Toiset pääsee helpolla

Mä olen miettinyt tätä paljon. Ihmettelen joskus, mitä olen tehnyt oikein, että asiat ovat sujuneet hyvin, kun jollakin on mennyt alusta asti asiat mönkään.

Kaikki lähtee kotoa. Kun sieltä on saanut hyvät arvot ja pohjan (en puhu rahasta), on hyvä lähteä rakentamaan elämää.

Vaikka olisit kouluttautunut ,nätti,hyvässä kunnossa,mutta et vaan ole törmännyt siihen oikeaan,niin silloin ainakin perhe antaa odotuttaa itseään,jos sellaisesta haaveilet. On asioita,mihin voit vaikuttaa ja asioita,mihin et. Rakkaus on sellainen,että on tuuria,jos törmäät hyvään sopivaan ihmiseen. Kaikki ei törmää koskaan,vaikka yrittäisivät etsiäkin. On totta,että joku voi saada ison perinnön tai periä talon tai tilan. Silloin ei tarvitse stressata asunnon etsimisestä ja lainan maksusta. Opiskelut on sellainen,mihin pystyt itse vaikuttamaan,paitsi jos sulla ei oo älliä :) niin et pitkälle. Joku törmää jo parikymppisenä tulevaan puolisoonsa ja elää tämän kanssa elämänsä loppuun. On asioita,joista voi olla tyytyväinen,esim. hyvä terveys.

Pitäisi vain aina olla tyytyväinen niistä asioista,jotka ovat hyvin elämässä ja pyrkiä menemään kohti niitä,mitä haluaa tavoitella. Se on totta,että kaikkea ei voi välttämättä saada ja ihmisillä on kaikilla tosi erilainen elämä,ei kannata kadehtia ja verrata.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt tätä paljon. Ihmettelen joskus, mitä olen tehnyt oikein, että asiat ovat sujuneet hyvin, kun jollakin on mennyt alusta asti asiat mönkään.

Kaikki lähtee kotoa. Kun sieltä on saanut hyvät arvot ja pohjan (en puhu rahasta), on hyvä lähteä rakentamaan elämää.

Varsinkin jos on hyvät arvot pankkitilillä ja sijoituksissa, ei tarvitse miettiä perus-selviytymistä ja sitä ainaista rahapulaa, jolloin on kirjaimellisesti varaa, ja ihan ei pohja, turvallista miettiä muita, korkeamman tason asioita. Tämä ei kertakaikkiaan voi olla vaikuttamatta ihmisten elämään, asenteeseen, siihen millaisia mahdollisuuksia avautuu eteen, yms. aivan perustavaa laatua oleva ero rikkaiden ja köyhien perheiden jälkikasvuilla. Rikkaat eivät tietysti tätä suostu tunnustamaan, vaan väittävät, että kaikki on omaa ansiota ja työllä saatua ja ihmettelevät kovasti, kun me köyhät ei ajatella ollenkaan samalla tavalla kuin rikkaat, koska meillä ei ole "varaa" siihen, suuri osa ajastamme menee ihan perus-selviytymisen miettimiseen rahapulassa, johon rikkaiden ei tarvitse käyttää aikaa.

Meillä köyhillä on myös koko ajan erittäin turvaton ja suorastaan pelokas olo, rikkailla ei ole huolen häivää selviytymisestään, heillä on turvallinen ja luottavainen olo koko ajan, heillä on varaa luottaa siihen, että pystyvät maksamaan ensi kuunkin laskut, hinnankorotukset ei tunnu missään, lisätuloja on kykyä  järjestää helposti vain siirtelemällä pääomia, töitä ei tarvitse tehdä yhtään enempää välttämättä, jne.

Valitettavasti rikkaat ovat vain ensimmäisenä luomassa sitä turvattomuutta ja huolta selviytymisestä köyhemmille, uhkaillaan koko ajan tukien poistolla ja vastikkeellisuudella, vaikka itse ovat kitsaita maksamaan palkkaa työstä, jolla köyhä voisi tulla toimeen, koko ajan yt-neuvotteluja, vain vuokratyötä, yms. tämä on aivan perustavaa laatua oleva järjestelmävika, eikä millään tavalla köyhien syytä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään noista ei tule ilmaiseksi kenellekään (tai no, jollekin miljonäärille ehkä)!

Minulla on ollut rakastava lapsuudenperhe. Meillä on rakastava onnellinen perhe, koulutetut ja työssäkäyvät lapset, terveet ja onnelliset lastenlapset, 3. itselle rakennettu okt, lomatalo ulkomailla. On ollut töitä ilman työttömyysjaksoja tai lomautuksia. 

Kyllähän tuosta voisi kuvitella että kaikki on ollut pelkkää autuutta koko elämän. Ei se vaan niin mene. 

Mun lapsuus oli köyhä, asuimme alueella ja kävin koulua missä oli paljon rikkaiden perheiden lapsia. Olin ilman kaikkea sitä mitä heillä oli. Toki se lapsena harmitti mutta tiesin etten voi pyytää vanhemmiltani mitään mihin ei ole varaa. Menin töihin koulun ohessa 14v:nä ja sain käyttää tienaamani rahat omiin tarpeisiini. 

Mun varhaisaikuisuus oli köyhä. Ei ollut varaa opiskella vaan heti lukion jälkeen menin töihin. Menin myös naimisiin mukavan kunnollisen pojan kanssa ja saimme 3 lasta. Tässä vaiheessa alkoi lama-aika ja olimme todella tiukoilla. Mieheni oli lomautettuna lähes vuoden ja minun palkkani meni kokonaan lainan korkojen maksuun. Miehen työttömyyskorvausta odotimme 8kk. En edes muista mitä söimme viikolla, vai söimmekö mitään?? Kävimme kerran viikossa vanhempieni luona syömässä että lapset saivat päiväkodin ja koulun lisäksi edes kerran viikossa kunnon aterian. 

Lähdin lisäksi opiskelemaan 31v:nä jotta jonain päivänä elämä olisi helpompaa paremman työn avulla. Mieheni ei kestänyt sitä että halusin niin kovasti eteenpäin elämässäni ja lopulta erosimme v94. Pettäminen selvisi onneksi vasta eron jälkeen. 

Olin köyhä yh 3 vuotta, lasten ollessa 6-15v. Lapset luulivat että olen kiva äiti kun annan syödä poppareita iltapalaksi mutta todellisuudessa ei ollut muuhun varaa. Leipä maksoi saman verran kuin pussillinen niitä siemeniä. 

Sinnittelin, kasvatin lapsiani ja tapasin nykyisen mieheni. Häneltä lapset saivat rakastavan ja arvostavan parisuhteen ja miehen mallin elämäänsä. Yhdessä teimme töitä kuin pienet eläimet ja vihdoin saimme rakennettua talon itsellemme. Muutimme samalla uudelle paikkakunnalle ja esikoispoikamme pääsi eroon koulukiusaamisesta. Elämä asettui uomiinsa. Saimme vuosien mittaan aina parempia työpaikkoja - tosin nekään ei tulleet lahjaksi vaan piti ansaita. 

Töitä on aina tehty ja omalla rahalla maksettu hankinnat. Jos ei ollut rahaa ei ostettu mitään. Lapset harrastivat vuoden kerrallaan, sitten oli toisen vuoro ja muut harrastivat jotain ilmaista. 15v lähtien ovat tehneet töitä omia hankintojaan ja harrastuksiaan varten. Ja opiskelleet jotta pääsevät taas pykälän eteenpäin elämässä. 

Matkan varrella isovanhemmat anoppia lukuunottamatta ovat kuolleet, olen itse loukkaantunut ja sairastunut vakavasti ja kärsin jäätävistä hermokivuista 24/7. En pysty nukkumaan enkä aina jaksaisi valvoakaan. Ulospäin se ei juurikaan näy kuin kömpelyytenä ja liikkumisvaikeutena. 

Lainat on nyt voiton puolella ja lomatalokin kohta maksettu. Olen tk-eläkkeellä ja toivon että saan nauttia tästä elämästä vielä muutaman vuoden kivuista ja niiden aiheuttamasta masennuksesta huolimatta. 

Jokaisella on mahdollisuus yrittää samaa. 

Sinulla on ollut rakastavat vanhemmat, rakastava aviomies ja mitä ilmeisimmin rakastavat lapset ja jopa lapsenlapset. Nämä ovat parhaita asioita, joita elämä voi ihmiselle antaa. Ja mikään niistä ei varsinaisesti ole omaa ansiota.

Ja monilla ihmisillä ei ole mitään näistä. Joten mitä tarkoitat kun sanot, että jokaisella on mahdollisuus yrittää samaa? Mitä samaa? Vai tarkoitatko, että omakotitalo ja lähes maksettu laina on joka ihmisen suurin unelma? Ja sitä kannattaa tavoitella vaikka oman terveyden kustannuksella?

En halua olla ilkeä ja olen pahoillani, että joudut kärsimään kovista kivuista, mutta siitä huolimatta pidän sinua hyvin onnekkaana ihmisenä. Vaikka olet yrittänyt, sinnitellyt ja ahkeroinut, suurin osa elämästäsi (ja minun mielestäni ne kaikki oleellisimmat asiat) ei tosiaan ole sinun omaa ansiotasi. Ne ovat isoja lahjoja elämältä.

Tosiaan,ne rakastavat vanhemmat,rakastava puoliso/puolisot ja lapset ja lapsenlapset ovat lahja elämältä,eivät itsestäänselvyys ja asia,mihin voisit paljon itse vaikuttaa,ellet niitä saa.

Onneksi voi ajaa rekan alle jos elämä ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi voi ajaa rekan alle jos elämä ei onnistu.

olet selvästi kokoomuslainen, vain kokoomuslaisilla on tuollaisia luonnevikoja.

Minulla on lähipiirissä yksi katkera, jolla ei ole ollut omasta mielestään tsäkää missään kohtaa elämää vaan kaikki on ollut vaikeaa ja huono tuuri on seurannut läpi elämän.

En ikinä sanoisi tätä hänelle kasvotusten mutta mielestäni hän ei ole itse tehnyt oikeastaan mitään sen eteen että tämä huono tuuri olisi joskus kääntynyt. Ei kiinnostanut lisäkoulutus, ei toisen tulonlähteen hankkiminen, ei sijoittaminen, avioliittokaan ei vaikuttanut kovin onnelliselta. Usein kyllä voivotteli ja huokaili kuinka vaikeaa kaikki on.

En tarkoita mollata, mutta jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja sellaisen itselleen haluaa niin sitten on käärittävä hihat. Helppoa sanoa kaiken olevan huonosta tuurista kiinni ja ihastella kuinka helppoa muilla on.

Ja jos sillä on väliä niin en laske itseänikään onnekkaiden kerhoon. Vaikeata on ollut mutta teen parhaani että joku päivä joku voisi todeta minua katsellessani että tuollapa on ollut helppo elämä ja hyvä tsäkä.

Olen nähnyt paljon vaivaa ja käyttänyt paljon aikaa tähän. Ei tämäkään luokkanousu helppoa ollut, mutta tulipahan tehtyä. Lasteni ei välttämättä tarvitse sitten taas puolestaan tehdä samaa harmaan kiven lävitse menemistä, heille on opiskelurahastot laitettu sijoittamaan jo synnäriltä päästyä.

Itsellä ei ollut tällaisesta tietoakaan, ei edes opinnoista.