HOITAJAT, KYYKYTTÄVÄTKÖ lääkärit tosiaan teitä töissä kuten Iltalehti uutisoi?

No itse olen nuorehko lääkäri, hieman  hiljaisemman puoleinen (mm. tykkään syödä työpaikalla omissa oloissani) enkä aina rohkene moikata muita. Mutta silloin kun moikkaan niin muut lääkärit kohtelevat asiallisesti mutta moni hoitaja on minulle jotenkin töykeä. Työpaikallani monet hoitajat ovat aika puheliaita/sosiaalisia emmekä siksi oikein tule juttuun. Muuten minulla ei ole mitään heitä vastaan  ja arvostan todella hoitajien ammattitaitoa. Yksi eläkeikää lähestyvä rauhallinen hoitaja tosin on tullut minulle yllättävänkin läheiseksi.

Pitkän linjan hoitajana olen huomannut että varsinkin vastavalmistuneet lääkärit ovat usein töykeitä. Suurin suu on usein se, että näin lääkäri tekee itselleen jonkinlaisen suojamuurin, jossa peitellään omaa suurta epävarmuutta uran alussa. Arvovaltaa yritetään sitten hakea nykymittapuulla varsin vanhanaikaisella auktoriteetti roolilla.

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt lääkäreidenkin saada kommentoida uutiseen:

Esimerkiksi, jos leikkauksessa hoitaja ei tottele täysin absoluuttisesti ja välittömästi vaan alkaa jotain selittää (lääkärillä ei ole aikaa esim. toimenpiteessa selittää miksi jokin pitää jotenkin tehdä, jos hoitaja on eri mieltä), kun KYSE ON IHMISHENGISTÄ!

Tuollaisia tapauksia pitääkin vähän kyykyttää, että oppivat asemansa, koska se on potilaan hengen ja terveyden hyväksi.

Terveisin kirurgi

Eräs hoitaja kävi kerran herättelemässä yöllä kirurgia kun tulin päivystykseen. Kirurgi ei noussut katsomaan ennen kuin aamulla ja umpisuoleni ehti puhjeta. Vatsakalvontulehdus ja 10 vrk sairaalassa.

Ois pari muutakin juttua vääristä lääkkeistä ja verenmyrkytyksestä lähipiirissä.

Olen nykyään muissa hommissa, mutta itse en koskaan sairaanhoitajana kokenut lääkäreiden taholta mitään ikävää. Kohtelu oli aina hyvää, myös opiskelija-aikoina. Hyvinkin saattoi istua samassa pöydässä lääkärin kanssa ja sitä paitsi onhan lääkäreillä hoitajia kumppaneinakin. Ylipäänsä lääkäreiden ja sairaanhoitajien välit on ollut aina hyvät ainakin niissä kaikissa paikoissa mitä itse ehdin nähdä, tai sitten todella vaan sattui niin hyvä tuuri.

En tosin ollut sairaalaympäristössä edes töissä kauaa, joten ei ole mitään pitkää kokemusta hommista.

Ymmärrän kyllä toisaalta, mitä aloituksella haetaan ja kai siinä jotain perää on kun tuollaista puhutaan.

On yksiköitä, joissa kehitystän parempaan on tapahtunut jonkin verran ja on myös hoitajia kohtaan ystävällisesti käyttäytyviä lääkäreitä.

Itse olen kokenut, että ns. moniammatillinen yhteistyö on sitä, että lääkärit käskyttävät sairaanhoitajia. Eli ollaan sairaalahierarkiassa sitä kaikkein alinta pohjasakkaa. Lääkärit toki tekevät määräykset, jotka sairaanhoitaja toteuttaa, mutta yhteistyötä pitäisi kehittää, jos halutaan että jatkossakin on sairaanhoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Pitkälle lukenut lääkäri kirjoittaa hierarkkinen-sanan kaksi kertaa yhdellä k:lla?

Hierarkinen kirjoitetaan yhdellä k:lla.

Oliko lääkäreitä linjoilla? Mitä mieltä siitä, jos esim. vierailijat käytävillä tai hississä tervehtivät teitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Pitkälle lukenut lääkäri kirjoittaa hierarkkinen-sanan kaksi kertaa yhdellä k:lla?

Hierarkinen kirjoitetaan yhdellä k:lla.

No ei todellakaan kirjoiteta.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/vierassanat/ohje/507

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Pitkälle lukenut lääkäri kirjoittaa hierarkkinen-sanan kaksi kertaa yhdellä k:lla?

Hierarkinen kirjoitetaan yhdellä k:lla.

Hierarkia kirjoitetaan yhdellä k:lla, hierarkkinen kahdella.

Valitettavasti minun 15v kokemuksien perusteella pitää täysin paikkaansa isossa yliopistosairaalassa. Ei kaikki lääkärit, mutta suurinosa.

T. Lähihoitaja

Vierailija kirjoitti:

Osa lääkäreistä tuntuu luulevan että tietyn hajuraon pitäminen hoitohenkilökuntaan pitää auktoriteettia yllä. Näin voi olla jos hoitajissa on sellaisia hölmöjä jotka luulevat olevansa kaikkitietäviä mutta jos kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja tiedostavat omat roolinsa hoitoketjussa niin mitään tällaisia ongelmia ei pitäisi olla. Ymmärrän toisaalta lääkäreitä mutta itse hoitajana olen myös törmännyt myös sellaisiin työyhteisöihin joissa lääkärit ovat tuttavallisia ja homma toimii paremmin sen ansiosta. Nuoremmat ja uudet tulijat ovat olleet tönkömpiä mutta ovat sopeutuneet kyllä kun ovat tajunneet että aha, näinkin voi käyttäytyä töissä.

No siellä on moni lupaava lääkäriura katkennut alempien tervehtimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettavatko lääkärit kotonakin, että heitä totellaan välittömästi?

Usein persoonallisuushäiriöiset toimivat näin.

Ainakin vanhemmassa sukupolvessa tuntemani lääkärit toimivat juuri näin. "Vaimonitkettäjiä"...

Enpä ole huomannut samaa.

Mä luulen, että ne lääkärit, jotka ovat epävarmoja omista taidoistaan ja osaamisestaan, ovat epäkohteliaita hoitajille.

Ihan kaikissa työyhteisöissä ollaan tekemisissä kollegoiden kanssa. Syödään kollegoiden kanssa, jaetaan ajatuksia kollegoiden kanssa jne. Hoitajat kuvittelevat tämän olevan lääkäreiden ylimielisyyttä vaikka se ei sitä todellakaan ole. Ja tottakai on olemassa hierarkia, muutenhan ei olisi edes esimies-alainen-suhdetta.

Naapurini on ylilääkäri ja valtakunnallisesti arvostettu alallaan. Hänen synttäreillään ja muissa juhlissa on aina mukana myös yksikkönsä hoitajia. Viettävät muutenkin aikaa yhdessä mm. harrastuksissa.

Joka työpaikalla on näitä tökerösti käyttäytyviä ihmisiä

Ei. Yleensä kysyvät mitä tässä nyt pitäisi tehdä, ja tekevät niin kuin sanon.

Helpompi heidän on ollut luottaa 20v samassa paikassa töissä olleeseen ammattilaiseen kuin itseensä.

Terveydenhuollossa jäykkä hierarkia on edelleen voimissaan. Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tuollainen johtamistyyli (johdostahan asenteet lähtevät) ei sovellu nykyaikaan, vaan pikemminkin saa aikaan toimimattomia ja huonovointisia työyhteisöjä (työuupumusta, työpaikkakiusaamista, pitkiä sairauslomia). Joidenkin tahojen intressejä ilmeisesti kuitenkin palvelee, että julkinen terveydenhuolto kiemurtelee yhä syventyvässä henkihieverissä työntekijä- ja resurssipulan keskellä. 

Olin aikoinaan hoitaja, nykyään olen sosiaalityöntekijä. Jos vertaan sosiaalitoimea vaikkapa sairaala- tai terveyskeskusmaailmaan, sosiaalityöntekijä vastaa lääkäriä (yliopistokoulutettu, oman alansa "ylin" asiantuntija organissatiossa ja se, joka tekee itsenäisiä/viimesijaisia ratkaisuja, jolta muut kysyvät tarvitessa neuvoa). Mutta pelkkä ajatuskin, että sosiaalitoimiston väki istuisi ruokalassa omissa ammattikuntaisissa pöydissään, sossut eivät moikkaisi ohjaajille tai sihteereille. käskyttäisivät muita, juoksuttaisivat asioillaan tms. on täysin absurdi. Onneksi. 

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa jäykkä hierarkia on edelleen voimissaan. Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tuollainen johtamistyyli (johdostahan asenteet lähtevät) ei sovellu nykyaikaan, vaan pikemminkin saa aikaan toimimattomia ja huonovointisia työyhteisöjä (työuupumusta, työpaikkakiusaamista, pitkiä sairauslomia). Joidenkin tahojen intressejä ilmeisesti kuitenkin palvelee, että julkinen terveydenhuolto kiemurtelee yhä syventyvässä henkihieverissä työntekijä- ja resurssipulan keskellä. 

Olin aikoinaan hoitaja, nykyään olen sosiaalityöntekijä. Jos vertaan sosiaalitoimea vaikkapa sairaala- tai terveyskeskusmaailmaan, sosiaalityöntekijä vastaa lääkäriä (yliopistokoulutettu, oman alansa "ylin" asiantuntija organissatiossa ja se, joka tekee itsenäisiä/viimesijaisia ratkaisuja, jolta muut kysyvät tarvitessa neuvoa). Mutta pelkkä ajatuskin, että sosiaalitoimiston väki istuisi ruokalassa omissa ammattikuntaisissa pöydissään, sossut eivät moikkaisi ohjaajille tai sihteereille. käskyttäisivät muita, juoksuttaisivat asioillaan tms. on täysin absurdi. Onneksi. 

Mä olen ollut psykologina lastensuojelussa. Voi kertoa, että nimenomaan sossut olivat oma kuplansa, perhettöntekijät omansa ja me erityistyöntekijät omamme. Se in täysin luonnollista ja ymmärrettävää, moikkaaminen toki kuuluu perus käytöstapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa jäykkä hierarkia on edelleen voimissaan. Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tuollainen johtamistyyli (johdostahan asenteet lähtevät) ei sovellu nykyaikaan, vaan pikemminkin saa aikaan toimimattomia ja huonovointisia työyhteisöjä (työuupumusta, työpaikkakiusaamista, pitkiä sairauslomia). Joidenkin tahojen intressejä ilmeisesti kuitenkin palvelee, että julkinen terveydenhuolto kiemurtelee yhä syventyvässä henkihieverissä työntekijä- ja resurssipulan keskellä. 

Olin aikoinaan hoitaja, nykyään olen sosiaalityöntekijä. Jos vertaan sosiaalitoimea vaikkapa sairaala- tai terveyskeskusmaailmaan, sosiaalityöntekijä vastaa lääkäriä (yliopistokoulutettu, oman alansa "ylin" asiantuntija organissatiossa ja se, joka tekee itsenäisiä/viimesijaisia ratkaisuja, jolta muut kysyvät tarvitessa neuvoa). Mutta pelkkä ajatuskin, että sosiaalitoimiston väki istuisi ruokalassa omissa ammattikuntaisissa pöydissään, sossut eivät moikkaisi ohjaajille tai sihteereille. käskyttäisivät muita, juoksuttaisivat asioillaan tms. on täysin absurdi. Onneksi. 

Mä olen ollut psykologina lastensuojelussa. Voi kertoa, että nimenomaan sossut olivat oma kuplansa, perhettöntekijät omansa ja me erityistyöntekijät omamme. Se in täysin luonnollista ja ymmärrettävää, moikkaaminen toki kuuluu perus käytöstapoihin.

Sinulla on ollut erikoinen työpaikka. Koska minäkin olen ehtinyt 15 vuoden aikana olla todella monessa sosiaalialan työpaikassa, enkä ole tuollaista kokenut. Missä päin Suomena muuten on lastensuojelun resursseissa oma psykologi? Kuulostaa luksukselta. 

Osastolla jossa työskentelen niin kaikki lääkärit on äärimmäisen mukavia! Ja tulevat istumaan samaan pöytään sekä hoitajien että laitoshuoltajien kanssa. Jutellaan myös muustakin kun työasioista. Tiedostan kyllä että muualla ei asia ihan näin välttämättä ole mutta meillä on aina hyvä tunnelma tulla töihin.