Tiukka kysymys: voiko mies ja nainen olla koskaan pelkkiä ystäviä?

Ei kai se ole niin mustavalkoista, että jos toisella on seksuaalisia tunteita ystäväänsä kohtaan, niin sitten hän ajattelee vain seksiä eikä ole mikään oikea ystävä. Sitä paitsi ne seksuaaliset tunteet eivät aina kestä koko loppuelämää vaan voivat olla ohimenevä ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitää tehdä hirveä ongelma, jos mies tai vaikka nainenkin kokee ystävänsä puoleensavetävänä? Poistaako se jotenkin ystävyyden heidän väliltään, jos kokee toisen myös viehättävänä tai jos saattaisi sinkkuna ollessaan päätyä jopa sänkyyn tai suhteeseen? En ymmärrä.

Itselläni on ystävinä nuoruuden suuri ihastus, pari vanhaa heilaa joista toiseen olin kauhean rakastunut, yksi minusta kiinnostunut ja erittäin puoleensavetävä iäkkäämpi mies, ja vielä monia muita. En ole tehnyt siitä ongelmaa, jos toisella tai molemmilla on jotain muitakin tunteita ystävyyden lisäksi. Minusta se on asia, joka nostaa ystävyyden uudelle tasolle. Olen kuitenkin pysynyt uskollisena puolisolle ja arvaanpa, että nämä miehetkin arvostavat sitä.

Minusta se, että jotain on ollut tai myönnetty, helpottaa ystävyyttä, kun turha jännitys poistuu väliltä. On paljon hankalampaa luovia sellaisessa ystävyydessä, missä pitää varoa, ettei vaan tule väärinkäsityksiä tai noloja tilanteita. Minulla on tällainenkin miespuolinen ystävä ja tuntuu, että hyvästä pohjasta huolimatta joudumme koko ajan olemaan väärinkäsityksien pelossa hieman varpaillaan ja pysymme sen vuoksi etäisinä, vaikka olemme enemmän tekemisissä kuin näiden muiden kanssa.

Onko siis myös miehellesi ok että olet kaveria miesten kanssa jotka haluavat paneskella sinua?

Hei eivät "halua paneskella" minua tai ainakin ovat niin sivistyneitä, etteivät tuo sitä ilmi. Mieheni luottaa minuun, vaikkei jokaiseen näihin ystäviini ihan luotakaan.

Ei todellakaan voi. Jompi kumpi auttamatta jossain kohtaa kokee asiat syvemmin.

Ei vaan voi.

Vaikka suhde alkaisi ystävyytenä, se ei sellaisena jatku koskaan.

Kokemusta on.

Kaikki miespuoliset kaverit on jossain kohti halunneet enemmän. Ei toimi ei. En suosittele edes yrittämään ellei toinen tykkää siitä omasta sukupuolestaan noin niinkun siinä mielessä..

Totta kai voivat. Eihän se edes ole mikään ystävyyden mitätöivä asia, jos on satunnaisia ja ohimeneviä seksuaalisia ajatuksia toisesta. En ajattele naisena lesboystävistänikään, että olisipa ihan kauheaa, jos joku heistä haaveilisi seksistä kanssani. Se on minulle ihan ok, samoin se, jos mieskaverini omassa päässään ajattelevat, mitä haluavat. Myöskään minulla ei ole mitään tarvetta ahdistua ja avautua jokaisesta seksuaalisesta mieliteostani ystävilleni.

Minulla on useita vastakkaista sukupuolta olevia läheisiä ystäviä parinkymmenen vuoden takaa, eikä heidän kanssaan ole koskaan ollut seksuaalisesti tai romanttisesti kiusallista tilannetta. Olen myös läheinen ystävä muutaman entisen pitkäaikaisen kumppanini kanssa, eikä siinä ole enää yhtään mitään seksuaalista, vaikka joskus olikin.

Jos rajaa ystäväpiirinsä pelkästään ihmisiin, joista ei missään tilanteessa voisi koskaan ajatella seksuaalisia ajatuksia, ja edellyttää samaa kaikilta ystäväpiirinsä kuuluvilta, niin se kuulostaa kyllä aika epärealistiselta, ja sitä ei edes voi kontrolloida sukupuolen perusteella.

Voi. Mulla on hyvä miespuolinen ystävä jota kohtaan en ole tuntenut mitään vakavasti otettavaa vetoa ja tajusin myös aikaisin, että ihan turha olisi yrittää kun mies ei ole tyyppiäni ja suhde olisi katastrofi muutenkin. Mitään halausta läheisempää ei ole meidän välillä tapahtunut. Ollaan oltu kavereita jotain 15v koulun penkiltä asti ja edelleen jutellaan useita kertoja kuukaudessa vaikka asutaan eri puolilla Suomea. Kyseisellä miehellä on muitakin naispuoleisia ystäviä ja parisuhteita on ollut kaveruutemme aikana muutaman kerran, joten mies saa kyllä seuraa niin halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan että turha miehen on uhriutua ja valittaa jos nainen haluaa olla KAVERI ja mies esittää haluavansa olla myös kaveri. sitten pettyy kun nainen ei lämpeä, koska halusi ihan oikeasti olla kaveri.

Eli ei ole naisen vika jos sinä mies et pysty olemaan naisen kanssa kaveri.

Omat karvaat kokemukset osoittaa että viimeistään viihtellä ja kännissä miespuoliset kaverit pilaa sen kaveruuden sillä että yrittää ylittää rajat. No siihen se kaveruus sitten ainakin minun osalta loppuu. Ei minua naispuoleiset kaverit katso oikeudekseen lääppiä kännin varjolla.

Kaverisuhteet miesten kanssa ovat olleet tasapuolisia, puolin ja toisin autettu, ettei kumpikaan ole varmasti tuntenut oloaan hyväksikäytetyksi. Ihan samanlaista ajanviettoa ollut kuin naiskavereidenkin kanssa.

Silti miehet ovatkin ajatelleet että jos he tekevät jotain tämän naispuoleisen kaverinsa eteen esim auttavat muutossa, he tekevät sen olettaen palkintoa. Eli heille pitäisi olla lisäksi jotain muuta toisin kuin muille muutossa auttaneille joille riittää palkaksi että tilasin pizzat ja ostin oluet.

Joten en ymmärrä, kaipa nämä miehet sitten olettaa miespuoleiselta kaveriltakin jotain muuta jos auttavat muutossa?

Ja toinen havainto on että nainen voi kirjoittaa omaavansa pitkän ystävyyssuhteen miehen kanssa eikä mitään jännitettä koskaan ollut. Kuitenkin todennäköistä on että miehen puolelta sitä on hän ei vaan näytä tai kerro sitä. Jotkut voivat salata tunteensa vuosia koska eivät halua menettää sitä ainotta yhteyttä siihen naiseen, tässä tapauksessa kaveri suhdetta. joku voi jopa vuosia putkeen toivoa että tänään on se päivä kun nainen näyttää vihreää valoa vaikka sitä ei koskaan tule sillä nainen tuntee vain kaveruutta.

Mutta kai tämä on vain kyynistyneen ihmisen havaintoa.

niinpä. mistä se nainen tietää kun on miespuolisen ystävän kanssa kahvitellut , että sama kahvi kaveri ajattelee sitä joka ilta ennen nukkumaan menoa!!. ja intiimisti

Homoilla on usein naisia hyvinä ystävinä. Omasta kokemuksesta heteronaisena heteromiesten kanssa sanoisin, että siinä vaiheessa kun luulin miehen olevan "vain" hyvä ystävä, hän halusikin enemmän. Näitä on ollut muutama.

Voivat, riippuu ystävysten yleisestä älykkyystasosta, etenkin miehen. Jos samanikäisiä ja tahoillaan parisuhteissa, puolisot saattavat aiheuttaa draamaa.

Mun miehellä on tiivis kaveripiiri, johon tutustuin sitten minäkin. Siinä kaikki ovat kavereita keskenään, naiset ja miehet, mutta kyllä sielläkin on tämä yksi nainen, jonka puolesta niin mun mies kuin kaveripiirin muutkin miehet näemmä lentäis vaikka kuuhun, jos tämä tarvitsisi sieltä jonkun tavaran.

Tosin on hyvin suosittu myös kaveripiirin naisten kesken, ts. koskaan kuule hänestä pahaa sanaa. Bileitä ei pidetä, jos tämä nainen ei pääse.

Itse hän tuntuu olevan jotenkin autuaan tietämätön asemastaan. Mua kohtaan tosi kiva (kuten siis selvästi kaikkia kohtaan). 

Yritän kovasti olla välittämättä tästä ja ajatella, että tulee varmaan se päivä kun mäkin yhtä estottomasti ihailen häntä ja kutsun muruksi niin kuin kaikki muutkin tekee. Mutta kyllä tämä asetelma mua vaivaa, vaikka 100 pros varmasti tiedän, että mitään sutinaa tällä ei näiden miesten kanssa ole eikä tule. Mutta huomaan miten ärsyttää joskus aika paljon. No ehkä se johtuu vain siitä, että olen kaveripiirissä uusi.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voivat. Eihän se edes ole mikään ystävyyden mitätöivä asia, jos on satunnaisia ja ohimeneviä seksuaalisia ajatuksia toisesta. En ajattele naisena lesboystävistänikään, että olisipa ihan kauheaa, jos joku heistä haaveilisi seksistä kanssani. Se on minulle ihan ok, samoin se, jos mieskaverini omassa päässään ajattelevat, mitä haluavat. Myöskään minulla ei ole mitään tarvetta ahdistua ja avautua jokaisesta seksuaalisesta mieliteostani ystävilleni.

Minulla on useita vastakkaista sukupuolta olevia läheisiä ystäviä parinkymmenen vuoden takaa, eikä heidän kanssaan ole koskaan ollut seksuaalisesti tai romanttisesti kiusallista tilannetta. Olen myös läheinen ystävä muutaman entisen pitkäaikaisen kumppanini kanssa, eikä siinä ole enää yhtään mitään seksuaalista, vaikka joskus olikin.

Jos rajaa ystäväpiirinsä pelkästään ihmisiin, joista ei missään tilanteessa voisi koskaan ajatella seksuaalisia ajatuksia, ja edellyttää samaa kaikilta ystäväpiirinsä kuuluvilta, niin se kuulostaa kyllä aika epärealistiselta, ja sitä ei edes voi kontrolloida sukupuolen perusteella.

Juuri näin. Fiksut ihmiset pystyvät vastustamaan viettejään. Ystävyys on paljon arvokkaampaa. Eihän muuten esimerkiksi bi-seksuaali pystyisi olemaan kenenkään kaveri. Yleensä nuo ihastuksen tunteet laantuvat aika nopeasti ja ystävyys syvenee sen jälkeen entisestään.

Jotkut ihmiset pystyy, toiset ei. Ei tähän ole mitään yleispätevää vastausta. Itse en pysty ja yritän sen hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Voi, voi ja voi.

Tietenkin voin, olen kaveri muutaman miehen kanssa, ovat kaikki naimisissa, eikä välillämme ole vähäisintäkään kemiaa eikä mitään jänniteitä tunne-eikä seksipuolella.

Olen myös naimissa.

Enkä nyt sanoisi että ollaan mitään parhaita ystäviä, mutta kavereita ollaan, pysytytään juttelemaan ja keskustelemaan kaikista asioista, ihan samalla tavalla kuin jonkun naapurin pojan kanssa.

Siis suhde on neutraali, kaverillinen, ja yksi noista on mieheni harrastuskaveri, joka pistätytyy niissä asioissa meillä silloin tällöin, samoin kuin mieheni heillä, riippuen kumman autolla milloinkin lähtevät.

 

Eli sinä et ole paljoa tekemisissä heidän kanssaan. Kuten naapurinpojan.

Oman kokemuksen mukaan yhtä vailla jokainen miespuolinen kaveri on jossain vaiheessa paljastanut myöhemmin haluavansa jotain muuta. Yksi varattu mies lopetti yhteydenpidon, joka oli vain kaverillista, tai niin luulin. Oli kuulemma sitten kuitenkin ihastunut ja mennyt sittemmin vaimonsa kanssa terapiaan. Nyt kuulemma menee hyvin. Noin kerran puolessa vuodessa / vuodessa ottaa edelleen yhteyttä, syntymäpäiväonnittelut tai joku joulu-/kesäviesti vähintään. Tuntuu väärälle vastailla kunnolla mitään, en vahingossakaan halua rohkaista enempään yhteydenottoon tuon taustan tietäen. En vain haluaisi olla hänen vaimonsa, sen verran tiedän. Ukkeli elättelee jotain hassua unelmaa jostain ihan ulkopuolisesta ihmisestä ja tätä jatkunut reilu kymmenen vuotta. Hän ei vain ole hoksannut, että tässä piilee se hassu juttu, että jos tutustuisi edes minuun oikeasti, se ihastus olisi mennyt ohi aikapäiviä. :D

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on tiivis kaveripiiri, johon tutustuin sitten minäkin. Siinä kaikki ovat kavereita keskenään, naiset ja miehet, mutta kyllä sielläkin on tämä yksi nainen, jonka puolesta niin mun mies kuin kaveripiirin muutkin miehet näemmä lentäis vaikka kuuhun, jos tämä tarvitsisi sieltä jonkun tavaran.

Tosin on hyvin suosittu myös kaveripiirin naisten kesken, ts. koskaan kuule hänestä pahaa sanaa. Bileitä ei pidetä, jos tämä nainen ei pääse.

Itse hän tuntuu olevan jotenkin autuaan tietämätön asemastaan. Mua kohtaan tosi kiva (kuten siis selvästi kaikkia kohtaan). 

Yritän kovasti olla välittämättä tästä ja ajatella, että tulee varmaan se päivä kun mäkin yhtä estottomasti ihailen häntä ja kutsun muruksi niin kuin kaikki muutkin tekee. Mutta kyllä tämä asetelma mua vaivaa, vaikka 100 pros varmasti tiedän, että mitään sutinaa tällä ei näiden miesten kanssa ole eikä tule. Mutta huomaan miten ärsyttää joskus aika paljon. No ehkä se johtuu vain siitä, että olen kaveripiirissä uusi.

Ootko tutustunut häneen paremmin? Hänkin on vain ihminen? Kuitenkin loppujen lopuksi. Tuollainen etäältä fanitus saa ihmiset rakentamaan pilvilinnat omassa päässään. Tässä teidän tapauksessa toki monikossa.

Ei kaikkien ole pakko mennä saman joukkohypnoosiin. Luuletko, ettei sutinaa kenenkään kesken olisi, jos olisi tosi tilaisuus vai onko tuo vain puolin ja toisin itsetunnon pönkitystä?

Ps. minua ei kutsu muruksi kun mieheni. Hän oli naimisissa toisaalla kun tavattiin. Nyt ollaan oltu kolme vuotta onnellisesti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on tiivis kaveripiiri, johon tutustuin sitten minäkin. Siinä kaikki ovat kavereita keskenään, naiset ja miehet, mutta kyllä sielläkin on tämä yksi nainen, jonka puolesta niin mun mies kuin kaveripiirin muutkin miehet näemmä lentäis vaikka kuuhun, jos tämä tarvitsisi sieltä jonkun tavaran.

Tosin on hyvin suosittu myös kaveripiirin naisten kesken, ts. koskaan kuule hänestä pahaa sanaa. Bileitä ei pidetä, jos tämä nainen ei pääse.

Itse hän tuntuu olevan jotenkin autuaan tietämätön asemastaan. Mua kohtaan tosi kiva (kuten siis selvästi kaikkia kohtaan). 

Yritän kovasti olla välittämättä tästä ja ajatella, että tulee varmaan se päivä kun mäkin yhtä estottomasti ihailen häntä ja kutsun muruksi niin kuin kaikki muutkin tekee. Mutta kyllä tämä asetelma mua vaivaa, vaikka 100 pros varmasti tiedän, että mitään sutinaa tällä ei näiden miesten kanssa ole eikä tule. Mutta huomaan miten ärsyttää joskus aika paljon. No ehkä se johtuu vain siitä, että olen kaveripiirissä uusi.

Ootko tutustunut häneen paremmin? Hänkin on vain ihminen? Kuitenkin loppujen lopuksi. Tuollainen etäältä fanitus saa ihmiset rakentamaan pilvilinnat omassa päässään. Tässä teidän tapauksessa toki monikossa.

Ei kaikkien ole pakko mennä saman joukkohypnoosiin. Luuletko, ettei sutinaa kenenkään kesken olisi, jos olisi tosi tilaisuus vai onko tuo vain puolin ja toisin itsetunnon pönkitystä?

Ps. minua ei kutsu muruksi kun mieheni. Hän oli naimisissa toisaalla kun tavattiin. Nyt ollaan oltu kolme vuotta onnellisesti yhdessä.

Mä meinasin taas tulla lohduttamaan, että se johtuu siitä, että olet uusi. Nimittäin mulla on kyllä yksi tämmöinen naisystävä kaveripiirissä. Syy, miksi kaikki tuntuvat "fanittavan" häntä on se, että hän on jokaisessa paikassa ihan kaikille ollut aina ehdottoman lojaali. Se tyyppi kaveripiirissämme, joka on aika merkittävillä tavoilla auttanut muita ja ollut hemmetin epäitsekäs useassa kohdassa.

Kyse ei siis ole mistään seksiseksi-jutusta, vaan aidosti tämän tyypin persoonasta. Itsekin karsastin häntä alussa, ennen kuin jouduin pulaan ja tämä nainen tuli ja erittäin diskriitisti auttoi. Olen ikuisesti kiitollinen.

Mä voisin hyvin kuvitella, että me sanottais kaikki häntä muruksi, jos olisi semmoinen tapa.

Kyllä jotkut ihmiset aidosti on helkkarin kivoja ja ansaitsee kaikkien ystävyyden, vaikka monen tuntuu olevan sitä vaikea tajuta.

EI, missään nimessä EI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on tiivis kaveripiiri, johon tutustuin sitten minäkin. Siinä kaikki ovat kavereita keskenään, naiset ja miehet, mutta kyllä sielläkin on tämä yksi nainen, jonka puolesta niin mun mies kuin kaveripiirin muutkin miehet näemmä lentäis vaikka kuuhun, jos tämä tarvitsisi sieltä jonkun tavaran.

Tosin on hyvin suosittu myös kaveripiirin naisten kesken, ts. koskaan kuule hänestä pahaa sanaa. Bileitä ei pidetä, jos tämä nainen ei pääse.

Itse hän tuntuu olevan jotenkin autuaan tietämätön asemastaan. Mua kohtaan tosi kiva (kuten siis selvästi kaikkia kohtaan). 

Yritän kovasti olla välittämättä tästä ja ajatella, että tulee varmaan se päivä kun mäkin yhtä estottomasti ihailen häntä ja kutsun muruksi niin kuin kaikki muutkin tekee. Mutta kyllä tämä asetelma mua vaivaa, vaikka 100 pros varmasti tiedän, että mitään sutinaa tällä ei näiden miesten kanssa ole eikä tule. Mutta huomaan miten ärsyttää joskus aika paljon. No ehkä se johtuu vain siitä, että olen kaveripiirissä uusi.

Ootko tutustunut häneen paremmin? Hänkin on vain ihminen? Kuitenkin loppujen lopuksi. Tuollainen etäältä fanitus saa ihmiset rakentamaan pilvilinnat omassa päässään. Tässä teidän tapauksessa toki monikossa.

Ei kaikkien ole pakko mennä saman joukkohypnoosiin. Luuletko, ettei sutinaa kenenkään kesken olisi, jos olisi tosi tilaisuus vai onko tuo vain puolin ja toisin itsetunnon pönkitystä?

Ps. minua ei kutsu muruksi kun mieheni. Hän oli naimisissa toisaalla kun tavattiin. Nyt ollaan oltu kolme vuotta onnellisesti yhdessä.

No selkeää on, että sua ei kannata ystäväpiiriin päästään, koska ei näemmä ole ongelma varattuja napsaista!

Ja sun miestä on sitten ainakin kaksi naista kutsunut muruksi yhtä aikaa....

Eihän ihmissuhteet useinkaan ole mitään suoria teitä, joissa voidaan luokitella asiat ehdottomasti niin tai näin. Mutta se, että jotkut härskisti käyttävät ystävyyttä hyväkseen päästääkseen jonkun pöksyihin ei tietenkään tarkoita, että oikeaa ystävyyttä ei voi olla. Ihan yhtä järjettömästi voisimme väittää, että koska jotkut ylensyövät, syöminen on haitallista. 

Se, että joku teeskentelee ystävää pokausmielessä kertoo vain tästä ihmisestä, ei kenestäkään muusta. Ennen kaikkea se kertoo, että tämä ihminen on itsekäs ja kykenee teeskentelemään saadakseen, mitä haluaa = ei mitään hyvää ystävämatskua kenellekään, kummallekaan sukupuolelle.

On mulla hyviä miesystäviä, yleensä tavattu kuten kaikki ystävät, eli aikaisempien ystävien kautta. On siis miehen kavereita ja naisystävien miehiä. Lisäksi tietysti työkavereista joistakin on jäänyt ystäviäkin.

On ollut myös miesystäviä, jotka kyllä ovat kertoneet suoraan, että pitävät mua kovasti viehättävänä ja ihanana. Mutta sen ei ole annettu häiritä ystävyyttä, mä olen naimisissa, enkä aikeissa hypätä kenenkään sänkyyn, se on tiedossa ja näille miehille ihan ok.  

Ei kukaan koskaan aina saa just silloin sitä, ketä tekisi mieli. Siitä voi kiukutella tai jatkaa elämäänsä, tyytyä siihen mitä saa, kuten vaikka ystävyys. Ei tämä mun miestä haittaa, koska jos haittaisi, hänhän saisi kiehua ja kuohua koko ajan päässään, että kuka sitä mun muijaa nyt kenties haluaa kadulla tai kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on tiivis kaveripiiri, johon tutustuin sitten minäkin. Siinä kaikki ovat kavereita keskenään, naiset ja miehet, mutta kyllä sielläkin on tämä yksi nainen, jonka puolesta niin mun mies kuin kaveripiirin muutkin miehet näemmä lentäis vaikka kuuhun, jos tämä tarvitsisi sieltä jonkun tavaran.

Tosin on hyvin suosittu myös kaveripiirin naisten kesken, ts. koskaan kuule hänestä pahaa sanaa. Bileitä ei pidetä, jos tämä nainen ei pääse.

Itse hän tuntuu olevan jotenkin autuaan tietämätön asemastaan. Mua kohtaan tosi kiva (kuten siis selvästi kaikkia kohtaan). 

Yritän kovasti olla välittämättä tästä ja ajatella, että tulee varmaan se päivä kun mäkin yhtä estottomasti ihailen häntä ja kutsun muruksi niin kuin kaikki muutkin tekee. Mutta kyllä tämä asetelma mua vaivaa, vaikka 100 pros varmasti tiedän, että mitään sutinaa tällä ei näiden miesten kanssa ole eikä tule. Mutta huomaan miten ärsyttää joskus aika paljon. No ehkä se johtuu vain siitä, että olen kaveripiirissä uusi.

Ootko tutustunut häneen paremmin? Hänkin on vain ihminen? Kuitenkin loppujen lopuksi. Tuollainen etäältä fanitus saa ihmiset rakentamaan pilvilinnat omassa päässään. Tässä teidän tapauksessa toki monikossa.

Ei kaikkien ole pakko mennä saman joukkohypnoosiin. Luuletko, ettei sutinaa kenenkään kesken olisi, jos olisi tosi tilaisuus vai onko tuo vain puolin ja toisin itsetunnon pönkitystä?

Ps. minua ei kutsu muruksi kun mieheni. Hän oli naimisissa toisaalla kun tavattiin. Nyt ollaan oltu kolme vuotta onnellisesti yhdessä.

Mä meinasin taas tulla lohduttamaan, että se johtuu siitä, että olet uusi. Nimittäin mulla on kyllä yksi tämmöinen naisystävä kaveripiirissä. Syy, miksi kaikki tuntuvat "fanittavan" häntä on se, että hän on jokaisessa paikassa ihan kaikille ollut aina ehdottoman lojaali. Se tyyppi kaveripiirissämme, joka on aika merkittävillä tavoilla auttanut muita ja ollut hemmetin epäitsekäs useassa kohdassa.

Kyse ei siis ole mistään seksiseksi-jutusta, vaan aidosti tämän tyypin persoonasta. Itsekin karsastin häntä alussa, ennen kuin jouduin pulaan ja tämä nainen tuli ja erittäin diskriitisti auttoi. Olen ikuisesti kiitollinen.

Mä voisin hyvin kuvitella, että me sanottais kaikki häntä muruksi, jos olisi semmoinen tapa.

Kyllä jotkut ihmiset aidosti on helkkarin kivoja ja ansaitsee kaikkien ystävyyden, vaikka monen tuntuu olevan sitä vaikea tajuta.

Kiitos, tulin katsomaan, olisiko tähän vastattu. Niin, mäkin luulen, että jostain tuollaisesta saattaisi olla kyse. Nimittäin olen mäkin nyt sen verran ihmisiä ymmärtävä, että väittäisin tietäväni ja näkeväni, jos siinä olisi jotain jännitettä ilmassa tai sen suuntaista ihastusta. Minutkin hän otti tosi kivasti vastaan, jo toisella tapaamisella mm. ainoana muisti erään ruokarajoitteeni ja pari muuta asiaa, josta olin maininnut.

Mutta tosiaan ei mieleen itselle tullut, että noin voi olla. Saa miettimään kyllä.

Helpottaa jotenkin kuitenkin, mutta eihän sillekään ajatukselle mitään voi, että vaikka se olisi ihan ansaittua niin silti kadehdin sitä jotenkin vilpitöntä ystävyyttä mitä nainen saa. Mutta saa miettimään, miten hyvä ystävä itse on ja voiko olla parempi. 

Ei seksin haluaminen varsinaisesti ole ongelma, jos löytyy vähänkään kontrollia tai itsekuria. Mutta jos menee rakastumaan ystäväänsä, niin se on takuuvarma ongelma. Sen vuoksi nämä paita ja peppu ystävyydet ovat vaarallisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei seksin haluaminen varsinaisesti ole ongelma, jos löytyy vähänkään kontrollia tai itsekuria. Mutta jos menee rakastumaan ystäväänsä, niin se on takuuvarma ongelma. Sen vuoksi nämä paita ja peppu ystävyydet ovat vaarallisia.

Totta ja toisaalta, aika moni loppujen lopuksi katuu katkerasti sitä, että meni seksillä pilaamaan hyvän ystävyyden, eli ei suhde onnistu kuitenkaan, mutta ystävyys ei koskaan enää palaa siihen viattomaan, kivaan yhteiseen aikaan ja oloon.

On mullakin kavereita, jotka on tosi hyvännäköisiä, hauskoja, jne. mutta kun ajattelen heitä miesystävänä, niin hell nou, en kestäisi viikkoa! 

Ystävän kanssa kun oikeasti ei tarvitse koko elämää kaikkineen jakaa.