Lue keskustelun säännöt.
Mies on eronnut 7 vuotta sitten, ex kiukuttelee edelleen siitä että he erosivat
24.05.2022 |
Lapsille (nyt jo teini-ikäisille) kuulemma rankkaa viikko-viikko systeemi, kun voisivat edelleen olla ydinperhe ja mies "pilasi kaiken". Milloin tämä loppuu vai loppuuko koskaan? Ja mietin sitäkin, että miksi minä ahdistun tästä vaikka asiat ovat mieheni kanssa hyvin. En varsinaisesti koe, että ex voisi jotenkin pilata suhteemme, mutta joka kerta tulee sellainen epäuskoinen olo, että miten tämä voi vielä jatkua.
Pystytkö jotenkin ymmärtämään exää tai toimisitko itse noin? Missä vaiheessa menneisyydestä pitää päästää irti?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme.
Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.
No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.
Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)
Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.
Hmm. Kumma ettei meillä sitten riidellä tai sodita, vaikka oletukseni onkin, että kasvatusasioista keskustellaan eikä jyrätä toista hiljaiseksi (kumminkaan puolin) tuollaisella 'ei kuulu sulle' asenteella. Kumnassahan ympäristössä se lapsi voi paremmin?
Vioin varmuudella sanoa että sen tosien vanhemman luona. Ulosantisi on niin epämiellyttävää, että lapsen on parempi toisaalla.
hauskaa, mutta ulosannissani olen lainannut ihan suoraan ilmaisuja heiltä, ketkä luonnehtivat niillä miehensä entistä kumppania.
Epämiellyttävää kielenkäyttöä, kieltämättä.
Kyllä, kiitos kun vielä alleviivasit sitä millainen olet ihmisenä. *puistatus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme.
Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.
No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.
Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)
Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.
Hmm. Kumma ettei meillä sitten riidellä tai sodita, vaikka oletukseni onkin, että kasvatusasioista keskustellaan eikä jyrätä toista hiljaiseksi (kumminkaan puolin) tuollaisella 'ei kuulu sulle' asenteella. Kumnassahan ympäristössä se lapsi voi paremmin?
Vioin varmuudella sanoa että sen tosien vanhemman luona. Ulosantisi on niin epämiellyttävää, että lapsen on parempi toisaalla.
Sinä olet todella aggressiivinen ja riidanhaluinen. Ehkä siksi et tule toimeen puolisosi lasten äidin kanssa.
-eri
Taidat kyllä kuitenkin olla ihan -sama vain ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme.
Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.
No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.
Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)
Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.
yhä täällä odotellaan niitä esimerkkejä kiusanteosta ja kontrolloinnista. Vain yksi henkilö on kertonut, että esimerkki on nalkuttaminen siitä, ettei toinen huoltaja ota lasta luokseen sovittuna ajankohtana vaan lähteekin golfaamaan. Ja ettei asiasta huomauta kerran vaan useamman.
Oliko muita toiselämän esimerkkejä?
Löytyy niitä selaamalla taakse päin. Yksi listasi oikein jopa monta. Siitä vain etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Ei se ole mikään "läksytkin pitäisi tehdä"- piipitystä, vaan sitä että exän pitäisi saada määrätä niitä lapsia myös silloin kun ne ovat toisen vanhemman luona. Esimerkkejä omasta elämästä.
Lapset eivät saa mennä uimaan kun on exän mielestä liian kylmä. Vaikka lapset haluavat uimaan, ja vaikka ulkona on oikein sopiva keli.
Exä soittaa että lapset eivät saa ottaa puhelimia mukaan kun toisen vanhemman luona ollaan lähtemässä eläinpuistoon.
Lapsille täytyy ostaa tiettyä jukurttia toisenkin vanhemman luokse, sitä mitä hän määrää.
Lapsen pitää exänkin luona pukea päivävaatteet ennen kuin tulee aamulla syömään aamupalaa.
Lapsi ei voi lähteä harrastuksensa kisoihin koska exä haluaa mennä lapsen kanssa teatteriin. Lapsi ei teatteriin halunnut, ja oli toisen vanhemman lapsivuoro ihan sopimustenkin mukaan.
Tämän kaiken lisäksi exä yrittää koko ajan määritellä toiselle vanhemmalle, ja lapsilleen, ja omalle suvulle ja kavereille ja tutuille, ja exkumppanin suvulle millaista on hyvä vanhemmuus, mitä siihen kuuluu, ja miten pitää olla vanhempi jotta on hyvä vanhempi. Jos ei tee niin kuin hän määrää ja määrittelee, niin on huono vanhempi, ja sitten tätä huonoa vanhempaa haukutaan ympäriinsä.
Että repikää siitä. Onneksi ei ole enää montaa vuotta siihen että kaikki ovat täysi-ikäisiä.
No tuohan nyt on täysin asiatonta toisen huoltajan tontille työntymistä, eikä tuosta ole mitään hyötyä, kenellekään. Tällaisessa tapauksessa tuleekin ärsyttää ja miehen tulee tietysti osoittaa entiselle kumppanilleen, ettei tällainen käytös sovi.
No niinhän se onkin! Ja sanottu on tottakai. Tämä vain on exän mielestä "lasten edun mukaista". Hän tietää mikä lapsille on parasta, joten asiat pitää olla niin kuin hän määrää. Mitä tuohon voi enää sanoa?
Entinen avioerolapsi kirjoitti:
Isäni ja äitini erosivat 51 vuotta sitten. Isäni on ollut uusissa naimisissa yli 40 vuotta ja edelleen äitini demonisoi isääni ja etenkin isäni vaimoa, joka on ollut minulle ja sisarelleni todella mukava aina. Omituisinta on, että äitinikin on ollut sen jälkeen useammassakin suhteessa ja kerran naimisissakin.
Jotkut eivät vain pysty tai halua unohtaa menneitä.
Kun keskittyy vihaamaan toista ja olemaan katkera, ei tarvitse katsoa peiliin. Ei tarvitse kohdata sitä että itsessä(kin) on vikaa. Olen joskus kuullut sanonnan että ketään muuta ihminen ei vihaa niin paljon kuin sellaista henkilöä jolle on tehnyt itse jotain anteeksiantamatonta. Monelle ihmiselle se, että pitäisi hyväksyä se tosiasia että itsessä(kin) on pajon vikaa, ja ylipäätään hyväksyä oma viallisuutensa, puhumattakaan sen hyväksymisestä että elämä on hallitsematonta ja muut(kin) ihmiset tekevät mitä haluavat omalla elämällään, jopa ottavat sinusta eron, on täysin sietämätöntä ja sitä vältetään viimeiseen asti. Vihaaminen ja katkeruus on joillekkin helpoin defenssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Ei se ole mikään "läksytkin pitäisi tehdä"- piipitystä, vaan sitä että exän pitäisi saada määrätä niitä lapsia myös silloin kun ne ovat toisen vanhemman luona. Esimerkkejä omasta elämästä.
Lapset eivät saa mennä uimaan kun on exän mielestä liian kylmä. Vaikka lapset haluavat uimaan, ja vaikka ulkona on oikein sopiva keli.
Exä soittaa että lapset eivät saa ottaa puhelimia mukaan kun toisen vanhemman luona ollaan lähtemässä eläinpuistoon.
Lapsille täytyy ostaa tiettyä jukurttia toisenkin vanhemman luokse, sitä mitä hän määrää.
Lapsen pitää exänkin luona pukea päivävaatteet ennen kuin tulee aamulla syömään aamupalaa.
Lapsi ei voi lähteä harrastuksensa kisoihin koska exä haluaa mennä lapsen kanssa teatteriin. Lapsi ei teatteriin halunnut, ja oli toisen vanhemman lapsivuoro ihan sopimustenkin mukaan.
Tämän kaiken lisäksi exä yrittää koko ajan määritellä toiselle vanhemmalle, ja lapsilleen, ja omalle suvulle ja kavereille ja tutuille, ja exkumppanin suvulle millaista on hyvä vanhemmuus, mitä siihen kuuluu, ja miten pitää olla vanhempi jotta on hyvä vanhempi. Jos ei tee niin kuin hän määrää ja määrittelee, niin on huono vanhempi, ja sitten tätä huonoa vanhempaa haukutaan ympäriinsä.
Että repikää siitä. Onneksi ei ole enää montaa vuotta siihen että kaikki ovat täysi-ikäisiä.
No tuohan nyt on täysin asiatonta toisen huoltajan tontille työntymistä, eikä tuosta ole mitään hyötyä, kenellekään. Tällaisessa tapauksessa tuleekin ärsyttää ja miehen tulee tietysti osoittaa entiselle kumppanilleen, ettei tällainen käytös sovi.
No niinhän se onkin! Ja sanottu on tottakai. Tämä vain on exän mielestä "lasten edun mukaista". Hän tietää mikä lapsille on parasta, joten asiat pitää olla niin kuin hän määrää. Mitä tuohon voi enää sanoa?
Heh, minunkin eksäni käytti kontrolloimisen välineenä tuota lapsen etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.
Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.
Minä en ole kirjoittanut nalkutuksesta mitään. Vastasin vaan kommenttiin.
Yhteishuollosta sen sijaan tiedän paljonkin ja olenpa tuomioistuimessakin istunut. Olen lähiäiti, lapsi on yhteishuollossa ja isä ei hoida mitään asioita. Hain yksinhuoltoa tällä perusteella. Ei myönnetty vaikka isä ei tikkua ristiin laita. Ei allekirjoita mitään, ei tule paikalle esim. lääkäriin tai kouluun. Isä saa pitää huoltajuutensa, koska _hän ei estä_ lapsen asioiden hoitoa.
Niin? ei se silti ole mikään vapaudu velvollisuuksista kortti. Jos sinä vastaavasti jätät lapsen asioista huolehtimatta, olette molemmat siitä yhtäläisesti vastuussa.
Miksi väität yhä, että miehen pitää hoitaa oma osuutensa, jos ei edes oikeuslaitos ole tätä mieltä?
ohis
Eihän hänen pidäkään, niin kauan kun sinä hoidat ne. Mutta jos kumpikaan ei hoida niitä, siitä hoitamattomuudesta vastaatte te molemmat, et yksin sinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen avioerolapsi kirjoitti:
Isäni ja äitini erosivat 51 vuotta sitten. Isäni on ollut uusissa naimisissa yli 40 vuotta ja edelleen äitini demonisoi isääni ja etenkin isäni vaimoa, joka on ollut minulle ja sisarelleni todella mukava aina. Omituisinta on, että äitinikin on ollut sen jälkeen useammassakin suhteessa ja kerran naimisissakin.
Jotkut eivät vain pysty tai halua unohtaa menneitä.
Kun keskittyy vihaamaan toista ja olemaan katkera, ei tarvitse katsoa peiliin. Ei tarvitse kohdata sitä että itsessä(kin) on vikaa. Olen joskus kuullut sanonnan että ketään muuta ihminen ei vihaa niin paljon kuin sellaista henkilöä jolle on tehnyt itse jotain anteeksiantamatonta. Monelle ihmiselle se, että pitäisi hyväksyä se tosiasia että itsessä(kin) on pajon vikaa, ja ylipäätään hyväksyä oma viallisuutensa, puhumattakaan sen hyväksymisestä että elämä on hallitsematonta ja muut(kin) ihmiset tekevät mitä haluavat omalla elämällään, jopa ottavat sinusta eron, on täysin sietämätöntä ja sitä vältetään viimeiseen asti. Vihaaminen ja katkeruus on joillekkin helpoin defenssi.
en tiedä olenko jotenkin lapanen, mutta kyllä minä ymmärrän, että miehen ex vihaa minua ja on miehelle katkera. Pettäminen on väärin, ja vaikken minä häntä pettänytkään, niin en ole myöskään tuonut mitään muuta kuin murhetta hänen elämäänsä mukanani. Heidän suhteensa ei tietämäni mukaan (huom! tiedän vain miehen puolen kertomuksesta) mennyt puihin yksin miehen tekemisten vuoksi, mutta silti, ei pettäminen ja valehtelu ole oikein.
Mutta vihalla ja katkeruudella tämä nainen toki myrkyttää vain omaa itseään eli toivon, että hän on pässyt asiasta jo eteenpäin oman itsensä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
Jos molemmat vanhemmat haluavat lapset itselleen, heille käy viikko-viikko, ja molemmat kykenevät lapsesta huolehtimaan, niin oikeus määrää viikko-viikon. Miten se sitten pitäisi ratkaista? Vedetään arvalla kumpi saa lapset itselleen kokoaikaisesti?
Juttu voidaan viedä oikeuteen. Olosuhdeselvitys tulee kyseeseen ja sen pohjalta oikeus ratkaisee asian.
Olosuhdeselvitys onm ainoastaan riittävä hyvä, tai ei- kelpaava, joten kun molemmat hoitaa lapset yhtä hyvin, niin kummalle ne lapset tulisi antaa?
Oikeus sen päättää, jos vanhemmat ei siihen pysty. Lapsiltakin kysytään mielipidettä, riippuu tietysti lasten iästä. Taaperot ei asiaa päätä, mutta teinin sana painaa jo merkittävästi.
Onko kumman kotona (lasta ajatellen) paremmat olot. Ts. Millaiset työajat on vanhemmilla, onko työuraa ylipäätään vai viekö se liikaakiin mennessään, onko lapselle tilaa asunnossa, asuuko lähellä kavereita, kuinka pitkä matka on kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme.
Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.
No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.
Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)
Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.
yhä täällä odotellaan niitä esimerkkejä kiusanteosta ja kontrolloinnista. Vain yksi henkilö on kertonut, että esimerkki on nalkuttaminen siitä, ettei toinen huoltaja ota lasta luokseen sovittuna ajankohtana vaan lähteekin golfaamaan. Ja ettei asiasta huomauta kerran vaan useamman.
Oliko muita toiselämän esimerkkejä?
Löytyy niitä selaamalla taakse päin. Yksi listasi oikein jopa monta. Siitä vain etsimään.
juu, löysinkin sen tuolta, oli mennyt ohi kun tein välillä töitä. Kuten kommentoinkin, ihan asiatonta toisen huoltajan kodin olosuhteiden määräilyä. Harmaan asteita on toki monia, tuollaisesta pikkuasioiden nyppimisestä sitten sinne lapsen päihteidenkäytön sallimiseen saakka. Olisin toivonut, että ap esim olisi avannut mitä se kontrolloiminen hänen puolisonsa lasten äidin puolelta sitten käytännössä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.
Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.
Minä en ole kirjoittanut nalkutuksesta mitään. Vastasin vaan kommenttiin.
Yhteishuollosta sen sijaan tiedän paljonkin ja olenpa tuomioistuimessakin istunut. Olen lähiäiti, lapsi on yhteishuollossa ja isä ei hoida mitään asioita. Hain yksinhuoltoa tällä perusteella. Ei myönnetty vaikka isä ei tikkua ristiin laita. Ei allekirjoita mitään, ei tule paikalle esim. lääkäriin tai kouluun. Isä saa pitää huoltajuutensa, koska _hän ei estä_ lapsen asioiden hoitoa.
Niin? ei se silti ole mikään vapaudu velvollisuuksista kortti. Jos sinä vastaavasti jätät lapsen asioista huolehtimatta, olette molemmat siitä yhtäläisesti vastuussa.
Miksi väität yhä, että miehen pitää hoitaa oma osuutensa, jos ei edes oikeuslaitos ole tätä mieltä?
ohis
Eihän hänen pidäkään, niin kauan kun sinä hoidat ne. Mutta jos kumpikaan ei hoida niitä, siitä hoitamattomuudesta vastaatte te molemmat, et yksin sinä...
Kyllä se on sosiaalihuolto siinä vaiheessa.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.
Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.
Minä en ole kirjoittanut nalkutuksesta mitään. Vastasin vaan kommenttiin.
Yhteishuollosta sen sijaan tiedän paljonkin ja olenpa tuomioistuimessakin istunut. Olen lähiäiti, lapsi on yhteishuollossa ja isä ei hoida mitään asioita. Hain yksinhuoltoa tällä perusteella. Ei myönnetty vaikka isä ei tikkua ristiin laita. Ei allekirjoita mitään, ei tule paikalle esim. lääkäriin tai kouluun. Isä saa pitää huoltajuutensa, koska _hän ei estä_ lapsen asioiden hoitoa.
Niin? ei se silti ole mikään vapaudu velvollisuuksista kortti. Jos sinä vastaavasti jätät lapsen asioista huolehtimatta, olette molemmat siitä yhtäläisesti vastuussa.
Miksi väität yhä, että miehen pitää hoitaa oma osuutensa, jos ei edes oikeuslaitos ole tätä mieltä?
ohis
Eihän hänen pidäkään, niin kauan kun sinä hoidat ne. Mutta jos kumpikaan ei hoida niitä, siitä hoitamattomuudesta vastaatte te molemmat, et yksin sinä...
Miten hoitamattomuudesta joutuu vastaamaan? Linnaa? Sakot?
Lapsi otetaan huostaan, mutta eihän se ole tuossa tilanteessa vanhempien murhe, jos eivät ole kiinnostuneita lastaan hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme.
Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.
No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.
Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)
Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.
kerrotko vielä mitä äiti henkilökohtaisesti hyötyy siitä, että lapsi tekee myös toisessa kodissa läksyt ja nukkuu suositellut 9-10h yöunet. Ja kuinka näiden asioiden edellyttäminen siltä kasvatusvastuun jakajalta on kiusantekoa. Tai kotiintuloaikojen määrittelystä & noudattamisesta sekä alaikäisen päihteettömyydestä. Näistä asioistahan määrätään ihan lastensuojelulaissa, huoltajuutta koskevassa laissa ja laissa oppivelvollisuudesta.
Jos taas toinen huoltaja alkaa sanella mitä toisessa kodissa syödään tai harrastetaan, ylitetään rajat. Terve järki ja kohtuus kaikessa, kai sitä saa edellyttää kaikilta aikuisilta osapuolilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltäkin löytyy katkera ex. Vaikka hän oli se, joka petti ja jätti. En usko, että hän vihaa juuri minua (olen miehen uusi puoliso), vaan hän haluaisi pitää ex-miehensä ylipäätään sinkkuna, että voi helpommin määräillä häntä.
Kysyn sinultakin miten se määräily tulee ilmi?
Tarvitseeko miehesi siis kumppanin taistelemaan omat taistelunsa (ja mitä ne sitten ovat)? Miksi hän ulkoistaa omat (ilmeisesti) lasten kasvatukseen liittyvät kiistansa sinulle?
Kukaan ei vastaa, koska tarkemmin mietittyään kontrollointi ilmenee näin:
-äiti laittaa isälle viestillä, että lapsi on ollut klo 3 yöllä somessa; noudattaisitte nukkumaanmenoaikoja pliis
-äiti ilmoittaa, että wilmassa on ollut jo viikon tieto liikuntatunnin uimahallikäynnistä, miksi siis lapsella ei ollut mukanaan uimahousuja
-äiti kysyy voisiko isä vaihteeksi ostaa rukkaset kadonneiden tilalle
-mies ei maksa sovittua elatusmaksua
-mies siirtää sovittua viikkovaihtopäivää kolmatta kertaa peräkkäin koska sählyjoukkueen pelimatka --> kontrolloiva ex protestoi tätä
-mies ilmoittaa ilmoitusluontoisesti, ettei voikaan ottaa itselleen osuvalla juhannusviikolla lasta koska on varannut matkan. Äidin pitäessä kiinni aikatulusta on hän kontrolloiva ex. Itse sain kerran kuulla lapsen suulla, että isä kumppaneineen oli tuollaisessa tilanteessa ihmetellyt, että miksei muutos sopinutkaan kun "eihän niillä koskaan ole edes mitään suunnitelmia". Ehkei ihan näinkään, vaan emme tee heille tiliä suunnitelmistamme vaan suunnittelemme sovitun viikko-viikko ohjelman puitteissa.
Noista kahdesta viimeisestä: turha sinun on pitää kiinni aikatauluista, koska et asialle mitään mahda. Etäisän ei ole pakko ottaa lapsia. Hän voi muuttaa aikatauluja miten haluaa.
Olet siis kontrolloiva, kun nalkutat, vaikka ainut vaihtoehtoa on hyväksyä muutokset.
En ota kantaa siihen, mikä on oikein, vasn siihen, mikä on fakta.
kas, etäiskä saapui palstalle. Tiedätkö, etteivät kaikki isät -omasta tahdostaan- ole etä-isiä. Ja siitäkin huolimatta, että on yhdessä sovittu yhteishuoltajuudesta, on monelle jäänyt vähän epäselväksi se, että eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän. Ei enää vain 10% kuten siinä yhteiselämän aikana.
Vaikka periaatteessa kiinnostaisi, en silti testaa tuleeko nalkutusta ja kontrollointia jos itse toimisin samalla lailla kuin toinen huoltaja. En halua turhaa riitaa ja vääntöä, lapsen vuoksi.
Termit haltuun. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidetaan viikko-viikko. Yhteishuolto on juridiikkaa; huoltajilla on päätösvalta lapsen terveydenhoidosta, asumisesta, koulunkäynnistä, uskonnosta, matkustamisesta ja harrastuksista.
Nyt piti ihan suurennuslasin kanssa lukea lainaamasi kirjoitus, että missä kohtaa siinä puhuttiin asumisjärjestelystä.
"Eron jälkeen yhteishuoltajuudessa se vastuu onkin ihan kokonaiset 50% iskän." Jollei tuossa asumisesta puhuta, niin mistä muka? Yhteishuoltajuudessakin toinen voi halutessaan olla se vapaamatkustaja, joka vaan allekirjoittaa papereita tai ei tee yhtään mitään, samalla kun toinen huolehtii, että lapsella on rokotukset voimassa, kouluasiat hoituu ja passi on uusittu.
Itseasiassa ei voi. Kun nyt haluat väkisin vääntää asian juridiikkaan, niin kyllä sillä se laiminlyövä huoltaja petaa itselleen syytettä, että jättää huollettavansa asiat hoitamatta, koska koskaan et voi tietää, etteikö se toinenkin huoltaja jätä. Sielläpä sitten perataan yhdessä tuomarille, mitä olisi kunkin pitänyt tehdä ja koska. Lapsihan tässä kärsii tietenkin eniten, kun seuraavaksi elelee laitoksessa, mutta ok, sovitaan sinun mieliksi, että suurin ongelma onkin se nalkutus.
Minä en ole kirjoittanut nalkutuksesta mitään. Vastasin vaan kommenttiin.
Yhteishuollosta sen sijaan tiedän paljonkin ja olenpa tuomioistuimessakin istunut. Olen lähiäiti, lapsi on yhteishuollossa ja isä ei hoida mitään asioita. Hain yksinhuoltoa tällä perusteella. Ei myönnetty vaikka isä ei tikkua ristiin laita. Ei allekirjoita mitään, ei tule paikalle esim. lääkäriin tai kouluun. Isä saa pitää huoltajuutensa, koska _hän ei estä_ lapsen asioiden hoitoa.
Niin? ei se silti ole mikään vapaudu velvollisuuksista kortti. Jos sinä vastaavasti jätät lapsen asioista huolehtimatta, olette molemmat siitä yhtäläisesti vastuussa.
Miksi väität yhä, että miehen pitää hoitaa oma osuutensa, jos ei edes oikeuslaitos ole tätä mieltä?
ohis
Eihän hänen pidäkään, niin kauan kun sinä hoidat ne. Mutta jos kumpikaan ei hoida niitä, siitä hoitamattomuudesta vastaatte te molemmat, et yksin sinä...
Miten hoitamattomuudesta joutuu vastaamaan? Linnaa? Sakot?
Lapsi otetaan huostaan, mutta eihän se ole tuossa tilanteessa vanhempien murhe, jos eivät ole kiinnostuneita lastaan hoitamaan.
riippuu seurauksista. Joku esim sai rikostuomion hammashoidon järjestämisen laiminlyönnistä, joku toinen ravitsemuksen laiminlyönnistä. Eihän Suomessa linnaa tule kuin sellaisista Touko tapauksista, siinäkin taidettiin tutkia myös biologisen äidin vastuuta, joka tosin oli häädetty lapsen elämästä ja jota syyteltiin isän uuden kumppanin ja mummon toimesta aiheettomista lasuista ym kiusanteosta. Harmi, että tällä äidilläkin oli ongelmia ilmeisesti mielenterveyden kanssa niin kukaan ei pystynyt suojelemaan lasta, ei edes se kontrolloiva ex. Äitihän ei tainnut olla muuten enää edes huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Ei se ole mikään "läksytkin pitäisi tehdä"- piipitystä, vaan sitä että exän pitäisi saada määrätä niitä lapsia myös silloin kun ne ovat toisen vanhemman luona. Esimerkkejä omasta elämästä.
Lapset eivät saa mennä uimaan kun on exän mielestä liian kylmä. Vaikka lapset haluavat uimaan, ja vaikka ulkona on oikein sopiva keli.
Exä soittaa että lapset eivät saa ottaa puhelimia mukaan kun toisen vanhemman luona ollaan lähtemässä eläinpuistoon.
Lapsille täytyy ostaa tiettyä jukurttia toisenkin vanhemman luokse, sitä mitä hän määrää.
Lapsen pitää exänkin luona pukea päivävaatteet ennen kuin tulee aamulla syömään aamupalaa.
Lapsi ei voi lähteä harrastuksensa kisoihin koska exä haluaa mennä lapsen kanssa teatteriin. Lapsi ei teatteriin halunnut, ja oli toisen vanhemman lapsivuoro ihan sopimustenkin mukaan.
Tämän kaiken lisäksi exä yrittää koko ajan määritellä toiselle vanhemmalle, ja lapsilleen, ja omalle suvulle ja kavereille ja tutuille, ja exkumppanin suvulle millaista on hyvä vanhemmuus, mitä siihen kuuluu, ja miten pitää olla vanhempi jotta on hyvä vanhempi. Jos ei tee niin kuin hän määrää ja määrittelee, niin on huono vanhempi, ja sitten tätä huonoa vanhempaa haukutaan ympäriinsä.
Että repikää siitä. Onneksi ei ole enää montaa vuotta siihen että kaikki ovat täysi-ikäisiä.
No tuohan nyt on täysin asiatonta toisen huoltajan tontille työntymistä, eikä tuosta ole mitään hyötyä, kenellekään. Tällaisessa tapauksessa tuleekin ärsyttää ja miehen tulee tietysti osoittaa entiselle kumppanilleen, ettei tällainen käytös sovi.
No niinhän se onkin! Ja sanottu on tottakai. Tämä vain on exän mielestä "lasten edun mukaista". Hän tietää mikä lapsille on parasta, joten asiat pitää olla niin kuin hän määrää. Mitä tuohon voi enää sanoa?
Heh, minunkin eksäni käytti kontrolloimisen välineenä tuota lapsen etua.
Taitaa olla melko yleinen selitys omalle kontrollintarpeelle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
Jos molemmat vanhemmat haluavat lapset itselleen, heille käy viikko-viikko, ja molemmat kykenevät lapsesta huolehtimaan, niin oikeus määrää viikko-viikon. Miten se sitten pitäisi ratkaista? Vedetään arvalla kumpi saa lapset itselleen kokoaikaisesti?
Juttu voidaan viedä oikeuteen. Olosuhdeselvitys tulee kyseeseen ja sen pohjalta oikeus ratkaisee asian.
Olosuhdeselvitys onm ainoastaan riittävä hyvä, tai ei- kelpaava, joten kun molemmat hoitaa lapset yhtä hyvin, niin kummalle ne lapset tulisi antaa?
Oikeus sen päättää, jos vanhemmat ei siihen pysty. Lapsiltakin kysytään mielipidettä, riippuu tietysti lasten iästä. Taaperot ei asiaa päätä, mutta teinin sana painaa jo merkittävästi.
Onko kumman kotona (lasta ajatellen) paremmat olot. Ts. Millaiset työajat on vanhemmilla, onko työuraa ylipäätään vai viekö se liikaakiin mennessään, onko lapselle tilaa asunnossa, asuuko lähellä kavereita, kuinka pitkä matka on kouluun.
Pointti onkin siinä ett äkun olalan tasaväkisiä, niin arvallako se sitten vedetään kumpi ne lapset saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme.
Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.
No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.
Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)
Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.
kerrotko vielä mitä äiti henkilökohtaisesti hyötyy siitä, että lapsi tekee myös toisessa kodissa läksyt ja nukkuu suositellut 9-10h yöunet. Ja kuinka näiden asioiden edellyttäminen siltä kasvatusvastuun jakajalta on kiusantekoa. Tai kotiintuloaikojen määrittelystä & noudattamisesta sekä alaikäisen päihteettömyydestä. Näistä asioistahan määrätään ihan lastensuojelulaissa, huoltajuutta koskevassa laissa ja laissa oppivelvollisuudesta.
Jos taas toinen huoltaja alkaa sanella mitä toisessa kodissa syödään tai harrastetaan, ylitetään rajat. Terve järki ja kohtuus kaikessa, kai sitä saa edellyttää kaikilta aikuisilta osapuolilta?
Siinäpä se onkin, että noita maalaillaan kyllä ahkeraan, mutta tosiasiassa äiti yrittää määrätä paidan värin ja leivänpäällisenkin. Tämän päälle väittää että lapsia kohdellaan kaltoin, vaikka kohdellaan vain eri tavalla kuin äidin luona. Sitä se kontrollifriikkeys on. Kamalinta on ettei äiti tunnista itsessään tätä, vaan naamioi sitä juuri tuohon "lasten etuun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
tilannehan saattaa muuttuakin. Kun asumisjärjestelystä alun perin sovitaan, saattaa entisten kumppanien välit olla hyvin mutkattomat, kommunikointi toimia ja toiminta olla puolin toisin joustavaa. Arki sääntöineen varsin samanlaista molempien kotona kuin ennen eroa. Kun kuvioon saapuu uusi kumppani omien lastensa kanssa, alkaa sovittelu kasvatusperiaatteiden ym suhteen. Tätä tarvitaan, ilman muuta, kultaisen keskitien hakemista, jossa kaikki joustaa. Mutta jos se uusi kumppani onkin sitä mieltä, että jatkossa toimitaan kaikessa kuten minun perheessäni toimitaan ja hän kokee ne kumppaninsa lapsen toisen vanhemman keskustelunavaukset kontrollointina, tulee tilanteesta vähän vaikeampi.
Tosiasia on se, että useimmissa perheissä arki toimii koko lailla kuten naisen lapsuuden perheessä on toimittu. Kun nainen ottaa vastuun arjen pyörittämisestä tutkimusten mukaan 70%, sekä lasten hoidosta tutkimusten mukaan yli 60% (mitä pienempi lapsi, sitä suurempi %) niin arki helposti vaan muovautuu sen naisen "mieleiseksi". Siksi miehillä ei usein ole oikein todellista vaikutusmahdollisuutta sanoa, että "vaikka teillä lapset ovatkin saaneet pelata videopelejä niin paljon kuin haluavat, niin meillä on sovittu ruutu-aika, joten toivoisin, että sopisimme sellaisesta myös tässä meidän uudessa perheessä". Sitten se lasten biologinen äiti on se kauhea kontrolloiva ex, kun se yrittää piipittää, että läksytkin pitäisi tehdä ja jalisharkoissa käydä.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus. Siksi sen biologisen äidin on tyydyttävä siihen, että pysyy poissa. Etenkin, jos hän on ollut se, joka on eroa halunnut. Ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Aivan sydäntä lämmittää kun lapsen etu on selvästi sinullakin keskiössä <3
Miksi miehen lapset olisivat minulla keskiössä?
miksi elät parisuhteessa miehen kanssa, jolla on lapsia, jotka eivät ole sinun? Lisksi vaatien, että heidän biologisen äitinsä on pysyttävä poissa kun kerran halusi erota. Eikö sinulle olisi löytynyt velvollisuuksista vapaata miestä? se, että toimintasi saattaa olla lain mukaan sallittua, ei tarkoita sitä, etteikö asenteesi olisi äärimmäisen tuomittava.
Minulle kaikkien Suomessa asuvien lasten oikeudet ja tulevaisuus on keskiössä. Muuhun en oikein pysty mitenkään vaikuttamaan vaikka lasten oikeudet ovat toki ihan globaalisakin mittakaavassa sydämen asia.
Eli mielestäsi parisuhteessa saisi elää vain lasten takia? On minunkin miehelläni kaksi lasta, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä, mutta elääni "keskiössä" olen kyllä minä itse, ja toisena aikuinen lapseni sekä mieheni, jonka kanssa jaamme elämämme ja kotimme.
Vaikutat eronneelta katkeralta äidiltä, jonka mielestä kukaan ei saisi sen eksän kanssa seurustella kun se harmittaa omia tunteita.
No jaa. Vaihdoin seksittömän laimean suhteen, no, toisenlaiseen. Se ei silti shiftannut prioriteettejani niin, etteikö lapseni etu olisi mulle yhä ensi sijalla. En toivoisi kaltaistasi "äitipuolta" lapselleni, eikä hän onneksi tuollainen olekaan.
Aika monella "bonusäidillä" tuntuu menevän vähän se lapsen etu ja oma etu ja exän etu sekaisin, niin, että kuvittelee, että joustavalla ja huomaavaisella asenteella tulisi antaneeksi sille miehen exälle jotain ansaitsematonta hyötyä, eikä huomaa, että lapsen parhaaksihan tässä itseasiassa se ex pörhistelee. Esim en ymmärrä mitä minä tarkalleen ottaen henkilökohtaisesti hyödyn siitä, että lapseni huolehtii kouluasiat myös isällään tai sielläkin noudatetaan nukkumaanmenoaikoja riittävän unen turvaamiseksi. Lapselleni nämä asiat toki tuovat etua, kai se sitten kaltaisiasi harmittaa, että sen kontrolloivan haahkan jälkikasvu menestyy tai voi hyvin(?)
Kyllä se niin päin menee, että äideillä menee se oma etu ja lasten etu sekaisin. Tai ei ne sekaisin mene, se on ihan tarkoituksellista kiusantekoa exää ja hänen nykyistään kohtaan. Harmi ettei laki kiellä äitiä pilaamasta omien lastensa elämää. Lapsiparat.
kerrotko vielä mitä äiti henkilökohtaisesti hyötyy siitä, että lapsi tekee myös toisessa kodissa läksyt ja nukkuu suositellut 9-10h yöunet. Ja kuinka näiden asioiden edellyttäminen siltä kasvatusvastuun jakajalta on kiusantekoa. Tai kotiintuloaikojen määrittelystä & noudattamisesta sekä alaikäisen päihteettömyydestä. Näistä asioistahan määrätään ihan lastensuojelulaissa, huoltajuutta koskevassa laissa ja laissa oppivelvollisuudesta.
Jos taas toinen huoltaja alkaa sanella mitä toisessa kodissa syödään tai harrastetaan, ylitetään rajat. Terve järki ja kohtuus kaikessa, kai sitä saa edellyttää kaikilta aikuisilta osapuolilta?
Siinäpä se onkin, että noita maalaillaan kyllä ahkeraan, mutta tosiasiassa äiti yrittää määrätä paidan värin ja leivänpäällisenkin. Tämän päälle väittää että lapsia kohdellaan kaltoin, vaikka kohdellaan vain eri tavalla kuin äidin luona. Sitä se kontrollifriikkeys on. Kamalinta on ettei äiti tunnista itsessään tätä, vaan naamioi sitä juuri tuohon "lasten etuun".
Mieheni exä ja lasten äiti huutaa kurkkus usorana omalla pihallaan ettei lapsilla ole sinne mitään asiaa kun ovat isällään, vaikak toisen lapsen koulureppu oli jäänyt äidin luo. Sitten puuttuu johonkin sukkien väriin, että tuttua on..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vuoroviikot kymmenisen vuotta. Viime vuosina parinkin viikon vaihtovälejä on ollut. Joustettu ollaan puolin ja toisin. Mä ihmettelen tosi paljon sitä, että näitä vuoroviikkoja tuntuu olevan paljon myös sellaisilla erovanhemmilla, jotka eivät ensinnäkään tule lainkaan toimeen keskenään ja/tai ovat vielä aivan eri linjoilla esim. kasvatuksen suhteen. Kai kaiken, myös vuoroviikkojärjestelyn, lähtökohtana tulisi olla lasten paras? Miten se on lasten parhaaksi, jos heidän elämänsä muuttuu aina viikon välein aivan erilaiseksi, eivätkä heidän vanhempansa edes pysty kommunikoimaan keskenään vaan tekevät sen joko riidellen tai lapsiaan välikäsinä käyttäen? Todella omituinen ilmiö ja todella erikoista keskustelua tässäkin ketjussa.
Jos molemmat vanhemmat haluavat lapset itselleen, heille käy viikko-viikko, ja molemmat kykenevät lapsesta huolehtimaan, niin oikeus määrää viikko-viikon. Miten se sitten pitäisi ratkaista? Vedetään arvalla kumpi saa lapset itselleen kokoaikaisesti?
Juttu voidaan viedä oikeuteen. Olosuhdeselvitys tulee kyseeseen ja sen pohjalta oikeus ratkaisee asian.
Olosuhdeselvitys onm ainoastaan riittävä hyvä, tai ei- kelpaava, joten kun molemmat hoitaa lapset yhtä hyvin, niin kummalle ne lapset tulisi antaa?
Oikeus sen päättää, jos vanhemmat ei siihen pysty. Lapsiltakin kysytään mielipidettä, riippuu tietysti lasten iästä. Taaperot ei asiaa päätä, mutta teinin sana painaa jo merkittävästi.
Onko kumman kotona (lasta ajatellen) paremmat olot. Ts. Millaiset työajat on vanhemmilla, onko työuraa ylipäätään vai viekö se liikaakiin mennessään, onko lapselle tilaa asunnossa, asuuko lähellä kavereita, kuinka pitkä matka on kouluun.
Pointti onkin siinä ett äkun olalan tasaväkisiä, niin arvallako se sitten vedetään kumpi ne lapset saa?
Luitko vastaustani ollenkaan? Siinä oli monta esimerkkiä. No, voin antaa lisääkin.
-kumpi on hoitanut lapsia enemmän
-kummalla vanhemmalla on parempi tukiverkosto
-vanhempien terveydentila
-kumpi tukee paremmin toisen vanhemmuutta (tämä on muuten tärkeä)Täysin tasan ei mene koskaan. Kyse ei ole pelkästään rahasta tai asunnon koosta. Lapsen olojen säilyminen mahdollisimman vakaina eron jälkeen on se tavoite. Ja lapsi saa kertoa myös itse, mitä mieltä on.
No ei mitenkään _kuulu_ tunnustaa tai pyytää. Se vain tuntuisi sinusta kivalta. Toinen saa pitää oman näkemyksensä eikä ole sinulle litään velkaa.