Äiti on pääportinvartija, joka vaikuttaa eniten lastensa sukulaisuussuhteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että äitiyden ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan eikä tabuilla.

Jatkuvasti pyörii täysin toisarvoiset seikat äitiyden haasteista pinnalla, eli purkkiruuan syönti, imettäminen, kestovaippailu, ruuhkavuosien painolasti, riittämättömyyden tunne vanhempana jne, eli ns helpot asiat.

Missä on kaikki keskustelu siitä kun äitiys sakkaa mitä hirveimmillä tavoilla. 

Vieraannuttaminen, kaltoinkohtelu, emotionaalinen hylkääminen, pahoinpitely, kiusaaminen, eristäminen suvu(i)sta, kavereista, kontrollin ja vallanhimoisuus, lapselle kostaminen, muille kostaminen lapsen kautta, pelinappulana kohtelu, jne.

Katson parhaillaan sivusta kahta keissiä joissa äidit ovat pilanneet teini-ikäisten lastensa elämän systemaattisesti lapsuudesta asti, joten kyllä, olen hieman herkillä asian suhteen.

Olen samaa mieltä. Miksi otetaan niin herkästi itseen? Eikö se olisi hyvä että äitien tekemät kaltoinkohtelut lapsiaan kohtaan tulisivat näkyväksi, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan? 

Alapeukku tarkoittaa että halutaan äidin voivan satuttaa lastaan.

Äidin todellinen valta halutaan pitää piilossa. Kyllähän se on äiti, joka kertoo missä joulut vietetään ja paljonko isän vanhemmat saa olla lastenlasten kanssa (jos saavat olla lainkaan, koska anoppi on niin hirveä ihminen, kerrankin oli ostanut lapselle ihan vääränlaisen lelun!). Äiti voi vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista ja usein tekeekin niin. Erityisesti tällä palstalla riehuvat nämä anopin vihaajat, joille kaikille on yllättäen osunut ne psykopaattianopit, mutta heissä itsessään ei ole toki mitään vikaa. Miehet menevät aika pitkälle vaimojensa miellyttämisessä ja se on vaimon vallassa, ketä tavataan. Naiset voisivat osoittaa kunnioitusta miehiänsä kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita miehen sukuun. Samalla kunnioittaisivat omia lapsiaan ja näiden perimää. Ja ne tasa-arvotekosyyt on ihan shaibaa. Ei ihmissuhteista huolehtiminen ole mikään tasa-arvoasia. Se on vain tekosyy olla tekemättä velvollisuuttaan äitinä ja ihmisenä.

Niissä miehissäkään ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan kaikki on sen hirviövaimon syytä, joka päättää kaiken ja vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista.

Miehet voisivat osoittaa kunnioitusta vaimoaan kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita vaimon sukuun. Samalla kunnioittaisivat lapsiaan ja heidän perimäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii molempiin suuntiin. Moni luulee, että perheessä äitillä on myös joku mystinen oikeus määritellä ketä tavataan ja mitä tehdään milloinkin.

Lapsen kanssa suoraan ei voi sopia eikä vanhemman niin että toinen vanhempi ei tiedä.

Useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista. Joten aika selvöä että hän ottaa kantaa.

Väärin. Isällä on täysimääräisesti sama oikeus kun äidilläkin päättää asioista.

Oikein. Minä kirjoitin että ei kumpukaan voi tksin mitään sopia.

Ja että ne menot riippuu perheen muista menoista ja niisyä nyt vaan usein on parempi tueto äidillä.

Ja miksi näin nyt vain usein on? Tämä on myös asia, jonka tein miehelle selväksi ennen lasten tekoa: jos hän kykenee töissä johtamaan miljoonien projekteja, on hän kykeneväinen ymmärtämään "kokonaiskuvan" neljän ihmisen menoista. Ne ovat yhteiskalenterissa, ihan samanlainen kuin se töiden projektikalenteri.

Ja samalla tavalla kuin töissä, hän on kotona vastuussa siitä, että hommat luistaa ja ottaa osaa kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien sukulaisten muistamiset, miten ne nyt missäkin tapauksessa hoidetaankaan.

Niin. Se kaikki on kiinni siitä perheen isästä ja tämän saamasta kasvatuksesta.

Ei äidistä.

Voi myös olla niin että kaikkea ei ole vielä ehtinyt siirtää minnekään.

Mitä kaikkea siirtää minne? Töissäkään ei kysellä, kerkiätkö merkata heti menosi/asiat joita muiden täytyy tietää, vaan se on tehtävä. Sama oletus kotona: jos saat menosta tiedät, et kerää tietoa miksikään "kaikeksi", vaan merkkaat sen heti kaikille tiedoksi.

Kyllä ainakin mun on niin täysjärkinen, että ymmärtää, että asia, joka ei ole siellä kalenterissa, ei ole muilla tiedossa. Sama koskee itseänikin.

Miehen kasvatus ei tähän liity mitenkään, vaan se, mitä olemme yhdessä sopineet ja mistä pidämme molemmat kiinni. 

Ylipäätään minusta on vahingollinen ajatus, että miehet olisivat kotioloissa jotain täysidiootteja, joita täytyisi kasvamattamalla kasvattaa käsittää ihan tavalliset järjen asiat.

Esimerkiksi koululaisten Wilmoista poikkeavien viikkojen lopullisia aikatauluja. Ne muuttuu ainakin viisi kertaa.

Tai hammasoionta-aikaa joka on annettu aamulla kun käytit lapsen siellä, mutta jota et ole työpäivän aikana ehtinyt vielä merkitä minnekään.

Tai omaa mammografia-aikaa, joka on tullut postilaatikkoon sen saman työpäivän aikana jne.

Minä en todellakaan päivystä töissä ja työmatkoilla siirtääkseni kaiken heti, vaan esimerkiksi illalla lasten mentyä nukkumaan katson mitä kaikkea on taas kalenteriin tulossa.

No just. Ei meillä kyllä tuolla tasolla menoja sovitakaan. Esim. mammografia ei ole sellainen asia, jota mun täytyy miehelle tiedottaa - munhan tarvitsee vain katsoa, että se ei mene päällekkäin minkään muun kanssa. Mutta jos menen tiistai-aamuna klo 10 mammografiaan, ei tule mieleen, että miehen pitäisi se erikseen tietää. Toki itse asiasta tullee puhetta ainakin tuloksien kohdalta.

Enkä minä meillä ota selvää kaikesta ja sihteerinä sitten kirjaa niitä koko perheelle tiedoksi. Wilmaa seuraa molemmat ja lasten harrastukset on molemmilla tiedoissa. Kalenteriin menee vain esim. miehen merkkaamana, jos hän on luvannut lapset mummolaan tai jonkun työkaverinsa lapsen synttäreille. Multa samankaltaiset asiat.

Mutta selkeästi sulla onkin tarve olla hän, jolla on koko ajan "kokonaiskuva" ja muut sitten hyppelevät näiden sun tietojen ja tiedonsiirtojen mukaan.

- jos mies sopii että koko perhe menee tiistaina mummolaan nini kyllä se mammografia-aika silloin liittyy siihen perheen menoon, eikä sitä mammografia-aikaa tiedä ennen kuin on hakenut postin

- me siirrämme Wilmojen (kolmen koulun) tiedot kalenteriin, ei niitä ole mitään järkeä "seuraamalla" yrittää päässään pitää

- en minä ole sihteeri, eikä tuolla lue, että minä lapset joka puolella käyttäisin, mutta jos joku on käyättnyt jonkun lapsista hammasoionnoassa/siedätyshoidossa jne hän siirtää sen uuden ajan kalenteriin omien töittensä puitteissa

- harrastusten perusajat on vakiot, mutta esimerkiksi näytösten alla tulee uusia harjoitusaikoja ja -paikkoja

- kaikkien sukulaiset ei asu siinä kodin vieressä

-kaikkien työtkään ei ole mitään 8-16 töitä, vaan voi olla työmatkoja ja epäsäännöllisiä työaikoja

Sinun vaatimasi yhteiskalenteri on ok, mutta kuten yllä huomaat sitä pitää myös ylläpitää, sinähän et ylläpidä edes

No meillä on onneksi niin yksinkertainen elämä, molemmat päivätöissä, että ei miehen missään tapauksessa ilman keskustelua tulisi mieleen sopia mitään tiistaina kymmenen aikaan koko perheen vierailua mummolaan, koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen töissä. Ellen sitten ole mammografiassa, hammaslääkärissä, tapaamassa entistä koulukaveria tms. mikä ei miehelle varsinaisesti kuulu, vaan ilmoitus siitä menee työnantajalle ensisijaisesti.  Jos nyt kuitenkin olisi sattunut tämmöinen kummallisuus, niin sinne mummolaan menee sitten muu perhe ja mä olen mammografiassa. Ei taida meidän elämä siihen loppua.

Jos taas on työmatkoja, epäsäännöllisyyttä työajassa, niin nehän sinne kalenteriin merkataan. Ei tavallisen päivän ohessa käväistyt mammografiat. Ne ovatkin jo aiemmin tiedossa, ei niitä joka päivä rustailla öiseen aikaan.

Mutta sä et varmaan edes huomaa, että olet ottanut asiaksesi tietää miestäsi paremmin mm. harrastuksien poikkeustarpeet ja -ajat. Mä en.  Miehellä on käytössä aivan samat kanavat kuin mulla ja jos hän on vastuussa päivänä xx.yy lapsen harrastuksesta, hän seuraa ja ottaa selvää, mitä tuona päivänä lapsen harrastuksessa tapahtuu.

Aivan, mutta toistan: jos joku työssäkäyvä käyttää esimerkiksi jo aamulla työaikaa siihen että käy miljoonannen kerran oiontahoidossa, hän ei todellakaan työaikana enää sitä uutta aikaa sinne hosu, vaan tekee sen merkinnän työajan jälkeen.

Jos on epäsäännölliset työajat, se ihan perustiistai voi olla vapaapäivä, jolloin sinne tuleva mammografia-aika vaikuttaa perheen vapaa-ajan tekemisiin.

En ole sanonut, että juuri minä merkitsisin, sanoin että ne pitää merkitä.

Mutta sulla on siis työt aina virka-aikana ja VAIN YKSI LAPSI... Huokaus.

Öööh ei ole. Puhuin vain lapsesta, koska yleensä esim. harkkoihin viedään lasta, ei kaikkia lapsia. Lisäksi kyllä on matkoja ja välillä pidempiä päiviä, joiden vuoksi teen epämääräisesti töitä, esim pitkien päivien jälkeen pidän pois tunteja.

Mutta kun nämä eivät varsinaisesti ole miehen tiedettäviä ja huolehdittavia asioita. Hänelle olennaista on, että kalenterissa on ne asiat, joilla oikeasti on merkitystä.  Lähdemme siis siitä, että pääsääntöisesti emme toistemme pään yli lupaile ja merkkaile asioita tapahtuviksi (jälleen sama käytäntö kuin töissäkin), mutta toisaalta seuraamme asioita, jotka ovat vastuullamme, kuten vaikkapa lapsen 2 harrastus ja wilmamerkinnät (näin toimimme työasioidenkin suhteen).

Niitä pään yli sopimisia voi sattua, jos on esimerkiksi normaalisti tietyt harjoitusajat ja -paikat jossakin uudessa harrastuksessa ja sitten käykin ilmi, että on ylimääräiisä harjoituksia eri paikassa.

Koulujen aikataulut heittävät ihan koko ajan eli niistä voi aiheutua muutoksia.

Lääkäriajat muuttuvat. Juuri tällä viikolla kuopus meni turhaan hammaslääkäriin, sitä ei ollutkaan ja uusi aika on nyt perjantaina.

Kuopus oli unohtanut merkitä teatteriretken eli se muutti viikonloppuaikataultu kaksi viikkoa sitten.

En tunne yhtä ainutta lapsiperhettä jossa kaikki tulot ja menot olisi kiveen hakattuja ja mikään ei ikinä muuttuisi kun se kerran on sinne lyöty. Pikemminkin se on tätä muutoksen muutosta koko ajan.

Kyllä joo. Mutta pointti onkin, että sulla näyttää olevan käsitys, että juuri äidin on nämä kaikki muutokset tiedettävä, seurattava ja hanskattava, koska "useimmitwn se äiti on edelleen se jolla on kokonaiskuva kaikista perheen menoista."

Ja tähän mä nyt vaan totean, että ei meillä. Mies on vastuussa kokonaisuudessaan jostain asiasta, vaikkapa yhden lapsen harrastus ja toisen wilma, jolloin tasan on hänen asiansa tietää, koska on teatteriretki, uusi harrastuspaikka tai muuttuneet ajat.

Just toihan se onkin monessa perheessä ongelma: vaikka mies on nimellisesti vastuussa jostain asiasta, kuten viedä lapsi klo 16 harrastukseen, silti kaikki muu mikä harrastukseen - ja muiden perheenjäsenten aikatauluihin liittyvät asiat - onkin kuitenkin naisen asia tietää ja järjestää.

Eli äiti on projektipäällikön roolissa ja isä projektityöskentelijän. Me päätettiin heti alussa, että meillä on rinnakkaiset projektit, joilla on toki integraatioita toisen projekteihin, jotka pitää itse osata ottaa huomioon.

Miissään ei lue noin. Sinä vain väännät väkisin tämän tulkinnan. Vaikka olen korjannut sen jo lukuisia lukuisia kertoja.

Niin? Äitihän se on se ykkönen vanhemmista, yleensä, joten miksei määräisi.

Onko siinäkin nyt joku ongelma sitten. Saa kai isät viedä lapsiaan mummolaan ja sisarustensa luo, sen kun vie, harva äiti kai sitä on kieltämässä, ellei isäihmisen perhe koostu psykopaateista ja pedareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteenvetona:

Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.

On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.

Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.

Ei, vaan on äidin vastuulla, etä pitää huolta suhteista omaan sukuunsa, eikä ainakaan tarhallaan ja tietoisesti vaikeuttaa isän sukuun yhteydenpitoa. Aivan samoin on isän vastuulla, että pitää huolta oman sukunsa yhteyksistä (isät harvemmin pystyvät vaikeuttamaan sitä yhteydenpito äidin sukuun, no, koska äidit tuppaavat jyräämään näissä asioissa) ja kaikkien sukulaisten osalta on toki yhtä tärkeää, että yhteyttä pidetään ja toisia kohdellaan niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Mutta se nyt vain on tutkittu fakta, että äidit useimmiten tuppaavat jyräämään näissä asioissa, ja isät jäävät vähän soittelemaan toista viulu. Peiliin siis kannattaa katsoa sekä äitien että isien (ja monesti myös niiden isovanhempien). Mutta tämänkin ketjun uhriutujaäidit ja heidän viestiensä saamat yläpeukut kyllä todistavat, että ihan faktoihin tuo tutkimus ja sen tulokset taitaa perustua.

En ole nähnyt kenenkään uhriutuvan täällä, mutta jos toisenlaiset näkemykset ja kyseenalaistukset sitä sinulle ovat, asiasta lienee turha keskustella. Keskusteluahan ei oikein tahdo syntyä, jos kaikki vain hymistelevät ja myötäilevät kuorossa.

Et ole nähnyt kenenkään uhriutuvan täällä?   :D

-eri

Mitä helvettiä.  Vastuu on molemmilla!

Vierailija kirjoitti:

Niin? Äitihän se on se ykkönen vanhemmista, yleensä, joten miksei määräisi.

Onko siinäkin nyt joku ongelma sitten. Saa kai isät viedä lapsiaan mummolaan ja sisarustensa luo, sen kun vie, harva äiti kai sitä on kieltämässä, ellei isäihmisen perhe koostu psykopaateista ja pedareista.

Nimenomaan. Vähän sama kuin valitus siitä, että erotilanteessa naisesta tulee yleensä ykkösvanhempi ja isästä kerran kuussa viikonloppuvanhempi. Kuinka moni niistä isistä on ennen eroa hoitanut lasta tasapuolisesti äidin kanssa? No tietysti se äiti on puheissa sellainen kontrollifriikki, joka ei antanut isän tehdä mitään, vaikka isä kyynelsilmin polvillaan aneli, että voisi vaihtaa edes yhden kakkavaipan tai yhden illan lasta vahtia, kun äiti lähtee kavereiden kanssa leffaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteenvetona:

Äiti on vastuussa kaikista sukulaisuussuhteista.

On äidin syy, jos miehen suku jää etäiseksi.

Äidin tulee automaattisesti ymmärtää, että tämä asia on hänen kontollaan.

Ei, vaan on äidin vastuulla, etä pitää huolta suhteista omaan sukuunsa, eikä ainakaan tarhallaan ja tietoisesti vaikeuttaa isän sukuun yhteydenpitoa. Aivan samoin on isän vastuulla, että pitää huolta oman sukunsa yhteyksistä (isät harvemmin pystyvät vaikeuttamaan sitä yhteydenpito äidin sukuun, no, koska äidit tuppaavat jyräämään näissä asioissa) ja kaikkien sukulaisten osalta on toki yhtä tärkeää, että yhteyttä pidetään ja toisia kohdellaan niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Mutta se nyt vain on tutkittu fakta, että äidit useimmiten tuppaavat jyräämään näissä asioissa, ja isät jäävät vähän soittelemaan toista viulu. Peiliin siis kannattaa katsoa sekä äitien että isien (ja monesti myös niiden isovanhempien). Mutta tämänkin ketjun uhriutujaäidit ja heidän viestiensä saamat yläpeukut kyllä todistavat, että ihan faktoihin tuo tutkimus ja sen tulokset taitaa perustua.

Jokainen tässä ketjussa tasa-arvosta kirkuva kirjoittaja tietää ihan hyvin, että nämä asiat ovat naisen vallassa. Luulen, että aika moni myös tuntee piston sydämessään :) Ja sitten nämä majoittajaraukat. He mieluusti laittavat petiä ja aamupalaa omille sukulaisilleen ja kavereilleen, mutta jos kyseessä ovat miehen sukulaiset, niin huudetaan tasa-arvoa ja että me ei olla mikään hotelli jne.

-eri

Miksei miehet sitten hoida omia vieraitaan alusta loppuun asti itse? Eihän siinä tarvitse muuta kuin siivota, laittaa petit, suunnitella ruuat, käydä kaupassa, valmistaa ruuat ja muut tarjottavat, hoitaa seurustelu ja vierailun jälkeen taas pyykätä ja siivota. Helppo homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Siihen auttaisi se, että joku muukin huolehtisi perheessä jostakin. Minä ilmoitin alusta asti, että en ala miehen suvulle mitään joulukortteja postittelemaan tai kumminkaiman hääpäiviä muistamaan. Nyt anoppi sitten syyttää minua, kun ei ole pidetty yhteyttä.

Ja lisäksi muistit varmistaa, että joulut ja äitienpäivät ollaan sinun sukusi kanssa, koska "meillä on tällainen perinne". Pääsiäisenä sukumökillä Levillä, juhannuksena mummolassa Parikkalassa ja viikonloput on muuten pyhitetty omalle perheelle.

Mitään tällaista en tehnyt, mutta tein selväksi, että en ole koko appivanhempien valtavan suvun Helsingin-hotelli, en majoita kälyjä opiskelemaan, en tee ilmaiseksi töitä anopin firmassa, en passaa uunin kyljessä sukulaisia ja jää itse ilman ruokaa enkä ylipäätään ole kyykytettävänä ja käskytettävänä vain koska olen miniä.

Ja että minun perintörahoillani ostettu koti ei ole mikään "Matin asunto", johon suvulla on rajaton marssioikeus.

Nii saatana....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kukaan nyt estää ketään lähettämästä kortteja kenellekään.

Aivan! Ja minusta kuulostaa hieman erikoiselta sekin, että joku nainen estäisi tai kieltäisi miestään lähtemästä lasten kanssa käymään isän puolen sukulaisilla kyläilemässä. Kaikki tuntemani - varsinkin pienten lasten - äidit ovat vain tyytyväisiä, kun saavat edes muutaman tunnin nk omaa aikaa. 

Tämä! Meillä mies ei viitsi lähteä lapsen kanssa sukulaisilleen kyläilemään. Minulle sitten mies kiukuttelee, miksi et tule mukaan (lasta hoitamaan). Tulen sitten kun itselleni sopii, hän on toki vapaa käymään useammin.

Tässä aika nätisti kuvataan eräs tällainen vieraannuttamis ja halveksuntatilanne. Olemalla lähtemättä mukaan (huolimatta miehen toiveesta), voi kätevästi osoittaa, ettei yhteydenpito miehen sukulaisiin ole kovin tärkeää ja kauhea vaivakin vielä.

Mies alkoi kyläilemään vanhempiensa luona poikamme kanssa kun olin tarpeeksi maalaillut uhkakuvia siitä miten hänen vanhempansa kuolevat kohta ja haluaisivat varmaan, että lapsen lapsensa muistaa heidät  ja muutenkin haluaisivat varmasti olla tärkeitä henkilöitä pojalle.  Menevät sinne yleensä ilman minua kun tekee sellaisia ekstemporee käyntejä.  Menisin kyllä itsekin jos pyydettäisi mukaan. 

Miehen vanhemmat eivät ehkä jotenkin pidä minusta. Voi olla, että kuvittelevat että minä en tahtoisi pitää heihin yhteyttä vaikka mieskin käy siellä tasan siksi että sain pitkän ajan tuloksena pakotettua sen ajatuksen, että hänen täytyy itse hoitaa sukulaisensa. 

Joten pyyntöni on: anopit ja appiukot, älkää kuvitelko, että miniän tehtävänä olisi pitää yllä sukulaissuhteita vaan kasvattakaa omat lapsenne niin, että he pitävät teihin yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kukaan nyt estää ketään lähettämästä kortteja kenellekään.

Aivan! Ja minusta kuulostaa hieman erikoiselta sekin, että joku nainen estäisi tai kieltäisi miestään lähtemästä lasten kanssa käymään isän puolen sukulaisilla kyläilemässä. Kaikki tuntemani - varsinkin pienten lasten - äidit ovat vain tyytyväisiä, kun saavat edes muutaman tunnin nk omaa aikaa. 

Tämä! Meillä mies ei viitsi lähteä lapsen kanssa sukulaisilleen kyläilemään. Minulle sitten mies kiukuttelee, miksi et tule mukaan (lasta hoitamaan). Tulen sitten kun itselleni sopii, hän on toki vapaa käymään useammin.

Tässä aika nätisti kuvataan eräs tällainen vieraannuttamis ja halveksuntatilanne. Olemalla lähtemättä mukaan (huolimatta miehen toiveesta), voi kätevästi osoittaa, ettei yhteydenpito miehen sukulaisiin ole kovin tärkeää ja kauhea vaivakin vielä.

Harva ihmienn jättää väliin perhekyläilyn paikassa jossa kokee olevansa arvostettu ja pidetty, hyvin kohdeltu jne.

Eli jos jonnekin ei halua mennä, se syy on yleensä siellä kyläpaikassa.

Eikä perheen kyllä muutenkaan tarvitse olla yhdessä 24/7. Vanhemmalla on oikeus haluta myös omaa aikaa.

Mä sanoin muijalle, ettei mua kiinnosta omat eikä muiden merkkipäivät yms. enkä oleta että hän hoitaisi asiaa. Joku lähettää aina sen vakio joulukortin, mutta sehän on hänen ongelmansa. Tämä toimintatapa on pelannut loistavasti, ei jaksa sukulaiset kiinostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin kukaan nyt estää ketään lähettämästä kortteja kenellekään.

Aivan! Ja minusta kuulostaa hieman erikoiselta sekin, että joku nainen estäisi tai kieltäisi miestään lähtemästä lasten kanssa käymään isän puolen sukulaisilla kyläilemässä. Kaikki tuntemani - varsinkin pienten lasten - äidit ovat vain tyytyväisiä, kun saavat edes muutaman tunnin nk omaa aikaa. 

Tämä! Meillä mies ei viitsi lähteä lapsen kanssa sukulaisilleen kyläilemään. Minulle sitten mies kiukuttelee, miksi et tule mukaan (lasta hoitamaan). Tulen sitten kun itselleni sopii, hän on toki vapaa käymään useammin.

Tässä aika nätisti kuvataan eräs tällainen vieraannuttamis ja halveksuntatilanne. Olemalla lähtemättä mukaan (huolimatta miehen toiveesta), voi kätevästi osoittaa, ettei yhteydenpito miehen sukulaisiin ole kovin tärkeää ja kauhea vaivakin vielä.

Lähteekö tuollaisessa perheessä mies aina naisen ja lasten mukaan, kun nainen haluaa vierailla omien sukulaistensa luona?

Myös meillä meni niin, että minä otin aina lapset mukaan, jos lähdin jonnekin kylään, mutta mies ei ottanut lapsia mukaansa omille kyläreissuilleen.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin muijalle, ettei mua kiinnosta omat eikä muiden merkkipäivät yms. enkä oleta että hän hoitaisi asiaa. Joku lähettää aina sen vakio joulukortin, mutta sehän on hänen ongelmansa. Tämä toimintatapa on pelannut loistavasti, ei jaksa sukulaiset kiinostaa.

Turha sitten kääntyä suvun puoleen, jos elämässä tulee joskus vaikeuksia.  

Mun anoppi on hirviö. Emme ole puheväleissä. Mieheni ei ikinä vie lapsia äitinsä luo, anoppi ei ole meille tervetullut, koska kohtelee minua törkeästi. Mutta mun vika, kun lapset hädin tuskin tunnistavat mummuaan.

Sisaruksiinsa mies ei pidä yhteyttää käytännössä ollenkaan. Mulle he ovat käytännössä vieraita ihmisiä, joita näen max kahdesti vuodessa. En koe, että on mun homma lähettää heille koulukuvia jne. Anopin mukaan mun vika tämäkin. Ei sen puoleen, ei niitä sisaruksia juurikaan kiinnosta veljensä lapset, vaikka kummeja ovat.

Meillä lapsen isä itse päätti, että äitinsä ei ole meidän lapsen elämässä. Lapsi näki tämän isänsä äidin varmaan kaksi kertaa, ei edes tiennyt miltä näyttää. Miehen äiti kuoli lapsen ollessa lukion ensimmäisellä. Anoppi oli vuosikymmeniä ryypännyt alkoholisti joka ei huolehtinut edes omista lapsistaan ja miehen vanhempien erotessa lapsille oli selvää, että he eivät äitinsä kanssa halua asua. Elämä parani huomattavasti kun saivat asua pelkästään isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että äitiyden ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan eikä tabuilla.

Jatkuvasti pyörii täysin toisarvoiset seikat äitiyden haasteista pinnalla, eli purkkiruuan syönti, imettäminen, kestovaippailu, ruuhkavuosien painolasti, riittämättömyyden tunne vanhempana jne, eli ns helpot asiat.

Missä on kaikki keskustelu siitä kun äitiys sakkaa mitä hirveimmillä tavoilla. 

Vieraannuttaminen, kaltoinkohtelu, emotionaalinen hylkääminen, pahoinpitely, kiusaaminen, eristäminen suvu(i)sta, kavereista, kontrollin ja vallanhimoisuus, lapselle kostaminen, muille kostaminen lapsen kautta, pelinappulana kohtelu, jne.

Katson parhaillaan sivusta kahta keissiä joissa äidit ovat pilanneet teini-ikäisten lastensa elämän systemaattisesti lapsuudesta asti, joten kyllä, olen hieman herkillä asian suhteen.

Olen samaa mieltä. Miksi otetaan niin herkästi itseen? Eikö se olisi hyvä että äitien tekemät kaltoinkohtelut lapsiaan kohtaan tulisivat näkyväksi, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan? 

Alapeukku tarkoittaa että halutaan äidin voivan satuttaa lastaan.

Äidin todellinen valta halutaan pitää piilossa. Kyllähän se on äiti, joka kertoo missä joulut vietetään ja paljonko isän vanhemmat saa olla lastenlasten kanssa (jos saavat olla lainkaan, koska anoppi on niin hirveä ihminen, kerrankin oli ostanut lapselle ihan vääränlaisen lelun!). Äiti voi vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista ja usein tekeekin niin. Erityisesti tällä palstalla riehuvat nämä anopin vihaajat, joille kaikille on yllättäen osunut ne psykopaattianopit, mutta heissä itsessään ei ole toki mitään vikaa. Miehet menevät aika pitkälle vaimojensa miellyttämisessä ja se on vaimon vallassa, ketä tavataan. Naiset voisivat osoittaa kunnioitusta miehiänsä kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita miehen sukuun. Samalla kunnioittaisivat omia lapsiaan ja näiden perimää. Ja ne tasa-arvotekosyyt on ihan shaibaa. Ei ihmissuhteista huolehtiminen ole mikään tasa-arvoasia. Se on vain tekosyy olla tekemättä velvollisuuttaan äitinä ja ihmisenä.

Niissä miehissäkään ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan kaikki on sen hirviövaimon syytä, joka päättää kaiken ja vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista.

Miehet voisivat osoittaa kunnioitusta vaimoaan kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita vaimon sukuun. Samalla kunnioittaisivat lapsiaan ja heidän perimäänsä.

Voit yrittää vierittää tästä syyn miesten niskoille, mutta juurihan tuossa tutkimuksessakin todettiin sama. Sinä naisena olet vastuussa siitä, onko lapsillasi hyvä suhteet myös isän puolen sukuun, halusit tai et. Toki olisit varmaan itse osannut tutkia tämän asian paremmin, mutta palstaa pari vuotta seuranneena olisin itse voinut ihan tämän peruteella tulla samaan johtopäätökseen kuin tutkijakin. Tämän lisäksi naiset eivät koskaan ota vastuuta teoistaan, koska he ovat jostain käsittämättömästä syystä täysin erehtymättömiä. Tämän lisäksi tekevät kaikki työt ja metatyöt, mitä vain kuvitella saattaa ja ovat hyvin väsyneitä, joten ei tule kuuloonkaan laittaa sille anopille joulukorttia, koska tasa-arvo.

Miksi se mies laita omalle äidilleen joulukorttia?😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että äitiyden ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan eikä tabuilla.

Jatkuvasti pyörii täysin toisarvoiset seikat äitiyden haasteista pinnalla, eli purkkiruuan syönti, imettäminen, kestovaippailu, ruuhkavuosien painolasti, riittämättömyyden tunne vanhempana jne, eli ns helpot asiat.

Missä on kaikki keskustelu siitä kun äitiys sakkaa mitä hirveimmillä tavoilla. 

Vieraannuttaminen, kaltoinkohtelu, emotionaalinen hylkääminen, pahoinpitely, kiusaaminen, eristäminen suvu(i)sta, kavereista, kontrollin ja vallanhimoisuus, lapselle kostaminen, muille kostaminen lapsen kautta, pelinappulana kohtelu, jne.

Katson parhaillaan sivusta kahta keissiä joissa äidit ovat pilanneet teini-ikäisten lastensa elämän systemaattisesti lapsuudesta asti, joten kyllä, olen hieman herkillä asian suhteen.

Olen samaa mieltä. Miksi otetaan niin herkästi itseen? Eikö se olisi hyvä että äitien tekemät kaltoinkohtelut lapsiaan kohtaan tulisivat näkyväksi, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan? 

Alapeukku tarkoittaa että halutaan äidin voivan satuttaa lastaan.

Äidin todellinen valta halutaan pitää piilossa. Kyllähän se on äiti, joka kertoo missä joulut vietetään ja paljonko isän vanhemmat saa olla lastenlasten kanssa (jos saavat olla lainkaan, koska anoppi on niin hirveä ihminen, kerrankin oli ostanut lapselle ihan vääränlaisen lelun!). Äiti voi vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista ja usein tekeekin niin. Erityisesti tällä palstalla riehuvat nämä anopin vihaajat, joille kaikille on yllättäen osunut ne psykopaattianopit, mutta heissä itsessään ei ole toki mitään vikaa. Miehet menevät aika pitkälle vaimojensa miellyttämisessä ja se on vaimon vallassa, ketä tavataan. Naiset voisivat osoittaa kunnioitusta miehiänsä kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita miehen sukuun. Samalla kunnioittaisivat omia lapsiaan ja näiden perimää. Ja ne tasa-arvotekosyyt on ihan shaibaa. Ei ihmissuhteista huolehtiminen ole mikään tasa-arvoasia. Se on vain tekosyy olla tekemättä velvollisuuttaan äitinä ja ihmisenä.

Niissä miehissäkään ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan kaikki on sen hirviövaimon syytä, joka päättää kaiken ja vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista.

Miehet voisivat osoittaa kunnioitusta vaimoaan kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita vaimon sukuun. Samalla kunnioittaisivat lapsiaan ja heidän perimäänsä.

Ja näin miehet useimmiten tekevätkin. Ongelma ei ole se, etteikö naisen sukuun pidettäisi yhteyttä. Ongelma on se, että nainen sabotoi suhteita miehen puolen sukuun. Sehän oli tämän puheena olevan tutkimuksenkin tulos, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarkea elävänä pakko sanoa, että kun ei aina ole jaksamista pitää yhteyttä omiin ystäviinkään, niin tuntuu kummalta tuo vaatimus, että pitäisi jaksaa pitää vielä yhteyttä miehen sukuun...

Yrittäkää nyt uskoa, että missään ei ole vaadittu, että äidin pitäisi pitää yhteyttä isän sukuun. Miten tämäkin taas nyt on näin käännetty? Luitteko te edes sitä artikkelia?

Artikkeli lienee maksumuurin takana? Sen vuoksi keskustellaan tässä ketjussa niillä tiedoilla, mitä artikkelin lukeneet tähän ketjuun ovat antaneet. 

Mutta kun osa ei nyt tunnu uskovan niitä annettuja tietoja, vaan jankkaavat vain siitä, miten oletetaan, että äiti pitää yhteyttä isän sukuun ja lähettää heille joulukortteja ja miten se on ihan väärin ja kamalaa (niin kuin toki olisikin, jos näin oletettaisiin).

Johtunee siitä, että joku on vetänyt joulukorttien lähettämiset yms keskusteluun mukaan. Ja kun ei ole lukenut artikkelia, ei voi tietää, puhutaanko siinäkin jotain joulukorteista. 

Mä ymmärrän ihan hyvin, että naisen ei pidä olla esteenä lasten ja miehen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Aivan kuten miehenkään ei pidä olla esteenä lasten ja naisen suvun yhteydenpidolle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Molemmat vahemmat kuitenkin saavat ihan itse päättää, missä määrin ja millä tavoin tätä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä on. Pitää kunnioittaa puolisonsa päätöstä, jos tämä ei halua olla kovin paljon - tai perätä lainkaan - tekemisissä sukunsa kanssa. Yleensä sille, että lähisukulaisiin on viileät välit, on syynsä. 

Täällä oli tiivistelmä artikkelista ja siinä sanottiin kyllä ihna selvästi, että äidin kuuluu huolehtia ja olla tasapuolinen ja päläpälä.

Siinä tapauksessa sitten tosiaan artikkelin mukaan äidin pitäisi olla se, joka huolehtii asioista. Siitä olen eri mieltä. Kumpikin huolehtii yhteydenpitonsa omiin sukulaisiinsa. Ja sillä frekvenssillä, kun katsoo tarpeelliseksi. 

Näille muutamalle ketjun kommentoijalle, joiden mielestä naisen tehtävä on huolehtia yhteydenpidosta myös miehen sukuun sanoisin, että mikäli teillä on poikalapsia, kasvattakaa heidät tässä asiassa vastoin omaa käsitystänne. Ette kasvata tulevia miniöitänne vaan poikianne ja jos haluatte, että aikanaan poikanne lapsineen pitää teihin yhteyttä ja kyläilee, poika pitää kasvattaa tässä asiassa oma-aloitteiseksi eikä tulevan vaimonsa varassa eläväksi tohvelisankariksi. 

Ja taaaaaaas saadaan perheen äidin kontolle kaikki - eikö se perheen isä voi näyttää mallia miten sukulaisiin pidetään yhteyttä ja ollaan asiallisia?

Ei, koska nämä naiset haluavat pitää yhteydenpitoihin liittyvät asiat omissa käsissään ja miehensä olevan tohvelisankari. Mutta se valitettavasti kostautuu heille itselleen sitten, kun oma poika on parisuhteessa ja hänellä on lapsia. 

Eivät halua, vaan täälläkin on jauheuttu jo kymmeniä kertoja, että miesten toivotaan hoitavan oman sukunsa.

Yhtä ainutta puheenvuoroa ei ole että joku haluaisi kaiken hoitaa.

Yksi kommentti onkin näköjään poistettu, mutta lue ekalta sivulta kommentti nro 6 ja siis se, mihin nro 6 on vastannut. Mä puhuin juuri näistä naisista, joiden mielestä sukulaisiin yhteydenpito on naisen tehtävä. 

Mistä "näistä naisista"? Siellä oli yksi ainoa anopin puheenvuoro, jonka mielestä tämä kuuluu naisille. Ei yhden yhtä naista, joka itse haluaa hoitaa.

Hyvä on, puhutaan sitten vain tästä yhdestä naisesta eli anopista, joka mitä ilmeisimmin on aina itse hoitanut yhteydenpidon myös miehensä sukuun, koska hänen mielestään se on naisten tehtävä. Tällaisia ihmisiä tarkoitin aiemmassa kommentissani. Ei tarvitse sitten anoppina kiukutella, kun miniä ei hoida eikä anopin omaa poikaakaan kiinnosta hoitaa. 

Miksi sitten väitit, että täällä "naiset haluaa hoitaa", kun yksi ainoa anoppi sanoo että "naisten kuuluu hoitaa", ei hänkään itsestään puhunut.

Koska mä tiedän, että tällaisia naisia on muitakin. Ei tässä ketjussa kommentoineissa, mutta Suomessa. Esim oma anoppini oli just tällainen. En kuitenkaan lähtenyt hänen vanhanaikaisiin asenteisiinsa mukaan ja ihan joutui hoitamaan asioita poikansa eikä mun kanssani. 

Ei se anoppisikaan ole nainen joka haluaa hoitaa vaan nainen joka vaatii että sinä hoidat.

Takerrutko nyt sanaan "halunnut"? En minä tiedä, halusiko anoppini hoitaa yhteydenpidon appeni sukulaisiinkin, mutta ainakaan hän ei vaatinut miestään hoitamaan. Eikä olisi vaatinut poikaansakaan hoitamaan, jos mä olisin alkanut hoitaa. 

Takerrun siihen että nuo ovat kaksi eri asiaa.

- se että nainen itse haluaa hoitaa

- se että nainen vaatii että muut naiset hoitaa

Okei, nyt ymmärrän. Mä nyt puhun kuitenkin naisista, joiden mielestä yhteydenpito sukulaisiin on aina naisten tehtävä. Heidän äitiensä tehtävä, heidän itsensä tehtävä, heidän tytärtensä tehtävä ja heidän miniöidensä tehtävä. Naisten, jotka eivät ole koskaan edellyttäneet, että heidän isänsä tekisi mitään asian suhteen, heidän miehensä tekisi mitään asian suhteen, heidän poikansa tekisi mitään asian suhteen tai heidän vävynsä tekisi mitään asian suhteen. Naisten, jotka - kun mies ei tee - ottavat tehtäväkseen myös miehen osuuden yhteydenpidosta Vaikka olenkin jo 60+, mulle on ihan itsestään selvää, että jos äidillä on mulle asiaa, äiti soittaa mulle, ja jos isällä on mulle asiaa, isä soittaa mulle. En minäkään soita äidille, jos mulla on isälle asiaa vaan soitan isälle. Sama omien lasteni kohdalla. Jos poikani haluaa tulla käymään, hän soittaa mulle (eikä miniäni). Tai jos tyttäreni haluaa tulla käymään, hän soittaa mulle (eikä vävyni). 

En usko että on yhtä ainutta naista, joka ottaa hoitaakseen omasta halustaan, vaan ne valuu sille naiselle.

Ja vaikka ei edes valuisi, niin se on se nainen jota syytetään jos mieehnsä on huono pitämään yhteyttä sukuunsa. oma mieheni inhoaa sukuaan ja minnu syynihän se toki on. Sen sijaan että voisi katsoa peiliin.

Miten jokin asia voi "valua" jollekin? Ja mitä väliä, syytetäänkö naista siitä, että hänen miehellään on huonot välit sukuunsa? Ongelmahan on miehen ja tämän suvun. Ihan oikeasti ei tarvitse edes  vastata miehen sukulaisten puheluihinkaan, jos sieltä tulee moista syyttelyä. Mies selvittäköön ongelmansa sukunsa kanssa ja naisen ei tarvitse siihen soppaan sotkeutua lainkaan. Sitäpaitsi yleensä sille on ihan perusteltu syy, jos mies - tai nainen - ei halua pitää yhteyttä sukuunsa. Ei puolison tule kävellä tässä asiassa toisen yli. Sitten siihen toisen sukuun ei vaan pidetä yhteyttä. Ja kuten sanoit, suku voi katsoa peiliin. Mutta myös se puoliso, joka kävelee toisen ylitse. 

Mä ymmärrän ajat joskus kauan sitten, kun suvuissa oltiin taloudellisesti tai muuten riippuvaisia toisistaan. Miniän oli vähän pakko olla mielinkielin anopilleen. Mutta ei enää nykyisin. Kohdelkaa omia lapsianne siten, että he haluavat pitää aikuisenakin yhteyttä teihin. Ihan turha syytellä miniöitä tai vävyjä siitä, miten olette omia lapsianne kohdelleet. Ja jos törmääkin anoppiin, joka yrittää nakittaa pojalleen kuuluvan homman teille, opetelkaa sanomaan ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitä mieltä että äitiyden ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan eikä tabuilla.

Jatkuvasti pyörii täysin toisarvoiset seikat äitiyden haasteista pinnalla, eli purkkiruuan syönti, imettäminen, kestovaippailu, ruuhkavuosien painolasti, riittämättömyyden tunne vanhempana jne, eli ns helpot asiat.

Missä on kaikki keskustelu siitä kun äitiys sakkaa mitä hirveimmillä tavoilla. 

Vieraannuttaminen, kaltoinkohtelu, emotionaalinen hylkääminen, pahoinpitely, kiusaaminen, eristäminen suvu(i)sta, kavereista, kontrollin ja vallanhimoisuus, lapselle kostaminen, muille kostaminen lapsen kautta, pelinappulana kohtelu, jne.

Katson parhaillaan sivusta kahta keissiä joissa äidit ovat pilanneet teini-ikäisten lastensa elämän systemaattisesti lapsuudesta asti, joten kyllä, olen hieman herkillä asian suhteen.

Olen samaa mieltä. Miksi otetaan niin herkästi itseen? Eikö se olisi hyvä että äitien tekemät kaltoinkohtelut lapsiaan kohtaan tulisivat näkyväksi, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan? 

Alapeukku tarkoittaa että halutaan äidin voivan satuttaa lastaan.

Äidin todellinen valta halutaan pitää piilossa. Kyllähän se on äiti, joka kertoo missä joulut vietetään ja paljonko isän vanhemmat saa olla lastenlasten kanssa (jos saavat olla lainkaan, koska anoppi on niin hirveä ihminen, kerrankin oli ostanut lapselle ihan vääränlaisen lelun!). Äiti voi vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista ja usein tekeekin niin. Erityisesti tällä palstalla riehuvat nämä anopin vihaajat, joille kaikille on yllättäen osunut ne psykopaattianopit, mutta heissä itsessään ei ole toki mitään vikaa. Miehet menevät aika pitkälle vaimojensa miellyttämisessä ja se on vaimon vallassa, ketä tavataan. Naiset voisivat osoittaa kunnioitusta miehiänsä kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita miehen sukuun. Samalla kunnioittaisivat omia lapsiaan ja näiden perimää. Ja ne tasa-arvotekosyyt on ihan shaibaa. Ei ihmissuhteista huolehtiminen ole mikään tasa-arvoasia. Se on vain tekosyy olla tekemättä velvollisuuttaan äitinä ja ihmisenä.

Niissä miehissäkään ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan kaikki on sen hirviövaimon syytä, joka päättää kaiken ja vieraannuttaa lapset miehen sukulaisista.

Miehet voisivat osoittaa kunnioitusta vaimoaan kohtaan pitämällä yllä hyviä suhteita vaimon sukuun. Samalla kunnioittaisivat lapsiaan ja heidän perimäänsä.

Mä en ole varma, että onko mun miehellä edes mun vanhempien puhelinnumeroa...