisi lähettä joulukortteja vaimon suvulle, kun ei tuossa kukaan vaadi, että vaimon pitäisi lähettää miehen suvulle? Lähinnä kai pitää pitää huolta, ettei sentään estä sitä puolisoaan lähettämästä niitä kortteja omalle suvulleen, "kun ne on niin kamalia". Ihan samoin kuin ei muutenkaan omalla käytöksellään hankaloita yhteydenpitoa siihen toisen osapuolen sukuun. Miksi täällä jotkut jatkuvasti vain jankkaavat siitä, miten muka vaaditaan että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun, kun sitä ei kukaan missään ole vaatinut. Keskusteluhan lähti liikkeelle artikkelsita, jossa kerrottiin, että tutkimusten mukaan äidit tiedotamattaan suosivat omaa sukuaan, jolloin lasten suhteet isänpuoleiseen sukuun voivat jäädä heikommiksi. Ja tämä tosiasia olsii hyvä tiedostaa, että tahtomattaan (tai osalla toki tahtoenkin" omalla käytöksellään hankaloita sitä tasapuolisen sukulaisuussuhteen muodostumista molempiin sukuihin. Esim. haluamalla aina mieluummin viettää juhlapyhät tai lomat oman suvun kanssa tai ainakin tekemällä selväksi, miten sen toisen suvun kanssa vietetty aika on ikävää tai tylsää tai vastenmielestä tavalla tai toisella.
Mutta miksi noi kaikki jutut on äidin vastuulla? Molemmat vanhemmat varmasti suosivat omaa sukuaan, joten miksi huolena ei ole, että lapsen suhteet äidin puoleiseen sukuun jäävät heikommiksi. Varmaan siksi, että se on yleensä äiti, joka hoitaa tai odotetaan hoitavan suurimman osan noista ihmissuhteiden hoitamisesta. Nyt sitten voi kysyä, että miksi isät eivät hoida suhteita omiin sukulaisiinsa ja vahvista omien lapsiensa ja sukulaistensa välejä. Siihen vedetään pakasta ikävä äiti, joka suosii niitä omia sukulaisiaan ja estää (!!!) aikuista miestä soittamasta tai ottamatta yhteyttä sukulaisiinsa. Sillä miehellä ei ole ilmeisesti koskaan osaa tai arpaa niiden yhteisten lasten hoitamiseen, kun ei koskaan löydy hetkeä, jolloin se mies voisi lasten kanssa vaikka mennä kyläilemään omien sukulaistensa luo tai soittaa heille videopuhelua.
Ja jos se lasten äiti on niin psyko, että aina haukkuu miehen sukulaisia, estää miestä oikeasti ottamatta heihin yhteyttä tai ei ikinä päästä lapsia sekunniksikaan kaksin miehen kanssa, niin sitten kannattaisi ehkä erota ja hakea apua, koska se nainen taitaa olla päästään sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä.
Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.
Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa.
Miksi sitten väitit, että täällä "naiset haluaa hoitaa", kun yksi ainoa anoppi sanoo että "naisten kuuluu hoitaa", ei hänkään itsestään puhunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut hyvin sellainen periaate, että kumpikin vastaa itse yhteydenpidosta omaan sukuunsa, toinen hyväksyy sen ja tulee siinä siivellä kyläilemään, kirjoittamaan nimensä kortteihin jne. Aika rentoina on välit pysyneet joka suuntaan.
Tiedän neljä perhettä, joissa suhteet toisen vanhemman sukuun ovat olleet surkeat tai kokonaan poikki. Yhdessä näistä tapauksista pääportinvartijana toimi äiti ja kolmessa isä. Toki liian pieni aineisto kumoamaan kenenkään professorin havaintoja, mutta kyllä isätkin kykenevät katkomaan tai hankaloittamaan sukulaissuhteita.
Todella vaikea uskoa sua kyllä. Oikein neljästä kolmessa tapauksessa isä "pääportinvartijana". Älähän nyt viitsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä.
Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.
Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa.
Miksi sitten väitit, että täällä "naiset haluaa hoitaa", kun yksi ainoa anoppi sanoo että "naisten kuuluu hoitaa", ei hänkään itsestään puhunut.
Koska mä tiedän, että tällaisia naisia on muitakin. Ei tässä ketjussa kommentoineissa, mutta Suomessa. Esim oma anoppini oli just tällainen. En kuitenkaan lähtenyt hänen vanhanaikaisiin asenteisiinsa mukaan ja ihan joutui hoitamaan asioita poikansa eikä mun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää sellainen keskustelu missä valitettaisiin siitä kun lasten isä ei hoida lasten sukulaissuhteita äidinpuolen sukuun. Ei pysty edes miettimään. Tämä on ihan absurdia että olisi jotenkin naisen tehtävä hoitaa suhteet kummankin puolen sukuun.
Eihän tuossa artikkelissa oletettu, että äidin pitää hoitaa suhteet, vaan kerrottiin, että äiti luonnostaan suosii omia sukualisiaan, mikä monesti sitten vääristää tuon kanssakäynnin eli isän sukulaiset jäävät paitsioon. Kyllä siinä on toki peiliinkatsomisen paikka sillä isällä, mutta myös sillä äidillä, ettei tietoisesti ainakaan hankaloita sitä toisen sukuun yhteyden pitäimistä (onko taas pakko sinne teidän mökille mennä lomalla käymään, kun voitaisiin vain olla koko kesä meidän mökillä, kun on kivampaa, ja pitääkö taas lähteä sinne sun vanhemmille syömään, kun mä en viihdy, kun sun vahemmat tekee niin pahaa ruokaa ja on niin hiljaisiakin).
Tässä kannattaa miettiå omaa käytöstään alusta alkaen eli miten sitä miniää on kohdeltu vuosien saatossa.
Itse olen edelleen tekemisissä opiskeluaikaiswn poikaystäväni vanhempien kanssa koska he ovat aina olleet minulle ihania.
Anoppini hautajaisiin en edes mennyt. Hän oli ihmishirviö minulle.
Miten tämä on aina niin hankalaa nimenomaan NAISTEN kesken?! Ei miehet mieti tuolla tavalla.
Tätä palstaakin lukemalla tulee selvästi kuva, että naisten kanssa ei voi voittaa. Koskaan. Teki niin tai näin, se on aina väärin. Joka kerta. Väärinymmärryksiä, loukkaantumisia, kyräilyä... tulkitaan toisia jo lähtökohtaisesti vihamielisellä tavalla..
Millä lailla mieti? Ihan kusipää appenikin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä.
Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.
Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa.
Miksi sitten väitit, että täällä "naiset haluaa hoitaa", kun yksi ainoa anoppi sanoo että "naisten kuuluu hoitaa", ei hänkään itsestään puhunut.
Koska mä tiedän, että tällaisia naisia on muitakin. Ei tässä ketjussa kommentoineissa, mutta Suomessa. Esim oma anoppini oli just tällainen. En kuitenkaan lähtenyt hänen vanhanaikaisiin asenteisiinsa mukaan ja ihan joutui hoitamaan asioita poikansa eikä mun kanssani.
Ei se anoppisikaan ole nainen joka haluaa hoitaa vaan nainen joka vaatii että sinä hoidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä.
Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.
Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa.
Miksi sitten väitit, että täällä "naiset haluaa hoitaa", kun yksi ainoa anoppi sanoo että "naisten kuuluu hoitaa", ei hänkään itsestään puhunut.
Koska mä tiedän, että tällaisia naisia on muitakin. Ei tässä ketjussa kommentoineissa, mutta Suomessa. Esim oma anoppini oli just tällainen. En kuitenkaan lähtenyt hänen vanhanaikaisiin asenteisiinsa mukaan ja ihan joutui hoitamaan asioita poikansa eikä mun kanssani.
Ei se anoppisikaan ole nainen joka haluaa hoitaa vaan nainen joka vaatii että sinä hoidat.
Takerrutko nyt sanaan "halunnut"? En minä tiedä, halusiko anoppini hoitaa yhteydenpidon appeni sukulaisiinkin, mutta ainakaan hän ei vaatinut miestään hoitamaan. Eikä olisi vaatinut poikaansakaan hoitamaan, jos mä olisin alkanut hoitaa.
Minä en jaksa enää yövieraita, koska lähes kaikki jää minun tehtäväksi. Helppohan se on vieraita kutsua, kun itse ei tarvitse tehdä muuta kuin nauttia tarjoiluista ja seurustelusta vieraiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä.
Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.
Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa.
Miksi sitten väitit, että täällä "naiset haluaa hoitaa", kun yksi ainoa anoppi sanoo että "naisten kuuluu hoitaa", ei hänkään itsestään puhunut.
Koska mä tiedän, että tällaisia naisia on muitakin. Ei tässä ketjussa kommentoineissa, mutta Suomessa. Esim oma anoppini oli just tällainen. En kuitenkaan lähtenyt hänen vanhanaikaisiin asenteisiinsa mukaan ja ihan joutui hoitamaan asioita poikansa eikä mun kanssani.
Ei se anoppisikaan ole nainen joka haluaa hoitaa vaan nainen joka vaatii että sinä hoidat.
Takerrutko nyt sanaan "halunnut"? En minä tiedä, halusiko anoppini hoitaa yhteydenpidon appeni sukulaisiinkin, mutta ainakaan hän ei vaatinut miestään hoitamaan. Eikä olisi vaatinut poikaansakaan hoitamaan, jos mä olisin alkanut hoitaa.
Takerrun siihen että nuo ovat kaksi eri asiaa.
- se että nainen itse haluaa hoitaa
- se että nainen vaatii että muut naiset hoitaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä.
Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.
Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa.
Miksi sitten väitit, että täällä "naiset haluaa hoitaa", kun yksi ainoa anoppi sanoo että "naisten kuuluu hoitaa", ei hänkään itsestään puhunut.
Koska mä tiedän, että tällaisia naisia on muitakin. Ei tässä ketjussa kommentoineissa, mutta Suomessa. Esim oma anoppini oli just tällainen. En kuitenkaan lähtenyt hänen vanhanaikaisiin asenteisiinsa mukaan ja ihan joutui hoitamaan asioita poikansa eikä mun kanssani.
Ei se anoppisikaan ole nainen joka haluaa hoitaa vaan nainen joka vaatii että sinä hoidat.
Takerrutko nyt sanaan "halunnut"? En minä tiedä, halusiko anoppini hoitaa yhteydenpidon appeni sukulaisiinkin, mutta ainakaan hän ei vaatinut miestään hoitamaan. Eikä olisi vaatinut poikaansakaan hoitamaan, jos mä olisin alkanut hoitaa.
Takerrun siihen että nuo ovat kaksi eri asiaa.
- se että nainen itse haluaa hoitaa
- se että nainen vaatii että muut naiset hoitaa
Okei, nyt ymmärrän. Mä nyt puhun kuitenkin naisista, joiden mielestä yhteydenpito sukulaisiin on aina naisten tehtävä. Heidän äitiensä tehtävä, heidän itsensä tehtävä, heidän tytärtensä tehtävä ja heidän miniöidensä tehtävä. Naisten, jotka eivät ole koskaan edellyttäneet, että heidän isänsä tekisi mitään asian suhteen, heidän miehensä tekisi mitään asian suhteen, heidän poikansa tekisi mitään asian suhteen tai heidän vävynsä tekisi mitään asian suhteen. Naisten, jotka - kun mies ei tee - ottavat tehtäväkseen myös miehen osuuden yhteydenpidosta Vaikka olenkin jo 60+, mulle on ihan itsestään selvää, että jos äidillä on mulle asiaa, äiti soittaa mulle, ja jos isällä on mulle asiaa, isä soittaa mulle. En minäkään soita äidille, jos mulla on isälle asiaa vaan soitan isälle. Sama omien lasteni kohdalla. Jos poikani haluaa tulla käymään, hän soittaa mulle (eikä miniäni). Tai jos tyttäreni haluaa tulla käymään, hän soittaa mulle (eikä vävyni).
Vierailija kirjoitti:
Käsitin tämän ihan eri tavalla kuin muut ilmeisesti.
Minun äitini oli portinvartija kyllä molempiin sukuihini.
Äidinpuolen suvun kanssa oli tekemisissä vain äiti. Pari kertaa lapsena käytiin mummolassa, ainoastaan äitini oli heihin tekemisissä. Ei siis mitään puheluita isovanhempien kanssa, saati kyläilyjä äidin sisaruksilla. Vain äiti hoiti yhteyttä oman sukunsa kanssa.
Isän puolen suvun kanssa oltiin paljonkin tekemisissä. Minä olin nuorimmainen lapsi. Sitten äitini riitautui isäni sisaruksen kanssa(syy oli äitini, sain aikuisena tietää) ja siihen loppuivat sukujoulut, juhannukset jne. Vanhemmat sisarukseni osasivat jo itse pitää jonkinlaista yhteyttä, mutta minä olin liian pieni siihen.
Lisäksi musta pilvi leijui päällä jos kukaan edes mainitsi isäni sukulaisista jotain.
Summsummarum, minulla ei ole oikein minkäänlaisia suhteita keneenkään sukulaiseeni.
Sen verran olen nyt aikuisena itse saanut aikaan että olen lähentynyt äitini sisaren kanssa.
Joo, minäkään en nähnyt aloitusta ensisijaisesti minään tasa-arvojuttuna vaan oma kokemukseni on vähän samanlainen. Äitini on vakaasti sitä mieltä, että osa hänen sisaruksistaan on hyviksiä ja osa pahiksia ja isäni sukulaiset ovat pahiksia. Omaksuin tämän ajattelutavan lapsena sillä tavalla kyseenalaistamatta miten nyt lapsena vaikutteita saadaan. Vasta aikuisena olen tajunnut, että ne pahikset ovat luultavasti ihan tavallisia ihmisiä. Serkkuja minulla on lähes 20, yhteenkään en pidä yhteyttä. Ainoa sisarukseni on kuollut, samaten isäni. Käytännössä äitini ja veljeni leski ovat ainoat sukulaiset, joihin pidän mitään yhteyttä. Äiti on jo vanha ja olen joskus ajatellut sitäkin, millaiset hautajaiset aikanaan järjestän, ketä sinne edes kutsuisin?
Kannattaa ihan oikeasti miettiä millaisia asenteita lapsensa päähän ajaa joko tarkoituksella tai vahingossa. Jos ei ole jostain ihmisestä hyvää sanottavaa, ei tarvitse sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että äitiyden ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan eikä tabuilla.
Jatkuvasti pyörii täysin toisarvoiset seikat äitiyden haasteista pinnalla, eli purkkiruuan syönti, imettäminen, kestovaippailu, ruuhkavuosien painolasti, riittämättömyyden tunne vanhempana jne, eli ns helpot asiat.
Missä on kaikki keskustelu siitä kun äitiys sakkaa mitä hirveimmillä tavoilla.
Vieraannuttaminen, kaltoinkohtelu, emotionaalinen hylkääminen, pahoinpitely, kiusaaminen, eristäminen suvu(i)sta, kavereista, kontrollin ja vallanhimoisuus, lapselle kostaminen, muille kostaminen lapsen kautta, pelinappulana kohtelu, jne.
Katson parhaillaan sivusta kahta keissiä joissa äidit ovat pilanneet teini-ikäisten lastensa elämän systemaattisesti lapsuudesta asti, joten kyllä, olen hieman herkillä asian suhteen.
Olen samaa mieltä. Miksi otetaan niin herkästi itseen? Eikö se olisi hyvä että äitien tekemät kaltoinkohtelut lapsiaan kohtaan tulisivat näkyväksi, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan?
Alapeukku tarkoittaa että halutaan äidin voivan satuttaa lastaan.
Äidin todellinen valta halutaan pitää piilossa. Kyllähän se on äiti, joka kertoo missä joulut vietetään ja paljonko isän vanhemmat saa olla lastenlasten kanssa (jos saavat olla lainkaan, koska anoppi on niin hirveä ihminen, kerrankin oli ostanut lapselle ihan vääränlaisen lelun!). Äiti voi vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista ja usein tekeekin niin. Erityisesti tällä palstalla riehuvat nämä anopin vihaajat, joille kaikille on yllättäen osunut ne psykopaattianopit, mutta heissä itsessään ei ole toki mitään vikaa. Miehet menevät aika pitkälle vaimojensa miellyttämisessä ja se on vaimon vallassa, ketä tavataan. Naiset voisivat osoittaa kunnioitusta miehiänsä kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita miehen sukuun. Samalla kunnioittaisivat omia lapsiaan ja näiden perimää. Ja ne tasa-arvotekosyyt on ihan shaibaa. Ei ihmissuhteista huolehtiminen ole mikään tasa-arvoasia. Se on vain tekosyy olla tekemättä velvollisuuttaan äitinä ja ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.
Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.
Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.
Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.
Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.
Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.
Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.
Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.
Niin. Se kaikki on kiinni siitä perheen isästä ja tämän saamasta kasvatuksesta.
Ei äidistä.
Voi myös olla niin että kaikkea ei ole vielä ehtinyt siirtää minnekään.
Mitä kaikkea siirtää minne? Töissäkään ei kysellä, kerkiätkö merkata heti menosi/asiat joita muiden täytyy tietää, vaan se on tehtävä. Sama oletus kotona: jos saat menosta tiedät, et kerää tietoa miksikään "kaikeksi", vaan merkkaat sen heti kaikille tiedoksi.
Kyllä ainakin mun on niin täysjärkinen, että ymmärtää, että asia, joka ei ole siellä kalenterissa, ei ole muilla tiedossa. Sama koskee itseänikin.
Miehen kasvatus ei tähän liity mitenkään, vaan se, mitä olemme yhdessä sopineet ja mistä pidämme molemmat kiinni.
Ylipäätään minusta on vahingollinen ajatus, että miehet olisivat kotioloissa jotain täysidiootteja, joita täytyisi kasvamattamalla kasvattaa käsittää ihan tavalliset järjen asiat.
Esimerkiksi koululaisten Wilmoista poikkeavien viikkojen lopullisia aikatauluja. Ne muuttuu ainakin viisi kertaa.
Tai hammasoionta-aikaa joka on annettu aamulla kun käytit lapsen siellä, mutta jota et ole työpäivän aikana ehtinyt vielä merkitä minnekään.
Tai omaa mammografia-aikaa, joka on tullut postilaatikkoon sen saman työpäivän aikana jne.
Minä en todellakaan päivystä töissä ja työmatkoilla siirtääkseni kaiken heti, vaan esimerkiksi illalla lasten mentyä nukkumaan katson mitä kaikkea on taas kalenteriin tulossa.
No just. Ei meillä kyllä tuolla tasolla menoja sovitakaan. Esim. mammografia ei ole sellainen asia, jota mun täytyy miehelle tiedottaa - munhan tarvitsee vain katsoa, että se ei mene päällekkäin minkään muun kanssa. Mutta jos menen tiistai-aamuna klo 10 mammografiaan, ei tule mieleen, että miehen pitäisi se erikseen tietää. Toki itse asiasta tullee puhetta ainakin tuloksien kohdalta.
Enkä minä meillä ota selvää kaikesta ja sihteerinä sitten kirjaa niitä koko perheelle tiedoksi. Wilmaa seuraa molemmat ja lasten harrastukset on molemmilla tiedoissa. Kalenteriin menee vain esim. miehen merkkaamana, jos hän on luvannut lapset mummolaan tai jonkun työkaverinsa lapsen synttäreille. Multa samankaltaiset asiat.
Mutta selkeästi sulla onkin tarve olla hän, jolla on koko ajan "kokonaiskuva" ja muut sitten hyppelevät näiden sun tietojen ja tiedonsiirtojen mukaan.
- jos mies sopii että koko perhe menee tiistaina mummolaan nini kyllä se mammografia-aika silloin liittyy siihen perheen menoon, eikä sitä mammografia-aikaa tiedä ennen kuin on hakenut postin
- me siirrämme Wilmojen (kolmen koulun) tiedot kalenteriin, ei niitä ole mitään järkeä "seuraamalla" yrittää päässään pitää
- en minä ole sihteeri, eikä tuolla lue, että minä lapset joka puolella käyttäisin, mutta jos joku on käyättnyt jonkun lapsista hammasoionnoassa/siedätyshoidossa jne hän siirtää sen uuden ajan kalenteriin omien töittensä puitteissa
- harrastusten perusajat on vakiot, mutta esimerkiksi näytösten alla tulee uusia harjoitusaikoja ja -paikkoja
- kaikkien sukulaiset ei asu siinä kodin vieressä
-kaikkien työtkään ei ole mitään 8-16 töitä, vaan voi olla työmatkoja ja epäsäännöllisiä työaikoja
Sinun vaatimasi yhteiskalenteri on ok, mutta kuten yllä huomaat sitä pitää myös ylläpitää, sinähän et ylläpidä edes
No meillä on onneksi niin yksinkertainen elämä, molemmat päivätöissä, että ei miehen missään tapauksessa ilman keskustelua tulisi mieleen sopia mitään tiistaina kymmenen aikaan koko perheen vierailua mummolaan, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen töissä. Ellen sitten ole mammografiassa, hammaslääkärissä, tapaamassa entistä koulukaveria tms. mikä ei miehelle varsinaisesti kuulu, vaan ilmoitus siitä menee työnantajalle ensisijaisesti. Jos nyt kuitenkin olisi sattunut tämmöinen kummallisuus, niin sinne mummolaan menee sitten muu perhe ja mä olen mammografiassa. Ei taida meidän elämä siihen loppua.
Jos taas on työmatkoja, epäsäännöllisyyttä työajassa, niin nehän sinne kalenteriin merkataan. Ei tavallisen päivän ohessa käväistyt mammografiat. Ne ovatkin jo aiemmin tiedossa, ei niitä joka päivä rustailla öiseen aikaan.
Mutta sä et varmaan edes huomaa, että olet ottanut asiaksesi tietää miestäsi paremmin mm. harrastuksien poikkeustarpeet ja -ajat. Mä en. Miehellä on käytössä aivan samat kanavat kuin mulla ja jos hän on vastuussa päivänä xx.yy lapsen harrastuksesta, hän seuraa ja ottaa selvää, mitä tuona päivänä lapsen harrastuksessa tapahtuu.
Aivan, mutta toistan: jos joku työssäkäyvä käyttää esimerkiksi jo aamulla työaikaa siihen että käy miljoonannen kerran oiontahoidossa, hän ei todellakaan työaikana enää sitä uutta aikaa sinne hosu, vaan tekee sen merkinnän työajan jälkeen.
Jos on epäsäännölliset työajat, se ihan perustiistai voi olla vapaapäivä, jolloin sinne tuleva mammografia-aika vaikuttaa perheen vapaa-ajan tekemisiin.
En ole sanonut, että juuri minä merkitsisin, sanoin että ne pitää merkitä.
Mutta sulla on siis työt aina virka-aikana ja VAIN YKSI LAPSI... Huokaus.
Öööh ei ole. Puhuin vain lapsesta, koska yleensä esim. harkkoihin viedään lasta, ei kaikkia lapsia. Lisäksi kyllä on matkoja ja välillä pidempiä päiviä, joiden vuoksi teen epämääräisesti töitä, esim pitkien päivien jälkeen pidän pois tunteja.
Mutta kun nämä eivät varsinaisesti ole miehen tiedettäviä ja huolehdittavia asioita. Hänelle olennaista on, että kalenterissa on ne asiat, joilla oikeasti on merkitystä. Lähdemme siis siitä, että pääsääntöisesti emme toistemme pään yli lupaile ja merkkaile asioita tapahtuviksi (jälleen sama käytäntö kuin töissäkin), mutta toisaalta seuraamme asioita, jotka ovat vastuullamme, kuten vaikkapa lapsen 2 harrastus ja wilmamerkinnät (näin toimimme työasioidenkin suhteen).
Niitä pään yli sopimisia voi sattua, jos on esimerkiksi normaalisti tietyt harjoitusajat ja -paikat jossakin uudessa harrastuksessa ja sitten käykin ilmi, että on ylimääräiisä harjoituksia eri paikassa.
Koulujen aikataulut heittävät ihan koko ajan eli niistä voi aiheutua muutoksia.
Lääkäriajat muuttuvat. Juuri tällä viikolla kuopus meni turhaan hammaslääkäriin, sitä ei ollutkaan ja uusi aika on nyt perjantaina.
Kuopus oli unohtanut merkitä teatteriretken eli se muutti viikonloppuaikataultu kaksi viikkoa sitten.
En tunne yhtä ainutta lapsiperhettä jossa kaikki tulot ja menot olisi kiveen hakattuja ja mikään ei ikinä muuttuisi kun se kerran on sinne lyöty. Pikemminkin se on tätä muutoksen muutosta koko ajan.
Kyllä joo. Mutta pointti onkin, että sulla näyttää olevan käsitys, että juuri äidin on nämä kaikki muutokset tiedettävä, seurattava ja hanskattava, koska "useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista."
Ja tähän mä nyt vaan totean, että ei meillä. Mies on vastuussa kokonaisuudessaan jostain asiasta, vaikkapa yhden lapsen harrastus ja toisen wilma, jolloin tasan on hänen asiansa tietää, koska on teatteriretki, uusi harrastuspaikka tai muuttuneet ajat.
Just toihan se onkin monessa perheessä ongelma: vaikka mies on nimellisesti vastuussa jostain asiasta, kuten viedä lapsi klo 16 harrastukseen, silti kaikki muu mikä harrastukseen - ja muiden perheenjäsenten aikatauluihin liittyvät asiat - onkin kuitenkin naisen asia tietää ja järjestää.
Eli äiti on projektipäällikön roolissa ja isä projektityöskentelijän. Me päätettiin heti alussa, että meillä on rinnakkaiset projektit, joilla on toki integraatioita toisen projekteihin, jotka pitää itse osata ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä.
Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.
Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa.
Miksi sitten väitit, että täällä "naiset haluaa hoitaa", kun yksi ainoa anoppi sanoo että "naisten kuuluu hoitaa", ei hänkään itsestään puhunut.
Koska mä tiedän, että tällaisia naisia on muitakin. Ei tässä ketjussa kommentoineissa, mutta Suomessa. Esim oma anoppini oli just tällainen. En kuitenkaan lähtenyt hänen vanhanaikaisiin asenteisiinsa mukaan ja ihan joutui hoitamaan asioita poikansa eikä mun kanssani.
Ei se anoppisikaan ole nainen joka haluaa hoitaa vaan nainen joka vaatii että sinä hoidat.
Takerrutko nyt sanaan "halunnut"? En minä tiedä, halusiko anoppini hoitaa yhteydenpidon appeni sukulaisiinkin, mutta ainakaan hän ei vaatinut miestään hoitamaan. Eikä olisi vaatinut poikaansakaan hoitamaan, jos mä olisin alkanut hoitaa.
Takerrun siihen että nuo ovat kaksi eri asiaa.
- se että nainen itse haluaa hoitaa
- se että nainen vaatii että muut naiset hoitaa
Okei, nyt ymmärrän. Mä nyt puhun kuitenkin naisista, joiden mielestä yhteydenpito sukulaisiin on aina naisten tehtävä. Heidän äitiensä tehtävä, heidän itsensä tehtävä, heidän tytärtensä tehtävä ja heidän miniöidensä tehtävä. Naisten, jotka eivät ole koskaan edellyttäneet, että heidän isänsä tekisi mitään asian suhteen, heidän miehensä tekisi mitään asian suhteen, heidän poikansa tekisi mitään asian suhteen tai heidän vävynsä tekisi mitään asian suhteen. Naisten, jotka - kun mies ei tee - ottavat tehtäväkseen myös miehen osuuden yhteydenpidosta Vaikka olenkin jo 60+, mulle on ihan itsestään selvää, että jos äidillä on mulle asiaa, äiti soittaa mulle, ja jos isällä on mulle asiaa, isä soittaa mulle. En minäkään soita äidille, jos mulla on isälle asiaa vaan soitan isälle. Sama omien lasteni kohdalla. Jos poikani haluaa tulla käymään, hän soittaa mulle (eikä miniäni). Tai jos tyttäreni haluaa tulla käymään, hän soittaa mulle (eikä vävyni).
En usko että on yhtä ainutta naista, joka ottaa hoitaakseen omasta halustaan, vaan ne valuu sille naiselle.
Ja vaikka ei edes valuisi, niin se on se nainen jota syytetään jos mieehnsä on huono pitämään yhteyttä sukuunsa. oma mieheni inhoaa sukuaan ja minnu syynihän se toki on. Sen sijaan että voisi katsoa peiliin.
Niitä pään yli sopimisia voi sattua, jos on esimerkiksi normaalisti tietyt harjoitusajat ja -paikat jossakin uudessa harrastuksessa ja sitten käykin ilmi, että on ylimääräiisä harjoituksia eri paikassa.
Koulujen aikataulut heittävät ihan koko ajan eli niistä voi aiheutua muutoksia.
Lääkäriajat muuttuvat. Juuri tällä viikolla kuopus meni turhaan hammaslääkäriin, sitä ei ollutkaan ja uusi aika on nyt perjantaina.
Kuopus oli unohtanut merkitä teatteriretken eli se muutti viikonloppuaikataultu kaksi viikkoa sitten.
En tunne yhtä ainutta lapsiperhettä jossa kaikki tulot ja menot olisi kiveen hakattuja ja mikään ei ikinä muuttuisi kun se kerran on sinne lyöty. Pikemminkin se on tätä muutoksen muutosta koko ajan.