Lue keskustelun säännöt.
Toiset pääsee helpolla
24.05.2022 |
Ihmetyttää kuinka joillakin ihmisillä on jo nuoresta asti hyvä tsäkä. Koulut sujuvat, on rahaa ja kavereita. Puoliso löytyy helposti, tulee lapset ja on muutenkin kavereita. Ei tarvitse täyttää työtön tytötön lappuja tai käydä selittelemässä elämäänsä viranomaisille. Omakotitalokin tulee kaupan päälle kuin Manulle illallinen perintönä.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin ketju täynnä erinomaisia "ihan itse ansaitsin kaiken ilman kenenkään apua" -menestyjiä. 🤣
Jotenkin heiltä aina unohtuu kaikki se tuki mitä ovat saaneet kun pitävät niitä hyviä korttejaan aivan itsestäänselvyytenä.
Ei se vanhempien tuki/rahat tule niitä ihmisiä kotoa hakemaan opiskeluihin/työpaikkoihin jne. paitsi joissain aika harvoissa tapauksissa. Itselläni oli kyllä vanhempien tuki, mutta rahat puuttui. Siinä olen oppinut, ettei vanhempien arvostus opiskelua ja työntekoa kohtaan ole rahapussin paksuudesta kiinni. Opettamalla lapselle ahkeran ja myönteisen suhtautumisen elämään, antaa jo aika hyvät avut. Tietenkin eri asia, jos esim. alkoholi/mielenterveysongelmia. Liian paljon saanut seurata sivusta niitä lapsia, joiden vanhempien mielestä koulut on perseestä, opettajat on perseestä, rikkaat on perseestä ja työnteko on perseestä ja sitten ihmetellään, miksi lapset ei löydä töitä tai opiskelupaikkaa, eikä menesty elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin ketju täynnä erinomaisia "ihan itse ansaitsin kaiken ilman kenenkään apua" -menestyjiä. 🤣
Jotenkin heiltä aina unohtuu kaikki se tuki mitä ovat saaneet kun pitävät niitä hyviä korttejaan aivan itsestäänselvyytenä.
Mistä sinä tiedät onko unohtunut? Jos sitä ei vain mainitse justiinsa tässä ketjussa? Vai meinaatko että esim. ihminen joka on opiskellut vaikkapa aivokirurgiksi, niin pitäisi nyt luetella tässä kaikki joille on kiitollinen urastaan?
Ja minulla on todellakin eräs tuttava ulkomailla joka kasvoi vähävaraisessa perheessä ja työskenteli nuoresta asti unelmansa eteen, jotta pääsi opiskelemaan. Ei päässyt helpolla, mutta nyt elää monen mielestä kadehdittavaa elämää.
Minusta ahkeruus ja älykkyys ei ole tsägää. Kukaan ei lue kenenkään puolesta läksyjä, hanki kavereita tai ansaitse rahaa. On pitänyt olla ahkera, aktiivinen ja harkitseva.
Mitä näitä edellämainittuja aloittaja on ollut? Menestymättömät syyttävät tilanteestaan aina muita ja olosuhteita, eikä omia valintojaan.
Miksi ap haluat omakotitalon?
Pitää luoda lumet talvella ja lämmitys vie konkkaan.
Kyllähän se vähän vtuttaa kun asiat yrityksistä huolimatta tuntuvat menevän pieleen. Jossain vaiheessa sitä ei enää jaksaisi yrittää vain pettyäkseen.
Toisille sosialisoiminen ei vaadi jatkuvaa tietoista ponnistelua. Lapsuuden traumojen takia minulta vaatii että osaisin olla jotenkin normaali. Se on uuvuttavaa eikä edes toimi kunnolla, en ole täysin luonteva.
Ehkä pahinta silti on että saavutuksista ei osaa iloita vaikka niiden eteen on nähty paljon vaivaa. Mitä järkeä tässä elämässä loppujen lopuksi sitten edes on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin ketju täynnä erinomaisia "ihan itse ansaitsin kaiken ilman kenenkään apua" -menestyjiä. 🤣
Jotenkin heiltä aina unohtuu kaikki se tuki mitä ovat saaneet kun pitävät niitä hyviä korttejaan aivan itsestäänselvyytenä.
Osa on osa ei. Itse sain suhteellisen hyvät kortit, vaikka vanhemmat olivat hyvin nuoria ja rahaa oli vähän, mutta muuten kaikki pääosin kunnossa.
Toinen esimerkki on hyvä ystäväni, jonka isä oli väkivaltainen alkoholisti ja äiti kuoli kun kaverini oli vielä lapsi. Eli hyviä kortteja ei ollut. Teki ahkerasti hommia, opiskeli, perusti firman ja nyt menee oikein hyvin. Sanoisin kyllä, että hän ansaitsi kaiken ihan omasta ansiostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin ketju täynnä erinomaisia "ihan itse ansaitsin kaiken ilman kenenkään apua" -menestyjiä. 🤣
Jotenkin heiltä aina unohtuu kaikki se tuki mitä ovat saaneet kun pitävät niitä hyviä korttejaan aivan itsestäänselvyytenä.Mistä sinä tiedät onko unohtunut? Jos sitä ei vain mainitse justiinsa tässä ketjussa? Vai meinaatko että esim. ihminen joka on opiskellut vaikkapa aivokirurgiksi, niin pitäisi nyt luetella tässä kaikki joille on kiitollinen urastaan?
Ja minulla on todellakin eräs tuttava ulkomailla joka kasvoi vähävaraisessa perheessä ja työskenteli nuoresta asti unelmansa eteen, jotta pääsi opiskelemaan. Ei päässyt helpolla, mutta nyt elää monen mielestä kadehdittavaa elämää.
Ei tuollainen ihminen päde määritelmään "on päässyt helpolla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tajuatte, että aloitus on provo? Jonkun sellaisen tekemä provo, joka halveksii heikommassa asemassa olevia ja pitää itseään parempana.
Meillä oli talo, sisaruksia, vanhemmat varmasti yhdessä.
Idylli jossa kaikki viimeisen päälle tiptop.
Kukaan ei tiennyt, että isä hyväksikäytti minua. Jopa siellä hyvinhoidetussa puutarhassa, josta tehtiin lehteen juttu. Isä sängyn vieressä runkkaamassa. Sisustus niin hieno koko talossa. Isän katse seurasi, täynnä vihaa ja kiimaa. Joskus narsistille riittää että on yksi jota alistaa. Kukaan ei huomannut mitään, eikä olisi osannut edes epäillä, kun kulissit ei horjuneet.
Et voi koskaan tietää mitä missäkin on.
Mulla oli pari tuttua jotka kadehti mutta tuskin, jos olisivat tienneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin ketju täynnä erinomaisia "ihan itse ansaitsin kaiken ilman kenenkään apua" -menestyjiä. 🤣
Jotenkin heiltä aina unohtuu kaikki se tuki mitä ovat saaneet kun pitävät niitä hyviä korttejaan aivan itsestäänselvyytenä.
No niillä korteilla pelataan mitkä saadaan. Se on kuitenkin jokaisesta itsestään kiinni miten ne kortit pelaa.
Tuntuu, että nämä ketjut ovat täynnä katkeria ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole edes yrittäneet missään vaiheessa.
Kovalla työllä eteenpäin kirjoitti:
Minusta ahkeruus ja älykkyys ei ole tsägää. Kukaan ei lue kenenkään puolesta läksyjä, hanki kavereita tai ansaitse rahaa. On pitänyt olla ahkera, aktiivinen ja harkitseva.
Mitä näitä edellämainittuja aloittaja on ollut? Menestymättömät syyttävät tilanteestaan aina muita ja olosuhteita, eikä omia valintojaan.
No, esimerkiksi minä olin tuollainen. Kavereita oli, kunnes yhtäkkiä päättivät jostain syystä että eivät halua olla kavereita, tulin koulukiusatuksi ja sulkeutuneeksi. Koulussa sain ihan hyviä numeroita, mutta masennus ja ahdistus tuhosivat itsetunnon ja joksikin aikaa kyvyn hankkia kavereita tai rahaa tai mennä jatko-opiskelemaan.
Tunnen myös tapauksia joissa vika ei ole yrityksen puutteessa vaan siinä mitä ihmiselle on tapahtunut.
Kaikki kun nyt ei välttämättä ole vain itsestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viduttaa kans kaikki snobit ja suomenruottalaiset jotka saa 18v päivänään valmiiksi maksetun oman bemarin vanhemmiltaa, vähän myöhemmin mami ja papi ostaa niille talon tai kämpän ja sit ne saa perintöö ja istuu jossai lautakunnissa ja viddu jopa purjehtii ja niil o kaikki veneet ja mökit ja kaikkee mitä ne ei oo ite maksanu...ite joutuu vaan kärsii koko elämän koska kasvoi köyhäs perhees...viduttaa..voi vetästä niit kultaluzikka persees syntyneit turbhaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin ketju täynnä erinomaisia "ihan itse ansaitsin kaiken ilman kenenkään apua" -menestyjiä. 🤣
Jotenkin heiltä aina unohtuu kaikki se tuki mitä ovat saaneet kun pitävät niitä hyviä korttejaan aivan itsestäänselvyytenä.Ei se vanhempien tuki/rahat tule niitä ihmisiä kotoa hakemaan opiskeluihin/työpaikkoihin jne. paitsi joissain aika harvoissa tapauksissa. Itselläni oli kyllä vanhempien tuki, mutta rahat puuttui. Siinä olen oppinut, ettei vanhempien arvostus opiskelua ja työntekoa kohtaan ole rahapussin paksuudesta kiinni. Opettamalla lapselle ahkeran ja myönteisen suhtautumisen elämään, antaa jo aika hyvät avut. Tietenkin eri asia, jos esim. alkoholi/mielenterveysongelmia. Liian paljon saanut seurata sivusta niitä lapsia, joiden vanhempien mielestä koulut on perseestä, opettajat on perseestä, rikkaat on perseestä ja työnteko on perseestä ja sitten ihmetellään, miksi lapset ei löydä töitä tai opiskelupaikkaa, eikä menesty elämässä.
Niin, kirjoitinkin nimenomaan tuki. Se voi olla ihan vain henkistä, läsnäoloa, kannustamista.
Ja sitten jos tällaista on ollut, on helppo haukkua niitä joilla ei ole ollut tukea luusereiksi, luovuttajiksi ja sellaisiksi jotka eivät edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viduttaa kans kaikki snobit ja suomenruottalaiset jotka saa 18v päivänään valmiiksi maksetun oman bemarin vanhemmiltaa, vähän myöhemmin mami ja papi ostaa niille talon tai kämpän ja sit ne saa perintöö ja istuu jossai lautakunnissa ja viddu jopa purjehtii ja niil o kaikki veneet ja mökit ja kaikkee mitä ne ei oo ite maksanu...ite joutuu vaan kärsii koko elämän koska kasvoi köyhäs perhees...viduttaa..voi vetästä niit kultaluzikka persees syntyneit turbhaan
Allu ei se oo sun vika että oot möhömainen, kaljaa kittaava mörkö, joka rähisee lattea kittaaville friiduille pakit saatuaan. Sun vanhemmat oli vaan niin saa tanan rumia! Otan osaa.
Mikään noista ei tule ilmaiseksi kenellekään (tai no, jollekin miljonäärille ehkä)!
Minulla on ollut rakastava lapsuudenperhe. Meillä on rakastava onnellinen perhe, koulutetut ja työssäkäyvät lapset, terveet ja onnelliset lastenlapset, 3. itselle rakennettu okt, lomatalo ulkomailla. On ollut töitä ilman työttömyysjaksoja tai lomautuksia.
Kyllähän tuosta voisi kuvitella että kaikki on ollut pelkkää autuutta koko elämän. Ei se vaan niin mene.
Mun lapsuus oli köyhä, asuimme alueella ja kävin koulua missä oli paljon rikkaiden perheiden lapsia. Olin ilman kaikkea sitä mitä heillä oli. Toki se lapsena harmitti mutta tiesin etten voi pyytää vanhemmiltani mitään mihin ei ole varaa. Menin töihin koulun ohessa 14v:nä ja sain käyttää tienaamani rahat omiin tarpeisiini.
Mun varhaisaikuisuus oli köyhä. Ei ollut varaa opiskella vaan heti lukion jälkeen menin töihin. Menin myös naimisiin mukavan kunnollisen pojan kanssa ja saimme 3 lasta. Tässä vaiheessa alkoi lama-aika ja olimme todella tiukoilla. Mieheni oli lomautettuna lähes vuoden ja minun palkkani meni kokonaan lainan korkojen maksuun. Miehen työttömyyskorvausta odotimme 8kk. En edes muista mitä söimme viikolla, vai söimmekö mitään?? Kävimme kerran viikossa vanhempieni luona syömässä että lapset saivat päiväkodin ja koulun lisäksi edes kerran viikossa kunnon aterian.
Lähdin lisäksi opiskelemaan 31v:nä jotta jonain päivänä elämä olisi helpompaa paremman työn avulla. Mieheni ei kestänyt sitä että halusin niin kovasti eteenpäin elämässäni ja lopulta erosimme v94. Pettäminen selvisi onneksi vasta eron jälkeen.
Olin köyhä yh 3 vuotta, lasten ollessa 6-15v. Lapset luulivat että olen kiva äiti kun annan syödä poppareita iltapalaksi mutta todellisuudessa ei ollut muuhun varaa. Leipä maksoi saman verran kuin pussillinen niitä siemeniä.
Sinnittelin, kasvatin lapsiani ja tapasin nykyisen mieheni. Häneltä lapset saivat rakastavan ja arvostavan parisuhteen ja miehen mallin elämäänsä. Yhdessä teimme töitä kuin pienet eläimet ja vihdoin saimme rakennettua talon itsellemme. Muutimme samalla uudelle paikkakunnalle ja esikoispoikamme pääsi eroon koulukiusaamisesta. Elämä asettui uomiinsa. Saimme vuosien mittaan aina parempia työpaikkoja - tosin nekään ei tulleet lahjaksi vaan piti ansaita.
Töitä on aina tehty ja omalla rahalla maksettu hankinnat. Jos ei ollut rahaa ei ostettu mitään. Lapset harrastivat vuoden kerrallaan, sitten oli toisen vuoro ja muut harrastivat jotain ilmaista. 15v lähtien ovat tehneet töitä omia hankintojaan ja harrastuksiaan varten. Ja opiskelleet jotta pääsevät taas pykälän eteenpäin elämässä.
Matkan varrella isovanhemmat anoppia lukuunottamatta ovat kuolleet, olen itse loukkaantunut ja sairastunut vakavasti ja kärsin jäätävistä hermokivuista 24/7. En pysty nukkumaan enkä aina jaksaisi valvoakaan. Ulospäin se ei juurikaan näy kuin kömpelyytenä ja liikkumisvaikeutena.
Lainat on nyt voiton puolella ja lomatalokin kohta maksettu. Olen tk-eläkkeellä ja toivon että saan nauttia tästä elämästä vielä muutaman vuoden kivuista ja niiden aiheuttamasta masennuksesta huolimatta.
Jokaisella on mahdollisuus yrittää samaa.
Kovalla työllä eteenpäin kirjoitti:
Minusta ahkeruus ja älykkyys ei ole tsägää. Kukaan ei lue kenenkään puolesta läksyjä, hanki kavereita tai ansaitse rahaa. On pitänyt olla ahkera, aktiivinen ja harkitseva.
Mitä näitä edellämainittuja aloittaja on ollut? Menestymättömät syyttävät tilanteestaan aina muita ja olosuhteita, eikä omia valintojaan.
Asenne ja työnteko ovat asioita, jotka opitaan lapsena ja ne muuttuvat ihmisellä niin rutiiniksi ettei oikeasti tarvitse tehdä töitä ahkeruutensa eteen. Se on vähän kuin polkupyörällä ajamisen oppimista. On ihmisiä, joilla ei ole koskaan edes ollut polkupyörää näin karrikoiden. Tietenkin myös tuuria on, ettei tule kiusatuksi eikö kohtaa väkivaltaa joka traumatisoi. Oikeastihan mikään ei ole koskaan kenenkään syytä eikä ansiota, kyse on sattumista, ympäristötekijöiden ja yksilön piirteiden yhteensopivuudesta jne. Aidosti ihminen valitsee sillon kun valitsee toisin kuin mihin on oppinut, ja niin käy aika harvoin koska se vaatii aidosti työtä.
Eräs lokkeilijakaveri (kyllä, esitti poikaystävää) pummi ja pölli omaisuuttani.
Hänellä oli suuremmat tulot kuin minulla, mutta impulssihäiriö ja laiskuus. Päivittäin piti syödä ulkona, ostella erikoiskahveja ym eli ei osannut säästää. Minä sitten pidin eväsleipiä mukana, sain matkarahat säästettyä. Kun sitten eräänä kesänä tein tuon pienen matkan johon olin kauan säästänyt, lokki oli aivan holtittoman raivon vallassa: sulla on rahaa kun pystyt matkustelemaan! Sulla on enemmän kuin mulla! Sun pitää antaa mulle!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä mieltä?
Vai trollasitko jo ketjusta tiehesi?
Minua äiti löi ja piti nälässä.
Lukion kävin kun isän sukulaiset keräsivät kolehdin joka kuukausi.
Asuin yksin 16 vuotiaasta asti
en jaksa selittää enempää
Olen nyt varakas ja minulla on mies joka rakastaa..
kerro..tulitko kateelliseksi?????
Et sitten lukenut aloitusta. Ap puhui heistä kenellä on alusta asti hyvä tuuri.
Ei apLuin kyllä
Jos olisin kuin ap en olisi tässä.
Ollessani kuopan pohjalla 16 vuotiaana YKSIN päätin että
ei tää voi huonommin mennä ja kouluttauduin.
Maksoin opintolainaa 12 vuotta.
MENE AP KALJALLE JA OTA KAUKOSÄÄDIN POIS P:ER SEESTÄSI!
Mistä tiedät mitä ap on yrittänyt tai edelleen yrittää? Kai sitä nyt ihmetellä saa.
Olen myös ollut kuopan pohjalla, hirveän sosiaalisten tilanteiden ja masennuksen kanssa yrittänyt väkisin käydä koulua kunnes oli pakko lopettaa. Yrittänyt toipua sen verran että sain pakotettua itseni uudestaan kouluun, esittänyt onnellista ja suorittanut hyvin arvosanoin laittaen kaikki paukkuni siihen tutkintoon jottai ei tarvitsisi ajatella muuta. Hankkinut lisäksi työn jotta opintolainaa olisi vähän vähemmän.
Olenko nyt onnellinen? En helvetissä. En tunne juurikaan iloa tai mitään yhteyttä muihin ihmisiin vaikken enää ahdistukaan sosiaalisista tilanteista. En ole niinkään kateellinen ihmisten rahoista, hyvistä urista ja materiasta vaan siitä että ovat saaneet kasvaa tasapainoiseen perheeseen ja osaavat luoda aitoja suhteita ihmisiin. Minä en sitä ole vieläkään oppinut yrityksistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Viduttaa kans kaikki snobit ja suomenruottalaiset jotka saa 18v päivänään valmiiksi maksetun oman bemarin vanhemmiltaa, vähän myöhemmin mami ja papi ostaa niille talon tai kämpän ja sit ne saa perintöö ja istuu jossai lautakunnissa ja viddu jopa purjehtii ja niil o kaikki veneet ja mökit ja kaikkee mitä ne ei oo ite maksanu...ite joutuu vaan kärsii koko elämän koska kasvoi köyhäs perhees...viduttaa..voi vetästä niit kultaluzikka persees syntyneit turbhaan
Mä tunnen vain yhden tällaisen sr ja muutaman suomenkielisen SYKin oppilaan vuodelta 77 jotka sai auton yo lahjaksi.
Ja kuitenkin olen elänyt suomenruotsalaisessa perheessä ja ystäväpiirissä 26 vuotta. Hyvinkin toimeentulevissa (verolistalta löytyvissä) perheissä lapset tekevät jo lukioaikana töitä. Ennemminkin tässä yhteisössä on periaatteena se että omillaan tullaan toimeen, sossun tuille ei ole asiaa. Ainoa mitä vanhemmat on opiskelemaan lähteville antaneet tukea on muuttokuorman kuskaaminen ja muutama satanen huonekaluja tms varten. Kannustetaan omatoimisuuteen ja työmoraaliin jo pienestä.
Näin myös omassa suomenruotsalaisessa perheessämme, mies on sr ja minä suomenkielinen stadista. Samat on olleet arvot Kallion duunariperheessä kuin sr yrittäjäperheessä, ei mitään eroa.
ap tässä..en ehi
tapaan kohta sossutädin..sit kaljalle alppipuistoon....