Tiukka kysymys: voiko mies ja nainen olla koskaan pelkkiä ystäviä?

Ei todellakaan voi. Miehellä on aina joku taka-ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden kesken dokatessa kannattaa olla varovainen. Viinipäissään voi tulla mieleen, että jos kokeillaan kuitenkin. Aamulla on karmea morkkis. Ystävälle tahtoo tietysti avautua morkkiksesta, mutta miten voi sanoa ystävälle kiltisti, että morkkis johtuu hänestä, vaikka hän onkin niin hieno ihminen.  

Jaa'a, olen lukemattomia kertoja juonut pari pulloa viiniä miespuolisen ystävän seurassa eikä mitään sen ihmeempää ole koskaan tapahtunut. Ystävät on ystäviä. Kuulostaa ikävältä, että ei ole koskaan saanut kokea aitoa ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Siinä kyllä menettää paljonkin.

Mitä tarkoitat aidolla ystävyydellä? Et kai vain sitä ettei kumpikaan ajattele tosita seksuaalisesti? Sitä nimittäin et voi tietää tästä mieskaveristasi, että mitä hän ajattelee sinusta ;)

Aitoa ystävyyttä mulle on se sielujen yhteys, kun jaetaan elämää ja tuetaan toisiamme, ja tietenkin on myös kivaa yhdessä. Siihen ei liity se että itsekkäästi käytetään toista hyväksi tai kytätään mitä toiselta voisi joskus saada.

Siihen ei liity se onko se ystävä ajatellut sinua tai sinä häntä seksuaalisesti. Ei kukaan tiedä mitä joku toinen ajattelee, eli hymynaamasi on turha. Tämähän koskee naisiakin.

Eli sinulle, ja puolisollesi on ok että toisella on kavereita jotka haluaisivat tilaisuuden tullen seksiäkin?

Asia selvä. Meillä se ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys, jos joskus yrittää iskeä (lähinnä pelkkään seksiin), niin eikö silti voi olla ystävä?

Ymmärrän, ettei sellaisen kanssa voi olla, joka on sinuun rakastunut tai sellaisen kanssa, joka saa olon ikäväksi aina ehdottelemalla. Mutta jos on vaikka kerran humalassa puoli vitsillä ehdottanut, niin eikö tosiaan sen jälkeen enää voi olla ystävä? Varsinkin jos sen jälkeen asia puhutaan avoimesti auki. Minä koen että voi olla silti ystävä.

Mitäs se sun aviopuoliso tuohon sanoisi?

Tuskinpa mitään, minä ainakin luotan omaan puolisoon sen verran, että jos joku hänen naispuolinen (tai miespuolinen, sen puoleen) ystävä on hänelle ehdotellut, niin osaa kieltäytyä.

Sitä minä kysyinkin, että onko teille parisuhteessa ok sellainen että molempien kaverit vikittelevät sänkyyn, ja niiden kanssa kaveerataan kuitenkin tiiviisti, ja se ei haittaa, kunhan se oma puoliso vain pidättäytyy nusiskelusta?

Kysyn siksi koska meillä tuollainen ei olisi ok, enkä tunne yhtään pariskuntaa joiden mielestä sellainen kasveruus on itselle tai puolisolle ok.

No meillä ymmärretään, että kaikki meistä on vain ihmisiä ja virheitä harkinnassa voi sattua. On minulle ystävät sanoneet vaikka mitä pikaistuksissaan tai omassa huonossa elämäntilanteessa. Siitä kaikesta on selvitty puhumalla, ymmärtämällä ja nauramalla.

Minulla oli tilanne, jossa ystävä erotessaan vaikeassa olotilassa itse asiassa muutaman kerran ehdotti seurustelua (seksiä varmaan oikeasti oli vailla, mutta seurustelusta puhui). Kerroin näistä puolisolle ja hän ymmärsi asian myös miehen näkökulmasta. Nyt vuosia myöhemmin aina välillä nauramme asialle, koska olisimme oikeasti arjessa ja maailman epäsopivin pari. En onneksi luopunut ystävyydestä tuon takia, mutta samalla asetin sille rajat etten esimerkiksi halunnut tavata häntä kaksin, kun hän oli humalassa, koska silloin asia tuli esiin. Oletin silloin ja edelleen, että hän oli eron jälkeen yksinäinen ja puutteessa.

Tiedät varmaan itsekin vastauksen, joten en ymmärrä, miksi otat jälleen tämän asian esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys, jos joskus yrittää iskeä (lähinnä pelkkään seksiin), niin eikö silti voi olla ystävä?

Ymmärrän, ettei sellaisen kanssa voi olla, joka on sinuun rakastunut tai sellaisen kanssa, joka saa olon ikäväksi aina ehdottelemalla. Mutta jos on vaikka kerran humalassa puoli vitsillä ehdottanut, niin eikö tosiaan sen jälkeen enää voi olla ystävä? Varsinkin jos sen jälkeen asia puhutaan avoimesti auki. Minä koen että voi olla silti ystävä.

Mitäs se sun aviopuoliso tuohon sanoisi?

Tuskinpa mitään, minä ainakin luotan omaan puolisoon sen verran, että jos joku hänen naispuolinen (tai miespuolinen, sen puoleen) ystävä on hänelle ehdotellut, niin osaa kieltäytyä.

Sitä minä kysyinkin, että onko teille parisuhteessa ok sellainen että molempien kaverit vikittelevät sänkyyn, ja niiden kanssa kaveerataan kuitenkin tiiviisti, ja se ei haittaa, kunhan se oma puoliso vain pidättäytyy nusiskelusta?

Kysyn siksi koska meillä tuollainen ei olisi ok, enkä tunne yhtään pariskuntaa joiden mielestä sellainen kasveruus on itselle tai puolisolle ok.

No meillä ymmärretään, että kaikki meistä on vain ihmisiä ja virheitä harkinnassa voi sattua. On minulle ystävät sanoneet vaikka mitä pikaistuksissaan tai omassa huonossa elämäntilanteessa. Siitä kaikesta on selvitty puhumalla, ymmärtämällä ja nauramalla.

Minulla oli tilanne, jossa ystävä erotessaan vaikeassa olotilassa itse asiassa muutaman kerran ehdotti seurustelua (seksiä varmaan oikeasti oli vailla, mutta seurustelusta puhui). Kerroin näistä puolisolle ja hän ymmärsi asian myös miehen näkökulmasta. Nyt vuosia myöhemmin aina välillä nauramme asialle, koska olisimme oikeasti arjessa ja maailman epäsopivin pari. En onneksi luopunut ystävyydestä tuon takia, mutta samalla asetin sille rajat etten esimerkiksi halunnut tavata häntä kaksin, kun hän oli humalassa, koska silloin asia tuli esiin. Oletin silloin ja edelleen, että hän oli eron jälkeen yksinäinen ja puutteessa.

Jatkan tähän vielä, että ymmärrän hyvin, ettei joku toinen olisi ystävyyttä tuon jälkeen voinut jatkaa. Eikä ihan samanlainen ole meilläkään kuin ennen, mutta kyllä noistakin pääsee yli. Onhan jotkut ystäviä erilaisten suhteiden ja fwb tilanteiden jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys, jos joskus yrittää iskeä (lähinnä pelkkään seksiin), niin eikö silti voi olla ystävä?

Ymmärrän, ettei sellaisen kanssa voi olla, joka on sinuun rakastunut tai sellaisen kanssa, joka saa olon ikäväksi aina ehdottelemalla. Mutta jos on vaikka kerran humalassa puoli vitsillä ehdottanut, niin eikö tosiaan sen jälkeen enää voi olla ystävä? Varsinkin jos sen jälkeen asia puhutaan avoimesti auki. Minä koen että voi olla silti ystävä.

Mitäs se sun aviopuoliso tuohon sanoisi?

Tuskinpa mitään, minä ainakin luotan omaan puolisoon sen verran, että jos joku hänen naispuolinen (tai miespuolinen, sen puoleen) ystävä on hänelle ehdotellut, niin osaa kieltäytyä.

Sitä minä kysyinkin, että onko teille parisuhteessa ok sellainen että molempien kaverit vikittelevät sänkyyn, ja niiden kanssa kaveerataan kuitenkin tiiviisti, ja se ei haittaa, kunhan se oma puoliso vain pidättäytyy nusiskelusta?

Kysyn siksi koska meillä tuollainen ei olisi ok, enkä tunne yhtään pariskuntaa joiden mielestä sellainen kasveruus on itselle tai puolisolle ok.

No meillä ymmärretään, että kaikki meistä on vain ihmisiä ja virheitä harkinnassa voi sattua. On minulle ystävät sanoneet vaikka mitä pikaistuksissaan tai omassa huonossa elämäntilanteessa. Siitä kaikesta on selvitty puhumalla, ymmärtämällä ja nauramalla.

Minulla oli tilanne, jossa ystävä erotessaan vaikeassa olotilassa itse asiassa muutaman kerran ehdotti seurustelua (seksiä varmaan oikeasti oli vailla, mutta seurustelusta puhui). Kerroin näistä puolisolle ja hän ymmärsi asian myös miehen näkökulmasta. Nyt vuosia myöhemmin aina välillä nauramme asialle, koska olisimme oikeasti arjessa ja maailman epäsopivin pari. En onneksi luopunut ystävyydestä tuon takia, mutta samalla asetin sille rajat etten esimerkiksi halunnut tavata häntä kaksin, kun hän oli humalassa, koska silloin asia tuli esiin. Oletin silloin ja edelleen, että hän oli eron jälkeen yksinäinen ja puutteessa.

Kukin tyylillään. Itse en haluaisi sellaista "ystävyyttä" jossa minun pitäisi olla tpaaamatta ysätvää tietyissä tilanteissa ettei hän vain ehdottele minulle. Miehenikään ei kyllä hyvällä katsoisi, enkä sitä hänelle koskaan tekisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vastakkaista näkemystä?

Olen itse sitä mieltä, että eivät voi, mutta lohduttaisi kuulla muitakin mielipiteitä.

Kyllä voi.

Minulla on liki viidenkymmen vuoden takaa hyvä naisystävä jonka kanssa en seurustellut enkä nainut. Vaikka tyttö ja nykyisin nainen oli kaunis kuin kreikkalainen jumalatar. 

Olisitko nainut tilaisuuden tullen?

No minä ainakin oon ollut "vaan kaveri" monenkin miehen kanssa eikä mitään seksuaalista oo näkyvästi meidän välillä ollu. Sitähän mä en tiedä mitä ovat mielessään ajatelleet, mutta ainakaan ulospäin ei oo näkynyt mitään.

Mites muuten biseksuaalit, eikö heillä saa olla ystäviä ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden kesken dokatessa kannattaa olla varovainen. Viinipäissään voi tulla mieleen, että jos kokeillaan kuitenkin. Aamulla on karmea morkkis. Ystävälle tahtoo tietysti avautua morkkiksesta, mutta miten voi sanoa ystävälle kiltisti, että morkkis johtuu hänestä, vaikka hän onkin niin hieno ihminen.  

Jaa'a, olen lukemattomia kertoja juonut pari pulloa viiniä miespuolisen ystävän seurassa eikä mitään sen ihmeempää ole koskaan tapahtunut. Ystävät on ystäviä. Kuulostaa ikävältä, että ei ole koskaan saanut kokea aitoa ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Siinä kyllä menettää paljonkin.

Mitä tarkoitat aidolla ystävyydellä? Et kai vain sitä ettei kumpikaan ajattele tosita seksuaalisesti? Sitä nimittäin et voi tietää tästä mieskaveristasi, että mitä hän ajattelee sinusta ;)

Aitoa ystävyyttä mulle on se sielujen yhteys, kun jaetaan elämää ja tuetaan toisiamme, ja tietenkin on myös kivaa yhdessä. Siihen ei liity se että itsekkäästi käytetään toista hyväksi tai kytätään mitä toiselta voisi joskus saada.

Siihen ei liity se onko se ystävä ajatellut sinua tai sinä häntä seksuaalisesti. Ei kukaan tiedä mitä joku toinen ajattelee, eli hymynaamasi on turha. Tämähän koskee naisiakin.

Eli sinulle, ja puolisollesi on ok että toisella on kavereita jotka haluaisivat tilaisuuden tullen seksiäkin?

Asia selvä. Meillä se ei ole ok.

En itse ole huolissani, että hairahtuisin "ystävään". Enemmänkin olen proaktiivisesti kiinnostunut parisuhteeni, että jaan syvimmät ajatukseni puolisoni enkä vieraan kanssa. Eipähän tarvitse miettiä jälkeenpäin miten ihmeessä olen etääntynyt henkisesti puolisostani.

Olen bi, voiko minulla olla yhtään ystävää?

No tietysti voi. Työparini töissä on mies. Ei hän ole minua mitenkään parikseen valinnut, että hänellä lähtökohtaisesti edes voisi olla mitään taka-ajatuksia. Sitä vaan kun ollaan 8-9h päivässä yhdessä niin on kiva myös vähän jutustella niitä näitä ja ollaan siinä samassa ystävystytty ja olemme hyvä tiimi.

Kemiaa ei ole sitten yhtään, enkä todellakaan usko, että hänelläkään on kiinnostusta olla yhtään mitään muuta. Ja vaikka olisi niin mitä sitten, kun kerran ei niitä mitenkään ilmaise, silloinhan me olemme vain ystäviä?

Minulle ystävyydessä tärkeää on, että voin olla hänen kanssaan rennosti. Jos olisi aihetta pelätä että kännissä joko hän tai minä alkaa lähentelemään, en ylläpitäisi ystävyyttä juuri sen henkilön kanssa. Varattuna perheenäitinä se sulkee minulta pois ystävyydet kaikkiin suurin piirtein saman ikäisiin miehiin, varsinkin niihin jotka ovat minun tyyppiäni. (Ystävällä tarkoitan tässä siis nimenomaan ystävää enkä vain kaveria)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys, jos joskus yrittää iskeä (lähinnä pelkkään seksiin), niin eikö silti voi olla ystävä?

Ymmärrän, ettei sellaisen kanssa voi olla, joka on sinuun rakastunut tai sellaisen kanssa, joka saa olon ikäväksi aina ehdottelemalla. Mutta jos on vaikka kerran humalassa puoli vitsillä ehdottanut, niin eikö tosiaan sen jälkeen enää voi olla ystävä? Varsinkin jos sen jälkeen asia puhutaan avoimesti auki. Minä koen että voi olla silti ystävä.

Mitäs se sun aviopuoliso tuohon sanoisi?

Tuskinpa mitään, minä ainakin luotan omaan puolisoon sen verran, että jos joku hänen naispuolinen (tai miespuolinen, sen puoleen) ystävä on hänelle ehdotellut, niin osaa kieltäytyä.

Sitä minä kysyinkin, että onko teille parisuhteessa ok sellainen että molempien kaverit vikittelevät sänkyyn, ja niiden kanssa kaveerataan kuitenkin tiiviisti, ja se ei haittaa, kunhan se oma puoliso vain pidättäytyy nusiskelusta?

Kysyn siksi koska meillä tuollainen ei olisi ok, enkä tunne yhtään pariskuntaa joiden mielestä sellainen kasveruus on itselle tai puolisolle ok.

No meillä ymmärretään, että kaikki meistä on vain ihmisiä ja virheitä harkinnassa voi sattua. On minulle ystävät sanoneet vaikka mitä pikaistuksissaan tai omassa huonossa elämäntilanteessa. Siitä kaikesta on selvitty puhumalla, ymmärtämällä ja nauramalla.

Minulla oli tilanne, jossa ystävä erotessaan vaikeassa olotilassa itse asiassa muutaman kerran ehdotti seurustelua (seksiä varmaan oikeasti oli vailla, mutta seurustelusta puhui). Kerroin näistä puolisolle ja hän ymmärsi asian myös miehen näkökulmasta. Nyt vuosia myöhemmin aina välillä nauramme asialle, koska olisimme oikeasti arjessa ja maailman epäsopivin pari. En onneksi luopunut ystävyydestä tuon takia, mutta samalla asetin sille rajat etten esimerkiksi halunnut tavata häntä kaksin, kun hän oli humalassa, koska silloin asia tuli esiin. Oletin silloin ja edelleen, että hän oli eron jälkeen yksinäinen ja puutteessa.

Kukin tyylillään. Itse en haluaisi sellaista "ystävyyttä" jossa minun pitäisi olla tpaaamatta ysätvää tietyissä tilanteissa ettei hän vain ehdottele minulle. Miehenikään ei kyllä hyvällä katsoisi, enkä sitä hänelle koskaan tekisikään.

Jokainen laittaa omat rajat. Itselle toimii se, että ymmärtää sen, että ihmisillä on erilaisia tilanteita elämässä ja kaikissa niissä ei välttämättä ajattele selkeästi. Kokonaisuus ratkaisee. Joskus ihmisiin pitää ottaa etäisyyttä ja sitten voi taas lähentyä. Elämässä sattuu ja tapahtuu.

Mahdotonta kun olen seksikäs. Miehillä on aina se mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys, jos joskus yrittää iskeä (lähinnä pelkkään seksiin), niin eikö silti voi olla ystävä?

Ymmärrän, ettei sellaisen kanssa voi olla, joka on sinuun rakastunut tai sellaisen kanssa, joka saa olon ikäväksi aina ehdottelemalla. Mutta jos on vaikka kerran humalassa puoli vitsillä ehdottanut, niin eikö tosiaan sen jälkeen enää voi olla ystävä? Varsinkin jos sen jälkeen asia puhutaan avoimesti auki. Minä koen että voi olla silti ystävä.

Mitäs se sun aviopuoliso tuohon sanoisi?

Tuskinpa mitään, minä ainakin luotan omaan puolisoon sen verran, että jos joku hänen naispuolinen (tai miespuolinen, sen puoleen) ystävä on hänelle ehdotellut, niin osaa kieltäytyä.

Sitä minä kysyinkin, että onko teille parisuhteessa ok sellainen että molempien kaverit vikittelevät sänkyyn, ja niiden kanssa kaveerataan kuitenkin tiiviisti, ja se ei haittaa, kunhan se oma puoliso vain pidättäytyy nusiskelusta?

Kysyn siksi koska meillä tuollainen ei olisi ok, enkä tunne yhtään pariskuntaa joiden mielestä sellainen kasveruus on itselle tai puolisolle ok.

En ymmärrä miksei tuo olisi OK. Oleellista kai on, mitä puoliso haluaa, ei se mitä kaverit yksipuolisesti haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, seksuaalivietti on niin voimakkaasti läsnä miesten ja naisten elämässä, ettei niistä pääse eroon.

Tunteet voi toki vaimentaa ja olla ihan normaalisti, mutta aina ne siellä taustalla on siltikin, mielestäni tälle löytyy evoluutiosta selitys.

Kun miehistä ja naisista tulee liiaksi kavereita, kaikki seksuaalinen jännite lopulta katoaa ja se näkyy samantien syntyvyydessä.

Mistä syystä lopulta täällä "tasa-arvoisissa" maissa syntyvyys laskee, ja tuolla "pahoissa maissa" ne pysyy vaan vuodesta toiseen huipussaan, vaikka täällähän on miehet ja naiset enempi kavereita toisilleen kuin siellä?

Jos sinun tekee mieli mennä sänkyyn jokaisen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, niin ota toki huomioon ettei läheskään kaikilla ole samaa mielitekoa.

Ota huomioon että et tiedä mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, ja hän voi valehdella sinulle. Tästä syystä et voi koskaan tietää onko vastakkaista sukupuolta oleva ystäväsi kiinnostunut sinusta vai ei, ja tästä syystä pelkkä ystävyys on mahdotonta.

Mahdotonta? Minkä takia se olisi mahdotonta?

Kyllä se sulle elämänmyötä aukenee.

Eli et osaa vastata kysymykseen.

Olisit jo ymmärtänyt jos ylipäätään kykenisit siihen, siksi ei maksa vaivaa selitellä enempää.

Eli et osaa vastata kysymykseen.

Lesbo ja homomies onnistuu kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden kesken dokatessa kannattaa olla varovainen. Viinipäissään voi tulla mieleen, että jos kokeillaan kuitenkin. Aamulla on karmea morkkis. Ystävälle tahtoo tietysti avautua morkkiksesta, mutta miten voi sanoa ystävälle kiltisti, että morkkis johtuu hänestä, vaikka hän onkin niin hieno ihminen.  

Mutta sitten pitää olla TOSI kännissä, jos tekee mieli kokeilla sellaisen kanssa, joka ei selvänä yhtään kiinnostaisi.

Ei se kaveri välttämättä aina mitenkään ruma ole. 

Ei sellainenkaan kaveri välttämättä kiinnosta, joka ei ole mitenkään ruma.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Kaikilla ei ole keskinäistä kemiaa, eikä kaikki ole heteroita.

Eikä kaikki heterot ole kiinnostuneita seksuaalisessa mielessä naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys, jos joskus yrittää iskeä (lähinnä pelkkään seksiin), niin eikö silti voi olla ystävä?

Ymmärrän, ettei sellaisen kanssa voi olla, joka on sinuun rakastunut tai sellaisen kanssa, joka saa olon ikäväksi aina ehdottelemalla. Mutta jos on vaikka kerran humalassa puoli vitsillä ehdottanut, niin eikö tosiaan sen jälkeen enää voi olla ystävä? Varsinkin jos sen jälkeen asia puhutaan avoimesti auki. Minä koen että voi olla silti ystävä.

Mitäs se sun aviopuoliso tuohon sanoisi?

Tuskinpa mitään, minä ainakin luotan omaan puolisoon sen verran, että jos joku hänen naispuolinen (tai miespuolinen, sen puoleen) ystävä on hänelle ehdotellut, niin osaa kieltäytyä.

Sitä minä kysyinkin, että onko teille parisuhteessa ok sellainen että molempien kaverit vikittelevät sänkyyn, ja niiden kanssa kaveerataan kuitenkin tiiviisti, ja se ei haittaa, kunhan se oma puoliso vain pidättäytyy nusiskelusta?

Kysyn siksi koska meillä tuollainen ei olisi ok, enkä tunne yhtään pariskuntaa joiden mielestä sellainen kasveruus on itselle tai puolisolle ok.

No meillä ymmärretään, että kaikki meistä on vain ihmisiä ja virheitä harkinnassa voi sattua. On minulle ystävät sanoneet vaikka mitä pikaistuksissaan tai omassa huonossa elämäntilanteessa. Siitä kaikesta on selvitty puhumalla, ymmärtämällä ja nauramalla.

Minulla oli tilanne, jossa ystävä erotessaan vaikeassa olotilassa itse asiassa muutaman kerran ehdotti seurustelua (seksiä varmaan oikeasti oli vailla, mutta seurustelusta puhui). Kerroin näistä puolisolle ja hän ymmärsi asian myös miehen näkökulmasta. Nyt vuosia myöhemmin aina välillä nauramme asialle, koska olisimme oikeasti arjessa ja maailman epäsopivin pari. En onneksi luopunut ystävyydestä tuon takia, mutta samalla asetin sille rajat etten esimerkiksi halunnut tavata häntä kaksin, kun hän oli humalassa, koska silloin asia tuli esiin. Oletin silloin ja edelleen, että hän oli eron jälkeen yksinäinen ja puutteessa.

Kukin tyylillään. Itse en haluaisi sellaista "ystävyyttä" jossa minun pitäisi olla tpaaamatta ysätvää tietyissä tilanteissa ettei hän vain ehdottele minulle. Miehenikään ei kyllä hyvällä katsoisi, enkä sitä hänelle koskaan tekisikään.

Jokainen laittaa omat rajat. Itselle toimii se, että ymmärtää sen, että ihmisillä on erilaisia tilanteita elämässä ja kaikissa niissä ei välttämättä ajattele selkeästi. Kokonaisuus ratkaisee. Joskus ihmisiin pitää ottaa etäisyyttä ja sitten voi taas lähentyä. Elämässä sattuu ja tapahtuu.

Sinkkuna hyvä ystävä voi olla osittain kumppanin korvike. Parisuhteessa harvoin korvikkeet ovat eduksi. Kyllä itse voin kaveerata aivan hyvin, mutta omalla kohdalla rajat mistä kavereille jutellaan ja avaudutaan ovat selkeät.