Muita, jotka jo odottavat teinien poismuuttoa

Pitäisikö sun käsitellä toi menetys? Ei ole teinien syy ettet jaksa.

Toisaalta odotan, toisaalta en. Olen aina tiennyt, että oma lapseni lähtee aikaisin kotoa, joten olen jotenkin siihen asennoitunut, että kun lukio päättyy, hän lähtee. Tosin nyt taitaa käydä niin, että lähtee kesken lukion jo ensi syksynä. Toisaalta odotan sitä aikaa, kun saa ihan itse päättää mitä syö ja milloin, mihin menee ja milloin (vaikka en minä kyllä kamalasti missään edes kulje) jne. Mutta todella haikealta tuntuu päästää juuri 18 täyttävä omilleen, mahdollisesti toiselle puolelle Suomea.

Ymmärrettävää toi tunne yksinhuoltajana ja vielä erikoistarpeita. Olethan hankkinut apua sosiaalitoimesta?

Odotan. Kun aletaan olla aikuiseuuden kynnyksellä ja kaikilla omat rutiinit ym. niin välillä menee hermo, kun vessa on varattu, suihku on varattu pitkän aikaa ja itellä olis kiire mutta joudut odottamaan .

Yöllä käy ovet ja heräät siihen. Kolistelua yöllä ( tehdään vähän ruokaa) ja siihen herää .

Sitten ei tunnu kotityöt maistuvan, josta tulee tietenkin riitaa. En halua olla mikään piika melkein aikuiseille ihmisille ja tämä ei ole hotelli. Toistuvista sanomisista huolimatta, tämä ei muutu.

Ei auta nätisti sanominen, eikä huutaminen asiaan yhtään. Joten odotan, että saan kotini takas , eikä tarvi palvella aikuisia ihmisiä

Kyllä. Mielestäni tämä aikuisten ja muka-aikuisten yhteisasumiskombinaatio on ihan pelleilyä. Mulla on kivat lapset, mutta nyt kun ovat 16, 18 ja 19, en ihan osaa nähdä "kimppa-asumisen" parhaita puolia. Emme varsinaisesti elä enää yhteistä elämää, lapsilla omat menot, tyttö-/poikaystävää, työt jne. 

En todellakaan. Tiedän, että olen liiankin kiinni lapsissani. Ihan itkettää, että 1.5 vuoden päästä esikoinen lähtee.

Mun lapset lähteneet jo. Toinen muutti isälleen jo vuosia sitten. Toisen lähdöstä nyt noin vuosi.

Nuorin lapsista muutti viime vuonna omilleen ja olihan se aika kiva juttu :)

Mä en varmaan koskaan pääse eroon nyt 18 ja 16v lapsistamme. Tokko muuttavat omilleen. Isänsä kunnon helikopteri vanhempi. Pojalle myös puhuu sivarista.

Meille alkoi mieheni kanssa uusi nuoruus kun lapset lähtivät kotoa. Ei saa käsittää väärin - rakastamme ja tuemme heitä kaikin tavoin. Mutta olihan se ensimmäinen vuosi kuin vasikat olisi päästetty laitumelle! Mikä vapaus! No vieläkin tehdään kyllä liikaa ruokaa, nelihenkisen perheen ruokia syödään sitten monta päivää. 

Mutta kyllä. Elämä on ihanaa, kun lapset ovat omillaan!

Odotan. Toinen asuu kyllä jo suurimman osan ajasta muualla opiskelujen ja tällä hetkellä töiden vuoksi. Välillä on ikävä mutta toisaalta olen tyytyväinen. Ensi talvena hänellä alkaa 7kk. työharjoittelujakso täällä kotikaupungissa ja silloin hän asuu kotona. Sitten pitää taas pyykätä joka päivä ja huolehtia että jääkaappi on aina täysi.

Toinen teini asuu vielä kotona. Hän on aika tarkka ja nirso, ja ikävä kyllä temperamenttinen jos asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla. Siksi salaa toivon jo hänen poismuuttoaan. Toisaalta en halua että hän muuttaa tukien varaan asumaan ennen kuin pystyy elättämään itsensä. Siitä saa väärän kuvan elämästä. Eli hän saa asua kotona kunnes valmistuu ja löytää työpaikan.

Ja tiedän että ongelmani ovat pieniä verrattuna erityislapsen vanhempien ongelmiin. Olenkin onnellinen ja kiitollinen siitä että omat lapset ovat terveitä ja fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Odotan. Kun aletaan olla aikuiseuuden kynnyksellä ja kaikilla omat rutiinit ym. niin välillä menee hermo, kun vessa on varattu, suihku on varattu pitkän aikaa ja itellä olis kiire mutta joudut odottamaan .

Yöllä käy ovet ja heräät siihen. Kolistelua yöllä ( tehdään vähän ruokaa) ja siihen herää .

Sitten ei tunnu kotityöt maistuvan, josta tulee tietenkin riitaa. En halua olla mikään piika melkein aikuiseille ihmisille ja tämä ei ole hotelli. Toistuvista sanomisista huolimatta, tämä ei muutu.

Ei auta nätisti sanominen, eikä huutaminen asiaan yhtään. Joten odotan, että saan kotini takas , eikä tarvi palvella aikuisia ihmisiä

Täällä oli samanlaista, elettiin kuin kuvailemassasi hotellissa, mutta mitään kotitöitä tms. ei tehty. Kuljettiin miten sattuu, kolisteltiin yömyöhään kun muut olisivat halunnut nukkua. Ei minkäänlaista muiden huomioonottamista. Asia ratkesi niin, että laitettiin pentu omaan kämppään asumaan.