Marvik!

Ai on teilläkin Mingu pikkukakkonen haaveissa jo aika pikapuoliin. Minusta kuukaudet suorastaan juoksevat eteenpäin. Jotenkin olo on ainakin minulla paljon positiivisempi ja optimistisempi kun on jo yksi onnistuminen takana.



Perjantaina tosiaan käytiin suunnittelukäynnillä ja näillä näkymin siirtoon päästään joskus syys-lokakuussa. Nyt aluksi tarkistetaan kilppariarvot ja FSH, jotta ne ainakin on kunnossa kun huuruneniä aletaan sulattamaan. Tarkoitus on tehdä siirto luonnolliseen kiertoon, koska vielä osa-aikaimetän tyttöä.



Ultra tehtiin nyt samalla ja sen mukaan jo ovuloin, vaikka epäsäännöllinen kierto vielä onkin. Munasolu (17 mm) olikin poikkeuksellisesti munasarjoissa, josta on kysta leikattu, mutta tuubi auki (vasen tukossa), joten saatiin oikein lääkärin määräys yrittää vaavia luomuna! :D Olishan se aika ihme jos tärppäis, tämän parempaa mahdollisuutta ei varmaan tule.



Olen hieman kade tuosta sun pitkästä hoitovapaasta, vaikka oma valintani töihin paluu olikin. Jos toinen lapsi saadaan, jään kyllä vähän pidemmäksi aikaa kotiin. Meillä vain on kamalat asuntovelat niskassa, joten molempien palkka on melko välttämätön jos ei ihan kieli vyön alla haluta elää. Onneksi vielä on pientä pesämunaa, jotta ainakin mies saa olla kotona seuraavan puolivuotisen.



Huhuilen tässä samalla muita vanhoja pinolaisia, mahtaakohan heitä täällä vielä/jo pyöriä? Olisi todella hienoa kuulla kuulumisia!



-marvik-

Aika todellakin kuluu tosi nopeaan. Tuntuu ihan uskomattomalta että 1,5kk päästä meillä vietetään 1v-synttäreitä. Vastahan sitä oltiin synnyttämässä!

Oi kun olisi ihanaa jos teillä tärppäisikin luomusti! Minä en jaksa uskoa omalla kohdallani luomuraskauteen, kierto kun on miten sattuu pco:n takia ja hyvin harvoin ovuloin ainakin ennen raskautta. Vaikkakin viimeksi gyne sanoi että munasarjat on normaalin näköiset eikä niiden perusteella voi sanoa että on pco. Nyt olis tarkotus vielä pudotella painoa ennen sitä joulukuuta, se kun on tässä mammalomalla ollessa vähän noussut...

Hoitovapaalle halusin jäädä, koska olen vuorotyössä, enkä sitä haluaisi nyt tehdä kun on lapsi. Yritän tässä samalla miettiä uranvaihtoa.. Meidän asuinkunnassa maksetaan kotihoidontuen kuntalisää 200€/kk alle 2-vuotiaasta lapsesta, niin se vähän helpottaa taloudellista tilannetta. Ja toisaalta, jos tämä vaikka onkin mun ainoa mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona, niin ollaan nyt mahd. pitkään.



-mingu

...testasin aamulla hyvin haalean plussan... vaikea uskoa...



Olisi se ihanaa! Ikäeroa tolisi meidän neidin kanssa 1,5 vuotta. Alkuun varmasti raskasta, mutta pidemmän päälle sisaruksille tulisi läheiset välit pienen ikäeron vuoksi. Näin ainakin siskon pojila, joilla on reilun vuoden ikäero.



Eipä tätä tärppiä olisi osannut ennakoida jollei oltaisi käyty sattumalta juuri oikeaan aikaan PAS-sunnittelukäynnillä ja bongattu lähes kypsä munasolu. Eli ilman lapsettomuuslääkäriä ei tätä plussaa välttämättä olisi tullut!



Vielä on kuitenkin pidettävä jalat maassa, muistissa on vielä hyvin taannoinen HCG-heilahteluhässäkkä, jolloin ei tullut vauvaa vaikka testi sen haalean näyttikin.



Jos tästä vauvasta tulee totta, jään minäkin hoitovapaalle. Tukikin on sitten hieman parempi, kun on kaksi alle kolmevuotiasta kotona. Muistaakseni meidän kunta maksaa kuntalisää n.150 euroa/lapsi. Mies tietää paremmin kun on nyt hoitovapaalla.



Olin itsekin tosi vakuuttunut että painoa tulee varmasti hirveästi raskauden aikana enkä ikinä pääse siitä eroon. No, minähän rupesinkin laihtumaan tyttöä odottaessa ja synnytyshetkellä painoa oli 3 kiloa yli lähtöpainon. Laihtuminen sitten jatkui imettäessäni. Mutta vielä ollaan lievän ylipainon puolella.



Pidä Mingu peukkuja minulle. Muistan NIIN hyvin vielä kun piinailtiin ja sinulla oli vaikeuksia alkion laadun kanssa. Taidettiin sitten olla ainoat siinä piinapinossa jotka plussattiin?



Ensi viikolla pitää varmasti tivata itsensä jonnekin HCG-verikokeeseen, tekeeköhän VL sitä vaikka tämä ei hoidon kautta tullukaan? Menisiköhän läpi jos sanoisin et kun lääkärin määräyksestä yritettiin luomusti :D



Hyvää viikonalkua, Mingu ja muillekin jotka tätä lukevat!



-marvik-

Onnea tuhannesti plussasta! Pidän peukut ylhäällä että kaikki menee niinkuin pitääkin ja saatte nyytin kotiin! Itse muistan kun tein ekan positiivisen raskaustestin ivf:n jälkeen ja tulos oli just sellane haamujen haamu. Ei miehen kanssa oltu yhtään varmoja että näkykö siinä oikeesti mitään vai ei. Mutta hienosti se viiva vahvistui kun tein niitä testejä 7 päivänä peräkkäin... Ja kävin 2 kertaa hcg-verikokeessakin...

Ja että vielä oikein luomusti!

Mullekaan ei painoa tullu raskausaikana kuin n. 4kg lisää, mutta sen jälkeen se on pikkuhiljaa noussut.. :-( Ja ylipainoa oli ihan riittävästi ennen raskauttakin.. Nyt siis liikutaan ja vahditaan syömisiä.

Käy kertomassa väliaikatietoja, minä toivon täällä teille parasta!



-Mingu

...onnitteluista. Käyn huomenaamuna otattamassa hcg-verikokeen, muistaakseni tulos oli saatavilla puolen päivän jälkeen. Huomenna on 14 tai 16 päivää hedelmöityksestä (muistan tarkkaan pupuilupäivät ;o))



Ilmoittelen sitten miten kävi. Toivottavasti ei surullisissa merkeissä...

Nyt sitten tilanne on, että HCG oli 129. Ei ihan huippulukema, mutta arvoitujen päivien viitearvojen sisällä. Varasin vielä ajan rv 7 ultraan, uskon paremmin tilanteen kun näen sydämenlyönnit.



Nyt ei auta kuin nauttia tästä ja uskaltaa pikkuhiljaa iloita tästä luomuihmeestä!



Mukavaa jatkoa Mingu, toivottavasti tekin pian pääsette nauttimaan pikkukakkosesta :o)



-marvik- rv 4+2 tai 0

Ihan nopeasti, kun poika roikkuu puntissa ja pitäis lähtee ulkoileen..

Eli onnea hirveesti ja turvallista odotusta!!

Mulla loppu tiistaina viimenen pillerilaatta (oon syöny niitä että kierto pysyis säännöllisenä kun välillä vuosin 4 viikkoakin putkeen) ja odottelen aikaa naistentautien polille, hauska kuulla mitä munasarjoille nyt kuuluu.

Mutta hyvää jatkoa teidän perheelle, käyn varmaan välillä odottavien puolella kurkkimassa mitä teille kuuluu!



-Mingu

Aattelin itsekin tulla moikkaan kun sattumalta teidät täältä löysin. Silloin helmikuussako me palstailtiin yhdessä?? Oon niin hajamielinen, etten yhtään muista millon.. Mahdatteko ees muistaa minua? Silloin ei ollut meillä onni matkassa...



Onnea raskautumisesta!! =) Ja muutenkin onnittelut nyyteistä näin jälkikäteen =)



Meillekin sitten vihdoin ja viimein syntyi pallero 1.5.08, eli vappu vietettiin melkoisissa tunnelmissa. Ja nyt tuo meidän 4kk Maija -neiti tuhisee tuolla sängyllä. Poikkeuksellisesti nukkuu meidän sängyssä kun raukka on kovassa flunssassa niin en malta omaan pinnikseen häntä laittaa! Olisi tosiaan kiva vaihtaa kuulumisia paremminkin?! =)



Mutta nyt viettämään sitä äiteen omaa aikaa =) Öitä!

Laitoin Eppuliinis sulle piitkän viestin, mutta oma kone jumitti eikä näemmä vastaus tullut näkyviin. Tylsää. Yritän nyt paremmalla onnella.



Muistan kyllä sinut. Todella mukava kuulla sinusta, etenkin näissä merkeissä! Onnea tyttövauvasta! Miten lopulta onnistuitte?



Itse en oikein vielä uskalla iloita täysillä tästä raskaudesta, etenkin kun oireita ei juurikaan ole. Olikohan Lugesteronilla kuinka suuri vaikutus raskausoireisiin, ne kun olivat paljon vahvemmat tyttöä odotellessa? Otan ilon irti sitten kun ultra näyttää meille pavun sykkeen, siihen on vielä 1,5 viikkoa aikaa.



Olen sitä mieltä että vauvalle ei liikaa hellyyttä voi antaa. Joten ihan hyvällä omallatunnolla pitäkää Maija vuoteessanne niin paljon kuin itse jaksatte. Itse nukuin tytön vieressä ensimmäisen puoli vuotta.



Nyt yritämme päästä eroon tytön uniassosiaatiosta, johon tietämättämme jouduimme. En ollut tietoinen, että puolen vuoden jälkeen vauva ei välttämättä tarvitse yösyöttöjä. Kun tytön nopeimmin sai nukutettua rinnalle, tuli tytölle assosiaatio että ainoa tapa nukahtamiseen on joko rinnalle tai syliin heijaten.



Nyt harjoittelemme nukahtamista ja öitä ilman välisyöttöjä ennen aamukuutta. Olemme ottaneet pehmeän laskun tähän, nukutamme tytön perhepetiin, mutta ilman rintaa. Aika hyvin tämä onkin lähtenyt käyntiin. Yöllä jos hän ei nukahda itsekseen uudelleen vaan rupeaa levottomaksi, nostan hänet pitkittäin rinnalle ja hän nukahtaa siihen uudelleen.



Seuraava steppi onkin omaan sänkyyn nukutus. Ja että joku muukin kuin äiti kelpaa nukuttajaksi. Ihme juttu sinällään, kun tyttö on päivät isänsä kanssa ja on kovaa vauhtia tulossa isin tytöksi, ei isä kuitenkaan kelpaa kun pitäisi saada unen päästä kiinni.



Tulipahan pitkästi omaa napaa :D Mutta, kuten sanottu, tosi kiva kuulla sinusta. Onko sulla tietoa muista sen ajan piinailijoista, onko tullut muitakin onnistumisia?

Onpas mukavaa, että muistetaan vielä pitkän tauon jälkeen! =) Vaikka tässä välissä on tapahtunut kaikenlaista! Kaksi tuoresiirtoa tehtiin, joista nega ja sitten ensimmäinen pas, mistä tämä maija sitten tulikin. Enää ei pakkasessa mitään ole vaan ruljanssi alkaa sitten taas alusta kun sille tielle taas lähdetään...



Lugeista: Niiden tuoresiirtojen jälkeen käytin niitä mutta tässä pas:ssa en niitä käyttänyt ja mielestäni oireet puski kyllä jo heti alkuunsa... Mutta eiköhän tuo vaihtele paljonkin! Toivottavasti Marvik tuo 1,5viikkoa menee nopeesti ja pääset ihastelemaan pientäsi =) Mekin aateltiin, että vuoden alussa lähdettäisiin taas kokeilemaan, josko näin pienellä välierolla voisi tärpätä helpommin. Jos heti onnistuisi niin meillekin tulisi se 1,5v ikäeroa. Mutta vielä voi mieli muuttua hoitoihin lähtemiseen, mene ja tiedä..



Tuosta vieressä nukkumisesta, niin mä en yksinkertaisesti uskalla. Muutaman kerran olen maijan viereeni ottanut ja meinannut huitasta pientä, niin olen tullut siihen lopputulokseen, että turvallisempaa on laittaa tyttö omaan sänkyynsä nukkumaan. En myöskään ite saa kovin hyvin nukuttua kun maija on vieressä... Olisihan se mukavaa herätä kun ensimmäisenä näkee sen palleron hymyilevän, mutta meillä näin...



Voi ei, maija ei muualle nukahdakaan kuin tissille =/ Paitsi autossa tai vaunuissa mutta sisätiloissa aina vaan tissille. Millainenkohan urakka meillä on edessä sitten joskus, en uskalla ees aatella! Meillä meni jo hetken aikaa tosi hyvin noi nukahtamiset, maijalle vaan tutti suuhun ja rätti käteen niin sängylle nukahti itsekseen, mutta missä vietävän välissä mäkin menin opettamaan hänet tissille nukahtaan.. No oma on vika!!



Kyllä tuosta hyvin huomaa, että on se äiti melkoisen tärkeä ihminen pienelle kun ei nukuttamaan kelpaa muu kuin äiti!! =) Mutta jaksamista unijuttujen kanssa, nyt pitää mennä tuota nuhanenää hoivaamaan =)

Muistan minäkin sinut! Oikein paljon onnea pienestä tytöstä! Jos päädytte aloittamaan uuden hoidon vuoden alusta, niin saatetaanpa päästä taas samoihin aikoihin piinaileen.. Olitteko te hoidossa julkisella vai yksityisellä? Jos mun painonpudotus projekti vaan edistyy toivotulla tavalla niin tarkotus olis niihin aikoihin aloittaa alusta. Vauvakuume on kova, mutta toisaalta hormonihoidot ei kiinnostais..

Meillä Onni siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan jo vajaa 2 kuisena, kun mun nukkumisesta ei tullu mitään. Joko mä heräsin sen pienimpiinkin ähinöihin tai sit tarkistaan että hengittääkö se jos oli liian hiljaa... Lisäks näin unia välillä että poika on meidän vieressä nukkumassa ja kun heräsin niin olin ihan paniikissa kun en löytänytkään poikaa meidän sängystä ja herätin sit miehenkin. Ei siis onnistuisi meillä perhepedissä nukkuminen. Sen jälkeen kun poika siirrettiin omaan huoneeseen, kaikki alkoi nukkumaan paremmin. Meidän huoneet on vierekkäin, joten hyvin kuulee jos poika tarvitsee mutta pienimmät ähinät ei kuulu. Yösyömisen hän lopetti itse vajaa puolivuotiaana ja sen jälkeen on yöt mennyt niin että joskus nukkuu koko yön, joskus huutelee tuttia antamaan. Itsekseen jää myöskin sänkyynsä nukahtamaan.

Nyt on meillä ollut kiukkupäiviä ja öisinkin on saanut tuttia käydä antamassa useemmin, kun on tulossa 4 hammasta kerrallaan. 2 on onneks puhjennu jo läpi, mutta 2 vielä tulossa. Ruoka ei maistu ja sylissä vaan pitäis olla. Mutta on se vaan niin ihanaa kun saa halauksen ja pusun toiselta kun ottaa syliin..

Nyt täytyy mennä poitsun kanssa leikkimään.

-Mingu

Ajattelin tulla tälle puolelle kertomaan ultrakuulumisia. Meidän luomuplussa nyt sitten on totta, tänään näkyi ultrassa pienen pieni syke. Raskausviikkoja on nyt tasan 7+0.



Jopa lääkäri sanoi tämän raskauden olleen yllätys meidän hoitotaustan tuntien. Aiemmin munasolut ovat olleet huonolaatuisia, paitsi viimeisessä hoidossa mistä tyttö sai alkunsa. Ja nyt ilman hoitoja onnistuttiin! Kilpirauhaslääkityksellä näyttäisi olevan suuri vaikutus, niin lääkärikin uumoili.



No, nyt voin ruveta olemaan ihan oikeasti raskaana :D Mieskin vihdoin ymmärsi tilanteen ja ihmetellen rupesi pohtimaan ensi kesää, sitten kun meitä on neljä...



Toivottavasti molemmat voitte hyvin!



Aurinkoista viikkoa!



T. Marvik ja luomupapu

Marvikille oikein suuret onnittelut plussasta!! Tämähän olikin tosi mukava uutinen, että noin nopeasti uudelleen raskauduit ja vieläpä luomusti! :)



Meillä ei olla vielä alettu harkitsemaan toisen yrittämistä (hoidoilla), vaikka välillä meinaakin kova vauvakuume vaivata. Mutta, ei tässä nyt kuiteskaan vuosia ole tarkoitus alkaa odottelemaan....ja mistä sitä tietää, vaikka elämä yllättäis meidätkin luomuplussalla ja toinen pirpana tulisikin nopeammalla toimituksella...:)



Hyvää syksyä ja masunkasvatusta! :)



Inka-Mari

Mahtavia uutisia! Onnellista odotusta!



-Mingu

...onnitteluista Inka-Mari ja Mingu.



Kyllä se hieman hirvittää kun ikäeroa ei tule olemaan kuin 1,5 vuotta ja kun ympäristökin manailee kuinka raskasta tulee olemaan pienten kanssa ja blaa, blaa....



Itse olen tyytyväinen pieneen ikäeroon, jaksaminen tietty on se mikä jännittää. Mieskin oli loppujen lopuksi niin hämmentynyt tästä yllättävästä raskautumisesta että käytiin jopa pieni parisuhdekriisi läpi. Hän kun ei ole mikään tunteidensa esittäjä, sulkee asiat sisään ja sitten räjähtelee odottamattomasti. No, saimme keskusteltua asiat halki ja toivottavasti nyt suhdekin tulee voimaan paremmin.



Pikkuhiljaa alkaa pahimmat raskausoireetkin olemaan takanapäin, enää pienimuotoista pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. Väsymyskin on jo hieman hellittänyt.



Hyvää syksyä teille kaikille!

Kylläpä on kiven takana meikäläisellä tänne koneelle pääsy. Lukemassa olen käynyt mutta kirjoittaa ei ehdi sitten millään =/ Maija alkanut heräämään öisin 1-3h välein, kun tosiaan nukkui jo 8-9h pätkiä! Ja mamma on melkoisen väsynyt aina välillä. Kiinteitä on alkanut mennä jo hieman paremmin alkujärkytyksen jälkeen mutta vielä ei ole yöuniin vaikuttanut millään tavoin, noh kaikki aikanaan!!



Marvik, vielä kerran onnea ja ihanaa, että nyt saatte huokasta helpotuksesta ja nauttia raskaudesta =) Ja pöh kaikille manailijoille!!! Ne on omia kullanmuruja niin kyllä niiden kanssa jaksaa, vaikka varmasti raskaita hetkiäkin tulee! Itse olen kanssa pienen ikäeron kannalla ja luotan siihen, että ensimmäinen vuosi saattaa olla hieman raskas kahden pienen kanssa mutta sen jälkeen alkaa helpottaa. Onhan heistä sitten seuraa toisilleen, yhdelle kun pitäisi olla koko aika jotakin ohjelmaa keksimässä... =) Joten nyt vaan nauttimaan tosissaan =) Tulehan kertomaan tänne kuulumisiasi aina välillä!



Mingu: Yksityisellä käytiin, Tampereella väestöliitossa! Ja jos en ihan väärin muista niin tekin olitte heidän asiakkaita? Ihan kuin silloin aikoinaan olisin sinut sieltä saattanut tunnistaakin (ehkä), samana päivänä meillä taisi siirto olla. Saatan kyllä olla ihan täysin väärässäkin... Pitäisi soittaa sinne ja kysäistä onko heillä jotakin "ehtoja" seuraavan vauvan yritykseen kun edellisestä on kuitenkin sen verran vähän aikaa. Menkat alkoi kyllä jo heti jälkivuodon jälkeen ja vähän kyllä epäsäännölliset ovat olleet. Ja imetyksenkin pitäisi olla jo ohi ennen hoitoja, että saa kattoo ehditäänkö vuoden alkuun! Tosin maaliskuussa pitää mennä töihin, eli heti mammaloman jälkeen enkä kyllä kolmivuorotyön ohella imetystä meinaa jatkaa.. Että joka tapauksessa imetys loppuu maaliskuuhun mennessä! Mutta pitää ehdottomasti pitää yhteyttä, josko samaan aikaan oltaisiin taas piinailemassa! =) Itseäkään ei juuri nuo hormoonihässäkät innosta mutta minkäs teet kun ei muutenkaan pallerot maailmaan tule! Mahdoitko Mingu sinäkin olla hoitoalalla? Miten muistaisin niin... Ite pakerran vielä lopputyötä, mutta vielä tämän vuoden puolella toivoisin saavani ne sairaanhoitajan paperit...



Hyvän syksyn toivotukset täältäkin =)

1-vuotis bileet vietetty ja nyt meillä ei enää ole vauvaa.. :-(

Eppuliinis: Muistelin minäkin että oltais oltu samana päivänä siirrossa tai jossain, en tosin muista sinua tunnistaneeni. Ja tosiaan mekin oltiin väestöliiton asiakkaita. Nythän olis mahkut vielä päästä julkiselle hoitoon, kun on yksi lapsi vasta, mutta enemmän houkuttelee se yksityinen, maksava asiakas kun usein saa parempaa palvelua... Olen huomannut.. Eikä tartte jonottaa!

Mulla alko kans menkat heti jälkivuodon jälkeen täysimetyksestä huolimatta. Tosin on olleet tosi epäsäännölliset ja nyt syönkin pillereitä että olisivat säännölliset. Tuntuu tyhmältä syödä e-pillereitä vaikka raskauden pelkoa ei olekaan, mutta mieluummin näin kun vuotaa 4 viikkoa putkeen tosi runsaasti..

Mulla on nyt tosi ristiriitaset ajatukset noiden hoitojen suhteen, välillä haluaisin lähteä hoitoihin heti huomenna, seuraavana päivänä tuntuu taas ettei vielä vuoden alustakaan aloitettaisi vaan ehkä vasta keväällä.. Tänään mun ystävä lapsuudesta asti pyysi meitä maaliskuussa syntyvän lapsensa kummeiksi ja ilomielin suostuin! Olen siis tiennyt hänen raskaudesta (3.lapsi) alusta saakka ja ihanaa että voi olla aidosti onnellinen toisen puolesta! Ennen Onnia olisin tuntenut katkeruutta ja pettymystä.. Silloin oli niin huono omatunto ettei voinut aidosti olla onnellinen toisten raskauksista ja vauvoista..

Joo, hoitoalalla minäkin, lähihoitajana vanhusten kotihoidossa. Vakipaikka siellä odottaa, mutta ainakin nyt vuoden vielä olen kotona. Mitään hinkua ei olis tekeen vuorotyötä, opiskelua olen miettiny, mutta en vain osaa kuvitella tekeväni muutakuin hoitotyötä. No, aika näyttää mihin tässä päädytään.

Mutta laitellaan aina välillä kuulumisia tänne niin pysytään kärryillä!!



-Mingu

Mingu: Onnea taaperon tulemisesta taloon =) Niin se aika vaan hujahtaa... Tuskinpa minäkään oikein arvasin, oli vaan sellainen tunne, että oisit voinut olla sinä kun siellä väestöliitossa oltiin =) Me käytiin jo hoitoa suunnittelemassa julkisella puolella mutta ei tykätty yhtään niiden toiminnasta. Oliko se niin, että julkisella mennään sen pitkän kaavan mukaan hoidot ja yksityisellä lyhkäisen? No joka tapauksessa, kun pois sieltä julkiselta lähdettiin niin en oikeesti tiennyt mitä pitää seuraavaksi tehdä ja muutenkin palvelu oli melkoisen hanurista! Siispä tampereen väestöliittoon matkamme käy kun se aika koittaa... =) Ja tosiaan se jonotuskin vielä julkisella niin ei kiitos!!! Veronpalautuksia saadaan sen verran, että yhteen hoitoon päästään. Opiskelijoita kun ollaan niin tuo rahapolitiikka noissa hoidoissa vähän tökkii mutta kyllä ne rahat aina jostakin saadaan kaivettua...



Soittelinkin jo väestöliittoon, että mitä heillä on ehtoina hoitoon pääsyyn kun edellisestä synnytyksestä on niin vähän aikaa niin sanoivat, että imetys pitäisi olla ainakin loppusuoralla ja oma kierto pitää olla ok. Ite jännitän tuota kiertoa vaikka menkat heti alkoikin (ja tosiaan täysi-imetyksestä huolimatta mullakin) mutta välillä vaan tiputtelee ja välillä tulee taas kunnon menkat.. No sen näkee sitten! Justiinsa äskön mietin, että miten sitä jaksaisi kahden kanssa kun tuntui Maijan unille saanti olevan taas melkoista sirkusta.. Olen nyt koittanut saada maijan nukahtamaan ilman tissiä omaan sänkyyn mutta kiukku siitä tulee jos ei tissiä tule! Päivisin uni tulee jo ilman tissiä mutta nämä illat on kyllä ihan mahdottomia!



Ja ihan samaa katkeruutta olen tuntenut muiden vauvoille ennen maijaa.. Oikein hävetti aina kun ei voinut toisten puolesta iloita, mutta ei se helppoa ole kun itse kokee suurta surua lapsettomuutensa takia! Ja todella toivon, että kaverit sen ovat ymmärtäneet, ja varmasti ovatkin..



Mutta yhteyksiin =) nyt iltapalaa mussuttamaan ja sitten pehkuihin..

Niin se 1-vuotispäivä meilläkin lähestyy kovaa vauhtia. Toisaalta on ihanaa kun tyttö koko ajan oppii uutta, ei ainakaan päivät tule tylsiksi. Tai no, minähän saan aina raportin mieheltä kun töistä palaan.



Ajattelin nyt laittaa vähän omia kuulumisia, kun tuo otsikko jostain kumman syystä aina pistää silmään kun täällä käyn kurkkimassa ;o) Tosi mukavaa kun vielä kirjoittelette tänne.



Viime torstaina käytiin ultrassa, jossa sitten pyynnöstä kerrottiin niskaturvotustulos. Täällä pääkaupunkiseudulla on tuo systeemi muuttunut viimevuotisesta, eli nt-ultra on muuttunut varhaisraskauden ultraksi, joka tehdään rv 11-12. Pääasiallisesti mitataan sikiön pituus ja tehdään arvio lasketusta ajasta. Tämän lisäksi on tuo vapaaehtoinen veriseerumi Downin syndroomariskin kartoittamiseksi, joka annetaan kahden vuorokauden kuluessa ultrasta.



Niskaturvotusta oli 1 mm ja lasketuksi ajaksi vahvistui 8.5. Kaikki on siis ultrauksen perusteella kunnossa. Meillä oli pitkä keskustelu kätilön ja miehen kanssa veriseeruminäytteen otosta, minä kun epäröin sitä. Eniten tässä pelkään sitä mahdollista epätietoisuutta, jos tulos näyttäisikin kohonneen riskin Downin syndroomaan. Lapsivesipunktio tai istukkabiopsia eivät oikein houkuttele... Mutta, olen ihan positiivisella mielellä. En usko että mitään syytä on huoleen. Minulle soitetaan tulokset tällä viikolla.



Eppuliinis, me olimme myös "erehtyneet" nukuttamaan typyä rinnalle. Muutimme taktiikkaa pari kuukautta niin, että imetin olohuoneessa, jonka jälkeen siirryttiin makkarin puolelle hampaiden pesun jälkeen. Aloimme noudattamaan hyvinkin tiukkoja rutiineja, yöpuku, puuro, imetys, hampaiden pesu, jonka jälkeen mentiin sänkyyn vierekkäin köllöttelemään. Sängyssä sitten kirjan kuvien katselua ja niistä keskustelu ja iltalaulu.



Ja se lähti toimimaan! Tyttö alkaa aika pian hieromaan silmiään ja asettumaan makuulleen. Pientä kiipeilyä rinnan päälle tulee, ilmeisesti sydämen syke rauhoittaa, mutta jossain vaiheessa tyttö itse valuu viereen hakemaan mukavaa asentoa. Kun hän on nukahtamispisteessä, nostetaan hänet omaan sänkyyn. Väsy on tässä vaiheessa jo niin kova, että tyttö jää mielellään nukkumaan. Nykyään isä on iltanukutuksessa suositumpi kuin äiti, mutta paremman puutteessa hänkin kelpaa :o) On aika autuasta yhdeksän kuukauden äitivainkelpaaviereen-vaiheen jälkeen.



Jos otat tytön viereen, niin muista pitää pusero päällä! Meillä aluksi tyttö hamuili maidon tuoksun perään, mutta tyytyi yllättävän helposti täydellä vatsalla vain olemaan lähellä.



Ai niin, yksityinen kyllä tekee myös pitkiä kaavoja. Meillä ensimmäinen IVF oli pitkällä kaavalla, mutta todella huonon tuloksen seurauksena siirryttiin lyhyeen kaavaan. Ilmeisesti julkisilla vain pidetään kiinni noista pitkistä kaavoista, koska hoitoaikataulun pystyy suunnittelemaan tällä hoidolla paremmin (jarruilla pystytään säätelemään kiertoa hyvinkin tarkasti).



Oikein ihanaa syksyn jatkoa. Käyn taas välillä kurkkimassa kuulumisia ja kertoilemassa omiani.



-marvik- rv 12+3

Hienoa kuulla marvik sinunkin kuulumisia, ja tosiaan älähän sinä meitä hylkää! =) Tosi upeeta, että ultrassa kaikki oli hyvin! Muistan kun itelläkin oli tuskailuja noiden seulonnoiden kanssa, että osallistuako vai eikö. Mutta sitten hoitaja sanoi, että niskaturvotus + verinäytete kannattaa ottaa siinä tapauksessa jos on valmis menemään punktioon, ja itse kun en niihin missään tapauksessa olisi mennyt niin ei sitten turvotustakaan edes kysytty! Jos joskus toinen vauva suodaan niin melko varmasti nyt osallistuttaisiin noihin seulontoihin. On lähipiirissä ollut niin kamalia tapauksia raskauksiin liittyen, että enää ei varmasti voitais olla niihin menemättä...



Ja kiitos marvik neuvoista. Tosin meillä ollaan tissitetty olohuoneessa tähän asti ja sylistä sitten siirretty omaan sänkyyn. Minkä ikäinen teidän tyttö oli kun tämän vieroittamisen aloititte? Meillä Maija täyttää kohta justiinsa puoli vuotta... Mutta voin kuvitella, että on melkoisen helpottava olo kun itse pääsee pitkästä aikaa iltaisin helpommalla =) Tavallaan sitä aikaa odotellessa ja tavallaan on aika haikeekin olo...



Mutta, marvikille ihanaa ja antoisaa raskausaikaa ja mingu; kuulumisia odotellessa =)