Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki: Miten saada mies ymmärtämään?
Mulla itselläni alkaa keinot loppua. En olisi uskonut, että fiksuna ja huolehtivana isänä pitämäni mies on näin kyvytön lapsen hoitamisen suhteen.
Ongelma 1: Rutiinit/päivärytmi.
Mies ei ymmärrä, miksi yöpuku pitää vaihtaa, ts. valmistella vauva nukkumiseen. Hän laittaisi 6kk vauvan päiväpuvussa vaipan vaihdon jälkeen vaan nukkumaan. Eli laskee hoitopöydältä vaan petiin.
Kun vauva sitten sätkii ja potkii levottomana valoisassa huoneessa (ei ymmärrä että nyt nukutaan), mies tunkee tuttia suuhun ja tuskastelee, kun ei nuku. Mies toimii näin, jos en huolehdi iltarutiineja. Myös kauppareissut iltaseiskalta vauvan kanssa ja vieraiden vastaanottaminen ilta-aikaan on miehelle ok, koska lapsen pitää tottua normielämään.
Hoidan pääosin aamut, joskus vknloppuna haluaisin nukkua.
Kun niin teen, niin
aamulla mies ei sitten vaihda sitä yöpukua pois, vaan tuo vauvan olkkariin leikkimään, eikä anna aamupalaa, vaan tarjoaa maitoa (vauva syönyt 4kk iästä asti soseita/nyt puuroa aamulla ja illalla).
Nukuttaa vauvan väkisin eri huoneessa olevaan sänkyyn tunnin hereillä olon jälkeen, väittää, ettei ole nälkä vauvalla, vaikka vauva herää pian itkemään. Ei ymmärrä, että vieras huone/nälkä herättää, sekä se, että ulkoilu jää pois.
Mies pilkkoo rakentamani rytmin näinä hoitovuoroinaan, eli me tehdään aina samoin: Herätys, aamuhöpöttelyt, vaipanvaihto, päiväasu, leikkihetki ja aamupuuro. Seurustelua ja vaunulenkille.
Tätä toistetaan, oli se aamuherätys sitten milloin vaan, yleensä 5.30. Vauva on onnellinen ja helppo tapaus, KUN pitää kiinni tästä!
Mies ei kuulemma jaksa aamusta lenkille, eikä jaksa noudattaa rutiineja. Ei se vauva kuole jos joskus, hän väittää.
Riitelemme asiasta aina, kun vauva nukkuu. Miehen mielestä valitan turhasta ja olen kiittämätön, kun mä annan sun nukkua sä vaan haukut.
Mies raivostuu ja uhriutuu, eikä kuuntele.
Tämä johtaa siihen, että mä en nuku tarpeeksi ja hoidan aamut yksin, muuten lapsen rutiini kärsii.
2. Hoitaminen. Sen harvan pakotetun kerran , kun pukee yöpuvun, pukee paksun haalarin ja peittelee täkillä. Vauva heräilee. Suuttuu, kun vaihdan kevyempään asuun.
Päivisin taas pukee liian vähän, palellutti vauvan vatsan huhtikuussa, kun lenkkeili vauvan kanssa ja tuli itse hikiseksi, RIISUI MYÖS VAUVAN HAALARIN, ja tuli pihaan poika kylmettyneenä. Kuulemma hiestä märkä oli vauva, no ei ollut, oli puklannut maidot päälleen.Märässä sisäasussa vaunuili kuomu auki, vauvan vatsa oli jääkylmä.
Syöttäminen. Katsoo itse telkkaria tai keskittyy muuhun, lapsi ei syö, joten ei sillä oo nälkä. Tarjoilee jäähtynyttä ruokaa tunnin mittaan sen sijaan, että aloittaa tai lopettaa systemaattisesti ruokailun.
Nämä kaikki siis tapahtuvat, jos en valita ja mäkätä. Mikään ei auta, ei puhuminen eikä neuvolan tai nettilinkkien lähetys, että voisi itse lukea vauvanhoitamisesta ja rutiinien tärkeydestä.
Rakastan vauvan kanssa oloa ja olenkin miettinyt, olisinko onnellisempi vauvan kanssa kaksin?
Mies voisi elää rajattomasti joka toinen vknloppu sitten myöhemmin, lapsi ei kärsisi, kun rutiinit olisivat sitten äidin luona?
Voitte vittuillakin vastaajat, mutta kestän sen, tää äitiys on parasta maailmassa, ainoa stressaava tekijä elämässäni on mies.
Lasta en kadu ikinä, vaikka mies osoittautuikin mieslapseksi.
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärän, et haluat muodostaa vauvan kanssa tietyt rytmit ja rutiinit (näistähän aina kovasti kuulee puhuttavan ainoana oikeana elämäntapana vauvan kanssa), mutta tuo tuntuu menevän jo vähän yli. Jos saatte joskus toisen lapsen niin viimeistään silloin huomaat, ettei elämää pienten lasten kanssa voi suunnitella ja toteuttaa orjallisen tarkkaan.
Tuntuu siltä, että sinun ehdottomuutesi hankaloittaa arkeanne, ei mies. Ei mieskään vaikuta tekevän kaikkea oikein (mm. tuo vauvan riisuminen ulkona, myöhäiset iltakyläilyt valvottaen väsynyttä vauvaa), mutta kannattaa ottaa vähän rennommin eikä yrittää olla täydellinen kaikessa. Selkeästi tuosta orjallisesti rutiinien noudattamisesta aiheutuu kismaa välillenne, mikä on ihan loogista.
Vauvan voi nukuttaa päiväunille eri huoneessa, vauvalle ei välttämättä tarvitse vaihtaa yöpukua jos jo päällä olevissa vaatteissa on mukava nukkua ja ne ovat puhtaat. Vauva ei mene siitä rikki jos menee vaunulenkille klo 9 sen klo 8 sijaan. Vauvat ovat todella sopeutuvaisia. Tärkeää on, että vauva saa nukkua silloin kun väsyttää ja ruokaa silloin kun on nälkä. Kunhan perus turvallisuudentunne on kunnossa kaikki muu tulee luonnostaan siinä sivussa ilman sen kummempia taikatemppuja.
Vauva-aika on ihanaa ja moni uusi äiti haluaa tehdä kaiken täydellisesti oppikirjan mukaan (minä itse myös aikoinaan), kunnes tajuaa että vähempikin riittää.
Kaikkea hyvää teille, toivottavasti löydätte tasapainoisen ratkaisun joka tekee arjesta ne taas mukavampaa yhdessä.
Hyvin kirjoitettu. Itse ensimmäisen lapseni superäitinä tein kaiken oppikirjan mukaan ja tuloksena oli jatkuvaa riitaa mm. siitä, että isä ei ottanut lapselle vaihtovaatteita mukaan, kun lähtivät kaupungille (Kuitenkin puklaa päälleen! No sitten ostetaan uudet. Entäs vaippoja/varatutteli/harso/varapeitto/lusikka/pepputalkki/käsidesi?). Viimein päätin, että pidä tunkkis, sittenpähän näet, niin näin itse, että lapsi ei mennyt rikki vaikka isä teki asiat omalla tavallaan. Koska me molemmat vasta opettelimme, niin kuin ap:kuin.
Ap: ota puheeksi neuvolassa seuraavalla kerralla nämä huolenaiheet. Jos on oikeasti jotakin tosi väärin, niin miehesi kuulee sen siellä neuvolassa ja ehkäpä sitten uskoo paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[
Siinä meillä on taas mies, jonka universumissa ei ole työssä käyviä naisia. Kuule, ne naisetkin saa äitiysvapaalta palkkaa ja ansiosidonnaista päivärahaa. Ilmeisesti sinulla ei ole mitään kokemusta suomalaisesta yhteiskunnasta, kun kuvittelet, että täällä kaikki miehet ovat huippupalkkaisia executaajia, jotka elättävät lapset, vaimot ja isoäidit. Suomessa ne isoäiditkin ovat töissä, ei he ehdi hoitaa lapsenlapsiaan. Lasten isät ehtivät, heilläkin kun on vapaa-aikaa, ja se on heidän velvollisuus.
Ei kun mä nimenomaan käskin miehiä katsomaan muualle maailmaa, koska, mitä kirjoitat on ihan totta. Keskipalkkainen suomalainen mies on valtava catch jossain muualla. Suomessa hän on vaan vätys, jonka tarvitsee tehdä naisten hommia enimmäkseen. Tää oli just se pointti, että tässä maassa meitä ei arvosteta. Edes niitä huippupalkkaisia executaajia, koska se feminismi vaan kiihtyy, kun mennään sosiaalisella ja ekonomisella asteikolla ylöspäin. Siellä vasta turpaan tuleekin, kun potkupuku on vääränvärinen! :D
Pitää siis deittaa reilusti alaspäin. Sieltä löytyy rauha, yhteistyö ja ihan normaali kanssakäyminen.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä pitänyt lapsilleni rutiineja ja kaikista on tullut hyvin fiksuja ja sopeutuvaisia teinejä. Kaikki ovat pienestä asti oppineet, että ihan sama missä ollaan, niin voivat luottaa siiheen että ruokaa saa kun on nälkä ja nukkumaan pääsee kun väsyttää. Onpa yksi lapsista ottanut päiväunet kerran jopa katukivetyksellä isänsä sylissä!
Olen samaa mieltä, että useimmat lapset eivät tarvitse tiukkoja rutiineja. Olen myös sitä mieltä, että useimmat lasta hoitavat aikuiset tarvitsevat. Rutiinit auttavat aikuista jaksamaan. Ja kun aikuinen jaksaa, silloin lapsikin voi hyvin.
Mielestäni suurin ja eniten lasta vahingoittava asia ap:n perheessä on aikuisten valtataistelu, joustamattomuus ja kireä ilmapiiri. Siihen ap pystyy vaikuttamaan ihan itse, miehensä käytökseen tuskin. Mutta luulen, että sittenkään lapsen etu ei ole ap:lle se kaikkein tärkein asia, vai onko?
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vaan suostu ymmärtämään, että oma tapa ei kuitenkaan ole ainoa oikea. Kyllä minullakin oli vauva, joka heräsi viideltä joka aamu. Mutta en minä herännyt heti passaamaan kaikin keinoin tuohon aikaan aamusta, vaan toimin pikemminkin niinkuin ap:n mies. Eli annoin maitoa ja sit jatkettiin löhöilyä, että vauva olis tajunnut vielä olevan yöaika. En todellakaan tehnyt heti aamutoimia ja lähtenyt paahtamaan vaunulenkille klo 6 aamulla :,D Toihan on mielipuolista.
Ja kyllä, se vauva myös itki koska oli koliikkinen. Koliikkiin ei sit rutiinit autakkaan, koska.. noh. Se on koliikki,
Kyllä, noin voi toimia, kun vauva on hieman vanhempi tai hän ei ole herätessään nälkäinen, niin kuin meillä.
Odottelen aikaa, että voi jatkaa öitä juuri noin.
Mutta nyt kun vauvan yöuni alkaa jo 19.30 ei voi olettaa, että hän kellii kanssani sängyssä 5.30, siinä on pitkä putki unta jo vedetty.
Maito ei vie nälkää, vaan syö innoissaan aamupuuron, ja päälle maidon.
Niin mukavaa kuin se olisikin löhötellä pitkään, niin meillä se köllöttely kestää noin vartin.
Eli kuten kirjoitin, aamulla höpötellään sängyssä tovi ja noustaan sitten.
Enkä varsinaisesti paahda aamulenkille, se on muutaman minuutin käpsyttely, kun vauva nukahtaa vaunuihin ja nukkuu pitkään.
Usein kylläkin laitan lenkkivaatteet ja samalla itsekin virkistyn.
Vaihtoehto sille on nukuttaa pitkän kaavan mukaan sisälle ja hän herää puolessa tunnissa väsyneenä.
Eli kun tämä unirytmi ja tapa on toimiva nyt, on lapsen edun mukaista sitä noudattaa.
Ja oman jaksamiseni kannalta tärkeää.
Jos olet itsekin äiti, niin mitäpä jos antaisit vertaistukea tuomitsemisen sijaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi feministi lisää kertomassa, että ei ymmärrä miehiä. Miehen tehtävä on tuoda lapselle ja perheelle resursseja elämään. On feministien tarinatehtaan tuote, että me miehet ollaan täysin samanlaisia kuin naiset. Emme me ole. Me olemme ylivertaisia tuomaan resursseja sisään ja nainen on ylivertainen hoitamaan lapsia. Tässäkään ei vielä ole mitään ongelmaa, jos mies hoitaa ne lastenhoidot omalla vuorollaan, mutta älä odota, että me olemme yhtä hyviä kuin nainen tekemään niitä asioita. Meidän aivotkin on täysin erilaiset, ne rakentuu eri tavalla, kun teillä on moniajopäällä koko ajan. Perheenäidit on uskomattoman hyviä moniajajia, ja me miehet olemme putkiaivoja. Perheenäidit on uskomattoman arvokkaita omassa roolissaan. Mutta jotenkin teidän täytyisi ymmärtää, että me miehet emme varsinaisesti ole luotuja tumpeloimaan tuttipullon kanssa. Meidät on rakennettu sahaamaan työkoneella suoraan, me käytetään lihaksia siihen, ja meidän koordinaatio on ihan toinen kuin naisen. Nainen käsittelee jotain kolmen gramman tuttipulloa, kun ei meidän miesten kädet ees osaa pyöritellä sellaisia. Kaikki nämä asiat on ihan luonnollisia. Kun yhteiskunta rakentaa tätä miesvihaa ja aivopesua, että meidän "miesten kuuluu" tehdä naisten hommia ja naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet kaikessa, älä odota, että me osaamme tehdä ja että meitä kiinnostaa tehdä. Voimme me tehdä, mutta emme me ole yhtä hyviä siinä. Nämä ajat kun lapset on pieniä, pitäisi mennä läpi silleen, että avioliitosta on jotain jäljellä. Mutta kun feministit laulaa täällä palstalla, että "mun mies ei osaa", vastaus on osaa se, mutta vaan eri juttuja. Unohtakaa nämä tasa-arvotarinat ja rakentakaa kestäviä perheitä, joilla on kestävät roolit.
Jotenkin sinäkin niillä puunrungon kokoisilla sormillasi sait kirjoitettua melko pitkän tekstin joko puhelimella tai näppiksellä, eli koordinaatio varmasti riittää tuttipullonkin pitelyyn yhtä hyvin, kuin äidillä. Muutenkin miehiltä sujuu hyvin kyllä myös pienen esineiden käsittely, mikä on todistettavissa ja nähtävissä jokapäiväisessä elämässä. Mies ei koskaan tarvitse mitään moniajoja siihen, että osaisi laittaa lapselle puuroa maidon sijaan tai lämpötilaan sopivan puvun, ettei lapsi heräile yöllä hikisenä. Tämä on niin helppo tehtävä, että siinä epäonnistuminen johtuu joko kehitysvammasta tai todennäköisemmin vain asennevammasta ja halusta änkyröidä.
Jos miehet todella olisivat yhtä kyvyttömiä kuin väität, miehet eivät pystyisi edes alkeellisimpiin toimintoihin, koska melkeinpä kaikessa mitä ihmiset nyt yleensä tekevät perusruumiintoimintojen lisäksi, pitää osata käsitellä pieniä ja isoja esineitä, vaihtaa toimintatapaa tilanteen muuttuessa, ennakoida tulevaa jne. Miehelle saattaisi silloin olla sopiva työ jokin sellainen, johon ennen valjastettiin hevoset. Todellisuudessa kuitenkin miehiltä näyttää onnistuvan hyvin monenlainen osaaminen, ja toisaalta naisillakaan ei ole taipumusta ruikuttaa että helpoimmatkin tehtävät ansiotyössä epäonnistuvat toistuvasti, koska yhtäkkiä iski biologia. Jotenkin se valikoiva osaamattomuus iskee vain miehille, kun pitäisi tehdä jotain ikävää kotona. Jos alkeellisten asioiden tekeminen yhtäkkiä muuttuu vaikeaksi kun ollaan lapsen kanssa tekemisissä, se on vain laiskuutta, valtapeliä ja itsekkyyttä. Silloin miehen pitää hyväksyä, että hänen valinnoistaan ja tyhmän leikkimisestä seuraa ero. Miehelle olisi aina helpoin valinta vain hoitaa nuo perheen yksinkertaiset hommat kunnolla, sillä hän kykenee siihen itsestäänselvästi ja ongelmitta, eli jos päättää venkoilla teeskentelemällä kyvytöntä, ei pidä valittaa erosta.
Toisaalta, jos miehen koordinaatio ei riitä tuttipullon pitelyyn ja mies perustelee sillä ettei voi ymmärtää ruokkia lasta, miten miehen älli riittää harmistumaan siitä että perhe hajoaa?
Tää oli ihana, vaikka vähän tuhma!😄Hymyilin. Ap
Sitten sulla tosiaan näyttäisi olevan asenneongelma miestäsi kohtaan.
Tuo mies nimittäin puhui täyttä asiaa. Miesten ja naisten aivojen tieteellisestikin todistettu ero on mm. se, että naisilla on isompi aivokurkiainen, joka huolehtii tietoliikenteestä vasemman ja oikean aivopuoliskon välillä. Siksi nainen lukee paremmin ilmeitä ja mikroilmeitä, mikä on vauvan hoidossa tärkeää. Mies voi tämän takia olla enemmän ymmällään vauvan kanssa kommunikoinnin kanssa.
Myös oksitosiini, hoivahormoni, edistää äidin kykyä hoivata, olla kiinni vauvassa jne.
Minusta on kohtuutonta, että naiset vaativat miehiltä sellaisia hoivaominaisuuksia vauva-vaiheessa, joita kaikilla miehillä ei välttämättä ole, koska biologia sanoo toisin. Ja imettäminen sitoo äidin ja vauvan aika voimakkaasti yhteen.
Feministit saarnaavat tätä gospelia: miehillä ja naisilla ei ole mitään eroa, he ovat samanlaisia. Näin ei ole, se ei olisi edes lajin säilymisen kannalta tarkoituksenmukaista.
Sinulla on aika virheelliset käsitykset ihmiskunnan kehityksestä ja historiasta.
Painotat ensinnäkin joitain keksittyjä eroavaisuuksia biologiassa. Unohdat että ihmisen biologinen evoluutio on ollut viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana melko vähäistä verrattuna kulttuurievoluutioon.
Lisäksi käsityksesi mahdollisesta työnajosta on sekin tieteellisesti katsoen virheellinen. Kuvittelet että miesten rooli on ollut vain metsästää (tuonut ruokaa perheelle) ja naiset ovat hoitaneet vain lapsia. Tieteellisesti katsoen asia on ollut erilainen.
Tosiasia (joka näkyy alkuperäiskansojen elämäntavassa) on että koko yhteisö on osallistunut metsästämiseen/kalastukseen/keräilyyn eli ravinnon hankkimiseen sekä prosessointiin. Samoin koko ryhmä on osallistunut lasten hoivaamiseen ja kasvattamiseen. Tämä on itse asiassa yksi tärkeä syy miksi nykyihminen on lajina säilynyt.
Ihmislapsen kasvattamisessa lisääntymiskykyiseksi (että se laji säilyy) ei riitä että lapsi saa silloin tällöin ruokaa tai että vain toinen sukupuoli huolehtii lapsesta, koska ihmisyhteisöt ovat monimutkaisia ja lapsi tarvitsee selviytyäkseen (ja kasvattaakseen sen seuraavan sukupolven) tietoja ja taitoja, joita saa kaikilta yhteisön jäseniltä. Alkuperäiskansoilla etenkin isovanhempien rooli on aina ollut merkittävä kasvattajina. Joissakin kulttuureissa yleistä on myös ollut että lapsen eno/setä ja täti ovat tärkeässä roolissa lapsen elämässä.
Käsitykset, joissa eletään ydinperheessä, jossa isä käy "tienaamassa" ja äiti vain istuu kotona hoivaamassa lasta, ovat kuvitelmaa, ehkä kehitetty jossain 1950-luvun ydinperhehuumassa aikakautena, jolloin sodan jälkeen naiset haluttiin palauttaa sieltä työelämästä takaisin koteihin lähiöäideiksi. Tieteellisesti ne eivät pidä paikkaansa. Myöskään biologian kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä teidän unelma-aviomiehet paljastuu aina mieslapsiksi sen lapsenteon JÄLKEEN??
Miten ap olisi voinut ennustaa ennen lasta, että mies aikoo olla tuollainen? Ei kahden itsenäisen aikuisen parisuhteessa esim. rutiineilla ole mitään väliä, eli tuollaiset asiat ei tule ilmi.
Hyvin tunnette ukkonne ennen kuin alatte porsimaan niille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä pitänyt lapsilleni rutiineja ja kaikista on tullut hyvin fiksuja ja sopeutuvaisia teinejä. Kaikki ovat pienestä asti oppineet, että ihan sama missä ollaan, niin voivat luottaa siiheen että ruokaa saa kun on nälkä ja nukkumaan pääsee kun väsyttää. Onpa yksi lapsista ottanut päiväunet kerran jopa katukivetyksellä isänsä sylissä!
Olen samaa mieltä, että useimmat lapset eivät tarvitse tiukkoja rutiineja. Olen myös sitä mieltä, että useimmat lasta hoitavat aikuiset tarvitsevat. Rutiinit auttavat aikuista jaksamaan. Ja kun aikuinen jaksaa, silloin lapsikin voi hyvin.
Mielestäni suurin ja eniten lasta vahingoittava asia ap:n perheessä on aikuisten valtataistelu, joustamattomuus ja kireä ilmapiiri. Siihen ap pystyy vaikuttamaan ihan itse, miehensä käytökseen tuskin. Mutta luulen, että sittenkään lapsen etu ei ole ap:lle se kaikkein tärkein asia, vai onko?
No, tästä on ihan tieteellistä, tutkittua faktaa, miten tärkeitä rutiinit ovat juurikin lapsille/vauvoille. En minä itseäni varten herää aamupuuhiin 5.30. ja siitä parin tunnin sisään vaunuilemaan.
On totta, että rutiinit auttavat myös vanhempia jaksamaan, mutta jos vauva voi niiden avulla paremmin, sehän on vaan positiivinen syy- ja seuraus!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän liioittelua väittää, että olisi elintärkeää noudattaa rutiineja.
Toisekseen vauva ei ole mikään tyhjiö, joka rakennetaan ulkopuolelta jonkinlaiseksi. Vauva on oma persoonansa. Moni vauva herää ihan normaalistikin jo klo 5, se on heidän oma biologinen rytminsä.
Ap ei anna yhtään tilaa yksilölliselle vaihtelulle. Aluksi pitää ymmärtää, että vauva ei ole tyhjiö. Hän on jo oma ihmisensä.
Kuuluko lapsen "yksilölliseen vaihteluun" tarve tulla palellutetuksi?
Omaan korvaani ap särähtää ahdistuneelta ja rutiineista itselleen turvaa hakevana ihmisenä. Olin itse toyaali-yh alusta asti siihen saakka, kun lapsi oli 6 v ja tuli todettua, että parhaiten sujuu, kun ei yritä sulloa lasta ja arkea valmiiseen muottiin. Jo lapsen oma sisäinen vuorokausirytmikin vaihtelee lapsilla luonnostaan niin, etteivät tiukat rutiinit ole mahdollisia.
Nykyään olen naimisissa miehen kanssa, joka on erinomainen isä, hänellä on siis kolme omaa lasta edellisestä liitosta. Ero oli tullut siksi, että ex-vaimo oli juurikin halunnut kaiken menevän omalla tavallaan ja oli ollut vain yksi oikea, hyväksytty tapa toimia ja paljon jatkuvaa riitaa. Se kummastuttaa, sillä mies on oikein todella hyvä ja huolehtiva, vastuullinen isänä.
Eli ei kannata oikopäätä olettaa, että vain ap:n tapa hoitaa vauvaa on oikea, minkä lisäksi osa riidoista miehen kanssa voi johtua tarpeettomasta päsmäröinnistä, jota useimmat ihmiset protestoisivat. Suosittelen, että ap vähän relaisi ja keskustelisi miehen kanssa rakentavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu ja sinun panoksesi siihen ovat absurdeja: jos ongelma on, että lapselle tulee yöllä kuuma paksussa haalarissa, niin ei se ratkea muuten kuin että laitetaan ohut haalari.
Ehkä tässä nyt on se, että ihan oikeasti tämän aloittajan parisuhde on viittä vaille paketoitu hänen puhuessaan "mieslapsesta". Se on jo sen luokan miesvihaa.
Lapsen haalarin paksuus taitaa olla perheen pienin ongelma, suosittelen että menette yhdessä tosiaan johonkin ammattiauttajalle yhdessä, jossa avataan näitä asioita ja jos se auttaisi vielä näkemään kokonaisuuksia. Teitä on hyvin neuvottu asiassa menemään pariterapeutille, ja sen neuvon voi antaa ihan maallikko tästä, että tällä suhteella on maksimissaan 2 vuotta aikaa. Nyt kannattaisi keskittyä siihen, että löytyy parisuhteeseen apua ulkopuolelta, ja koittakaa saada vaikka molempien vanhempia mukaan, jos se auttaisi ratkomaan asiaa. Nimittäin tässä ei ole kyse potkupuvusta, ei sen väristä eikä paksuudesta. Aivan huomattavasti isommista asioista, teidän lasten tulevaisuudesta.
Feminismi on, mitä feminismi on. Se vaatisi varmaan psykiatria, että se lähtee sieltä se aivotauti. Se on syöpä, joka tuhoaa ihmisen ja valitettavasti ihan normaaleja perheitä, joilla ei ole a. pettämistä, b. juomista, c. mitään muutakaan ongelmaa.
Sun miehes on viittä vaille lähdössä. Usko mua.
Kaikkea hyvää.
Ap on ehkä vähän turhan jäykkis, mutta jos isän tapa hoitaa on se, että ei anna lapselle aamupalaa ja pukee lapsen yöksi liian kuumaan fleecehaalariin, niin isompi ongelma on kyllä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän liioittelua väittää, että olisi elintärkeää noudattaa rutiineja.
Toisekseen vauva ei ole mikään tyhjiö, joka rakennetaan ulkopuolelta jonkinlaiseksi. Vauva on oma persoonansa. Moni vauva herää ihan normaalistikin jo klo 5, se on heidän oma biologinen rytminsä.
Ap ei anna yhtään tilaa yksilölliselle vaihtelulle. Aluksi pitää ymmärtää, että vauva ei ole tyhjiö. Hän on jo oma ihmisensä.Kuuluko lapsen "yksilölliseen vaihteluun" tarve tulla palellutetuksi?
Minä olen ylihuolehtiva äitinä, mutta kerran tosiaan palellutin lasta vauvana, kun luulin kävelylenkillä, että sillä olisi kuuma, vaikkei ollutkaan. Aika monta kertaa vastaavasti vauva hikoili liian kuumissa vaatteissa kaupassa sisällä. Virheistä oppii. Ap ei anna miehelle tilaisuutta opetella vauvanhoitoa itse, vaan toimii rasittavana lähes psykona määräilijänä. Jos minulla olisi ollut tuollainen pomottaja miehenä vauvavuonna, olisin ottanut eron.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli syynä ap, että hait jo ihan noin vauvavuoden alussa kunnan perhetyön asiakkaaksi? Vai tuliko aloite sieltä? Onko sinulla joku diagnoosi tai hoitosuhde aiemmin, jonka takia sitä tarjottiin, tai oliko joku spesiaaliongelma kotiuduttua synnäriltä?
Mä hain alussa perhetyöntekijää, kun vauva ei nukkunut päivisin ja heräsi yöllä monesti itkuun, oksenteli jne.
Myöhemmin selvisi allergia.
Oli tosi itkuinen ja miehen hermot eivät kestäneet itkua, joten apua en häneltä saanut. Miehen mukaan myös valitin turhasta, kun vauvat nyt itkevät.
Lopulta ei ehtinyt tulla edes ketään tänne, kun vein vauvan yksityiselle lääkärille tutkittavaksi ja löytyi syy vatsakivulle.
Diagnoosin jälkeen tehtiin ruokavalioon muutos ja itkuisuus loppui, päivisin alkoi nukkua hyvin juurikin siellä vaunuissa ja yöt posotetaan hyvillä mielin läpi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vaan suostu ymmärtämään, että oma tapa ei kuitenkaan ole ainoa oikea. Kyllä minullakin oli vauva, joka heräsi viideltä joka aamu. Mutta en minä herännyt heti passaamaan kaikin keinoin tuohon aikaan aamusta, vaan toimin pikemminkin niinkuin ap:n mies. Eli annoin maitoa ja sit jatkettiin löhöilyä, että vauva olis tajunnut vielä olevan yöaika. En todellakaan tehnyt heti aamutoimia ja lähtenyt paahtamaan vaunulenkille klo 6 aamulla :,D Toihan on mielipuolista.
Ja kyllä, se vauva myös itki koska oli koliikkinen. Koliikkiin ei sit rutiinit autakkaan, koska.. noh. Se on koliikki,
Tuohon koliikkiin, meilläkin neuvolassa diagnoosi oli koliikki. Yksityisellä tutkittiin ja syy oli allergia. Koliikki on diagnoosi, joka annetaan selittämättömälle itkuisuudelle.
Sinun vauvallasi on voinut olla koviakin kipuja, mutta häntä hoidettu koliikkina, eli ei mitenkään.
Meillä oli vähän tuollaista. Mies ei suostunut uskomaan, että moni asia nyt vain täytyy tehdä vauvan ja lapsen ehdoilla, ei miehen ehdoilla. Hän jotenkin kuvitteli, että ne uudet ehdot on minun määräämiä, vaikka miten selitin, että ei minun vaan ne on vauvan/lapsen tarpeita. Oli pahasti riitojakin asiasta. Ja mies ei halunnut edes välillä hoitaa vauvaa ollenkaan asian vuoksi. Kunnes lopulta huomasi itse, että ei lapsen kanssa vain onnistu mikään, jos hänelle ei anna heti heräämisen jälkeen aamupalaa. Tai jos hän ei pääse ajoisss nukkumaan. Mutta pitkään tästä piti vääntää. Ja meidän parisuhde on minun osalta aika taputeltu, koska petyin ja uuvuin mieheen niin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vaan suostu ymmärtämään, että oma tapa ei kuitenkaan ole ainoa oikea. Kyllä minullakin oli vauva, joka heräsi viideltä joka aamu. Mutta en minä herännyt heti passaamaan kaikin keinoin tuohon aikaan aamusta, vaan toimin pikemminkin niinkuin ap:n mies. Eli annoin maitoa ja sit jatkettiin löhöilyä, että vauva olis tajunnut vielä olevan yöaika. En todellakaan tehnyt heti aamutoimia ja lähtenyt paahtamaan vaunulenkille klo 6 aamulla :,D Toihan on mielipuolista.
Ja kyllä, se vauva myös itki koska oli koliikkinen. Koliikkiin ei sit rutiinit autakkaan, koska.. noh. Se on koliikki,
Kyllä, noin voi toimia, kun vauva on hieman vanhempi tai hän ei ole herätessään nälkäinen, niin kuin meillä.
Odottelen aikaa, että voi jatkaa öitä juuri noin.
Mutta nyt kun vauvan yöuni alkaa jo 19.30 ei voi olettaa, että hän kellii kanssani sängyssä 5.30, siinä on pitkä putki unta jo vedetty.
Maito ei vie nälkää, vaan syö innoissaan aamupuuron, ja päälle maidon.
Niin mukavaa kuin se olisikin löhötellä pitkään, niin meillä se köllöttely kestää noin vartin.
Eli kuten kirjoitin, aamulla höpötellään sängyssä tovi ja noustaan sitten.
Enkä varsinaisesti paahda aamulenkille, se on muutaman minuutin käpsyttely, kun vauva nukahtaa vaunuihin ja nukkuu pitkään.
Usein kylläkin laitan lenkkivaatteet ja samalla itsekin virkistyn.
Vaihtoehto sille on nukuttaa pitkän kaavan mukaan sisälle ja hän herää puolessa tunnissa väsyneenä.
Eli kun tämä unirytmi ja tapa on toimiva nyt, on lapsen edun mukaista sitä noudattaa.
Ja oman jaksamiseni kannalta tärkeää.
Jos olet itsekin äiti, niin mitäpä jos antaisit vertaistukea tuomitsemisen sijaan?
Ap
Siis sun vauva herää klo 5:30, köllöttelette vartin, sitten on aamupuuron aika ja lähdette vaunulenkille, jossa olennaista on nukuttaa vauva uudestaan? Miksi ihmeessä noin, miksi et pidennä vauvan unia samantien tai anna tämän rauhassa jokellella vuoteessaan. Todella voimiasyövää tuollainen varhainen herääminen ja kuitenkin samantien vauvan nukuttaminen uudestaan vaunulenkillä, kun ei se muuten nuku.
Huomaatko edes tekeväsi maailmastasi todella vaikean?
Ah nää rytmimammat on niin hauskoja.
Joo siis totta kai lapsella tulee olla rytmit ja arki on helpompaa, kun kaikki on ennustettavissa.
Olen huomannut, että ensisijaisesti kyseessä on mamman itsensä halu tehdä omalla tavallaan.
Tykkään leipoa ja tarjota vieraille kahvia, joten pyysin monesti jotain mammakaveria kylään. Koskaan ei käynyt, menee rytmit pilalle, jos ei olla aamulla ulkona ja päiväunien jälkeen pitää alkaa valmistella päivällistä.
Kahvittelu kävi kyllä heti, kun he itse kutsuivat heille. Ei ollut väliä oliko aamu- vai iltapäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä teidän unelma-aviomiehet paljastuu aina mieslapsiksi sen lapsenteon JÄLKEEN??
Miten ap olisi voinut ennustaa ennen lasta, että mies aikoo olla tuollainen? Ei kahden itsenäisen aikuisen parisuhteessa esim. rutiineilla ole mitään väliä, eli tuollaiset asiat ei tule ilmi.
Hyvin tunnette ukkonne ennen kuin alatte porsimaan niille
Miksi miehet sitten valitsevat lastensa äideiksi naisia, joista tulee hermoheikkoja valittajia? Miksette ota naisia, jotka sujahtavat äitiyteen luontevasti ja pärjäävät hyvin ilman miehen apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan oikeesti. Teidän perheessä on kaikki ihan hyvin. Tuntuu siltä, että tähän aloittajan tekstiin on keräämällä kerätty "miehen virheitä", tää on ihan normaalia lapsiperheen elämää. Mun mielestä on paljon tärkeämpää, että mies on kontallaan ja leikkii pienen lapsen kanssa kuin stressaaminen siitä, että onko lapsen yöasu vaihdettu jo päiväasuun. Tottakai kokeneena isänä tiedän kaikki nämä asiat, ja pystyisin hoitamaan koko perhettä yksin ja montaakin lasta, eikä mitään ongelmaa. Mutta feministit rakentaa tämän tarinan alusta lähtien vinoon, ja tämä "mieslapseksi" kutsuminen henkii tätä miesvihaa, mitä te kehittelette päässänne. Siitä on ymmärrys ja yhteistyö kaukana. Voin sanoa kokemuksesta, että tämä lastenhoito ei ole mitään rakettitiedettä, ja se kun mies hoitais vaikka yksin ne lapset kotona ja nainen olisi vetämässä rahaa sisään, sekään ei sitä avioliittoa pelasta, jos siellä on se feminismin vihan pohjaliemi alla. Kokemusta on. Ensin valitetaan, että se ei ole kotona ja sitten valitetaan että se on kotona. Näitä rooleja saa todellakin miettiä etukäteen ja kommunikoida, ja heittää ne feministit mäkeen jo ensimmäisellä deittikierroksella, koska tähän se päätyy. Taistelu alkaa ja lämmin, seksuaalinen suhde päättyy. Periaatteessa tämä avioliitto on jo ohi. Naiset eivät vaan näe tätä, teillä on kaikki hyvin, teillä on katto pään päällä, rahaa, ja jääkaappi täynnä ruokaa. Se on miehen tehtävä. Turvallisuuden ja elannon tuoja. Sitten kun te teette itse sitä rahaa yllin kyllin, teette miehestä vielä tarpeettoman siinäkin elannon tuojan roolissa.
Ihan joka maassa ei ole näitä ongelmia. Niissä maissa, missä naisella on näitä tarpeita turvallisuudelle ja elannon tuojalle. Tehkää miehet viisasta harkintaa, koska Suomessa teillä on tämä kohtalo. Tuttipullo kädessä vedätte samaan aikaan projektia läppärillä, ja voin luvata, että lopputulos on ihan sama, vaikka osaisitte ne rutiinit unissanne ja rytmit. Nainen kehittää uuden ongelman. Se on tää feminismi. Niiden aivot menee väärälle nollasumman taajuudelle jo kaaaaaaaaaaauan ennen kuin niistä tuli edes vanhempia.
Näetteste miehet, kuinka nää ongelmat on väkisin haettuja? Mies leikki olkkarissa lapsen kanssa "isoa karhua" ja nainen tulee, herää myöhemmin ja sanoo, että "lapsella ei ole vieläkään päivävaatteita". Näetteste? Mies tekee tärkeämpiä asioita lapsen kehityksen kannalta, leikkii ja on kontaktissa lapseen. Lapsi kikattaa karhua...
Väärän värinen potkupuku!
Tällaisia nää on nykyään. Nää naiset. Valtiolta rahat, miehet sivuun.
Sellainen mies kieltämättä on turha ja tarpeeton, jonka pääasiallinen tehtävä on päästä helpolla normaalisti työssäkäymällä, muuttamatta juurikaan elämäänsä lasten synnyttyä. Kivasti samalla oma ura edistyy kun "pitää huolta" perheestä, mukava kun se palvelee ennen kaikkea omaa etua. Saa kaiken: perheen, uran, menestystä, hyvät tulot... Mutta joutumatta juuri tekemään kompromisseja. Se "elättäminen" kun lopulta on kevyttä hommaa. Se on vain sitä normaalia työssäkäyntiä, jota jokainen tekee suurimman osan elämästään, oli lapsia tai ei. Tietysti jos muuta ei ole annettavana, pitää miehen saada vietyä naiselta mahdollisuus omiin rahoihin ja suljettua lasten kanssa kotiin. Sillä tavalla miehestä tulee sitten tarpeellinen.
Yhteenveto: jos mies on tarpeellinen vain silloin kun on saanut naisen pelkistetty lastenhoitajaksi, miehellä ei ole koskaan mitään arvoa ollutkaan.
Ei naisella ei ole koskaan ollut tarvetta miehelle ja suhteelle, jossa hänet typistetään kapeaan hoitajan rooliin. Se oon vain tarina jolla omaa etuaan ajava itsekäs mies käänsi kyvyttömyytensä tarpeellisuudeksi.
Oikeasti tarpeellinen mies on perheelle tarpeellinen täysin riippumatta siitä, kuka tienaa eniten. Hänellä ei ole tarvetta ahtaa naista roolilokeroon.
Kun nämä "miesasiamiehet" rakastavat biologiaa, miten he eivät tajua että mies, joka ei kykene huolehtimaan jälkikasvustaan ja asettaa tämän vaaraan paleltua tai nälkiintyä kuoliaaksi, on mies, joka ei ole elinkelpoinen biologisesti katsoen.
Usein tämäntyyppiset miehet eivät huolehdi muutenkaan perheestä hyvin, tuhlaavat rahat itseensä, eivät jätä lapsille mitään, erotilanteessa eivät kykene yhteishuoltajuuteen ja monet heistä eivät edes maksa elatusmaksuja lapsilleen.
Voisi siis sanoa että he tekevät kaikkensa etteivät heidän geeninsä pääsisi jatkumaan. Siten he toimivat itse asiassa biologiaa vastaan. Ainoa joka lapsen pitää hengissä on äiti ja se että valtio tulee paikkaamaan isän puutteita (esim. maksaa elatusmaksut hänen puolestaan).
Nykyään on aika paljon puhuttu siitä, että ihmiset eivät ymmärrä lukemaansa. Sen kyllä huomaa täältä. Se kommentti sinun viestin näppäilystä ei ollut yritys viedä keskustelua henkilökohtaiseksi (en edes maininnut mitään ammatistasi), vaan osoitus että jo oman viestisi naputtamisen valossa väitteesi miesten koordinaatiosta olivat absurdeja.
Koko keskustelu ja sinun panoksesi siihen ovat absurdeja: jos ongelma on, että lapselle tulee yöllä kuuma paksussa haalarissa, niin ei se ratkea muuten kuin että laitetaan ohut haalari. Jos tämä on liian vaikeaa ja vääntyy jotenkin muotoon "väärän värinen haalari", ei ole uskottavaa että silloin on onnistuisi hommat myöskään sen enempää metsässä kuin firmoissakaan.
Luin muuten osan keskustelusta mun miehelle, ja sen kommentti oli, että jos lapselle jää nälkä niin miksei isä voi antaa sille ruokaa? Niinpä. En ymmärrä.