Lue keskustelun säännöt.
Asioita joita laihtuneet ei kertoneet
Entinen pullamössö
22.05.2022 |
Olen laihtunut 20kg ja nyt normaalipainon häämöttäessä olen huomannut paljon muitakin muutoksia kuin kehollisen.
*Makuaisti on tarkempi. Nautin enemmän tavallisesta ruuasta, kun saan siitä enemmän irti. Raa'at kasvikset ja hedelmät maistuu runsaanmalta.
*Sokeri aiheuttaa huonovointisuuden. Jos erehdyn vaikka juhlissa syömään silleen kuten söin lihavana, niin mahaani alkaa koskea ja saan ripulin. Syön siis kyllä edelleen herkkuja, mutta pieniä määriä kerrallaan.
*Asiat mitkä ennen oli herkkua on nyt pettymyksiä. Tämä liittyy varmaan makuaistin muutokseen. Ennen tykkäsin hesen juustohampurilaisesta, mutta nyt se sämpylä maistuu pullalta ja pihvi suolaiselta rasvamöykyltä.
*Sitten on ne perusjutut jotka kaikki varmaa on kuullut tai tietää, että uni on parempaa, on energisempi jne.
Silloin kun omasin huonot elintavat ja olin ylipainoinen, niin luulin laihtuneiden ihmisten olevan ylimielisiä, kun he kertoivat etteivät voi syödä vaikka sipsiä. Ei se näköjään ollutkaan. Olisi pitänyt ottaa oma pää pois perseestä, että se ei ollut loukkaus minua kohtaan vaan puhuivat totta.
Muita asioita joita olette huomanneet?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän kaikki ylipainoiset syö sipsiä ja pullaa. Itse olen kasvissyöjä, syön paljon raakojakin kasviksia, en koskaan syö hampurilaisia tai vastaavia. Ylipainoa ei ole kovin paljon, mutta en myöskään uskalla laihduttaa rupsahtamisen pelossa, koska ikää on yli 50. Näin juuri äskettäin sellaisen muodonmuutoksen ikäiselläni tuttavalla, että reilu laihdutus vanhensi 20 vuotta, en tunnistanut kun kaupassa näin.
Joo, kasvisyöjät usein riutuu ja rupsahtaa ikääntyessä muutenkin. Tavallinen sekasyöjä säilyy hehkeämpänä, ilmeisesti ravinnosta saa keho enemmän kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten yllätti tuo jo mainittu, että ihmisten suhtautuminen muuttuu.
On kuin olisi syönyt käänteistä näkymättömyyspulveria.
Sellaiset alkavat tervehtiä, jotka ennen käänsivät pään kohdalla. Osin johtuu tietysti siitäkin, että joillakin lihavana roikkuvat posket muuttaa perusilmeen ynseäksi, mutta onhan sekin outoa, jos tervehdittäisiin ihmisiä vain perusilmeen mukaan.
Että ei ole olemassa sellaista painoa, johon ihmiset olisivat tyytyväisiä. Kun on hieman ylipainoa, niin siitä huomautellaan ja kun sitten laihduttaa edes muutaman kilon, niin aletaan kauhistella Herranjumala sinä olet kuihtunut!. Nyt olen mukamas liian laiha, vaikka olen normaalipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän kaikki ylipainoiset syö sipsiä ja pullaa. Itse olen kasvissyöjä, syön paljon raakojakin kasviksia, en koskaan syö hampurilaisia tai vastaavia. Ylipainoa ei ole kovin paljon, mutta en myöskään uskalla laihduttaa rupsahtamisen pelossa, koska ikää on yli 50. Näin juuri äskettäin sellaisen muodonmuutoksen ikäiselläni tuttavalla, että reilu laihdutus vanhensi 20 vuotta, en tunnistanut kun kaupassa näin.
Joo, kasvisyöjät usein riutuu ja rupsahtaa ikääntyessä muutenkin. Tavallinen sekasyöjä säilyy hehkeämpänä, ilmeisesti ravinnosta saa keho enemmän kaikkea.
Ei kylä koske ainakaan minua. Olen vähän itsekin tuota ihmetellyt, lienee geeneistä ja ihotyypistä kiinni. Ja ylipaino eli rasva lisää myös estrogeenia ja myöhentää vaihdevuosia, odotan rupsahdusta vaihdevuosien jälkeen. On siis vielä säännölliset kuukautiset mulla.
Tietysti, jos ylipaino aiheuttaa terveyshaittoja, niin kannattaa laihduttaa. Niitä mulla ei ole vielä ollut. Tarvitaan 20 vuotta epäterveellistä ruokavaliota, niin sepelvaltimotauti kehittyy. Rasvamaksa tulee nopeammin erityisesti transrasvoista. Kaksi täsmälleen samaa rasvamäärää, missä toinen sisältää transrasvoja ja toinen ei - transrasvoja sisältänyt ruokavalio rasvoitti maksaa kolmanneksen enemmän. Itse en syö transrasvaa lainkaan enkä sokeria juuri koskaan.
Voi laihtua paljonkin, mutta silti tuntea itsensä samanlaiseksi läskiksi rumilukseksi. Siis oma mielikuva itsestä ei muutu.
En muutenkaan kokenut paljonkaan hyviä asioita laihtuessa. Ihmisten kommentointi laihtumisesta ahdisti. Verenpaine ei laskenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän kaikki ylipainoiset syö sipsiä ja pullaa. Itse olen kasvissyöjä, syön paljon raakojakin kasviksia, en koskaan syö hampurilaisia tai vastaavia. Ylipainoa ei ole kovin paljon, mutta en myöskään uskalla laihduttaa rupsahtamisen pelossa, koska ikää on yli 50. Näin juuri äskettäin sellaisen muodonmuutoksen ikäiselläni tuttavalla, että reilu laihdutus vanhensi 20 vuotta, en tunnistanut kun kaupassa näin.
Joo, kasvisyöjät usein riutuu ja rupsahtaa ikääntyessä muutenkin. Tavallinen sekasyöjä säilyy hehkeämpänä, ilmeisesti ravinnosta saa keho enemmän kaikkea.
Ei kylä koske ainakaan minua. Olen vähän itsekin tuota ihmetellyt, lienee geeneistä ja ihotyypistä kiinni. Ja ylipaino eli rasva lisää myös estrogeenia ja myöhentää vaihdevuosia, odotan rupsahdusta vaihdevuosien jälkeen. On siis vielä säännölliset kuukautiset mulla.
Tietysti, jos ylipaino aiheuttaa terveyshaittoja, niin kannattaa laihduttaa. Niitä mulla ei ole vielä ollut. Tarvitaan 20 vuotta epäterveellistä ruokavaliota, niin sepelvaltimotauti kehittyy. Rasvamaksa tulee nopeammin erityisesti transrasvoista. Kaksi täsmälleen samaa rasvamäärää, missä toinen sisältää transrasvoja ja toinen ei - transrasvoja sisältänyt ruokavalio rasvoitti maksaa kolmanneksen enemmän. Itse en syö transrasvaa lainkaan enkä sokeria juuri koskaan.
Transrasvoja on kahdenlaisia, tiesitkö sen?
Sokeri on pahin rasvamaksan aiheuttaja, ei suinkaan rasva.
Vierailija kirjoitti:
Voi laihtua paljonkin, mutta silti tuntea itsensä samanlaiseksi läskiksi rumilukseksi. Siis oma mielikuva itsestä ei muutu.
En muutenkaan kokenut paljonkaan hyviä asioita laihtuessa. Ihmisten kommentointi laihtumisesta ahdisti. Verenpaine ei laskenut.
Sorry pikkuhuomio tuosta eli verenpaine laskee helpoiten suolan ja alkoholinkäytön vähentämisellä eikä laihtumisella.
Ylipainoa minusta demonisoidaan vähän liikaakin. Ei varmaan pitäisi sanoa tätä, mutta suurin osa laihtuneista lihoo takaisin jos asiasta tehtyjä tutkimuksia seuraa. Se johtuu osin siitä, että kerran ylipainoinen keho pyrkii palaamaan entiseen painoon. Tästähän on ollut paljon uutta tietoa viime vuosina ja nykyään suositellaankin vain viiden prosentin painonpudotusta, ei isoa laihdutusmäärää.
Lääketiede kun perustuu tosiasioihin, jolloin suosituksia voidaan korjata uuden tiedon myötä. Esimerkiksi itseäni ei ole ikinä laitettu vaakaan lääkärissä, vain vyötäröä mitattu, koska viskeraalinen rasva on se ydinasia lihomisessa. Tiimalasi voi olla vähän pyöreämpi turvallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän kaikki ylipainoiset syö sipsiä ja pullaa. Itse olen kasvissyöjä, syön paljon raakojakin kasviksia, en koskaan syö hampurilaisia tai vastaavia. Ylipainoa ei ole kovin paljon, mutta en myöskään uskalla laihduttaa rupsahtamisen pelossa, koska ikää on yli 50. Näin juuri äskettäin sellaisen muodonmuutoksen ikäiselläni tuttavalla, että reilu laihdutus vanhensi 20 vuotta, en tunnistanut kun kaupassa näin.
Joo, kasvisyöjät usein riutuu ja rupsahtaa ikääntyessä muutenkin. Tavallinen sekasyöjä säilyy hehkeämpänä, ilmeisesti ravinnosta saa keho enemmän kaikkea.
Ei kylä koske ainakaan minua. Olen vähän itsekin tuota ihmetellyt, lienee geeneistä ja ihotyypistä kiinni. Ja ylipaino eli rasva lisää myös estrogeenia ja myöhentää vaihdevuosia, odotan rupsahdusta vaihdevuosien jälkeen. On siis vielä säännölliset kuukautiset mulla.
Tietysti, jos ylipaino aiheuttaa terveyshaittoja, niin kannattaa laihduttaa. Niitä mulla ei ole vielä ollut. Tarvitaan 20 vuotta epäterveellistä ruokavaliota, niin sepelvaltimotauti kehittyy. Rasvamaksa tulee nopeammin erityisesti transrasvoista. Kaksi täsmälleen samaa rasvamäärää, missä toinen sisältää transrasvoja ja toinen ei - transrasvoja sisältänyt ruokavalio rasvoitti maksaa kolmanneksen enemmän. Itse en syö transrasvaa lainkaan enkä sokeria juuri koskaan.
Transrasvoja on kahdenlaisia, tiesitkö sen?
Sokeri on pahin rasvamaksan aiheuttaja, ei suinkaan rasva.
Kyllä, sokeri aiheuttaa myös rasvamaksaa eikä kenenkään kannata laittaa suuhunsa myöskään fruktoosisiirappia jota on lähes kaikkialla kuten palmuöljyäkin. Koska se on halpaa. Itse asiassa voisin syödä joskus Fazerinan, mutta en syö, koska siinä on palmuöljyä. Onneksi minun ei juuri koskaan tee mieli makeaa.
Mietin, miten mahdoit ennen syödä juhlissa eli olitko sinä se rohmu, joka söi puolikkaan kakkua, koska se on niin hyvää? Ja me muut tiesimme, että juhlissakaan ei ole tarkoitus ylensyödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina hoikka ja voi miten surullisilta nämä kommentit kuulostavat. Paino ilmeisesti todella määrittelee ihmistä?
Paino todella määrittelee ihmistä. Ei pelkästään sen kautta, miten hän sen itse kokee, vaan myös ja erityisesti nykyään oikeastaan paljonkin sen kautta, miten toiset ihmiset hänet kokevat.
Nykyisenä hoikkana myötätuntoni on täydellisesti niiden puolella, jotka ovat (vielä) ylipainoisia. Onko muuta ihmisryhmää, jonka koko ihmisarvo olisi samalla tavalla kyseenalaistettu, kuin ylipainoiset? Se, miten toiset kohtelevat sinua painosi, ulkomuotosi takia, on ihan järkyttävää. Sitä ei huomaa, ellei ole itse kokenut kumpaakin; sekä ylipainoisena että normaalipainoisena olemista.
Taistelen koko ajan sitä vastaan, ettei minusta tulisi kylmä ja hyvin tyly kanssaihmisiä (erityisesti miehiä) kohtaan. Tavallaan kaipaan sitä tietynlaista ylipainoisen näkymättömyyttä, mutta koska siihenkin liittyy kuitenkin niin paljon negatiivista, niin en ole esimerkiksi nyt pukeutunut kaapuihin tai telttamaisiin vaatteisiin, jotka piilottaisivat hoikistuneen vartaloni. Olo on hyvin ristiriitainen: toisaalta on mukavaa, kun voi pukeutua vaikka tyköistuvaan, muotoiltuun t-paitaan, toisaalta hoikkana saatu huomio – jopa viisikymppisen naisen saama (!) – tuntuu pinnalliselta ja lähes loukkaavalta, kun itse tiedän, että olen ihan sama tyyppi kuin silloin parikymmentä kiloa sitten, jolloin olin kanssaihmisille pelkkää ilmaa.
Tämä on todellakin surullista.
Ympärilleni kasvaa päivä päivältä vahvempi muuri.
Muistathan sitten itsekin katsella kanssaihmisiä, olivat he sitten minkä näköisiä hyvänsä, ihaillen ja jopa haluten. Sillä ihan samoja ihmisiä siellä pinnan alla on.
En oikein ymmärrä tätä vinkumista siitä, että lihavana ei saa samalla tavalla huomiota, kuin hoikkana/hoikempana.
Luulisi ihmisten pikkuhiljaa ymmärtävän, että suuri osa ihmisistä ei pidä ylipainoa viehättävänä. Ei edes ilmeisesti iso osa ylipainoisista, kun näyttävät hakevan itsekin normaalipainoista seuraa.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ko. ihminen ei voisi olla mitä ihanin ihminen, kun häneen tutustuu. Mutta hän ei vaan välttämättä ole se kehen ekana haluaa tutustua.
Kyllä itse ainakin kaupungilla kävellessä katselen itseäni viehättäviä ihmisiä enemmän, kuin niitä jotka eivät silmääni viehätä.
käykääpä vastaamassa
https://www.vauva.fi/keskustelu/4651310/laihdutusseuranta-tammikuu-touk…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän kaikki ylipainoiset syö sipsiä ja pullaa. Itse olen kasvissyöjä, syön paljon raakojakin kasviksia, en koskaan syö hampurilaisia tai vastaavia. Ylipainoa ei ole kovin paljon, mutta en myöskään uskalla laihduttaa rupsahtamisen pelossa, koska ikää on yli 50. Näin juuri äskettäin sellaisen muodonmuutoksen ikäiselläni tuttavalla, että reilu laihdutus vanhensi 20 vuotta, en tunnistanut kun kaupassa näin.
Joo, kasvisyöjät usein riutuu ja rupsahtaa ikääntyessä muutenkin. Tavallinen sekasyöjä säilyy hehkeämpänä, ilmeisesti ravinnosta saa keho enemmän kaikkea.
Ei kylä koske ainakaan minua. Olen vähän itsekin tuota ihmetellyt, lienee geeneistä ja ihotyypistä kiinni. Ja ylipaino eli rasva lisää myös estrogeenia ja myöhentää vaihdevuosia, odotan rupsahdusta vaihdevuosien jälkeen. On siis vielä säännölliset kuukautiset mulla.
Tietysti, jos ylipaino aiheuttaa terveyshaittoja, niin kannattaa laihduttaa. Niitä mulla ei ole vielä ollut. Tarvitaan 20 vuotta epäterveellistä ruokavaliota, niin sepelvaltimotauti kehittyy. Rasvamaksa tulee nopeammin erityisesti transrasvoista. Kaksi täsmälleen samaa rasvamäärää, missä toinen sisältää transrasvoja ja toinen ei - transrasvoja sisältänyt ruokavalio rasvoitti maksaa kolmanneksen enemmän. Itse en syö transrasvaa lainkaan enkä sokeria juuri koskaan.
Transrasvoja on kahdenlaisia, tiesitkö sen?
Sokeri on pahin rasvamaksan aiheuttaja, ei suinkaan rasva.
Maitorasvat ovat vaarallisia suonten tukkijoita. Sen takia en syö juustoa enää kovin usein, jolloin sain lievästi koholla olleet kolesteroliarvoni kuriin. Mielelläni söisin juustoa päivittäin, ja niitä rasvaisia ja suolaisia nimenomaan. Nyt syön leivän kanssa useimmiten reilusti oliiviöljyä. Voisiko siinä olla perää, että vaikutaa ihon kuntoon ja limakalvoihin? Kun noissa ei itselläni ole ongelmia, vaikka olen yli viisikymppinen. Sairaanhoitaja kerran mainosti oliiviöljyä, käytän sitä reilusti leivän kanssa, salaateissa jne. Jos laihduttaisin, niin sitä varmaan olisi helpointa vähentää.
Allekirjoitan kaikki edelliset löysästä ihosta ikävän kohtelun loppumiseen. Ylipaino todellakin määrittää ihmistä myös muiden silmissä valtavasti.
Suurin oivallus liittyy kuitenkin siihen, että pysyvä laihtuminen ei kaikissa tapauksissa ole enää mahdollista.
Olen ollut jo lapsena lihava (yli 100kg) ja laihduttanut kolmesti normipainoon, jostain syystä tasakymppien kohdilla, eli n. 20, 30 ja 40 vuotiaana. Aina pudotettavaa on ollut 25-35kg, aina kilot ovat hiipineet takaisin sen kymmenen vuoden aikana.
Tällä viimeisimmällä kerralla pudotetuista 25:stä kilosta 10kg on tullut takaisin jo vuodessa! Näin siitäkin huolimatta, että olen yrittänyt kaikin keinoin löytää tasapainon tämän viimeisen vuoden ajan. Arkisin pätkäpaastoan 20/4 rytmillä, en syö herkkuja jne., mutta silti paino nousee, jos syön viikonloppuisin yhtään rennommin. Lomaviikko saattaa nostaa painoa 5-8kg, jotka pitää sitten laihduttaa ihan tosissaan pois. Aineenvaihdunta on todellakin keski-ikäisenä erilainen.
Lisäksi kaikenlainen pikkukremppa vaikeuttaa liikunnan avulla painonpudotuksen ylläpitämistä. Painon merkittävä lasku ei korjannut esim. nivelvaivoja kokonaan, vaikka helpottikin niitä vähän.
Näköjään tässä iässä laihduttua pitäisi sitoutua laihdutusruokavalioon loppuiäksi, mutta siihen en ole valmis. Pyrkimys onkin nyt mahdollisimman terveeseen ja toimintakykyiseen kroppaan, ei mahdollisimman hoikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miten mahdoit ennen syödä juhlissa eli olitko sinä se rohmu, joka söi puolikkaan kakkua, koska se on niin hyvää? Ja me muut tiesimme, että juhlissakaan ei ole tarkoitus ylensyödä.
Oli sitten mikä tahansa painoon liittyvä keskustelu, joku laiha ottaa asiakseen vittuilla. Miksi lihavia yleensä on, siksi että ne on joskus syönyt enemmän ja tiedostavat tämän kyllä itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina hoikka ja voi miten surullisilta nämä kommentit kuulostavat. Paino ilmeisesti todella määrittelee ihmistä?
Paino todella määrittelee ihmistä. Ei pelkästään sen kautta, miten hän sen itse kokee, vaan myös ja erityisesti nykyään oikeastaan paljonkin sen kautta, miten toiset ihmiset hänet kokevat.
Nykyisenä hoikkana myötätuntoni on täydellisesti niiden puolella, jotka ovat (vielä) ylipainoisia. Onko muuta ihmisryhmää, jonka koko ihmisarvo olisi samalla tavalla kyseenalaistettu, kuin ylipainoiset? Se, miten toiset kohtelevat sinua painosi, ulkomuotosi takia, on ihan järkyttävää. Sitä ei huomaa, ellei ole itse kokenut kumpaakin; sekä ylipainoisena että normaalipainoisena olemista.
Taistelen koko ajan sitä vastaan, ettei minusta tulisi kylmä ja hyvin tyly kanssaihmisiä (erityisesti miehiä) kohtaan. Tavallaan kaipaan sitä tietynlaista ylipainoisen näkymättömyyttä, mutta koska siihenkin liittyy kuitenkin niin paljon negatiivista, niin en ole esimerkiksi nyt pukeutunut kaapuihin tai telttamaisiin vaatteisiin, jotka piilottaisivat hoikistuneen vartaloni. Olo on hyvin ristiriitainen: toisaalta on mukavaa, kun voi pukeutua vaikka tyköistuvaan, muotoiltuun t-paitaan, toisaalta hoikkana saatu huomio – jopa viisikymppisen naisen saama (!) – tuntuu pinnalliselta ja lähes loukkaavalta, kun itse tiedän, että olen ihan sama tyyppi kuin silloin parikymmentä kiloa sitten, jolloin olin kanssaihmisille pelkkää ilmaa.
Tämä on todellakin surullista.
Ympärilleni kasvaa päivä päivältä vahvempi muuri.
Muistathan sitten itsekin katsella kanssaihmisiä, olivat he sitten minkä näköisiä hyvänsä, ihaillen ja jopa haluten. Sillä ihan samoja ihmisiä siellä pinnan alla on.
En oikein ymmärrä tätä vinkumista siitä, että lihavana ei saa samalla tavalla huomiota, kuin hoikkana/hoikempana.
Luulisi ihmisten pikkuhiljaa ymmärtävän, että suuri osa ihmisistä ei pidä ylipainoa viehättävänä. Ei edes ilmeisesti iso osa ylipainoisista, kun näyttävät hakevan itsekin normaalipainoista seuraa.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ko. ihminen ei voisi olla mitä ihanin ihminen, kun häneen tutustuu. Mutta hän ei vaan välttämättä ole se kehen ekana haluaa tutustua.
Kyllä itse ainakin kaupungilla kävellessä katselen itseäni viehättäviä ihmisiä enemmän, kuin niitä jotka eivät silmääni viehätä.
Kyllä minä nimenomaan katson kanssaihmisissä ihan kaikkea muuta kuin heidän elopainoaan. Minun ei tarvitse pitää ihmistä viehättävänä huomatakseni hänen olemassaolonsa ja kohdellakseni häntä ystävällisesti ja inhimillisesti. Kaikista ei tarvitse viehättyä, kaikkiin ei tarvitse ihastua, ja todellakaan kaikkia ei tarvitse haluta, mutta kaikkia olisi hyvä pitää ihmisinä.
Lukutaidossa on vikaa, jos esim. minun edellä kirjoittamastani (jota tässä lainaat) saa sen käsityksen, että "vinkuisin sitä, etten lihavana saa samalla tavalla huomiota". Päinvastoin sanon kaipaavani ylipainoisen näkymättömyyttä, koska se huomio, jota nyt hoikkana saan, ei tunnu aidolta ja hyvältä huomiolta.
Ihmiskunta tuntuu muuttuneen yhä pinnallisemmaksi. Ikään kuin suvaittaisiin ympärille vain niitä ihmisiä, jotka olisivat potentiaalisia pariutumiskumppaneita. Esimerkiksi minulla on sellainen outo piirre, että pidän ruskeita silmiä ihastumismielessä vahvana turn offina. Paras ystäväni on ruskeasilmäinen, ja ruskeasilmäiset ovat minulle aivan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin sinisilmäisetkin. Minun ei tarvitse kyetä ihastumaan johonkuhun voidakseni pitää häntä ihmisenä, ei edes halutakseni tutustua häneen. Viehättävyys, ulkonäkö, ovat nykyään liian määrääviä ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan kaikki edelliset löysästä ihosta ikävän kohtelun loppumiseen. Ylipaino todellakin määrittää ihmistä myös muiden silmissä valtavasti.
Suurin oivallus liittyy kuitenkin siihen, että pysyvä laihtuminen ei kaikissa tapauksissa ole enää mahdollista.
Olen ollut jo lapsena lihava (yli 100kg) ja laihduttanut kolmesti normipainoon, jostain syystä tasakymppien kohdilla, eli n. 20, 30 ja 40 vuotiaana. Aina pudotettavaa on ollut 25-35kg, aina kilot ovat hiipineet takaisin sen kymmenen vuoden aikana.
Tällä viimeisimmällä kerralla pudotetuista 25:stä kilosta 10kg on tullut takaisin jo vuodessa! Näin siitäkin huolimatta, että olen yrittänyt kaikin keinoin löytää tasapainon tämän viimeisen vuoden ajan. Arkisin pätkäpaastoan 20/4 rytmillä, en syö herkkuja jne., mutta silti paino nousee, jos syön viikonloppuisin yhtään rennommin. Lomaviikko saattaa nostaa painoa 5-8kg, jotka pitää sitten laihduttaa ihan tosissaan pois. Aineenvaihdunta on todellakin keski-ikäisenä erilainen.
Lisäksi kaikenlainen pikkukremppa vaikeuttaa liikunnan avulla painonpudotuksen ylläpitämistä. Painon merkittävä lasku ei korjannut esim. nivelvaivoja kokonaan, vaikka helpottikin niitä vähän.
Näköjään tässä iässä laihduttua pitäisi sitoutua laihdutusruokavalioon loppuiäksi, mutta siihen en ole valmis. Pyrkimys onkin nyt mahdollisimman terveeseen ja toimintakykyiseen kroppaan, ei mahdollisimman hoikkaan.
Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin lihavan metabolia on muuttunut siten, että keho pyrkii palaamaan entiseen painoon. Sen vuoksi laihdutustulos ei pysy, vaan paino pyrkii nousemaan ja nousee herkemmin kuin hoikalla.
Terveyden kannalta on olennaista millaista se ruoka on mitä syöt eli energiatiheys, rasvojen ja hiilareiden laatu, kasvisten määrä. Muuttamalla syömäsi ruuan koostumusta, jos se on epäterveellinen, terveytesi paranee, vaikket laihtuisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina hoikka ja voi miten surullisilta nämä kommentit kuulostavat. Paino ilmeisesti todella määrittelee ihmistä?
Paino todella määrittelee ihmistä. Ei pelkästään sen kautta, miten hän sen itse kokee, vaan myös ja erityisesti nykyään oikeastaan paljonkin sen kautta, miten toiset ihmiset hänet kokevat.
Nykyisenä hoikkana myötätuntoni on täydellisesti niiden puolella, jotka ovat (vielä) ylipainoisia. Onko muuta ihmisryhmää, jonka koko ihmisarvo olisi samalla tavalla kyseenalaistettu, kuin ylipainoiset? Se, miten toiset kohtelevat sinua painosi, ulkomuotosi takia, on ihan järkyttävää. Sitä ei huomaa, ellei ole itse kokenut kumpaakin; sekä ylipainoisena että normaalipainoisena olemista.
Taistelen koko ajan sitä vastaan, ettei minusta tulisi kylmä ja hyvin tyly kanssaihmisiä (erityisesti miehiä) kohtaan. Tavallaan kaipaan sitä tietynlaista ylipainoisen näkymättömyyttä, mutta koska siihenkin liittyy kuitenkin niin paljon negatiivista, niin en ole esimerkiksi nyt pukeutunut kaapuihin tai telttamaisiin vaatteisiin, jotka piilottaisivat hoikistuneen vartaloni. Olo on hyvin ristiriitainen: toisaalta on mukavaa, kun voi pukeutua vaikka tyköistuvaan, muotoiltuun t-paitaan, toisaalta hoikkana saatu huomio – jopa viisikymppisen naisen saama (!) – tuntuu pinnalliselta ja lähes loukkaavalta, kun itse tiedän, että olen ihan sama tyyppi kuin silloin parikymmentä kiloa sitten, jolloin olin kanssaihmisille pelkkää ilmaa.
Tämä on todellakin surullista.
Ympärilleni kasvaa päivä päivältä vahvempi muuri.
Muistathan sitten itsekin katsella kanssaihmisiä, olivat he sitten minkä näköisiä hyvänsä, ihaillen ja jopa haluten. Sillä ihan samoja ihmisiä siellä pinnan alla on.
En oikein ymmärrä tätä vinkumista siitä, että lihavana ei saa samalla tavalla huomiota, kuin hoikkana/hoikempana.
Luulisi ihmisten pikkuhiljaa ymmärtävän, että suuri osa ihmisistä ei pidä ylipainoa viehättävänä. Ei edes ilmeisesti iso osa ylipainoisista, kun näyttävät hakevan itsekin normaalipainoista seuraa.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ko. ihminen ei voisi olla mitä ihanin ihminen, kun häneen tutustuu. Mutta hän ei vaan välttämättä ole se kehen ekana haluaa tutustua.
Kyllä itse ainakin kaupungilla kävellessä katselen itseäni viehättäviä ihmisiä enemmän, kuin niitä jotka eivät silmääni viehätä.Kyllä minä nimenomaan katson kanssaihmisissä ihan kaikkea muuta kuin heidän elopainoaan. Minun ei tarvitse pitää ihmistä viehättävänä huomatakseni hänen olemassaolonsa ja kohdellakseni häntä ystävällisesti ja inhimillisesti. Kaikista ei tarvitse viehättyä, kaikkiin ei tarvitse ihastua, ja todellakaan kaikkia ei tarvitse haluta, mutta kaikkia olisi hyvä pitää ihmisinä.
Lukutaidossa on vikaa, jos esim. minun edellä kirjoittamastani (jota tässä lainaat) saa sen käsityksen, että "vinkuisin sitä, etten lihavana saa samalla tavalla huomiota". Päinvastoin sanon kaipaavani ylipainoisen näkymättömyyttä, koska se huomio, jota nyt hoikkana saan, ei tunnu aidolta ja hyvältä huomiolta.
Ihmiskunta tuntuu muuttuneen yhä pinnallisemmaksi. Ikään kuin suvaittaisiin ympärille vain niitä ihmisiä, jotka olisivat potentiaalisia pariutumiskumppaneita. Esimerkiksi minulla on sellainen outo piirre, että pidän ruskeita silmiä ihastumismielessä vahvana turn offina. Paras ystäväni on ruskeasilmäinen, ja ruskeasilmäiset ovat minulle aivan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin sinisilmäisetkin. Minun ei tarvitse kyetä ihastumaan johonkuhun voidakseni pitää häntä ihmisenä, ei edes halutakseni tutustua häneen. Viehättävyys, ulkonäkö, ovat nykyään liian määrääviä ominaisuuksia.
Minäkin kuulun siihen ryhmään, ettei muiden eikä omakaan ylipaino häiritse. Sen takia tuossa aiemmin epäilinkin, että kyse on enemmän ylipainon psyykkisistä vaikutuksista kuin siitä, että jokainen vastaantulija kiinnittäisi huomiota nimenomaan ylipainoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miten mahdoit ennen syödä juhlissa eli olitko sinä se rohmu, joka söi puolikkaan kakkua, koska se on niin hyvää? Ja me muut tiesimme, että juhlissakaan ei ole tarkoitus ylensyödä.
Oli sitten mikä tahansa painoon liittyvä keskustelu, joku laiha ottaa asiakseen vittuilla. Miksi lihavia yleensä on, siksi että ne on joskus syönyt enemmän ja tiedostavat tämän kyllä itsekin.
Lihavia on myös siksi, että evoluutio on suosinut rasvaa herkemmin varastoivia ihmisiä. Eli osittain lihominen perustuu geeneihin, ihmisten normaalipainot ovat erilaisia, kunkin yksilön mukaisia. Toisilla on siis isompi ruokahalu yksinkertaisesti, mikä perustuu geeneihin.
Nahka roikkuu ja kaulan alue on kovin ryppyinen. Pieniä asioita kaiken muun hyvän olon rinnalla. Olkapäät ovat löytyneet ja käsivarret menevät nyt vartaloa myöden. Reidet eivät hinkkaa. Varpaiden kynsien leikkaus, kenkien laitto, turvavyön kiinnittäminen ja takapuolen pyyhkiminen eivät ole enää mikään ohjelmanumero. Vaatekoko on monta numeroa pienempi ja voi valita kaupassa niitä vaatteita joista pitää, eikä sen mukaan, mikä mahtuu. Ei hengästytä, on ketterä. Peilikuvasta katsoo se ihminen, joka pitääkin. 20 vuoden ajan reilu ylipaino. Sääli että piti mennä näin pitkä aika, ennenkuin ymmärrys tuli mukaan. Sanomattakin selvää, että terveys on parantunut.
Paino todella määrittelee ihmistä. Ei pelkästään sen kautta, miten hän sen itse kokee, vaan myös ja erityisesti nykyään oikeastaan paljonkin sen kautta, miten toiset ihmiset hänet kokevat.
Nykyisenä hoikkana myötätuntoni on täydellisesti niiden puolella, jotka ovat (vielä) ylipainoisia. Onko muuta ihmisryhmää, jonka koko ihmisarvo olisi samalla tavalla kyseenalaistettu, kuin ylipainoiset? Se, miten toiset kohtelevat sinua painosi, ulkomuotosi takia, on ihan järkyttävää. Sitä ei huomaa, ellei ole itse kokenut kumpaakin; sekä ylipainoisena että normaalipainoisena olemista.
Taistelen koko ajan sitä vastaan, ettei minusta tulisi kylmä ja hyvin tyly kanssaihmisiä (erityisesti miehiä) kohtaan. Tavallaan kaipaan sitä tietynlaista ylipainoisen näkymättömyyttä, mutta koska siihenkin liittyy kuitenkin niin paljon negatiivista, niin en ole esimerkiksi nyt pukeutunut kaapuihin tai telttamaisiin vaatteisiin, jotka piilottaisivat hoikistuneen vartaloni. Olo on hyvin ristiriitainen: toisaalta on mukavaa, kun voi pukeutua vaikka tyköistuvaan, muotoiltuun t-paitaan, toisaalta hoikkana saatu huomio – jopa viisikymppisen naisen saama (!) – tuntuu pinnalliselta ja lähes loukkaavalta, kun itse tiedän, että olen ihan sama tyyppi kuin silloin parikymmentä kiloa sitten, jolloin olin kanssaihmisille pelkkää ilmaa.
Tämä on todellakin surullista.
Ympärilleni kasvaa päivä päivältä vahvempi muuri.