Lue keskustelun säännöt.
Äiti on pääportinvartija, joka vaikuttaa eniten lastensa sukulaisuussuhteisiin
25.05.2022 |
Sanoo sosiologian apulaisprofessori Mirkka Danielsbacka
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä huushollista ei olisi ikinä 30 vuoden aikana postitettu yhtään ainoaa korttia kenellekään sukulaiselle saati tuttaville/ystäville, ellen minä nainen olisi sitä tehnyt. Pidin huolen merkkipäivistä ja vainajien omaisten muistamisesta, päivitin kaikkien osoitetiedot ja puhelinnumerot. Kehotin vähän väliä Pekkaa soittamaan omaisille että edes silloin tällöin kysäisisi miten menee.
Sitten kun lakkasin huolehtimasta, ei tullut meillekään yhtään korttia kun kerta meiltäkään ei lähetetty. Kuulemma. Puhelutkin Pekan suvun puolelta ja sinne päin ovat tyystin loppuneet.
Yksikään ei ole ihmetellyt, miksei Pekka koskaan muista ketään millään tavoin. Minua piikitellään muistamattomuudesta.
Ei vain jaksa enää.
Ihan sama juttu, mutta olenkin vanhempaa polvea. Ennen oletettiin näin, että vaimo hoitaa yhteydenpidot molempien sukuihin. Esimerkiksi edesmennyt anoppi kiukutteli minulle kun emme hänen mielestään käyneet riittävän usein (matka 200 km). Sanoin sitten, että eihän minulla ole edes ajokorttia niin minkäs minä voin jos poikasi ei viitsi niin usein reissata. Mutta hänellä oli siihenkin ratkaisu. Sinun pitää hommata ajokortti.
Anoppisi oli oikeassa. Toivottavasti ymmärsit tehdä, niinkuin hän ehdotti.
-eri
Jos mulla ei olisi ajokorttia ja ainoa tarve sille olisi anoppilaan reissaaminen, niin jättäisin hankkimatta minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että äitiyden ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan eikä tabuilla.
Jatkuvasti pyörii täysin toisarvoiset seikat äitiyden haasteista pinnalla, eli purkkiruuan syönti, imettäminen, kestovaippailu, ruuhkavuosien painolasti, riittämättömyyden tunne vanhempana jne, eli ns helpot asiat.
Missä on kaikki keskustelu siitä kun äitiys sakkaa mitä hirveimmillä tavoilla.
Vieraannuttaminen, kaltoinkohtelu, emotionaalinen hylkääminen, pahoinpitely, kiusaaminen, eristäminen suvu(i)sta, kavereista, kontrollin ja vallanhimoisuus, lapselle kostaminen, muille kostaminen lapsen kautta, pelinappulana kohtelu, jne.
Katson parhaillaan sivusta kahta keissiä joissa äidit ovat pilanneet teini-ikäisten lastensa elämän systemaattisesti lapsuudesta asti, joten kyllä, olen hieman herkillä asian suhteen.
Olen samaa mieltä. Miksi otetaan niin herkästi itseen? Eikö se olisi hyvä että äitien tekemät kaltoinkohtelut lapsiaan kohtaan tulisivat näkyväksi, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan?
Alapeukku tarkoittaa että halutaan äidin voivan satuttaa lastaan.
Äidin todellinen valta halutaan pitää piilossa. Kyllähän se on äiti, joka kertoo missä joulut vietetään ja paljonko isän vanhemmat saa olla lastenlasten kanssa (jos saavat olla lainkaan, koska anoppi on niin hirveä ihminen, kerrankin oli ostanut lapselle ihan vääränlaisen lelun!). Äiti voi vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista ja usein tekeekin niin. Erityisesti tällä palstalla riehuvat nämä anopin vihaajat, joille kaikille on yllättäen osunut ne psykopaattianopit, mutta heissä itsessään ei ole toki mitään vikaa. Miehet menevät aika pitkälle vaimojensa miellyttämisessä ja se on vaimon vallassa, ketä tavataan. Naiset voisivat osoittaa kunnioitusta miehiänsä kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita miehen sukuun. Samalla kunnioittaisivat omia lapsiaan ja näiden perimää. Ja ne tasa-arvotekosyyt on ihan shaibaa. Ei ihmissuhteista huolehtiminen ole mikään tasa-arvoasia. Se on vain tekosyy olla tekemättä velvollisuuttaan äitinä ja ihmisenä.
Niissä miehissäkään ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan kaikki on sen hirviövaimon syytä, joka päättää kaiken ja vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista.
Miehet voisivat osoittaa kunnioitusta vaimoaan kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita vaimon sukuun. Samalla kunnioittaisivat lapsiaan ja heidän perimäänsä.
Voit yrittää vierittää tästä syyn miesten niskoille, mutta juurihan tuossa tutkimuksessakin todettiin sama. Sinä naisena olet vastuussa siitä, onko lapsillasi hyvä suhteet myös isän puolen sukuun, halusit tai et. Toki olisit varmaan itse osannut tutkia tämän asian paremmin, mutta palstaa pari vuotta seuranneena olisin itse voinut ihan tämän peruteella tulla samaan johtopäätökseen kuin tutkijakin. Tämän lisäksi naiset eivät koskaan ota vastuuta teoistaan, koska he ovat jostain käsittämättömästä syystä täysin erehtymättömiä. Tämän lisäksi tekevät kaikki työt ja metatyöt, mitä vain kuvitella saattaa ja ovat hyvin väsyneitä, joten ei tule kuuloonkaan laittaa sille anopille joulukorttia, koska tasa-arvo.
Miksi se mies laita omalle äidilleen joulukorttia?😳
Minulla oli mukava anoppi. Minä laitoin aina mielelläni hänelle joulukortin. Miksi en olisi laittanut? Pidinkö ymmärtämättömyyttäni yllä patriarkaalista naista alistavaa rakennetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys äitien syyllistämisestä. Nainen/ vaimo/ äiti joka on myös lapsen synnyttänyt vaikuttaa siihen minkälaiset välit ovat isänpuolen sukuun.
Pienille lapsille voi aina sanoa: ei heitä kiinnosta tai eivät he välitä, joka on tietysti hyvin lyhytnäköistä ja typerää. Koska loppuviimein se on lapsi, joka tästä kärsii.Lapsilla on oikeus isovanhempiensa ja suhteeseen vaikuttaa eniten äiti.
Jos asia sälytetään lähes kokonaan äidin harteille, niin väistämättäkin se on juuri äiti, jota aiheesta syyllistetään.
Ehkä äidillä ei ole jaksamista huolehtia vielä tuostakin asiasta, vaikka miehen tai omaa sukua vastaan ei mitään olisikaan.
Suku ja isovanhemmat voinevat myös itse vaikuttaa äidin asenteisiin, koska joskushan kyse on tästäkin.
Ja entäs se isä sitten.
Osalle tämä on ilmeisesti jo myöhäistä, mutta te naiset jotka aiotte lisääntyä jonkun miehen kanssa. Pitäkää nyt hyvän tähden alusta asti huoli siitä ettette ala miniöimään. Tehkää selväksi kaikille osapuolille että te olette sopineet miehen kanssa että molemmat hoitavat omn sukunsa.
Ja jälleen kerran asia sälytetään naisen niskoille. Ehkä kaikki naiset eivät edes tule ajatelleeksi, että tämä osa-alue olisi jotenkin erityisesti heille kuuluva juttu, koska tästä harvemmin ääneen puhutaan missään.
En tarkoittanut tuota. Homma yleensä kuuluu sille joka sitä alkaa tehdä. Se niin kuin hivuttautuu sen henkilön hommaksi. Eli alusta asti pitää olla tarkkana ettei ala hoitamaan sellaista tonttia mitä ei halua hoitaa, vaikka aluksi tuntuisikin kivalta muistaa anoppia äitienpäivänä ja miehen siskoa jouluna, ja laittaa anja-tädille pääsiäiskortti.
Sitä aluksi ajattelee että ryhmäytyy miehen suvun kanssa, ja tulee osaksi perhettä. Hetken päästä on sen seitsämänsataa asiaa mitä pitäisi taas muistaa ettei kukaan vaan loukkaannu. Kun ei alunperinkään lähde tuohon, niin on paljon helpompaa elo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että äitiyden ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan eikä tabuilla.
Jatkuvasti pyörii täysin toisarvoiset seikat äitiyden haasteista pinnalla, eli purkkiruuan syönti, imettäminen, kestovaippailu, ruuhkavuosien painolasti, riittämättömyyden tunne vanhempana jne, eli ns helpot asiat.
Missä on kaikki keskustelu siitä kun äitiys sakkaa mitä hirveimmillä tavoilla.
Vieraannuttaminen, kaltoinkohtelu, emotionaalinen hylkääminen, pahoinpitely, kiusaaminen, eristäminen suvu(i)sta, kavereista, kontrollin ja vallanhimoisuus, lapselle kostaminen, muille kostaminen lapsen kautta, pelinappulana kohtelu, jne.
Katson parhaillaan sivusta kahta keissiä joissa äidit ovat pilanneet teini-ikäisten lastensa elämän systemaattisesti lapsuudesta asti, joten kyllä, olen hieman herkillä asian suhteen.
Olen samaa mieltä. Miksi otetaan niin herkästi itseen? Eikö se olisi hyvä että äitien tekemät kaltoinkohtelut lapsiaan kohtaan tulisivat näkyväksi, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan?
Alapeukku tarkoittaa että halutaan äidin voivan satuttaa lastaan.
Äidin todellinen valta halutaan pitää piilossa. Kyllähän se on äiti, joka kertoo missä joulut vietetään ja paljonko isän vanhemmat saa olla lastenlasten kanssa (jos saavat olla lainkaan, koska anoppi on niin hirveä ihminen, kerrankin oli ostanut lapselle ihan vääränlaisen lelun!). Äiti voi vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista ja usein tekeekin niin. Erityisesti tällä palstalla riehuvat nämä anopin vihaajat, joille kaikille on yllättäen osunut ne psykopaattianopit, mutta heissä itsessään ei ole toki mitään vikaa. Miehet menevät aika pitkälle vaimojensa miellyttämisessä ja se on vaimon vallassa, ketä tavataan. Naiset voisivat osoittaa kunnioitusta miehiänsä kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita miehen sukuun. Samalla kunnioittaisivat omia lapsiaan ja näiden perimää. Ja ne tasa-arvotekosyyt on ihan shaibaa. Ei ihmissuhteista huolehtiminen ole mikään tasa-arvoasia. Se on vain tekosyy olla tekemättä velvollisuuttaan äitinä ja ihmisenä.
Niissä miehissäkään ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan kaikki on sen hirviövaimon syytä, joka päättää kaiken ja vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista.
Miehet voisivat osoittaa kunnioitusta vaimoaan kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita vaimon sukuun. Samalla kunnioittaisivat lapsiaan ja heidän perimäänsä.
Voit yrittää vierittää tästä syyn miesten niskoille, mutta juurihan tuossa tutkimuksessakin todettiin sama. Sinä naisena olet vastuussa siitä, onko lapsillasi hyvä suhteet myös isän puolen sukuun, halusit tai et. Toki olisit varmaan itse osannut tutkia tämän asian paremmin, mutta palstaa pari vuotta seuranneena olisin itse voinut ihan tämän peruteella tulla samaan johtopäätökseen kuin tutkijakin. Tämän lisäksi naiset eivät koskaan ota vastuuta teoistaan, koska he ovat jostain käsittämättömästä syystä täysin erehtymättömiä. Tämän lisäksi tekevät kaikki työt ja metatyöt, mitä vain kuvitella saattaa ja ovat hyvin väsyneitä, joten ei tule kuuloonkaan laittaa sille anopille joulukorttia, koska tasa-arvo.
Miksi se mies laita omalle äidilleen joulukorttia?😳
Minulla oli mukava anoppi. Minä laitoin aina mielelläni hänelle joulukortin. Miksi en olisi laittanut? Pidinkö ymmärtämättömyyttäni yllä patriarkaalista naista alistavaa rakennetta?
Vastasin miehelle joka inisi että hänen äitinsä jää ilman joulukorttia jos vaimo ei laita korttia.
Minä en hoida miehen suvun kortteja. Appivanhemmat yrittää muutenkin pitää minua piikana joten en tod palvele yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kysymys äitien syyllistämisestä. Nainen/ vaimo/ äiti joka on myös lapsen synnyttänyt vaikuttaa siihen minkälaiset välit ovat isänpuolen sukuun.
Pienille lapsille voi aina sanoa: ei heitä kiinnosta tai eivät he välitä, joka on tietysti hyvin lyhytnäköistä ja typerää. Koska loppuviimein se on lapsi, joka tästä kärsii.Lapsilla on oikeus isovanhempiensa ja suhteeseen vaikuttaa eniten äiti.
Jos asia sälytetään lähes kokonaan äidin harteille, niin väistämättäkin se on juuri äiti, jota aiheesta syyllistetään.
Ehkä äidillä ei ole jaksamista huolehtia vielä tuostakin asiasta, vaikka miehen tai omaa sukua vastaan ei mitään olisikaan.
Suku ja isovanhemmat voinevat myös itse vaikuttaa äidin asenteisiin, koska joskushan kyse on tästäkin.
Ja entäs se isä sitten.
Miksi osa naisista suostuu tuohon? Kyllä meillä mies osaa ihan itse kantaa vastuuta oman sukunsa huomioimisesta. Ja minä taas sitten pidän huolen siitä, että en lähde sitä "sabotoimaan", vaikka toki itselleni oma sukuni onkin lähempi. Kyllä niitä appivanhempia ja miehen sisaruksia ja setiä ja tätejä jaksaa tavata, vaikka se ei ihan sama olekaan kuin niiden omien läheisten kanssa, kun pitää mielesssä, että miehelle se on ihan sama juttu sitten minun sukulaisteni vrs. hänen omien sukulaistensa kanssa.
Näin. Nainen ITSE alkaa tekemään tuota, ja sitten syyttää muita siitä että on hänelle sälytetty? Älä tee alunperinkään, ja jos mokasit tuossa vaiheessa, niin lopeta se nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun äidilleni olisi sopinut oikein hyvin että isä vie minut katsomaan sukulaisiaan ihan koska tahansa. Isä oli kuitenkin sellainen saamaton vätys jolta tuo ei onnistunut, joten se siitä. Ei se äidin vika ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteenvetona:
Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.
On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.
Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.
Ei, vaan on äidin vastuulla, etä pitää huolta suhteista omaan sukuunsa, eikä ainakaan tarhallaan ja tietoisesti vaikeuttaa isän sukuun yhteydenpitoa. Aivan samoin on isän vastuulla, että pitää huolta oman sukunsa yhteyksistä (isät harvemmin pystyvät vaikeuttamaan sitä yhteydenpito äidin sukuun, no, koska äidit tuppaavat jyräämään näissä asioissa) ja kaikkien sukulaisten osalta on toki yhtä tärkeää, että yhteyttä pidetään ja toisia kohdellaan niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Mutta se nyt vain on tutkittu fakta, että äidit useimmiten tuppaavat jyräämään näissä asioissa, ja isät jäävät vähän soittelemaan toista viulu. Peiliin siis kannattaa katsoa sekä äitien että isien (ja monesti myös niiden isovanhempien). Mutta tämänkin ketjun uhriutujaäidit ja heidän viestiensä saamat yläpeukut kyllä todistavat, että ihan faktoihin tuo tutkimus ja sen tulokset taitaa perustua.
Jokainen tässä ketjussa tasa-arvosta kirkuva kirjoittaja tietää ihan hyvin, että nämä asiat ovat naisen vallassa. Luulen, että aika moni myös tuntee piston sydämessään :) Ja sitten nämä majoittajaraukat. He mieluusti laittavat petiä ja aamupalaa omille sukulaisilleen ja kavereilleen, mutta jos kyseessä ovat miehen sukulaiset, niin huudetaan tasa-arvoa ja että me ei olla mikään hotelli jne.
-eri
Miksei miehet sitten hoida omia vieraitaan alusta loppuun asti itse? Eihän siinä tarvitse muuta kuin siivota, laittaa petit, suunnitella ruuat, käydä kaupassa, valmistaa ruuat ja muut tarjottavat, hoitaa seurustelu ja vierailun jälkeen taas pyykätä ja siivota. Helppo homma.
Entä mikset sinä voisi tehdä miehellesi sellaista palvelusta? Oletettavasti miehesi kuitenkin auttaisi sinua noissa hommissa, jos pyytäisit (vai oletko tyypillinen palstavaimo, joka vihaa miestään ja raataa yksin metatyön syövereissä, samalla kun ukko röhnöttää sohvalla?).
Miksi ihmeessä pitäisi?😂
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suomalaisessa perheessä vaimo on se joka huolehtii, että molempien vanhemmat tulevat tasapuolisesti kohdelluksi muistamisissa esim joulu, äitienpäivä jne.
Se on sivistystä, valitettavasti sitä ei ole kaikille suotu.Sillä tavalla äiti opettaa myös lapsia ymmärtämään tasa-arvoisesesta kohtelusta isovanhempien kohtaan, että sillä on merkitystä.
Eihän tuossa ole mitään tasa-arvoista kohtelua.
Sinulla on omanlaisesi ymmärrys tasa-arvosta. Hyväksy kuitenkin muidenkin näkemykset.
Ei tasa-arvoa voi ymmärtää kuin yhdellä tavalla ja kyllä tuo tapa on äärimmäisen epätasa-arvoinen.
Ja oletettavasti juuri se sinun tapasi ymmärtää tasa-arvo on se ainoa ja oikea?
Ei vaam se tapa joka on tasa-arvoinen. Että tehdään asiat tasan. Ei niin että toinen vain tekee kaiken.
Toisaalta varmaan ihan joka asiaa ei voi tehdä tarkalleen puoliksi. Mutta riittäisi, että tässä toinenkin tekisi osansa.
Tässäpä se ero tasa-arvon ymmärtämisessä tuleekin.
Joku kuvittelee että tasa-arvoksi vain sen kun kaikki velvollisuudet hoidetaan ja hyödyt kerätään puoliksi.
Toiselle tasa-arvoa on se että kumpikin tekee mitä on on luontaisempaa, kunhan kuormitus pysyy suunnilleen samana kokonaisuudessa.
Ja sitten on vielä muitakin tapoja ymmärtää.
Tarkoitatko siis istä, että jos kummallekaan ei siivoaminen, lasten hoito ja ruuanlaitto ole luontaista, niin näitä ei kummankaan tarvitse tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Käsitin tämän ihan eri tavalla kuin muut ilmeisesti.
Minun äitini oli portinvartija kyllä molempiin sukuihini.
Äidinpuolen suvun kanssa oli tekemisissä vain äiti. Pari kertaa lapsena käytiin mummolassa, ainoastaan äitini oli heihin tekemisissä. Ei siis mitään puheluita isovanhempien kanssa, saati kyläilyjä äidin sisaruksilla. Vain äiti hoiti yhteyttä oman sukunsa kanssa.
Isän puolen suvun kanssa oltiin paljonkin tekemisissä. Minä olin nuorimmainen lapsi. Sitten äitini riitautui isäni sisaruksen kanssa(syy oli äitini, sain aikuisena tietää) ja siihen loppuivat sukujoulut, juhannukset jne. Vanhemmat sisarukseni osasivat jo itse pitää jonkinlaista yhteyttä, mutta minä olin liian pieni siihen.
Lisäksi musta pilvi leijui päällä jos kukaan edes mainitsi isäni sukulaisista jotain.
Summsummarum, minulla ei ole oikein minkäänlaisia suhteita keneenkään sukulaiseeni.
Sen verran olen nyt aikuisena itse saanut aikaan että olen lähentynyt äitini sisaren kanssa.
Nähdäkseni tämä on kaikista lähinnä sitä mitä tarkoitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tietävät, että tuo tutkimuksen tulos on totta. Jokainen. Näiden kommenttien sisältö osoittaa aika hyvin, miten kalikka taas kalahti ja naiset älähti kuorossa :)
Koko juttu on maksumuurin takana, joten töysin mahdoton ottaa edes kantaa.
Mutta jos mies kokee että yhteydenpito miehen sukuun on liian vähäistä niin mies sitten korjaa asian.
Kaipa se on niin että perinteisesti se yhteydenpito sukulaisiin on ollut naisten heiniä mutta ainakin omasta kokemuksesta ne siteet on monesti katkenneet kun sukuun on tullut henkilöitä jotka ovat mieluusti vai niitä vastaanottavaisia ja kerkeäviä haluamiensa lahjojen suhteen mutta unohtavat vastavuoroisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ne kortit laitoin silloin kun hommasin omalle suvullekin. Ei se nyt niin iso asia ollut kun mies ilmoitti lukumäärään ja joko ostettiin tai askareltiin lapsen kanssa.
Nyt kun en enää itse kortteja lähettele, niin eipä mieskään omilleen.
Muutenkin ohjasin heti sieltäpäin tulevat kyselyt miehelle itselleen, en alkanut välikädeksi, niin nythän homma sujuu ilman minua.
Onkohan tähän osaltaan myös syynä pienentyneet perhekoot ja löyhät sukuyhteydet ylipäätään? Omassa tai puolison sukupuussa kun ei myöskään turhan paljoa oksia ole niin vähän vaikea se on kenellekään olla yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipa se on niin että perinteisesti se yhteydenpito sukulaisiin on ollut naisten heiniä mutta ainakin omasta kokemuksesta ne siteet on monesti katkenneet kun sukuun on tullut henkilöitä jotka ovat mieluusti vai niitä vastaanottavaisia ja kerkeäviä haluamiensa lahjojen suhteen mutta unohtavat vastavuoroisuuden.
Mun anoppi sosialisoi meidän kodin ja sopi mm kälyjeni kanssa että nämä voi tulla tänne eikä edes kysynyt meiltä. Ja vaati että me ostettaisiin appivanhemmille talo, jossa he asuisi ilmaiseksi. Joka sitten jäisi perinnöksi miehelleni ja kälyille.
Muutenkin jatkuvaa hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.
Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.
Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.
Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.
Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.
Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.
Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.
Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.
Niin. Se kaikki on kiinni siitä perheen isästä ja tämän saamasta kasvatuksesta.
Ei äidistä.
Voi myös olla niin että kaikkea ei ole vielä ehtinyt siirtää minnekään.
Mitä kaikkea siirtää minne? Töissäkään ei kysellä, kerkiätkö merkata heti menosi/asiat joita muiden täytyy tietää, vaan se on tehtävä. Sama oletus kotona: jos saat menosta tiedät, et kerää tietoa miksikään "kaikeksi", vaan merkkaat sen heti kaikille tiedoksi.
Kyllä ainakin mun on niin täysjärkinen, että ymmärtää, että asia, joka ei ole siellä kalenterissa, ei ole muilla tiedossa. Sama koskee itseänikin.
Miehen kasvatus ei tähän liity mitenkään, vaan se, mitä olemme yhdessä sopineet ja mistä pidämme molemmat kiinni.
Ylipäätään minusta on vahingollinen ajatus, että miehet olisivat kotioloissa jotain täysidiootteja, joita täytyisi kasvamattamalla kasvattaa käsittää ihan tavalliset järjen asiat.
Esimerkiksi koululaisten Wilmoista poikkeavien viikkojen lopullisia aikatauluja. Ne muuttuu ainakin viisi kertaa.
Tai hammasoionta-aikaa joka on annettu aamulla kun käytit lapsen siellä, mutta jota et ole työpäivän aikana ehtinyt vielä merkitä minnekään.
Tai omaa mammografia-aikaa, joka on tullut postilaatikkoon sen saman työpäivän aikana jne.
Minä en todellakaan päivystä töissä ja työmatkoilla siirtääkseni kaiken heti, vaan esimerkiksi illalla lasten mentyä nukkumaan katson mitä kaikkea on taas kalenteriin tulossa.
No just. Ei meillä kyllä tuolla tasolla menoja sovitakaan. Esim. mammografia ei ole sellainen asia, jota mun täytyy miehelle tiedottaa - munhan tarvitsee vain katsoa, että se ei mene päällekkäin minkään muun kanssa. Mutta jos menen tiistai-aamuna klo 10 mammografiaan, ei tule mieleen, että miehen pitäisi se erikseen tietää. Toki itse asiasta tullee puhetta ainakin tuloksien kohdalta.
Enkä minä meillä ota selvää kaikesta ja sihteerinä sitten kirjaa niitä koko perheelle tiedoksi. Wilmaa seuraa molemmat ja lasten harrastukset on molemmilla tiedoissa. Kalenteriin menee vain esim. miehen merkkaamana, jos hän on luvannut lapset mummolaan tai jonkun työkaverinsa lapsen synttäreille. Multa samankaltaiset asiat.
Mutta selkeästi sulla onkin tarve olla hän, jolla on koko ajan "kokonaiskuva" ja muut sitten hyppelevät näiden sun tietojen ja tiedonsiirtojen mukaan.
- jos mies sopii että koko perhe menee tiistaina mummolaan nini kyllä se mammografia-aika silloin liittyy siihen perheen menoon, eikä sitä mammografia-aikaa tiedä ennen kuin on hakenut postin
- me siirrämme Wilmojen (kolmen koulun) tiedot kalenteriin, ei niitä ole mitään järkeä "seuraamalla" yrittää päässään pitää
- en minä ole sihteeri, eikä tuolla lue, että minä lapset joka puolella käyttäisin, mutta jos joku on käyättnyt jonkun lapsista hammasoionnoassa/siedätyshoidossa jne hän siirtää sen uuden ajan kalenteriin omien töittensä puitteissa
- harrastusten perusajat on vakiot, mutta esimerkiksi näytösten alla tulee uusia harjoitusaikoja ja -paikkoja
- kaikkien sukulaiset ei asu siinä kodin vieressä
-kaikkien työtkään ei ole mitään 8-16 töitä, vaan voi olla työmatkoja ja epäsäännöllisiä työaikoja
Sinun vaatimasi yhteiskalenteri on ok, mutta kuten yllä huomaat sitä pitää myös ylläpitää, sinähän et ylläpidä edes
No meillä on onneksi niin yksinkertainen elämä, molemmat päivätöissä, että ei miehen missään tapauksessa ilman keskustelua tulisi mieleen sopia mitään tiistaina kymmenen aikaan koko perheen vierailua mummolaan, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen töissä. Ellen sitten ole mammografiassa, hammaslääkärissä, tapaamassa entistä koulukaveria tms. mikä ei miehelle varsinaisesti kuulu, vaan ilmoitus siitä menee työnantajalle ensisijaisesti. Jos nyt kuitenkin olisi sattunut tämmöinen kummallisuus, niin sinne mummolaan menee sitten muu perhe ja mä olen mammografiassa. Ei taida meidän elämä siihen loppua.
Jos taas on työmatkoja, epäsäännöllisyyttä työajassa, niin nehän sinne kalenteriin merkataan. Ei tavallisen päivän ohessa käväistyt mammografiat. Ne ovatkin jo aiemmin tiedossa, ei niitä joka päivä rustailla öiseen aikaan.
Mutta sä et varmaan edes huomaa, että olet ottanut asiaksesi tietää miestäsi paremmin mm. harrastuksien poikkeustarpeet ja -ajat. Mä en. Miehellä on käytössä aivan samat kanavat kuin mulla ja jos hän on vastuussa päivänä xx.yy lapsen harrastuksesta, hän seuraa ja ottaa selvää, mitä tuona päivänä lapsen harrastuksessa tapahtuu.
Aivan, mutta toistan: jos joku työssäkäyvä käyttää esimerkiksi jo aamulla työaikaa siihen että käy miljoonannen kerran oiontahoidossa, hän ei todellakaan työaikana enää sitä uutta aikaa sinne hosu, vaan tekee sen merkinnän työajan jälkeen.
Jos on epäsäännölliset työajat, se ihan perustiistai voi olla vapaapäivä, jolloin sinne tuleva mammografia-aika vaikuttaa perheen vapaa-ajan tekemisiin.
En ole sanonut, että juuri minä merkitsisin, sanoin että ne pitää merkitä.
Mutta sulla on siis työt aina virka-aikana ja VAIN YKSI LAPSI... Huokaus.
Öööh ei ole. Puhuin vain lapsesta, koska yleensä esim. harkkoihin viedään lasta, ei kaikkia lapsia. Lisäksi kyllä on matkoja ja välillä pidempiä päiviä, joiden vuoksi teen epämääräisesti töitä, esim pitkien päivien jälkeen pidän pois tunteja.
Mutta kun nämä eivät varsinaisesti ole miehen tiedettäviä ja huolehdittavia asioita. Hänelle olennaista on, että kalenterissa on ne asiat, joilla oikeasti on merkitystä. Lähdemme siis siitä, että pääsääntöisesti emme toistemme pään yli lupaile ja merkkaile asioita tapahtuviksi (jälleen sama käytäntö kuin töissäkin), mutta toisaalta seuraamme asioita, jotka ovat vastuullamme, kuten vaikkapa lapsen 2 harrastus ja wilmamerkinnät (näin toimimme työasioidenkin suhteen).
Niitä pään yli sopimisia voi sattua, jos on esimerkiksi normaalisti tietyt harjoitusajat ja -paikat jossakin uudessa harrastuksessa ja sitten käykin ilmi, että on ylimääräiisä harjoituksia eri paikassa.
Koulujen aikataulut heittävät ihan koko ajan eli niistä voi aiheutua muutoksia.
Lääkäriajat muuttuvat. Juuri tällä viikolla kuopus meni turhaan hammaslääkäriin, sitä ei ollutkaan ja uusi aika on nyt perjantaina.
Kuopus oli unohtanut merkitä teatteriretken eli se muutti viikonloppuaikataultu kaksi viikkoa sitten.
En tunne yhtä ainutta lapsiperhettä jossa kaikki tulot ja menot olisi kiveen hakattuja ja mikään ei ikinä muuttuisi kun se kerran on sinne lyöty. Pikemminkin se on tätä muutoksen muutosta koko ajan.
Kyllä joo. Mutta pointti onkin, että sulla näyttää olevan käsitys, että juuri äidin on nämä kaikki muutokset tiedettävä, seurattava ja hanskattava, koska "useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista."
Ja tähän mä nyt vaan totean, että ei meillä. Mies on vastuussa kokonaisuudessaan jostain asiasta, vaikkapa yhden lapsen harrastus ja toisen wilma, jolloin tasan on hänen asiansa tietää, koska on teatteriretki, uusi harrastuspaikka tai muuttuneet ajat.
Just toihan se onkin monessa perheessä ongelma: vaikka mies on nimellisesti vastuussa jostain asiasta, kuten viedä lapsi klo 16 harrastukseen, silti kaikki muu mikä harrastukseen - ja muiden perheenjäsenten aikatauluihin liittyvät asiat - onkin kuitenkin naisen asia tietää ja järjestää.
Eli äiti on projektipäällikön roolissa ja isä projektityöskentelijän. Me päätettiin heti alussa, että meillä on rinnakkaiset projektit, joilla on toki integraatioita toisen projekteihin, jotka pitää itse osata ottaa huomioon.
Miissään ei lue noin. Sinä vain väännät väkisin tämän tulkinnan. Vaikka olen korjannut sen jo lukuisia lukuisia kertoja.
Ohis, mutta tossa boldatussa, jos se on sun kirjoittama, justiinsa kyllä lukee täsmälleen noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...
Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?
Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet.
Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).
Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista.
Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä.
Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.
Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi.
Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi.
Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?
Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia.
Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.
Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.
Ei kannata tehdä sellaista mitä ei halua. Pelkkä toivominen harvoin riittää. Jos naiselle korttien laitto ja miehen suvun muistaminen ei ole tärkeää, niin miksi se harmittaa jso sitä ei kumpikaan tee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.
Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.
Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.
Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.
Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.
Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.
Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.
Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.
Niin. Se kaikki on kiinni siitä perheen isästä ja tämän saamasta kasvatuksesta.
Ei äidistä.
Voi myös olla niin että kaikkea ei ole vielä ehtinyt siirtää minnekään.
Mitä kaikkea siirtää minne? Töissäkään ei kysellä, kerkiätkö merkata heti menosi/asiat joita muiden täytyy tietää, vaan se on tehtävä. Sama oletus kotona: jos saat menosta tiedät, et kerää tietoa miksikään "kaikeksi", vaan merkkaat sen heti kaikille tiedoksi.
Kyllä ainakin mun on niin täysjärkinen, että ymmärtää, että asia, joka ei ole siellä kalenterissa, ei ole muilla tiedossa. Sama koskee itseänikin.
Miehen kasvatus ei tähän liity mitenkään, vaan se, mitä olemme yhdessä sopineet ja mistä pidämme molemmat kiinni.
Ylipäätään minusta on vahingollinen ajatus, että miehet olisivat kotioloissa jotain täysidiootteja, joita täytyisi kasvamattamalla kasvattaa käsittää ihan tavalliset järjen asiat.
Esimerkiksi koululaisten Wilmoista poikkeavien viikkojen lopullisia aikatauluja. Ne muuttuu ainakin viisi kertaa.
Tai hammasoionta-aikaa joka on annettu aamulla kun käytit lapsen siellä, mutta jota et ole työpäivän aikana ehtinyt vielä merkitä minnekään.
Tai omaa mammografia-aikaa, joka on tullut postilaatikkoon sen saman työpäivän aikana jne.
Minä en todellakaan päivystä töissä ja työmatkoilla siirtääkseni kaiken heti, vaan esimerkiksi illalla lasten mentyä nukkumaan katson mitä kaikkea on taas kalenteriin tulossa.
No just. Ei meillä kyllä tuolla tasolla menoja sovitakaan. Esim. mammografia ei ole sellainen asia, jota mun täytyy miehelle tiedottaa - munhan tarvitsee vain katsoa, että se ei mene päällekkäin minkään muun kanssa. Mutta jos menen tiistai-aamuna klo 10 mammografiaan, ei tule mieleen, että miehen pitäisi se erikseen tietää. Toki itse asiasta tullee puhetta ainakin tuloksien kohdalta.
Enkä minä meillä ota selvää kaikesta ja sihteerinä sitten kirjaa niitä koko perheelle tiedoksi. Wilmaa seuraa molemmat ja lasten harrastukset on molemmilla tiedoissa. Kalenteriin menee vain esim. miehen merkkaamana, jos hän on luvannut lapset mummolaan tai jonkun työkaverinsa lapsen synttäreille. Multa samankaltaiset asiat.
Mutta selkeästi sulla onkin tarve olla hän, jolla on koko ajan "kokonaiskuva" ja muut sitten hyppelevät näiden sun tietojen ja tiedonsiirtojen mukaan.
- jos mies sopii että koko perhe menee tiistaina mummolaan nini kyllä se mammografia-aika silloin liittyy siihen perheen menoon, eikä sitä mammografia-aikaa tiedä ennen kuin on hakenut postin
- me siirrämme Wilmojen (kolmen koulun) tiedot kalenteriin, ei niitä ole mitään järkeä "seuraamalla" yrittää päässään pitää
- en minä ole sihteeri, eikä tuolla lue, että minä lapset joka puolella käyttäisin, mutta jos joku on käyättnyt jonkun lapsista hammasoionnoassa/siedätyshoidossa jne hän siirtää sen uuden ajan kalenteriin omien töittensä puitteissa
- harrastusten perusajat on vakiot, mutta esimerkiksi näytösten alla tulee uusia harjoitusaikoja ja -paikkoja
- kaikkien sukulaiset ei asu siinä kodin vieressä
-kaikkien työtkään ei ole mitään 8-16 töitä, vaan voi olla työmatkoja ja epäsäännöllisiä työaikoja
Sinun vaatimasi yhteiskalenteri on ok, mutta kuten yllä huomaat sitä pitää myös ylläpitää, sinähän et ylläpidä edes
No meillä on onneksi niin yksinkertainen elämä, molemmat päivätöissä, että ei miehen missään tapauksessa ilman keskustelua tulisi mieleen sopia mitään tiistaina kymmenen aikaan koko perheen vierailua mummolaan, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen töissä. Ellen sitten ole mammografiassa, hammaslääkärissä, tapaamassa entistä koulukaveria tms. mikä ei miehelle varsinaisesti kuulu, vaan ilmoitus siitä menee työnantajalle ensisijaisesti. Jos nyt kuitenkin olisi sattunut tämmöinen kummallisuus, niin sinne mummolaan menee sitten muu perhe ja mä olen mammografiassa. Ei taida meidän elämä siihen loppua.
Jos taas on työmatkoja, epäsäännöllisyyttä työajassa, niin nehän sinne kalenteriin merkataan. Ei tavallisen päivän ohessa käväistyt mammografiat. Ne ovatkin jo aiemmin tiedossa, ei niitä joka päivä rustailla öiseen aikaan.
Mutta sä et varmaan edes huomaa, että olet ottanut asiaksesi tietää miestäsi paremmin mm. harrastuksien poikkeustarpeet ja -ajat. Mä en. Miehellä on käytössä aivan samat kanavat kuin mulla ja jos hän on vastuussa päivänä xx.yy lapsen harrastuksesta, hän seuraa ja ottaa selvää, mitä tuona päivänä lapsen harrastuksessa tapahtuu.
Aivan, mutta toistan: jos joku työssäkäyvä käyttää esimerkiksi jo aamulla työaikaa siihen että käy miljoonannen kerran oiontahoidossa, hän ei todellakaan työaikana enää sitä uutta aikaa sinne hosu, vaan tekee sen merkinnän työajan jälkeen.
Jos on epäsäännölliset työajat, se ihan perustiistai voi olla vapaapäivä, jolloin sinne tuleva mammografia-aika vaikuttaa perheen vapaa-ajan tekemisiin.
En ole sanonut, että juuri minä merkitsisin, sanoin että ne pitää merkitä.
Mutta sulla on siis työt aina virka-aikana ja VAIN YKSI LAPSI... Huokaus.
Öööh ei ole. Puhuin vain lapsesta, koska yleensä esim. harkkoihin viedään lasta, ei kaikkia lapsia. Lisäksi kyllä on matkoja ja välillä pidempiä päiviä, joiden vuoksi teen epämääräisesti töitä, esim pitkien päivien jälkeen pidän pois tunteja.
Mutta kun nämä eivät varsinaisesti ole miehen tiedettäviä ja huolehdittavia asioita. Hänelle olennaista on, että kalenterissa on ne asiat, joilla oikeasti on merkitystä. Lähdemme siis siitä, että pääsääntöisesti emme toistemme pään yli lupaile ja merkkaile asioita tapahtuviksi (jälleen sama käytäntö kuin töissäkin), mutta toisaalta seuraamme asioita, jotka ovat vastuullamme, kuten vaikkapa lapsen 2 harrastus ja wilmamerkinnät (näin toimimme työasioidenkin suhteen).
Niitä pään yli sopimisia voi sattua, jos on esimerkiksi normaalisti tietyt harjoitusajat ja -paikat jossakin uudessa harrastuksessa ja sitten käykin ilmi, että on ylimääräiisä harjoituksia eri paikassa.
Koulujen aikataulut heittävät ihan koko ajan eli niistä voi aiheutua muutoksia.
Lääkäriajat muuttuvat. Juuri tällä viikolla kuopus meni turhaan hammaslääkäriin, sitä ei ollutkaan ja uusi aika on nyt perjantaina.
Kuopus oli unohtanut merkitä teatteriretken eli se muutti viikonloppuaikataultu kaksi viikkoa sitten.
En tunne yhtä ainutta lapsiperhettä jossa kaikki tulot ja menot olisi kiveen hakattuja ja mikään ei ikinä muuttuisi kun se kerran on sinne lyöty. Pikemminkin se on tätä muutoksen muutosta koko ajan.
Kyllä joo. Mutta pointti onkin, että sulla näyttää olevan käsitys, että juuri äidin on nämä kaikki muutokset tiedettävä, seurattava ja hanskattava, koska "useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista."
Ja tähän mä nyt vaan totean, että ei meillä. Mies on vastuussa kokonaisuudessaan jostain asiasta, vaikkapa yhden lapsen harrastus ja toisen wilma, jolloin tasan on hänen asiansa tietää, koska on teatteriretki, uusi harrastuspaikka tai muuttuneet ajat.
Just toihan se onkin monessa perheessä ongelma: vaikka mies on nimellisesti vastuussa jostain asiasta, kuten viedä lapsi klo 16 harrastukseen, silti kaikki muu mikä harrastukseen - ja muiden perheenjäsenten aikatauluihin liittyvät asiat - onkin kuitenkin naisen asia tietää ja järjestää.
Eli äiti on projektipäällikön roolissa ja isä projektityöskentelijän. Me päätettiin heti alussa, että meillä on rinnakkaiset projektit, joilla on toki integraatioita toisen projekteihin, jotka pitää itse osata ottaa huomioon.
Miissään ei lue noin. Sinä vain väännät väkisin tämän tulkinnan. Vaikka olen korjannut sen jo lukuisia lukuisia kertoja.
Ohis, mutta tossa boldatussa, jos se on sun kirjoittama, justiinsa kyllä lukee täsmälleen noin.
EI LUE.
Korteista j muistamisista on ollut esimerkinomaista puhetta tässä (vaikka niistä tuskin oli mitään Hesarin artikkelissa).
Sinänsä esim. joulukorttien lähettämisen ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa ja se on helppo tehdä yhteisesti jos siihen on halua. Tehdään luettelo ihmisistä, joille laitetaan joulukortit (toki on tarpeellista päivittää lista ajoittain) ja siihen mukaan läheisimmät sukulaiset tai Augusta-täti jolle kuuluu laittaa joulukortti koska näin on aina tehty. Sen jälkeen tiedetään, että joulukortteja täytyy hankkia XX kpl. Joulukuun alussa ostetaan kortit ja postimerkit, ja kirjoitellaan osoitteet ja terveiset jonain iltana. Jos ei välitä osoitteita kirjoittaa, voi tehdä osoitetarroja. Kortit ajoissa postiin. Helppo homma.
Esimerkiksi näin voidaan olla sukulaisiin yhteydessä eikä sen luulisi rutiinilla olevan edes vaikeaa. Mutta esim. tämän palstan "metatyökeskusteluissa" osa keskustelijoista, luulisin että ovat miespuolisia, kertovat sitten että tämän tyyppinen yhteydenpito on ihan turhaa eikä sitä tarvitse tehdä. (Eikä lapsille tarvitse järjestää kaverisynttäreitä, vaikka tämä onkin toinen juttu)
Tämän uskoisin ärsyttävän erityisesti sitä naispuolista puolisoa, jonka ehkä puolison taholta annetaan ymmärtää että korttien tms lähettäminen on turhaa ja tarpeetonta, ja toisaalta kuitenkin miehen puoleisen suvun mielestä kortit oli taas kerran väärin lähetetty / jätetty lähettämättä. Noin kärjistettynä.
Tottahan tuo, oma äitiki ajeli huumeissa mun 1 wee tytär ja emäntä kyydissä, rangaistuksena tästä meidät suljettiin suvun ulkopuolelle ja mut maalattiin kohtuuttomaks hirviöks kun ei saa edes pilvessä ajella.
Toivottavasti kuolee pian pois.
Naiset pitävät yhteyttä omaan sukuunsa.
Yhteydenpito miehen sukuun ei ole yhtä tiivistä.
Mies ei tee mitään.
Mussähän se vika on?