Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Olen kirjoittanut kommentteja ketjuun, joissa ihmettelen ap:n joustamattomuutta ja kuvitelmaa, että vain oma rutiineihin sidottu tapa olisi oikea. Toivon että ap suostuisi näiden kommenttien perusteella kyseenalaistamaan omaakin toimintaa, eikä vain haukkuisi miestä.
Sattumoisin myös omalla vauvallani oli koliikki. Se oli oikeasti suoliston kypsymättömyyttä ja oikeanlainen apteekin korvike auttoi siihen. Rutiineista ei olisi ollut mitään hyötyä.
Se mistä ap kirjoittaa, että jos vauvan laittaa nukkumaan 19.30, niin se herää 5.30. Ihan totta, voi herätä. Voi olla myös niin, että jos vauvan laittaa nukkumaan 23.30, se herää 4.30. Kokemusta on molemmista, vauva-arki ei vaan kertakaikkiaan ole ennustettavaa, eikä aina ihan loogista. Kannattaisi antaa miehelle viikonloppuisin kokonaisvastuuta vauvanhoidosta niin, että hoitaa sekä illan että aamun, niin hän saisi tilaisuuden oppia syy-ja seuraussuhteita. Voi myös olla, että mies voi hoksata jotain sellaistakin, mitä ap ei ole hoksannut, koska on niin fiksoitunut rutiineihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vaan suostu ymmärtämään, että oma tapa ei kuitenkaan ole ainoa oikea. Kyllä minullakin oli vauva, joka heräsi viideltä joka aamu. Mutta en minä herännyt heti passaamaan kaikin keinoin tuohon aikaan aamusta, vaan toimin pikemminkin niinkuin ap:n mies. Eli annoin maitoa ja sit jatkettiin löhöilyä, että vauva olis tajunnut vielä olevan yöaika. En todellakaan tehnyt heti aamutoimia ja lähtenyt paahtamaan vaunulenkille klo 6 aamulla :,D Toihan on mielipuolista.
Ja kyllä, se vauva myös itki koska oli koliikkinen. Koliikkiin ei sit rutiinit autakkaan, koska.. noh. Se on koliikki,
Kyllä, noin voi toimia, kun vauva on hieman vanhempi tai hän ei ole herätessään nälkäinen, niin kuin meillä.
Odottelen aikaa, että voi jatkaa öitä juuri noin.
Mutta nyt kun vauvan yöuni alkaa jo 19.30 ei voi olettaa, että hän kellii kanssani sängyssä 5.30, siinä on pitkä putki unta jo vedetty.
Maito ei vie nälkää, vaan syö innoissaan aamupuuron, ja päälle maidon.
Niin mukavaa kuin se olisikin löhötellä pitkään, niin meillä se köllöttely kestää noin vartin.
Eli kuten kirjoitin, aamulla höpötellään sängyssä tovi ja noustaan sitten.
Enkä varsinaisesti paahda aamulenkille, se on muutaman minuutin käpsyttely, kun vauva nukahtaa vaunuihin ja nukkuu pitkään.
Usein kylläkin laitan lenkkivaatteet ja samalla itsekin virkistyn.
Vaihtoehto sille on nukuttaa pitkän kaavan mukaan sisälle ja hän herää puolessa tunnissa väsyneenä.
Eli kun tämä unirytmi ja tapa on toimiva nyt, on lapsen edun mukaista sitä noudattaa.
Ja oman jaksamiseni kannalta tärkeää.
Jos olet itsekin äiti, niin mitäpä jos antaisit vertaistukea tuomitsemisen sijaan?
ApSiis sun vauva herää klo 5:30, köllöttelette vartin, sitten on aamupuuron aika ja lähdette vaunulenkille, jossa olennaista on nukuttaa vauva uudestaan? Miksi ihmeessä noin, miksi et pidennä vauvan unia samantien tai anna tämän rauhassa jokellella vuoteessaan. Todella voimiasyövää tuollainen varhainen herääminen ja kuitenkin samantien vauvan nukuttaminen uudestaan vaunulenkillä, kun ei se muuten nuku.
Huomaatko edes tekeväsi maailmastasi todella vaikean?
En voisi itse hommata edes koiraa, koska en tosiaankaan jaksa lähteä klo 6 aamulenkille. Vauvalle ei moista mahdollisuutta koskaan tarjottu, joten vauva ei oppinut siihen, että yöunia voi jatkaa ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä teidän unelma-aviomiehet paljastuu aina mieslapsiksi sen lapsenteon JÄLKEEN??
Miehet jaksaa aina esittää kaikeaa, puhetta ja lupauksia riittää. Sitten kun tulee tosipaikka, eivät kykenekään siihen. Naisten pitäisi varmaan laittaa miehet lastenhoitohommiin kokeeksi ennen kuin yhteistä jälkikasvua hankitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vaan suostu ymmärtämään, että oma tapa ei kuitenkaan ole ainoa oikea. Kyllä minullakin oli vauva, joka heräsi viideltä joka aamu. Mutta en minä herännyt heti passaamaan kaikin keinoin tuohon aikaan aamusta, vaan toimin pikemminkin niinkuin ap:n mies. Eli annoin maitoa ja sit jatkettiin löhöilyä, että vauva olis tajunnut vielä olevan yöaika. En todellakaan tehnyt heti aamutoimia ja lähtenyt paahtamaan vaunulenkille klo 6 aamulla :,D Toihan on mielipuolista.
Ja kyllä, se vauva myös itki koska oli koliikkinen. Koliikkiin ei sit rutiinit autakkaan, koska.. noh. Se on koliikki,
Kyllä, noin voi toimia, kun vauva on hieman vanhempi tai hän ei ole herätessään nälkäinen, niin kuin meillä.
Odottelen aikaa, että voi jatkaa öitä juuri noin.
Mutta nyt kun vauvan yöuni alkaa jo 19.30 ei voi olettaa, että hän kellii kanssani sängyssä 5.30, siinä on pitkä putki unta jo vedetty.
Maito ei vie nälkää, vaan syö innoissaan aamupuuron, ja päälle maidon.
Niin mukavaa kuin se olisikin löhötellä pitkään, niin meillä se köllöttely kestää noin vartin.
Eli kuten kirjoitin, aamulla höpötellään sängyssä tovi ja noustaan sitten.
Enkä varsinaisesti paahda aamulenkille, se on muutaman minuutin käpsyttely, kun vauva nukahtaa vaunuihin ja nukkuu pitkään.
Usein kylläkin laitan lenkkivaatteet ja samalla itsekin virkistyn.
Vaihtoehto sille on nukuttaa pitkän kaavan mukaan sisälle ja hän herää puolessa tunnissa väsyneenä.
Eli kun tämä unirytmi ja tapa on toimiva nyt, on lapsen edun mukaista sitä noudattaa.
Ja oman jaksamiseni kannalta tärkeää.
Jos olet itsekin äiti, niin mitäpä jos antaisit vertaistukea tuomitsemisen sijaan?
ApSiis sun vauva herää klo 5:30, köllöttelette vartin, sitten on aamupuuron aika ja lähdette vaunulenkille, jossa olennaista on nukuttaa vauva uudestaan? Miksi ihmeessä noin, miksi et pidennä vauvan unia samantien tai anna tämän rauhassa jokellella vuoteessaan. Todella voimiasyövää tuollainen varhainen herääminen ja kuitenkin samantien vauvan nukuttaminen uudestaan vaunulenkillä, kun ei se muuten nuku.
Huomaatko edes tekeväsi maailmastasi todella vaikean?
Luuletko että mä otan kellosta aikaa, että no nyt ollaan tässä vartti? Että me siirrytään toimesta toiseen jonkun ohjekirjan mukaan? Tää on juurikin vauvan luontainen rytmi, jota mä tuen näillä rutiineilla ja havainnoimalla vauvan tarpeita.
Se on noin vartti, mitä vauva viihtyy sängyssä ja sitten alkaa näyttää nälän merkkejä, sitten vaihdetaan vaatteet ja seurustellaan vielä hetki, ruuan päälle leikitään ja lauletaan, pelleillään peilin edessä ja katsellaan leluja.
Kun alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä, eli max. 2h jälkeen, lähdetään ulos.
Tää rytmi tulee pysymään myöhemminkin, tosin sitten ulkona ei nukuta vaan touhutaan ja tullaan sisälle päiväunille.
Rytmi ja rutiini muovautuu lapsen persoonan ja kehityksen mukaan.
Ajat pitenevät, unet vähenevät ja kun runko on kunnossa, kestää lapsi rytminvaihdokset ja äkilliset muutokset hyvin, jos niitä tulee.
Ap
Minua ei pätkääkään kiinnostanut, mitä ja miten mies teki aamulla tuplien kanssa, minä käänsin kylkeä ja nukuin. Mies katsoi listasta, koska oli vaihdettu vaippa ja syöty, sylitteli ja ruokki pikkuiset, joten saatoin nousta vasta klo 7:15 tienoilla miehen lähtiessä töihin. Jos lapset oli hereillä, eivät he rikki menneet siitä, että köllöttelivät vuoteissaan odotellessaan heräämistäni. Minä puolestani katsoin listalta, koska oli viimeksi syöty ja tiesin siitä, miten päivä suunnilleen jatkuu. Tuo lista oli mainio tapa välittää itselle ja miehelle tietoa siitä, koska perustarpeet on hoidettu, ei tarvinnut arvailla, onko ensisijaisesti nälkä vai seuranpuute vai märkä vaippa.
Minä puin lapset aina sävy sävyyn, mies laittoi jotain oikeankokoista. Ei se minua haitannut enkä selittänyt, että sinisten housujen kanssa pitää olla tämä tietty paita, koska minä olen niin päättänyt. En marmattanut siitä, oliko käytetty oikeaa lusikkaa tai tarjottu sitä puuroa, jota minä oletin tarjolla olevan. Ehei, lapset ja mies oli tyytyväisiä, minä kunnolla levännyt ja kaikilla hyvä olla, siinä ei joku väärinpäin taiteltu piponreuna paljoa mieltä painanut.
Meilläkin oli rutiinit ja on yhä, kun lapset on jo 3v, mutta ei todellakaan mitään tuntikausien hyssyttelyjä ja yöpuvunvaihtoja. Heräämistä seurasi vaipanvaihto ja ruoka, väsyneenä pääsi nukkumaan. Ulkona käytiin silloin, kun ei nukuttanut ja jos nukahti, niin mitä väliä.
Ap tekee omasta elämästään uskomattoman vaikeaa ja jäykkää! Ei lapsesta ja elämästään ehdi nauttimaan, jos kaikki tehdään aikataulutetusti eikä vauvalle voi edes hymyillä väärään aikaan, ettei lapsen rutiinit mene sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jätä se mies ja hanki parempi mies???? Mitä ihmeellistä tuossa nyt mukamas on. Ei tässä maassa miehet lopu kesken.
Ap ei ole vastannut useaan kysymykseen siitä, että onko hänellä nyt tai ollut joku diagnoosi tai hoitosuhde itsellään, kun kerran ovat heti perhetyön asiakkaita. Ilmeisesti siis on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vaan suostu ymmärtämään, että oma tapa ei kuitenkaan ole ainoa oikea. Kyllä minullakin oli vauva, joka heräsi viideltä joka aamu. Mutta en minä herännyt heti passaamaan kaikin keinoin tuohon aikaan aamusta, vaan toimin pikemminkin niinkuin ap:n mies. Eli annoin maitoa ja sit jatkettiin löhöilyä, että vauva olis tajunnut vielä olevan yöaika. En todellakaan tehnyt heti aamutoimia ja lähtenyt paahtamaan vaunulenkille klo 6 aamulla :,D Toihan on mielipuolista.
Ja kyllä, se vauva myös itki koska oli koliikkinen. Koliikkiin ei sit rutiinit autakkaan, koska.. noh. Se on koliikki,
Kyllä, noin voi toimia, kun vauva on hieman vanhempi tai hän ei ole herätessään nälkäinen, niin kuin meillä.
Odottelen aikaa, että voi jatkaa öitä juuri noin.
Mutta nyt kun vauvan yöuni alkaa jo 19.30 ei voi olettaa, että hän kellii kanssani sängyssä 5.30, siinä on pitkä putki unta jo vedetty.
Maito ei vie nälkää, vaan syö innoissaan aamupuuron, ja päälle maidon.
Niin mukavaa kuin se olisikin löhötellä pitkään, niin meillä se köllöttely kestää noin vartin.
Eli kuten kirjoitin, aamulla höpötellään sängyssä tovi ja noustaan sitten.
Enkä varsinaisesti paahda aamulenkille, se on muutaman minuutin käpsyttely, kun vauva nukahtaa vaunuihin ja nukkuu pitkään.
Usein kylläkin laitan lenkkivaatteet ja samalla itsekin virkistyn.
Vaihtoehto sille on nukuttaa pitkän kaavan mukaan sisälle ja hän herää puolessa tunnissa väsyneenä.
Eli kun tämä unirytmi ja tapa on toimiva nyt, on lapsen edun mukaista sitä noudattaa.
Ja oman jaksamiseni kannalta tärkeää.
Jos olet itsekin äiti, niin mitäpä jos antaisit vertaistukea tuomitsemisen sijaan?
ApSiis sun vauva herää klo 5:30, köllöttelette vartin, sitten on aamupuuron aika ja lähdette vaunulenkille, jossa olennaista on nukuttaa vauva uudestaan? Miksi ihmeessä noin, miksi et pidennä vauvan unia samantien tai anna tämän rauhassa jokellella vuoteessaan. Todella voimiasyövää tuollainen varhainen herääminen ja kuitenkin samantien vauvan nukuttaminen uudestaan vaunulenkillä, kun ei se muuten nuku.
Huomaatko edes tekeväsi maailmastasi todella vaikean?
Luuletko että mä otan kellosta aikaa, että no nyt ollaan tässä vartti? Että me siirrytään toimesta toiseen jonkun ohjekirjan mukaan? Tää on juurikin vauvan luontainen rytmi, jota mä tuen näillä rutiineilla ja havainnoimalla vauvan tarpeita.
Se on noin vartti, mitä vauva viihtyy sängyssä ja sitten alkaa näyttää nälän merkkejä, sitten vaihdetaan vaatteet ja seurustellaan vielä hetki, ruuan päälle leikitään ja lauletaan, pelleillään peilin edessä ja katsellaan leluja.
Kun alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä, eli max. 2h jälkeen, lähdetään ulos.
Tää rytmi tulee pysymään myöhemminkin, tosin sitten ulkona ei nukuta vaan touhutaan ja tullaan sisälle päiväunille.
Rytmi ja rutiini muovautuu lapsen persoonan ja kehityksen mukaan.
Ajat pitenevät, unet vähenevät ja kun runko on kunnossa, kestää lapsi rytminvaihdokset ja äkilliset muutokset hyvin, jos niitä tulee.
Ap
Saako sun lapsi olla lapsi lainkaan vai onko hän pelkkä havaintojen kohde?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on aika virheelliset käsitykset ihmiskunnan kehityksestä ja historiasta.
Painotat ensinnäkin joitain keksittyjä eroavaisuuksia biologiassa. Unohdat että ihmisen biologinen evoluutio on ollut viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana melko vähäistä verrattuna kulttuurievoluutioon.
Lisäksi käsityksesi mahdollisesta työnajosta on sekin tieteellisesti katsoen virheellinen. Kuvittelet että miesten rooli on ollut vain metsästää (tuonut ruokaa perheelle) ja naiset ovat hoitaneet vain lapsia. Tieteellisesti katsoen asia on ollut erilainen.
Tosiasia (joka näkyy alkuperäiskansojen elämäntavassa) on että koko yhteisö on osallistunut metsästämiseen/kalastukseen/keräilyyn eli ravinnon hankkimiseen sekä prosessointiin. Samoin koko ryhmä on osallistunut lasten hoivaamiseen ja kasvattamiseen. Tämä on itse asiassa yksi tärkeä syy miksi nykyihminen on lajina säilynyt.
Ihmislapsen kasvattamisessa lisääntymiskykyiseksi (että se laji säilyy) ei riitä että lapsi saa silloin tällöin ruokaa tai että vain toinen sukupuoli huolehtii lapsesta, koska ihmisyhteisöt ovat monimutkaisia ja lapsi tarvitsee selviytyäkseen (ja kasvattaakseen sen seuraavan sukupolven) tietoja ja taitoja, joita saa kaikilta yhteisön jäseniltä. Alkuperäiskansoilla etenkin isovanhempien rooli on aina ollut merkittävä kasvattajina. Joissakin kulttuureissa yleistä on myös ollut että lapsen eno/setä ja täti ovat tärkeässä roolissa lapsen elämässä.
Käsitykset, joissa eletään ydinperheessä, jossa isä käy "tienaamassa" ja äiti vain istuu kotona hoivaamassa lasta, ovat kuvitelmaa, ehkä kehitetty jossain 1950-luvun ydinperhehuumassa aikakautena, jolloin sodan jälkeen naiset haluttiin palauttaa sieltä työelämästä takaisin koteihin lähiöäideiksi. Tieteellisesti ne eivät pidä paikkaansa. Myöskään biologian kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Tästä kulttuurievoluutiosta me miehet saammekin nauttia joka päivä. :D
Edelleen minun mielestäni miehen kannattaa optimoida omaa uraa ja rakentaa sitä kautta kyvykkyyttä selvitä tästä kulttuurievoluution myrskystä ja katsella maiden suuntaan, joissa tätä kulttuurievoluutiota ei ole. Jos jää naisen toiveiden mukaan kotiin/osin kotiin, siinä on se, että nainen valitsee hypergaamisesti aina seuraavan, jolla on vähän enemmän rahaa, valtaa ja asemaa. Edelleen nimittäin tästä kulttuurievoluutiosta huolimatta naiset deittaa ylöspäin ja miehet alaspäin. Jos naisen asema nousee, miehen laskee, se ei toimi. Siksi se kotiin jääminen ei ole hyvä idea miehelle. Se nainen pysyy, jos pysyy, mutta takeita siitä ei tosiaan ole niin kuin niin monta kertaa on naiset meille opettaneet ja täällä vahvistaneetkin, että avioliitto ei merkitse mitään modernille naiselle. Siksi ei kannata mennä siihen ansaan, että mies alkaisi tulontuottokykyään alentamaan, jotta nainen pääsisi parempiin ansioihin. Nainen näkee sen heikkoutena lopulta eli mies naisellistetaan, ja se menettää arvonsa.
Tämän kirjoittajan kulttuurievoluutiohöpinöistä huolimatta edelleen miehen kannattaa hakea henkilökohtainen optimi siinä, että mies hankkii tulovirtaa sataviiskyt euroa tunti ja hankkii itselleen apua kahdeksan euroa tunnilta niihin tehtäviin, mitä nainen kaipaa. Se on taloustiedettä eikä mitään kulttuurihöpinää tai mitä lie antropologiaa. Sen jälkeen naisen valitus siirtyy uuteen kohteeseen eli siihen, että mies ei ole kotona, vaikka kaikki tehtävät tulevat hoidetuksi ja potkupuku on oikean paksuinen ja värinen. Se vaan vaihtaa paikkaa, koska nainen haluaa olla mies, mutta se ei siihen pysty.
Jos haluatte mennä katsomaan jotain kiviluolia ja vakuuttua siitä, että nainen on yhtä kuin mies, menkää vaikka tippukiviluolaan mun puolesta. Se ei tee siitä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut kommentteja ketjuun, joissa ihmettelen ap:n joustamattomuutta ja kuvitelmaa, että vain oma rutiineihin sidottu tapa olisi oikea. Toivon että ap suostuisi näiden kommenttien perusteella kyseenalaistamaan omaakin toimintaa, eikä vain haukkuisi miestä.
Sattumoisin myös omalla vauvallani oli koliikki. Se oli oikeasti suoliston kypsymättömyyttä ja oikeanlainen apteekin korvike auttoi siihen. Rutiineista ei olisi ollut mitään hyötyä.
Se mistä ap kirjoittaa, että jos vauvan laittaa nukkumaan 19.30, niin se herää 5.30. Ihan totta, voi herätä. Voi olla myös niin, että jos vauvan laittaa nukkumaan 23.30, se herää 4.30. Kokemusta on molemmista, vauva-arki ei vaan kertakaikkiaan ole ennustettavaa, eikä aina ihan loogista. Kannattaisi antaa miehelle viikonloppuisin kokonaisvastuuta vauvanhoidosta niin, että hoitaa sekä illan että aamun, niin hän saisi tilaisuuden oppia syy-ja seuraussuhteita. Voi myös olla, että mies voi hoksata jotain sellaistakin, mitä ap ei ole hoksannut, koska on niin fiksoitunut rutiineihin.
Näinpä, ja nukkumaan laittamisella tarkoitan, että vauva osoittaa väsymyksen merkkejä; iltatoimet on pitänyt aloitella jo, eli väsymys täytyy ennakoida. Ei vauvaa laiteta vaan petiin, se on pidemmän prosessin lopputulema😄
Iltarytmi on jo tullut, viimeistään 20:30 nukkuu. Aamut on vielä herran hallussa, ne voivat alkaa 4:30 tai 5:30, kyllä sen vauvasta huomaa, kun unihiekat on poissa ja pilke silmäkulmassa ja jokeltelu kertoo: olen valmis päivään!
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä pitänyt lapsilleni rutiineja ja kaikista on tullut hyvin fiksuja ja sopeutuvaisia teinejä. Kaikki ovat pienestä asti oppineet, että ihan sama missä ollaan, niin voivat luottaa siiheen että ruokaa saa kun on nälkä ja nukkumaan pääsee kun väsyttää. Onpa yksi lapsista ottanut päiväunet kerran jopa katukivetyksellä isänsä sylissä!
Mutta ap:n esimerkissä lapsi EI päässyt nukkumaan kun väsytti, EI saanut ruokaa kun oli nälkä ja lisäksi jäätyi pahasti ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole vastannut useaan kysymykseen siitä, että onko hänellä nyt tai ollut joku diagnoosi tai hoitosuhde itsellään, kun kerran ovat heti perhetyön asiakkaita. Ilmeisesti siis on.
Vastasin kyllä tuolla aiemmin👍
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi feministi lisää kertomassa, että ei ymmärrä miehiä. Miehen tehtävä on tuoda lapselle ja perheelle resursseja elämään. On feministien tarinatehtaan tuote, että me miehet ollaan täysin samanlaisia kuin naiset. Emme me ole. Me olemme ylivertaisia tuomaan resursseja sisään ja nainen on ylivertainen hoitamaan lapsia. Tässäkään ei vielä ole mitään ongelmaa, jos mies hoitaa ne lastenhoidot omalla vuorollaan, mutta älä odota, että me olemme yhtä hyviä kuin nainen tekemään niitä asioita. Meidän aivotkin on täysin erilaiset, ne rakentuu eri tavalla, kun teillä on moniajopäällä koko ajan. Perheenäidit on uskomattoman hyviä moniajajia, ja me miehet olemme putkiaivoja. Perheenäidit on uskomattoman arvokkaita omassa roolissaan. Mutta jotenkin teidän täytyisi ymmärtää, että me miehet emme varsinaisesti ole luotuja tumpeloimaan tuttipullon kanssa. Meidät on rakennettu sahaamaan työkoneella suoraan, me käytetään lihaksia siihen, ja meidän koordinaatio on ihan toinen kuin naisen. Nainen käsittelee jotain kolmen gramman tuttipulloa, kun ei meidän miesten kädet ees osaa pyöritellä sellaisia. Kaikki nämä asiat on ihan luonnollisia. Kun yhteiskunta rakentaa tätä miesvihaa ja aivopesua, että meidän "miesten kuuluu" tehdä naisten hommia ja naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet kaikessa, älä odota, että me osaamme tehdä ja että meitä kiinnostaa tehdä. Voimme me tehdä, mutta emme me ole yhtä hyviä siinä. Nämä ajat kun lapset on pieniä, pitäisi mennä läpi silleen, että avioliitosta on jotain jäljellä. Mutta kun feministit laulaa täällä palstalla, että "mun mies ei osaa", vastaus on osaa se, mutta vaan eri juttuja. Unohtakaa nämä tasa-arvotarinat ja rakentakaa kestäviä perheitä, joilla on kestävät roolit.
Jotenkin sinäkin niillä puunrungon kokoisilla sormillasi sait kirjoitettua melko pitkän tekstin joko puhelimella tai näppiksellä, eli koordinaatio varmasti riittää tuttipullonkin pitelyyn yhtä hyvin, kuin äidillä. Muutenkin miehiltä sujuu hyvin kyllä myös pienen esineiden käsittely, mikä on todistettavissa ja nähtävissä jokapäiväisessä elämässä. Mies ei koskaan tarvitse mitään moniajoja siihen, että osaisi laittaa lapselle puuroa maidon sijaan tai lämpötilaan sopivan puvun, ettei lapsi heräile yöllä hikisenä. Tämä on niin helppo tehtävä, että siinä epäonnistuminen johtuu joko kehitysvammasta tai todennäköisemmin vain asennevammasta ja halusta änkyröidä.
Jos miehet todella olisivat yhtä kyvyttömiä kuin väität, miehet eivät pystyisi edes alkeellisimpiin toimintoihin, koska melkeinpä kaikessa mitä ihmiset nyt yleensä tekevät perusruumiintoimintojen lisäksi, pitää osata käsitellä pieniä ja isoja esineitä, vaihtaa toimintatapaa tilanteen muuttuessa, ennakoida tulevaa jne. Miehelle saattaisi silloin olla sopiva työ jokin sellainen, johon ennen valjastettiin hevoset. Todellisuudessa kuitenkin miehiltä näyttää onnistuvan hyvin monenlainen osaaminen, ja toisaalta naisillakaan ei ole taipumusta ruikuttaa että helpoimmatkin tehtävät ansiotyössä epäonnistuvat toistuvasti, koska yhtäkkiä iski biologia. Jotenkin se valikoiva osaamattomuus iskee vain miehille, kun pitäisi tehdä jotain ikävää kotona. Jos alkeellisten asioiden tekeminen yhtäkkiä muuttuu vaikeaksi kun ollaan lapsen kanssa tekemisissä, se on vain laiskuutta, valtapeliä ja itsekkyyttä. Silloin miehen pitää hyväksyä, että hänen valinnoistaan ja tyhmän leikkimisestä seuraa ero. Miehelle olisi aina helpoin valinta vain hoitaa nuo perheen yksinkertaiset hommat kunnolla, sillä hän kykenee siihen itsestäänselvästi ja ongelmitta, eli jos päättää venkoilla teeskentelemällä kyvytöntä, ei pidä valittaa erosta.
Toisaalta, jos miehen koordinaatio ei riitä tuttipullon pitelyyn ja mies perustelee sillä ettei voi ymmärtää ruokkia lasta, miten miehen älli riittää harmistumaan siitä että perhe hajoaa?
Tää oli ihana, vaikka vähän tuhma!😄Hymyilin. Ap
Sitten sulla tosiaan näyttäisi olevan asenneongelma miestäsi kohtaan.
Tuo mies nimittäin puhui täyttä asiaa. Miesten ja naisten aivojen tieteellisestikin todistettu ero on mm. se, että naisilla on isompi aivokurkiainen, joka huolehtii tietoliikenteestä vasemman ja oikean aivopuoliskon välillä. Siksi nainen lukee paremmin ilmeitä ja mikroilmeitä, mikä on vauvan hoidossa tärkeää. Mies voi tämän takia olla enemmän ymmällään vauvan kanssa kommunikoinnin kanssa.
Myös oksitosiini, hoivahormoni, edistää äidin kykyä hoivata, olla kiinni vauvassa jne.
Minusta on kohtuutonta, että naiset vaativat miehiltä sellaisia hoivaominaisuuksia vauva-vaiheessa, joita kaikilla miehillä ei välttämättä ole, koska biologia sanoo toisin. Ja imettäminen sitoo äidin ja vauvan aika voimakkaasti yhteen.
Feministit saarnaavat tätä gospelia: miehillä ja naisilla ei ole mitään eroa, he ovat samanlaisia. Näin ei ole, se ei olisi edes lajin säilymisen kannalta tarkoituksenmukaista.
Hei bold-kohjo, löysit tännekin ketjuun!💁🏻
En tiedä, mikä on bold, mutta olen neljän aikuisen lapsen äiti, olin kotiäitinä 10 vuotta, koska lapset syntyi lähellä toisiaan. Koska olin 50-luvun äidin lapsena saanut vähän läheisyyttä ja hoivaa, halusin antaa sitä lapsilleni. Lapsi nukkui vieressä ja imetin lapsi lapselta pidempään, koska kuuntelin lasta paremmin.
Lisäksi perehdyin uusiin kasvatusajatuksiin kuten kiintymyssuhdeteorioihin. Ne vaikuttivat uskottavilta. Viime vuosina aivotutkimus on alkanut vahvistaa ajatuksiani hoivataitojen aika voimakkaasti sukupuolittuneisuudesta. Tällä en tarkoita sitä, etteikö mies voisi hoivata. Se vain vaatii häneltä enemmän.
Tosin, moderni teollisen maailman nainen on kyllä erkaantunut niin paljon vaistomaisista mielentiloista, että hoivaaminen on hänellekin opeteltava taito, niin se oli minullekin.
Jos taidot olisivat siis sukupuolittuneita kuten väität, nehän olisivat biologisia, joten miksi naistekin pitää ne nykyään opetella? Puhut ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei pätkääkään kiinnostanut, mitä ja miten mies teki aamulla tuplien kanssa, minä käänsin kylkeä ja nukuin. Mies katsoi listasta, koska oli vaihdettu vaippa ja syöty, sylitteli ja ruokki pikkuiset, joten saatoin nousta vasta klo 7:15 tienoilla miehen lähtiessä töihin. Jos lapset oli hereillä, eivät he rikki menneet siitä, että köllöttelivät vuoteissaan odotellessaan heräämistäni. Minä puolestani katsoin listalta, koska oli viimeksi syöty ja tiesin siitä, miten päivä suunnilleen jatkuu. Tuo lista oli mainio tapa välittää itselle ja miehelle tietoa siitä, koska perustarpeet on hoidettu, ei tarvinnut arvailla, onko ensisijaisesti nälkä vai seuranpuute vai märkä vaippa.
Minä puin lapset aina sävy sävyyn, mies laittoi jotain oikeankokoista. Ei se minua haitannut enkä selittänyt, että sinisten housujen kanssa pitää olla tämä tietty paita, koska minä olen niin päättänyt. En marmattanut siitä, oliko käytetty oikeaa lusikkaa tai tarjottu sitä puuroa, jota minä oletin tarjolla olevan. Ehei, lapset ja mies oli tyytyväisiä, minä kunnolla levännyt ja kaikilla hyvä olla, siinä ei joku väärinpäin taiteltu piponreuna paljoa mieltä painanut.
Meilläkin oli rutiinit ja on yhä, kun lapset on jo 3v, mutta ei todellakaan mitään tuntikausien hyssyttelyjä ja yöpuvunvaihtoja. Heräämistä seurasi vaipanvaihto ja ruoka, väsyneenä pääsi nukkumaan. Ulkona käytiin silloin, kun ei nukuttanut ja jos nukahti, niin mitä väliä.
Ap tekee omasta elämästään uskomattoman vaikeaa ja jäykkää! Ei lapsesta ja elämästään ehdi nauttimaan, jos kaikki tehdään aikataulutetusti eikä vauvalle voi edes hymyillä väärään aikaan, ettei lapsen rutiinit mene sekaisin.
Niin siis sun mies syötti lapset ja mies noudatti listaa? Kivat sulle!
Miten tämä liittyy mitenkään aloittajan ongelmaan, jossa mies kieltäytyy yhteistyöstä ja ei ruoki lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lastenhoito ja potkupuvun väri ei ole tämän perheen kannalta optimoinnin tärkein asia.
Korjaan. Ei TÄMÄN perheen kannalta, en voi tietää tästä perheestä. Tyypillisesti vaan feminismin nollasumma-aivot pyörittävät tätä lastenhoitoa, niin kuin se olisi ainoa asia koko maailmassa. Se katkeroituminen rakennetaan väkisin, ja mies teki elantoa koko ajan ajatellen perhettään. Ne on kovia, kovia paineita, mitä täytyy kestää työelämässä, ja ne prosessit ovat hivenen vaikeampia kuin iltarutiinit. Ei millään pahalla, äidin työ on YHTÄ arvokasta, niin moneen kertaan korostettu.
Suomessa ne kivitalot nousee pystyyn vaan jotenkin ihmeellisesti, laita mies sellaiset puoli miljoonaa rahaa pöytään ja tee töitä koko ikäsi. Nainen on kehittänyt sillä aikaa kotona potkupuvun väristä ongelman. Se ei ole mies sun syy. Sä teit kaikkesi, ja et tiennyt siitä mitään. Se on tämä feminismi, se opettaa naisille, että miehen työ eli rahat vaan tulee jostain, ja miesten pitää osallistua lastenhoitoon, vaikka sillä rahalla saisi viisi nannyä jonoon sisäkköasussa joka ikinen aamu sulkeisissa valmiina auttamaan.
MUTTA MIES. Muissa maissa ymmärretään tämä, siellä on isoäidit ja muut auttamassa, ja kun sä tiputat viiden nannyn vuosipalkan verran rahaa, voit pitää joka aamu ne sulkeiset viidelle naiselle, jotka hoitavat vuorollaan yhtä lasta. Myös Yhdysvalloissa.
Sen jälkeen executaat töissä, huolehdit siitä, että rahaa tulee sisään. Se on sun hommas. Älä jää sinne naisen ansaan. Se ei toimi koskaan. Puolet rikkaampana ja onnellisempana elät, kun jätät feministin jo alkuvaiheessa.
Ainoastaan Suomessa on tämä kulttuuri, koska täällä on nämä vauvapalstan nerot.
Ai että oikein "executaat"!!!! 💀
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän tuollaista. Mies ei suostunut uskomaan, että moni asia nyt vain täytyy tehdä vauvan ja lapsen ehdoilla, ei miehen ehdoilla. Hän jotenkin kuvitteli, että ne uudet ehdot on minun määräämiä, vaikka miten selitin, että ei minun vaan ne on vauvan/lapsen tarpeita. Oli pahasti riitojakin asiasta. Ja mies ei halunnut edes välillä hoitaa vauvaa ollenkaan asian vuoksi. Kunnes lopulta huomasi itse, että ei lapsen kanssa vain onnistu mikään, jos hänelle ei anna heti heräämisen jälkeen aamupalaa. Tai jos hän ei pääse ajoisss nukkumaan. Mutta pitkään tästä piti vääntää. Ja meidän parisuhde on minun osalta aika taputeltu, koska petyin ja uuvuin mieheen niin pahasti.
Minäkin olen uupunut mieheen, en vauvaan. Rakkaus on osaltani loppunut, tunnen lähinnä turhautumista ja ärsytystä.
Jos olisin yksin vauvan kanssa, kotiin tulisi neuvolan perhetyöntekijä esim. vaunuilemaan, auttamaan vauva-arjessa.
Nyt kotona auttaa mies purkamalla vaalitut rutiinit, rikkomalla vauvan rytmin ja vänkäämällä jostain unihaalarista, se on periaate, mikä sen vauvan ylipukee yöksi, eikä hoivavietti.
Ei tulisi kuuloonkaan, että perhetyöntekijä palelluttaisi vauvan tai jättäis syöttämättä.
Voisin oikeasti luottaa, että hän hoitaa hyvin.
Ap
Relaa vähän ap. Ei orjallisen rutiinin noudattaminen ole mikään ainut oikea tapa elää vauvan kanssa. Mulla ei koskaan oo ollu mitään tarkkaa rutiinia ja nukkumaankin oon monesti laittanut vauvan päiväbodyssa! Hyvää ja onnellista elämää on silti eletty. Miehesi kengissä tulisin varmaan hulluksi jatkuvasta kritiikistä.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olen peukuttanut kaikkia ketjuja av:lla, joissa paheksutaan vapaamatkustajaisiä. Hyvin johdonmukaisesti olen niissä ollut aina naisen puolella. Tämä on koko av-historiani ensimmäinen ketju, jossa esille tulleen perusteella pääasiallinen vika on naisessa. Minusta ap:n ripustautuminen vain yhteen tapaan tehdä asioita ei ole ihan tasapainoinen ja terve.
Näinhän se on, lapselle tekee gutaa olla nukkumatta, syömättä ja tulla palellutetuksi aina silloin tällöin 🤦
Kiitos Jeesus, että en löytäny naista ja lähtenyt mukaan lapsiperhehelvettiin. Oih kiitos!
Meillä yksi iso syy päivien rytmittämiseen oli mies. Mies oli aina naama nurinpäin, jos hänen töistä tullessaan ruoka ei ollutkaan valmiina. Yhteen aikaan mies tuli kaiken lisäksi kotiin syömään ruokatunnilla, joten siihenkin minun piti tehdä hänelle ruoka valmiiksi. Jos minun piti valita, onko minulla kädet täynnä vauvan kanssa vai ruuanvalmistuksen kanssa, niin vauva vei voiton.