Mies on eronnut 7 vuotta sitten, ex kiukuttelee edelleen siitä että he erosivat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Minulla itselläni on myös lapsia. Olisi väärin vaatia miehen olevan lapseton, kun en itsekään ole. 

Ei minulla ole mitään miehen lapsia vastaan, mutta lasten äidillä ei ole oikeutta sanoa sanaakaan, miten meidän taloudessa eletään. 

Asiahan ei muuten mene ihan noin. Minkälainen parku sitten sinunkin näppäimistöltäsi pääsisi jos se miehesi lapsen äiti vaatisi ensin tapaamisen lastenvalvojalla, sitten laatisi pari lastensuojeluilmoitusta tai rikosilmoitusta ja sitten lopuksi täräyttäisi käräjäoikeuteen vaatimuksen yksinhuoltajuudesta. Nimittäin jos lapsen huoltoa laiminlyödään toisen vanhemman luona (hänellä ei ole säänmukaista vaatetusta; koulusta tulee toistuvasti myöhästymis -tai poissaolomerkintöjä; opettajilta huoli-ilmoituksia; lapsi jää kiinni hallussaan päihteitä tmv, lista on pitkä) se on melko vahva näyttö huoltajuuden uudelleen määräämiseen vain toiselle vanhemmalle tai asumissopimuksen uudelleen vahvistamisesta vain toiselle huoltajalle.

Olisiko fiksumpaa vain pyrkiä sovittelemaan niitä yhteisiä pelisääntöjä vanhempien kesken ja sen uuden kumppanin siellä keskellä olla niin kärkkäästi puuttumatta asiaan joka ei hänelle itse asiassa edes kuulu? Lapsi ei nimittäin päässäntöisesti hyödy siitä, että toisen vanhemman kotona pyritään kaveruusvanhemmuuteen ja sirkushuveihin ja toisen pitämään yllä kasvatusvastuusta huolehtimista. Teininä viimeistään lapsi osaa sitten käyttää tuon epäsuhdan hyväkseen.

Edelleen, ihmettelen miksi äitien uudet miehet eivät ole niin kovin kärkkäänä kommentoimassa kumppaninsa ex-miehen tekemisiä. Täällä useampi sellaisesta määräilevästä ex-miehestäkin kuitenkin maininnut.

Lapsi ei ala käyttämään päihteitä sen takia että isällä toimitaan eri tavalla kuin äidin luona. Jos se alkaa päihteitä käyttämään, niin luultavasti se johtuu tuosta äidin mielisairaudesta, joka ilmenee lapsia ja exää piinaamalla, ja vääriä lasuja ja oikeusjuttuja tehtailemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään 50% vastuuta omasta lapsesta. Se on 100% tai ei ollenkaan.

Jaa. No mikäs prosentti tulee siitä, kun toinen vanhempi on mukava ja tekee hyvää ruokaa, mutta arkiaamuna jää aamupalat kiireessä syömättä eikä hampaitakaan aina ehdi pestä. Ja vielä allergialääkkeitä pitäisi muistaa antaa! Eihän hänellä itselläänkään allergiaa ole, niin ei voi lapsellakaan olla.

Vastaan itselleni, että 100% ei todellakaan, eikä edes 50%. Ehkä nippa nappa 20%.

Sinä et määrittele hyvää vanhemmuutta kuin omalta kohdaltasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

Jos molemmat vanhemmat haluavat lapset itselleen, heille käy viikko-viikko, ja molemmat kykenevät lapsesta huolehtimaan, niin oikeus määrää viikko-viikon. Miten se sitten pitäisi ratkaista? Vedetään arvalla kumpi saa lapset itselleen kokoaikaisesti?

Juttu voidaan viedä oikeuteen. Olosuhdeselvitys tulee kyseeseen ja sen pohjalta oikeus ratkaisee asian.

Olosuhdeselvitys onm ainoastaan riittävä hyvä, tai ei- kelpaava, joten kun molemmat hoitaa lapset yhtä hyvin, niin kummalle ne lapset tulisi antaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Älä eroa, jotta lapsesi ei saa äitipuolta. Yksinkertaista. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.

Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?

Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?

Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:

-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis

-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja

-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle

-mies ei maksa sovittua elatusmaksua

-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka  --> kontrolloiva ex protestoi tätä

-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.

Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.

Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.

En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.

kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.

Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.

Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.

Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.

"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.

Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.

Minä en ole kirjoittanut nalkutuksesta mitään. Vastasin vaan kommenttiin.

Yhteishuollosta sen sijaan tiedän paljonkin ja olenpa tuomioistuimessakin istunut. Olen lähiäiti, lapsi on yhteishuollossa ja isä ei hoida mitään asioita. Hain yksinhuoltoa tällä perusteella. Ei myönnetty vaikka isä ei tikkua ristiin laita. Ei allekirjoita mitään, ei tule paikalle esim. lääkäriin tai kouluun. Isä saa pitää huoltajuutensa, koska _hän ei estä_ lapsen asioiden hoitoa.

Niin? ei se silti ole mikään vapaudu velvollisuuksista kortti. Jos sinä vastaavasti jätät lapsen asioista huolehtimatta, olette molemmat siitä yhtäläisesti vastuussa.

Aikuiset vastaa omasta toiminnastaan. Minä olen vastuuntuntoinen ja huolehtiva vanhempi. Silloin toinen vanhempi voi olla välinpitämätön.

Jos minäkin heittäytyisin hurlumhei-elämään, se ei olisi exäni vastuulla. Ainoastaan minun. En minäkään ole nyt mitenkään vastuussa siitä ettei häntä enää kiinnostakaan olla isä muutakuin paperilla.

Ai nyt ei puhutakaan enää juridiikkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Minä olen ns. turhia eroja vastaan, jos perheessä on lapsia. Laimea suhde on huono syy erota. 

Todellakaan sinulla ei ole oikeutta puuttua exäsi asioihin, ei hänen uusioperheeseensä eikä hänen tapaansa kasvattaa lapsia. Olet itse luovuttanut sen oikeuden pois sinä päivänä, kun rikoit lapsen kodin ilman pätevää syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Minulla itselläni on myös lapsia. Olisi väärin vaatia miehen olevan lapseton, kun en itsekään ole. 

Ei minulla ole mitään miehen lapsia vastaan, mutta lasten äidillä ei ole oikeutta sanoa sanaakaan, miten meidän taloudessa eletään. 

Asiahan ei muuten mene ihan noin. Minkälainen parku sitten sinunkin näppäimistöltäsi pääsisi jos se miehesi lapsen äiti vaatisi ensin tapaamisen lastenvalvojalla, sitten laatisi pari lastensuojeluilmoitusta tai rikosilmoitusta ja sitten lopuksi täräyttäisi käräjäoikeuteen vaatimuksen yksinhuoltajuudesta. Nimittäin jos lapsen huoltoa laiminlyödään toisen vanhemman luona (hänellä ei ole säänmukaista vaatetusta; koulusta tulee toistuvasti myöhästymis -tai poissaolomerkintöjä; opettajilta huoli-ilmoituksia; lapsi jää kiinni hallussaan päihteitä tmv, lista on pitkä) se on melko vahva näyttö huoltajuuden uudelleen määräämiseen vain toiselle vanhemmalle tai asumissopimuksen uudelleen vahvistamisesta vain toiselle huoltajalle.

Olisiko fiksumpaa vain pyrkiä sovittelemaan niitä yhteisiä pelisääntöjä vanhempien kesken ja sen uuden kumppanin siellä keskellä olla niin kärkkäästi puuttumatta asiaan joka ei hänelle itse asiassa edes kuulu? Lapsi ei nimittäin päässäntöisesti hyödy siitä, että toisen vanhemman kotona pyritään kaveruusvanhemmuuteen ja sirkushuveihin ja toisen pitämään yllä kasvatusvastuusta huolehtimista. Teininä viimeistään lapsi osaa sitten käyttää tuon epäsuhdan hyväkseen.

Edelleen, ihmettelen miksi äitien uudet miehet eivät ole niin kovin kärkkäänä kommentoimassa kumppaninsa ex-miehen tekemisiä. Täällä useampi sellaisesta määräilevästä ex-miehestäkin kuitenkin maininnut.

Lapsi ei ala käyttämään päihteitä sen takia että isällä toimitaan eri tavalla kuin äidin luona. Jos se alkaa päihteitä käyttämään, niin luultavasti se johtuu tuosta äidin mielisairaudesta, joka ilmenee lapsia ja exää piinaamalla, ja vääriä lasuja ja oikeusjuttuja tehtailemalla.

Niin, aivan, se ex-vaimohan voi myös toimia vastuuttomasti ja itsekkäästi ja käyttää lakia ja lastensuojelua aseenaan kun kaikki keskusteluyritykset tyrmätään kontrolloimisena. Believe me, olen tämän irl nähnyt (huoltajuuden voittanut oli toisessa tapauksessa mies, toisessa nainen).

Ja muuten ei ole omasta nuoruudesta niin pitkästi aikaa ettenkö tietäisi, ettei tuo väite pidä paikkaansa. Meillä oli kylällä oikein ryyppykämppä, jossa yhden nuoren äidin siunauksella dokattiin, osa oman vanhemman tietäen, osa salaa. Kun jäin kiinni sain arestia ja joo, ri jääneet päihteet osaksi elämää. Samaa en voi sanoa tuon kämpän tytöstä tai parista muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.

Hmm. Kumma ettei meillä sitten riidellä tai sodita, vaikka oletukseni onkin, että kasvatusasioista keskustellaan eikä jyrätä toista hiljaiseksi (kumminkaan puolin) tuollaisella 'ei kuulu sulle' asenteella. Kumnassahan ympäristössä se lapsi voi paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.

Hmm. Kumma ettei meillä sitten riidellä tai sodita, vaikka oletukseni onkin, että kasvatusasioista keskustellaan eikä jyrätä toista hiljaiseksi (kumminkaan puolin) tuollaisella 'ei kuulu sulle' asenteella. Kumnassahan ympäristössä se lapsi voi paremmin?

Vioin varmuudella sanoa että sen tosien vanhemman luona. Ulosantisi on niin epämiellyttävää, että lapsen on parempi toisaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Minä olen ns. turhia eroja vastaan, jos perheessä on lapsia. Laimea suhde on huono syy erota. 

Todellakaan sinulla ei ole oikeutta puuttua exäsi asioihin, ei hänen uusioperheeseensä eikä hänen tapaansa kasvattaa lapsia. Olet itse luovuttanut sen oikeuden pois sinä päivänä, kun rikoit lapsen kodin ilman pätevää syytä. 

Hieman ohi, mutta sinä voit hukata ainoan elämäsi laimeassa suhteessa, mutta tyhmää se silti on, ja vielä tyhmempää kritisoida niitä, jotka ymmärtävät lähteä. Laimea suhde on lapsenkin kannalta lähinnä sen varmistamista, että hänkään ei tule koskaan saamaan oikeaa parisuhdetta kun ei sellaisen mallia kotoa saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Minä olen ns. turhia eroja vastaan, jos perheessä on lapsia. Laimea suhde on huono syy erota. 

Todellakaan sinulla ei ole oikeutta puuttua exäsi asioihin, ei hänen uusioperheeseensä eikä hänen tapaansa kasvattaa lapsia. Olet itse luovuttanut sen oikeuden pois sinä päivänä, kun rikoit lapsen kodin ilman pätevää syytä. 

Hieman ohi, mutta sinä voit hukata ainoan elämäsi laimeassa suhteessa, mutta tyhmää se silti on, ja vielä tyhmempää kritisoida niitä, jotka ymmärtävät lähteä. Laimea suhde on lapsenkin kannalta lähinnä sen varmistamista, että hänkään ei tule koskaan saamaan oikeaa parisuhdetta kun ei sellaisen mallia kotoa saa.

Toki saa lähteä, mutta silloin luovuttaa pienimmänkin oikeuden eksän elämään. Siinä tilanteessa ei ole oikeutta vaatia yhtään mitään. 

Kyllä pettäjän kuuluu tunnustaa ja pyytää anteeksi pettämistään. Se on erittäin tärkeää petetylle tuo tunnustaminen. Vaikuttaa hyvin pitkälle petetyn elämään.

Omani ei tunnustanut. Edes sitä, että nzzii miehiä, että naisia. Kieltää vain touhunsa, vaikka jäi ns.rysän päältä kiinni. Ilmeisesti hänen häpeänsä on niin suuri, ettei kykene itselleen tunnustamaan omaa sex mieltymystään saati kykenisi anteeksi pyytämään pettämistään. Erostamme jo n kahdeksan vuotta. Säälin jo oikeastaan hänen heikkoa itse luottamustaan ja itsetuntoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.

Hmm. Kumma ettei meillä sitten riidellä tai sodita, vaikka oletukseni onkin, että kasvatusasioista keskustellaan eikä jyrätä toista hiljaiseksi (kumminkaan puolin) tuollaisella 'ei kuulu sulle' asenteella. Kumnassahan ympäristössä se lapsi voi paremmin?

Vioin varmuudella sanoa että sen tosien vanhemman luona. Ulosantisi on niin epämiellyttävää, että lapsen on parempi toisaalla.

hauskaa, mutta ulosannissani olen lainannut ihan suoraan ilmaisuja heiltä, ketkä luonnehtivat niillä miehensä entistä kumppania.

Epämiellyttävää kielenkäyttöä, kieltämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.

Hmm. Kumma ettei meillä sitten riidellä tai sodita, vaikka oletukseni onkin, että kasvatusasioista keskustellaan eikä jyrätä toista hiljaiseksi (kumminkaan puolin) tuollaisella 'ei kuulu sulle' asenteella. Kumnassahan ympäristössä se lapsi voi paremmin?

Vioin varmuudella sanoa että sen tosien vanhemman luona. Ulosantisi on niin epämiellyttävää, että lapsen on parempi toisaalla.

Sinä olet todella aggressiivinen ja riidanhaluinen. Ehkä siksi  et tule toimeen puolisosi lasten äidin kanssa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.

yhä täällä odotellaan niitä esimerkkejä kiusanteosta ja kontrolloinnista. Vain yksi henkilö on kertonut, että esimerkki on nalkuttaminen siitä, ettei toinen huoltaja ota lasta luokseen sovittuna ajankohtana vaan lähteekin golfaamaan. Ja ettei asiasta huomauta kerran vaan useamman.

Oliko muita toiselämän esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.

Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?

Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?

Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:

-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis

-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja

-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle

-mies ei maksa sovittua elatusmaksua

-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka  --> kontrolloiva ex protestoi tätä

-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.

Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.

Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.

En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.

kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.

Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.

Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.

Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.

"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.

Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.

Vastuu on lähivanhemmalla. Hän on se, joka voi saada syytteen. 

eri

täällä voit päivittää lainkohdan tuntemuksesi. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361#L1P4 Huoltajuus langettaa implisiittisesti velvollisuuden huollosta molemmille huoltajille. Asumisjärjestely ei vapauta tästä velvollisuudesta.

Ei tuossa puhuta mitään siitä, että etävanhemman on pakko ottaa lapsi luokseen tai hän ei voisi ilmoittaa muutoksista. 

Vastasin kommenttin lähivanhemman oikeudellisesta vastuusta jotenkin ohi etävanhemman. Sellaista ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Ei se ole mikään "läksytkin pitäisi tehdä"- piipitystä, vaan sitä  että exän pitäisi saada määrätä niitä lapsia myös silloin kun ne ovat toisen vanhemman luona. Esimerkkejä omasta elämästä. 

Lapset eivät saa mennä uimaan kun on exän mielestä liian kylmä. Vaikka lapset haluavat uimaan, ja vaikka ulkona on oikein sopiva keli.

Exä soittaa että lapset eivät saa ottaa puhelimia mukaan kun toisen vanhemman luona ollaan lähtemässä eläinpuistoon.

Lapsille täytyy ostaa tiettyä jukurttia toisenkin vanhemman luokse, sitä mitä hän määrää.

Lapsen pitää exänkin luona pukea päivävaatteet ennen kuin tulee aamulla syömään aamupalaa.

Lapsi ei voi lähteä harrastuksensa kisoihin koska exä haluaa mennä lapsen kanssa teatteriin. Lapsi ei teatteriin halunnut, ja oli toisen vanhemman lapsivuoro ihan sopimustenkin mukaan.

Tämän kaiken lisäksi exä yrittää koko ajan määritellä toiselle vanhemmalle, ja lapsilleen, ja omalle suvulle ja kavereille ja tutuille, ja exkumppanin suvulle millaista on hyvä vanhemmuus, mitä siihen kuuluu, ja miten pitää olla vanhempi jotta on hyvä vanhempi. Jos ei tee niin kuin hän määrää ja määrittelee, niin on huono vanhempi, ja sitten tätä huonoa vanhempaa haukutaan ympäriinsä.

Että repikää siitä. Onneksi ei ole enää montaa vuotta siihen että  kaikki ovat täysi-ikäisiä.

No tuohan nyt on täysin asiatonta toisen huoltajan tontille työntymistä, eikä tuosta ole mitään hyötyä, kenellekään. Tällaisessa tapauksessa tuleekin ärsyttää ja miehen tulee tietysti osoittaa entiselle kumppanilleen, ettei tällainen käytös sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.

tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi. 

Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.

Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua. 

Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3

Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?

miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.

Minulle kaikkien Suomessa asuvien  lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.

Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme. 

Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.

No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.

Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)

Minä olen ns. turhia eroja vastaan, jos perheessä on lapsia. Laimea suhde on huono syy erota. 

Todellakaan sinulla ei ole oikeutta puuttua exäsi asioihin, ei hänen uusioperheeseensä eikä hänen tapaansa kasvattaa lapsia. Olet itse luovuttanut sen oikeuden pois sinä päivänä, kun rikoit lapsen kodin ilman pätevää syytä. 

Hieman ohi, mutta sinä voit hukata ainoan elämäsi laimeassa suhteessa, mutta tyhmää se silti on, ja vielä tyhmempää kritisoida niitä, jotka ymmärtävät lähteä. Laimea suhde on lapsenkin kannalta lähinnä sen varmistamista, että hänkään ei tule koskaan saamaan oikeaa parisuhdetta kun ei sellaisen mallia kotoa saa.

Eli sinulla on täsmälleen sellainen suhde kuin vanhemmillasikin? Eli oliko se laimea suhde sellainen minkä kotoa opit, vai tämä uusi intohimoinen suhde? Moilemmat ei varmaan voi olla )