Toiset pääsee helpolla

Surkea keskustelu.

- ns. oman elämänsä rakentaneet sankarit tulevat räksyttämään kun luulevat, että AP puhuu heistä. Ei puhu. Te ette ole niitä, jotka pääsivät Helpolla.

- ja toisaalta taas selkeät etuoikeutetut kermapebat tulevat räksyttämään "minkä mä sille voin et oon ahkera ja paras, miks ite ootte laiskoja".

Ei tarvitse olla kovin älykäs huomatakseen, että esim samoilla suoritetuilla tutkinnoilla voi sujua elämä huomattavan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hel vetin tsäkä? Eli sillä ei ole mitään vaikutusta jos ihminen on fiksu, kunnianhimoinen ja on onnistunut elämässään luoden itselleen uran ja menestynyt siinä? Ärsyttää sinunlaiset nillittäjät jotka kuvittelevat, että koska et ole onnistunut elämässä, niin sinullekin kuuluisi jakaa nallekarkit justiinsa tasan, vain koska olet olemassa.

Mitäpä siitä että sattumoisin syntyi vähintään kohtuutuloiseen ydinperheeseen joka oli aina tukemassa kaikin tavoin ja vanhempien henkisen läsnäolon ja tuen ansiosta kasvoi sellaiseksi että koulussa ei kiusattu ja kavereitakin oli. 

Ihan yhtä hyvät eväät oli sillä köyhän yh:n lapsella joka joutui olemaan koulun jälkeen yksikseen, jota kiusattiin koulussa eikä rahallista tai henkistä tukea tippunut. Jep, tämän luuserin oma vika jos ei menestynyt.

Mutta jos äiti tuki, lohdutti, tsemppasi ja näki lapsensa vahvuudet (realistisesti), hän saattoi auttaa lasta löytämään mahdollisuutensa onnistua jossain, pääsemään kiinni hyvään elämään. Ei välttämättä isotuloiseen, mutta henkisesti mielekkääseen elämään.

Näitäkin tarinoita on.

Vaikeinta on toki heillä joilla ei ole ketään, joka uskoisi tai kannustaisi heitä.

Kovin kylmänä ja kovana maailma heille näyttäytyy. Viidakkona, jossa on viidakon lait.

Suomessa on harvinaisen tasa-arvoista että kaikilla on mahdollisuus koulutukseen. On paljon ihmisiä jotka on köyhistä oloista mutta silti onnistunut luomaan vakaan elämän.

Mieti niitä maita jossa kaikille ei ole tasapuolista koulutusta.

(muuten, menestyä voi muutakin kuin akateemisesti: tiedän ammattikoulun käyneen sähkömiehen ja putkimiehen, jotka alkoi työhön heti ammattikoulusta valmistuttuaan. He ovat tienanneet, koska on tehnyt töitä koko aikuisikänsä. On perheelle rakennettu talo, monta autoa tarpeen mukaan ym.

Että mars opinto-ohjaajan luo ja sitkeästi vaan uskot siihen omaan juttuun. Käytännön ammattilaisia tarvitaan aina. Eikä käytännön ammatti estä etteikö joku päivä voisi opiskella lisää, niin halutessaan.

Kovalla työllä eteenpäin kirjoitti:

Minusta ahkeruus ja älykkyys ei ole tsägää. Kukaan ei lue kenenkään puolesta läksyjä, hanki kavereita tai ansaitse rahaa. On pitänyt olla ahkera, aktiivinen ja harkitseva.

Mitä näitä edellämainittuja aloittaja on ollut? Menestymättömät syyttävät tilanteestaan aina muita ja olosuhteita, eikä omia valintojaan.

Ahkeruus ja älykkyys eivä tietenkään ole tsägää. Mutta kumpikaan ei takaa menestystä, ei erikseen eikä yhdessä.

Olin kunnianhimoinen, kunnes kaikki ideani lytättiin. Olin sosiaalinen, kunnes koulussa kiusattiin ja jopa hyväksikäyttäjäkaverit kiusasivat. Hyvistä numeroista koulussa ei kehuttu. En sitten yrittänyt mitenkään kovasti, tein vain välttämättömän ja onneksi sain silläkin ihan ok numeroita, mutta ehkäpä kannustuksella ja siten kovemmalla yrittämisellä olisin saanut huipputodistuksen. Aikuisena sitä voi ajatella järjellä, mutta ei silloin yksinäisenä ja lytättynä lapsena.

Aikuisena pitkään meni vain niin että toivoin etten olisi edes olemassa. Jossain vaiheessa sitten jatkoin taas "hyväksytyllä tiellä" eli menin yliopistoon ja yritin niin sanotusti tavoitella unelmia, mutta en tiedä ovatko ne unelmatkaan oikeastaan mistään kotoisin ja mitä teen kun tajuan ettei niiden saavuttaminen ratkaise mitään eksistentiaalista krisiiä. Mielenterveyspalveluista heitettiin ulos joten yksin pitää pärjäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hel vetin tsäkä? Eli sillä ei ole mitään vaikutusta jos ihminen on fiksu, kunnianhimoinen ja on onnistunut elämässään luoden itselleen uran ja menestynyt siinä? Ärsyttää sinunlaiset nillittäjät jotka kuvittelevat, että koska et ole onnistunut elämässä, niin sinullekin kuuluisi jakaa nallekarkit justiinsa tasan, vain koska olet olemassa.

Mitäpä siitä että sattumoisin syntyi vähintään kohtuutuloiseen ydinperheeseen joka oli aina tukemassa kaikin tavoin ja vanhempien henkisen läsnäolon ja tuen ansiosta kasvoi sellaiseksi että koulussa ei kiusattu ja kavereitakin oli. 

Ihan yhtä hyvät eväät oli sillä köyhän yh:n lapsella joka joutui olemaan koulun jälkeen yksikseen, jota kiusattiin koulussa eikä rahallista tai henkistä tukea tippunut. Jep, tämän luuserin oma vika jos ei menestynyt.

Mutta jos äiti tuki, lohdutti, tsemppasi ja näki lapsensa vahvuudet (realistisesti), hän saattoi auttaa lasta löytämään mahdollisuutensa onnistua jossain, pääsemään kiinni hyvään elämään. Ei välttämättä isotuloiseen, mutta henkisesti mielekkääseen elämään.

Näitäkin tarinoita on.

Niin on, siksi siellä lukee "tuki kaikin tavoin". Jos äidin tuki on sitä että "viis kiusaamisesta, kouluun nyt vain pitää mennä" ja henkisesti perheessä on kylmää niin siinä on iso työ opetella normaaliksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Joo ja kymmenet miljoonat ihmiset näkee kroonista nälkää maailmalla. Ihmiset riskeeraa elämänsä, että pääsisivät tänne elämään lappuja täyttelemällä. Lisäksi mikään tavaramäärä ei tee onnelliseksi, jos vain keskittyy tuijottamaan naapurin aidan taakse, eikä keskity omaan elämäänsä. Vika on pään sisällä.

Juuri tämä, että kateellis8mpia t7nt7vat olevan ihmiset, joilta puuttuu materiaa. Tuolla on varaa käydä kampaajalla ja ostaa hieno auto. No jos se on kaikki mitätarvitaan onnelliseen elämään, niin onneksi olkoon. Todellisuudessa suurin osa ihmisistä kärsii erilaisista emotionaalisesti haavoista, suruista traumoista jne. Ei siinä suhteessa ole niin väliä onko naapurilla joku 200 e enemmän. Mutta joillain on perusasiat hyvin, ja iso8n ongelma on että pari sattuu voisi tehdä gutaa, ja mielessä pyörii miksi toikin muija saa kaiken ihan ilman mitään työtä kun minä joud7n täytettyään kaikkia lappuja, vo8 minua parkaaEli ongelma on se että luullaan, että muilla on niiin helppoa.

En tiennyt että nykyisin pitää jo tytötön lappujakin täytellä, itse en ole työtön mutta noita tytötön lappuja kyllä pitäisi täytellä..

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksesi muuten, niin mitä enemmän pankkitilillä on rahaa, niin sitä enemmän ihmisellä on viranomaiset aina kimpussa. Pankit varsinkin aina hönkimässä niskaan milloin minkäkin tilisiirron vuoksi jne.

Ihan vaan tiedoksi että tuo ei tietenkään pidä paikkaansa.

Mistä tunnistaa kermapeban?

- ei ymmärrä, että on olemassa väliinputoajia.

- luulee "ahkeruuden" olevan avain kaikkeen.

Ja mikäs siinä, kierikööt omassa erinomaisuudessaan. Ei se ole kiellettyä. Ei ole synti syntyä kermapebaksi ja menestyä. Ei vaan kannata uskoa kaikkia heidän neuvojaan. Jokainen pelaa parhaiten omilla korteillaan. Tavallinen kuolevainen saa "ahkeroida" itsensä hengiltä jos yrittää pelata toisen peliä. Joutuu ihmettelemään, miksi seinä nousi pystyyn, vaikka "tein kaiken oikein".

Vierailija kirjoitti:

Jospa heidän salaisuus on hyvä luonne ja ahkera työ. Eihän nuo asiat itsekseen tule. Omalla kohdalla ainakin kaikki on ihan opiskelulla ja työllä ansaittu.

Onko sinulla puitteet olleet helpot ja hyvät? Selvät ja väkivallattomat vanhemmat? Terveet vanhemmat? Ei traagisia menetyksiä kuten vanhemman kuoleminen päihteisiin? Oma terveys hyvä, ei uniongelmia, ei syöpää ei leikkausrumbaa ei kipuja 24/7? Ei jännitystä esim. pääsykokeissa ja työhaastattelussa? Ei manipuloivia ja tahtoonsa alistavia läheisiä? Ei jatkuvaa sairaan läheisen hoitamista ja pelkoa menetyksestä? Et ole elänyt seks. tai henkisen väkivallan alla? Et ole elänyt köyhyydessä niin että ei ole rahaa ruokaa ostaa ja saippuaa pitää jatkaa vedellä?

Jaa, mun vanhemmat eros kun olin 2v ja asuin pienitulosen äidin kanssa. Muistan että mulla oli 1 käyttökelponen pitkähihanen yläasteella.

Lukion kävin mutta siitäkin kuulin koko ajan lyttäämistä miten en oo tarpeeks hyvä. Lukio on korkein koulutus koko suvussa. Olin kuulemma niin tyhmä ettei kannattanut kouluttautua enempää. Olin vuosia keskivaikeasti masentunut ja päihdeongelmainen, töissä sain kuitenkin käytyä ruokakaupassa, paitsi kerran olin pidempään saikulla. Yritin useasti itsaria yms.

Sitten pääsin terapiaan jossa kävin 2 v. Vaihdoin työpaikkaa, jossa olin niin lupaava että pääsin tekemään ns parempia hommia vaikka aspaksi mut palkattiin. Samalla aloin miettimään mitä haluan elämältä. Jätin päihdeongelmaisen poikaystävän.

Sitten tapasin mieheni, jonka ansiosta itsetuntoni on noussut superpaljon. Hän jaksaa kannustaa ja kehua, mitä kukaan ei tehnyt silloin kun olin lapsi. Nyt olen saanut käytyä korkeakoulun, olen mensassa, urheilen tavoitteellisesti, meillä on okt, työskentelen johtajana.

On toki käynyt sinänsä hyvääkin tsäkää esim että löysin mieheni, mutta kyllä monet asiat on myös kovan työn tulosta. Ponnistin ulos sieltä päihdehlvetistä ja huonosta seurasta, itse.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi vaikka kertoa mitä on opiskellut ja miksi ei ole opiskellut enempää. Oletko ollut töissä? Mitä olet elämässäsi oikeasti halunnut ja oletko pyrkinyt ja tehnyt töitä sen eteen?

Minä olen opiskellut yliopiston ja lisäksi 2 muuta ammattia. Olen työskennellyt mm. opettajana. 2 harrastusta olen opiskellut 5-vuotiaasta lähtien erittäin ahkerasti päivittäin. 

En ala elämäntarinaani täällä kertomaan mutta sanotaan näin että 10 vuotta sen vuoksi olen käynyt terapiassa. Olen luuseri ja epäonnistunut monissa asioissa mutta en kyllä näe että se on omaa ansiotani.

Vasta nyt keski-ikäisenä ja syövän sairastettuani olen saanut itsetuntoni kasattua niin että vihdoin opiskelen asioita joita oikeasti haluan ja uskallan niitä kohti mennä. 

Riippuu paljon kuinka hyvän työharjoittelupaikan saa ja työllistyykö sinne.

Tietysti on näitä tyyppejä joilla isipappa maksaa.

Isi ostaa bemarin ja pääsee töihin isin firmaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikään noista ei tule ilmaiseksi kenellekään (tai no, jollekin miljonäärille ehkä)!

Minulla on ollut rakastava lapsuudenperhe. Meillä on rakastava onnellinen perhe, koulutetut ja työssäkäyvät lapset, terveet ja onnelliset lastenlapset, 3. itselle rakennettu okt, lomatalo ulkomailla. On ollut töitä ilman työttömyysjaksoja tai lomautuksia. 

Kyllähän tuosta voisi kuvitella että kaikki on ollut pelkkää autuutta koko elämän. Ei se vaan niin mene. 

Mun lapsuus oli köyhä, asuimme alueella ja kävin koulua missä oli paljon rikkaiden perheiden lapsia. Olin ilman kaikkea sitä mitä heillä oli. Toki se lapsena harmitti mutta tiesin etten voi pyytää vanhemmiltani mitään mihin ei ole varaa. Menin töihin koulun ohessa 14v:nä ja sain käyttää tienaamani rahat omiin tarpeisiini. 

Mun varhaisaikuisuus oli köyhä. Ei ollut varaa opiskella vaan heti lukion jälkeen menin töihin. Menin myös naimisiin mukavan kunnollisen pojan kanssa ja saimme 3 lasta. Tässä vaiheessa alkoi lama-aika ja olimme todella tiukoilla. Mieheni oli lomautettuna lähes vuoden ja minun palkkani meni kokonaan lainan korkojen maksuun. Miehen työttömyyskorvausta odotimme 8kk. En edes muista mitä söimme viikolla, vai söimmekö mitään?? Kävimme kerran viikossa vanhempieni luona syömässä että lapset saivat päiväkodin ja koulun lisäksi edes kerran viikossa kunnon aterian. 

Lähdin lisäksi opiskelemaan 31v:nä jotta jonain päivänä elämä olisi helpompaa paremman työn avulla. Mieheni ei kestänyt sitä että halusin niin kovasti eteenpäin elämässäni ja lopulta erosimme v94. Pettäminen selvisi onneksi vasta eron jälkeen. 

Olin köyhä yh 3 vuotta, lasten ollessa 6-15v. Lapset luulivat että olen kiva äiti kun annan syödä poppareita iltapalaksi mutta todellisuudessa ei ollut muuhun varaa. Leipä maksoi saman verran kuin pussillinen niitä siemeniä. 

Sinnittelin, kasvatin lapsiani ja tapasin nykyisen mieheni. Häneltä lapset saivat rakastavan ja arvostavan parisuhteen ja miehen mallin elämäänsä. Yhdessä teimme töitä kuin pienet eläimet ja vihdoin saimme rakennettua talon itsellemme. Muutimme samalla uudelle paikkakunnalle ja esikoispoikamme pääsi eroon koulukiusaamisesta. Elämä asettui uomiinsa. Saimme vuosien mittaan aina parempia työpaikkoja - tosin nekään ei tulleet lahjaksi vaan piti ansaita. 

Töitä on aina tehty ja omalla rahalla maksettu hankinnat. Jos ei ollut rahaa ei ostettu mitään. Lapset harrastivat vuoden kerrallaan, sitten oli toisen vuoro ja muut harrastivat jotain ilmaista. 15v lähtien ovat tehneet töitä omia hankintojaan ja harrastuksiaan varten. Ja opiskelleet jotta pääsevät taas pykälän eteenpäin elämässä. 

Matkan varrella isovanhemmat anoppia lukuunottamatta ovat kuolleet, olen itse loukkaantunut ja sairastunut vakavasti ja kärsin jäätävistä hermokivuista 24/7. En pysty nukkumaan enkä aina jaksaisi valvoakaan. Ulospäin se ei juurikaan näy kuin kömpelyytenä ja liikkumisvaikeutena. 

Lainat on nyt voiton puolella ja lomatalokin kohta maksettu. Olen tk-eläkkeellä ja toivon että saan nauttia tästä elämästä vielä muutaman vuoden kivuista ja niiden aiheuttamasta masennuksesta huolimatta. 

Jokaisella on mahdollisuus yrittää samaa. 

Sinulla on ollut rakastavat vanhemmat, rakastava aviomies ja mitä ilmeisimmin rakastavat lapset ja jopa lapsenlapset. Nämä ovat parhaita asioita, joita elämä voi ihmiselle antaa. Ja mikään niistä ei varsinaisesti ole omaa ansiota.

Ja monilla ihmisillä ei ole mitään näistä. Joten mitä tarkoitat kun sanot, että jokaisella on mahdollisuus yrittää samaa? Mitä samaa? Vai tarkoitatko, että omakotitalo ja lähes maksettu laina on joka ihmisen suurin unelma? Ja sitä kannattaa tavoitella vaikka oman terveyden kustannuksella?

En halua olla ilkeä ja olen pahoillani, että joudut kärsimään kovista kivuista, mutta siitä huolimatta pidän sinua hyvin onnekkaana ihmisenä. Vaikka olet yrittänyt, sinnitellyt ja ahkeroinut, suurin osa elämästäsi (ja minun mielestäni ne kaikki oleellisimmat asiat) ei tosiaan ole sinun omaa ansiotasi. Ne ovat isoja lahjoja elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Jospa heidän salaisuus on hyvä luonne ja ahkera työ. Eihän nuo asiat itsekseen tule. Omalla kohdalla ainakin kaikki on ihan opiskelulla ja työllä ansaittu.

Kaikki elämässään onnistuneet ihmiset kuvittelevat saaneensa kaiken kovalla työllä. Ja varmasti töitä on tehtykin, en kiistä sitä. On silti aivan naurettavaa väittää, ettei onnella olisi mitään tekemistä menestyksen kanssa.

Totta. Ihminen saa jo syntymähetkellä erilaiset pelikortit ja menestyksen avaimet, eikä kukaan voi valita perhettä, johon syntyy tai ympäristöä.

Elämä on tuuria ja sattumia, olla oikeassa paikassa, oikeaa aikaan, samoin verkostot, suhteet, suku ja ystävät, joka auttaa opiskelussa, työelämässä ja varallisuuden hankinnassa.

Itse koen syntyneen hyvien tähtien alla ja esim. työt ja uralla eteneminen on osittain tapahtunut suhteiden avulla. Samoin varallisuus, oli helppo ostaa jo ensimmäinen asunto, kun vanhemmat antoivat pesämunan ja vakuudet pankille ja pankissakin oli jo verkostot.

Enkä tällä ylpeile, vaan annan empatiani ja myötätuntoni heille, joilla ei ole ollut samoin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisiä joiden menestymistä en edes arvostaisi koska jos siihen asemaan syntyneenä ei menestyisi, olisi se ihan oma vika. Ja tunnen ihmisiä jotka tällaisesta etuoikeudesta huolimatta ovat päätyneet työttömiksi rapajuopoiksi, ei käy sääliksi. 

Olen itse joutunut ponnistelemaan kohtalaisen surkeista oloista että saavuttaisin edes jotain. Suhteiden luominen tyhjästä on vaikeaa.

Tiettyyn asemaan syntyneillä saattaa oikeassa elämässä olla melkoisia suorituspaineita, kun tiedostaa millaisia oletuksia ja odotuksia heihin todennäköisesti kohdistetaan.

Tuo on totta. Monella on se parempi tuuri. Toinen tekee paskapalkalla hommia, kun ei päässyt nuorena hyvään hommaan kiinni. Sitten se juttu jatkuu. Kaikille ei ole kaikkea.

Lapsen isä esim. on tienannut hurjasti. Ei ole tavannut lastaan ollenkaan. Minä jäin yksinhuoltajaksi, joka otti vain sellaisia töitä, mitkä sopivat lapsen hoitoon ja hyvinvointiin.

Mies on rikas, minä köyhä. En silti vaihtaisi. Rakastan lastani.