HOITAJAT, KYYKYTTÄVÄTKÖ lääkärit tosiaan teitä töissä kuten Iltalehti uutisoi?

En jaksa lukea koko ketjua, mutta mulle tuo asia että lääkärit kyykyttäis hoitajia on ihan oudon kuulosta. Oon itse tehnyt nyt jonkun aikaa lääkärin töitä, pääasiassa psykiatrialla ja terveyskeskuksessa, psykiatrialla ollaan kaikki kavereita keskenämme (mä en siellä edes kaveeraa ollenkaan lääkäreiden kanssa vaan muiden ammattiryhmien), tk:ssa välit hoitajien kanssa ei ole päässyt lämpimiksi, kun en itse ainakaan ole hyvä tutustumaan ihmisiin työn lomassa jos on kiire eikä oikein sopivia tilaisuuksia ole jutella kuin vain potilaiden seurassa. Mutta ei siellä ainakaan ketään kyykytä ja tervehditään ammattiryhmästä riippumatta, joskus joku ei tervehdi mutta en vedä siitä johtopäätöksiä.

En väitä että ilmiö ei olisi totta. Kun olenhan minä törmännyt huonosti käyttäytyviin lääkäreihin opiskelijana itsekin. Toivottavasti en koskaan päädy sellaseen paikkaan töihin jossa noin tapahtuu, että kohtelu ala-arvoista toisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa jäykkä hierarkia on edelleen voimissaan. Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tuollainen johtamistyyli (johdostahan asenteet lähtevät) ei sovellu nykyaikaan, vaan pikemminkin saa aikaan toimimattomia ja huonovointisia työyhteisöjä (työuupumusta, työpaikkakiusaamista, pitkiä sairauslomia). Joidenkin tahojen intressejä ilmeisesti kuitenkin palvelee, että julkinen terveydenhuolto kiemurtelee yhä syventyvässä henkihieverissä työntekijä- ja resurssipulan keskellä. 

Olin aikoinaan hoitaja, nykyään olen sosiaalityöntekijä. Jos vertaan sosiaalitoimea vaikkapa sairaala- tai terveyskeskusmaailmaan, sosiaalityöntekijä vastaa lääkäriä (yliopistokoulutettu, oman alansa "ylin" asiantuntija organissatiossa ja se, joka tekee itsenäisiä/viimesijaisia ratkaisuja, jolta muut kysyvät tarvitessa neuvoa). Mutta pelkkä ajatuskin, että sosiaalitoimiston väki istuisi ruokalassa omissa ammattikuntaisissa pöydissään, sossut eivät moikkaisi ohjaajille tai sihteereille. käskyttäisivät muita, juoksuttaisivat asioillaan tms. on täysin absurdi. Onneksi. 

Mä olen ollut psykologina lastensuojelussa. Voi kertoa, että nimenomaan sossut olivat oma kuplansa, perhettöntekijät omansa ja me erityistyöntekijät omamme. Se in täysin luonnollista ja ymmärrettävää, moikkaaminen toki kuuluu perus käytöstapoihin.

Sinulla on ollut erikoinen työpaikka. Koska minäkin olen ehtinyt 15 vuoden aikana olla todella monessa sosiaalialan työpaikassa, enkä ole tuollaista kokenut. Missä päin Suomena muuten on lastensuojelun resursseissa oma psykologi? Kuulostaa luksukselta. 

En mä ollut vain lastensuojelussa vaan sen lisäksi neuvolassa, kriisityössä ja terveyskeskuksessa. Ihan joka työssä on tuo sama kuvio toistunut, puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa psykologit *hengaa*, yhdessä työpaikassa lääkäreiden kanssa, meillä oli lääkärin takit työasuna (akuuttiosasto).

Mun mielestä tuossa ei ole mitään kummallista eikä paheksuttavaa, on täysin luonnollista, että porukka jakautuu työnsä kautta porukoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Pitkälle lukenut lääkäri kirjoittaa hierarkkinen-sanan kaksi kertaa yhdellä k:lla?

Hierarkinen kirjoitetaan yhdellä k:lla.

Itse asiassa se kirjoitetaan kahdella k:lla. Hierarkia. Hierarkkinen. Mutta ei kai lääkäreilläkään täydellinen kielioppi ole pääsyvaatimuksena lääkikseen. Äidinkielenopettajilla ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Pitkälle lukenut lääkäri kirjoittaa hierarkkinen-sanan kaksi kertaa yhdellä k:lla?

Hierarkinen kirjoitetaan yhdellä k:lla.

Itse asiassa se kirjoitetaan kahdella k:lla. Hierarkia. Hierarkkinen. Mutta ei kai lääkäreilläkään täydellinen kielioppi ole pääsyvaatimuksena lääkikseen. Äidinkielenopettajilla ehkä.

Kyllä lääkäritason koulutuksella olettaisi, että tuollaiset sanat osattaisiin kirjoittaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa jäykkä hierarkia on edelleen voimissaan. Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tuollainen johtamistyyli (johdostahan asenteet lähtevät) ei sovellu nykyaikaan, vaan pikemminkin saa aikaan toimimattomia ja huonovointisia työyhteisöjä (työuupumusta, työpaikkakiusaamista, pitkiä sairauslomia). Joidenkin tahojen intressejä ilmeisesti kuitenkin palvelee, että julkinen terveydenhuolto kiemurtelee yhä syventyvässä henkihieverissä työntekijä- ja resurssipulan keskellä. 

Olin aikoinaan hoitaja, nykyään olen sosiaalityöntekijä. Jos vertaan sosiaalitoimea vaikkapa sairaala- tai terveyskeskusmaailmaan, sosiaalityöntekijä vastaa lääkäriä (yliopistokoulutettu, oman alansa "ylin" asiantuntija organissatiossa ja se, joka tekee itsenäisiä/viimesijaisia ratkaisuja, jolta muut kysyvät tarvitessa neuvoa). Mutta pelkkä ajatuskin, että sosiaalitoimiston väki istuisi ruokalassa omissa ammattikuntaisissa pöydissään, sossut eivät moikkaisi ohjaajille tai sihteereille. käskyttäisivät muita, juoksuttaisivat asioillaan tms. on täysin absurdi. Onneksi. 

Mä olen ollut psykologina lastensuojelussa. Voi kertoa, että nimenomaan sossut olivat oma kuplansa, perhettöntekijät omansa ja me erityistyöntekijät omamme. Se in täysin luonnollista ja ymmärrettävää, moikkaaminen toki kuuluu perus käytöstapoihin.

Sinulla on ollut erikoinen työpaikka. Koska minäkin olen ehtinyt 15 vuoden aikana olla todella monessa sosiaalialan työpaikassa, enkä ole tuollaista kokenut. Missä päin Suomena muuten on lastensuojelun resursseissa oma psykologi? Kuulostaa luksukselta. 

En mä ollut vain lastensuojelussa vaan sen lisäksi neuvolassa, kriisityössä ja terveyskeskuksessa. Ihan joka työssä on tuo sama kuvio toistunut, puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa psykologit *hengaa*, yhdessä työpaikassa lääkäreiden kanssa, meillä oli lääkärin takit työasuna (akuuttiosasto).

Mun mielestä tuossa ei ole mitään kummallista eikä paheksuttavaa, on täysin luonnollista, että porukka jakautuu työnsä kautta porukoihin.

Oon täysin eri mieltä. Mielestäni on luonnollista, että ihmiset jakaantuvat isommissa työyhteisössä pienempiin porukoihin. Epäluonnollista sen sijaan on, jos jakaantuminen tapahtuu automaattisesti ammattiryhmien mukaan eikä sen mukaan, kuka viihtyy kenenkin seurassa esim. lounastauoilla. 

Olen sos.tt ja nykyisessä työpaikassani, jossa olen työskennellyt kolme vuotta, läheisimmät työkaverini ovat kaksi sosiaaliohjaajaa ja yksi asiakassihteeri. Siis sellaiset työkaverit, joiden kanssa vaihdamme myös viestejä vapaa-ajalla, syömme usein lounasta yhdessä, juttelemme enemmän myös henkilökohtaisista asioista jne. Ihan vaan sen takia, että huumorintajumme ja persoonallisuutemme sopivat yhteen ja meillä on hauskaa keskenämme. 

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti kyykytä. En tiedä yhtään työpaikkaa, jossa lääkärit hoitajia kyykyttäisivät (mitä sillä nyt sitten tarkoitetaan). En tosin ole toiminut lääkärinä kuin vasta 22 vuotta.

Minä hoitajana 30 vuotta ja mitään kyykytystä en koskaan ole havainnut.

Se että esim. meillä lääkärit pitävät omia kahvitaukojaan omassa tilassaan on normaalia. Siellä käydään mm. läpi tulevia operaatioita ja tutkimuksia ja varmasti konsultoidaan toinen toisiaan.

Hoitajat eivät osallistu näihin eikä heillä siellä mitään tekemistä olisikaan.

Sairaalahierargiassa lääkärit tutkivat, tekevät toimenpiteen ja antavat jatkomääräykset hoidon suhteen. Hoitajat toteuttavat nämä. Hoitajilla ei ole siihen koulutusta joten eivät voi myöskään siihen osallistua.

Eniten olen kokenut että jotkut vanhemmat lääkärit kyykyttävät nuoria kandeja.

Heidän niskaansa sälytetään helposti kaikki epämieluisa kuten juhlapäivien päivystykset. 

Usein olen ollut työssä esim. juhannusaattoisin ja joskus jouluaattoisin ilta- ja yövuorossa ja nuori kandi on ollut päivystämässä.  Itse perheettömänä nämä sopii minulle ja otan mielelläni ekstrapalkan näistä, nuorelle miehelle ja naiselle se taas voi olla aikas ikävää päivystää joka ikinen aattopäivä.

Yhden kerran olen kokenut suoranaista ylimielisyyttä kun korjautin erään reseptin kotiinlähtevälle potilaalle kun lääkäri oli unohtanut pari yksityiskohtaa. Sain nyrpeän vastaanoton mutta virheensä myönsi. Ei jäänyt minkäänlaista närää tästä.

Mutta kun ihmisten kanssa työskennellään ei voi välttyä siltä että meitä löytyy kaikenlaisia.

Joka ikisellä työpaikalla on hankalat työkaverinsa, niin olen ainakin saanut ymmärtää kun kuulee muitten juttuja työpaioistaan ja mitä esim. täältä saa lukea.

Ja kun tietää minkä paineen alla terveydenhuollossa työskennellään, ei ole ihme jos pinna kiristyy yhdellä jos toisellakin.

Paljon on kiinni omasta suhtautumisestakin kuten elämässä yleeensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Pitkälle lukenut lääkäri kirjoittaa hierarkkinen-sanan kaksi kertaa yhdellä k:lla?

Hierarkinen kirjoitetaan yhdellä k:lla.

Itse asiassa se kirjoitetaan kahdella k:lla. Hierarkia. Hierarkkinen. Mutta ei kai lääkäreilläkään täydellinen kielioppi ole pääsyvaatimuksena lääkikseen. Äidinkielenopettajilla ehkä.

Nythän ketjuun tuli tästä vielä uusi versio: hierargia. Se oli kyllä jonkun hoitajan kirjoittama.

Enemmän sairaanhoitajat kyykyttävät ja halveksivat lähihoitajia, hoiva-avustajia ja laitoshuoltajia kuin lääkärit hoitajia. Tässä onkin yksi suuri syy huonolle työilmapiirille monessa paikassa ja samalla syy hoitajien häipymiseen muihin töihin. Muutaman vuoden kävin sairaanhoitajana tätä katsomassa ja millään rahalla ja palkankorotuksilla minua ei saa takaisin näihin ilkeilypesäkkeisiin! Vaikka ei se kohdistuisikaan itseen, tietää näissä paikoissa kyllä mitä tapahtuu kun selkänsä kääntää.

Ovathan jotkut lääkärit potilaita/asiakkaitakin kohtaan hieman epäkohteliaita... Joten miksi ei sitten työkavereita? Tosin hoitajistakin löytyy töykeitä.

Yritysmaailmassa ei tulisi kuuloonkaan olla ihan muuten vaan epäkohteliaita asiakkaille tms. sidosryhmille.

Tämä hierarkisuus näkyy myös moniammatillisessa työssä terveydenhuollon kanssa. Sosiaaliala odottaa hieman kauhulla sote-uudistusta ja on huolissaan siitä, että terveydenhuollon organisaatiokulttuuri valtaa alaa. Mikään ala ei ole ongelmaton, mutta terveydenhuolto on kyllä jotain aivan käsittämätöntä.

Ps. Näkyy myös asiakkaille

Esimerkkinä mainittakoon että lääkärit eivät laita taukotilassa astioitaan tiskikoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa jäykkä hierarkia on edelleen voimissaan. Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tuollainen johtamistyyli (johdostahan asenteet lähtevät) ei sovellu nykyaikaan, vaan pikemminkin saa aikaan toimimattomia ja huonovointisia työyhteisöjä (työuupumusta, työpaikkakiusaamista, pitkiä sairauslomia). Joidenkin tahojen intressejä ilmeisesti kuitenkin palvelee, että julkinen terveydenhuolto kiemurtelee yhä syventyvässä henkihieverissä työntekijä- ja resurssipulan keskellä. 

Olin aikoinaan hoitaja, nykyään olen sosiaalityöntekijä. Jos vertaan sosiaalitoimea vaikkapa sairaala- tai terveyskeskusmaailmaan, sosiaalityöntekijä vastaa lääkäriä (yliopistokoulutettu, oman alansa "ylin" asiantuntija organissatiossa ja se, joka tekee itsenäisiä/viimesijaisia ratkaisuja, jolta muut kysyvät tarvitessa neuvoa). Mutta pelkkä ajatuskin, että sosiaalitoimiston väki istuisi ruokalassa omissa ammattikuntaisissa pöydissään, sossut eivät moikkaisi ohjaajille tai sihteereille. käskyttäisivät muita, juoksuttaisivat asioillaan tms. on täysin absurdi. Onneksi. 

Mä olen ollut psykologina lastensuojelussa. Voi kertoa, että nimenomaan sossut olivat oma kuplansa, perhettöntekijät omansa ja me erityistyöntekijät omamme. Se in täysin luonnollista ja ymmärrettävää, moikkaaminen toki kuuluu perus käytöstapoihin.

Sinulla on ollut erikoinen työpaikka. Koska minäkin olen ehtinyt 15 vuoden aikana olla todella monessa sosiaalialan työpaikassa, enkä ole tuollaista kokenut. Missä päin Suomena muuten on lastensuojelun resursseissa oma psykologi? Kuulostaa luksukselta. 

En mä ollut vain lastensuojelussa vaan sen lisäksi neuvolassa, kriisityössä ja terveyskeskuksessa. Ihan joka työssä on tuo sama kuvio toistunut, puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa psykologit *hengaa*, yhdessä työpaikassa lääkäreiden kanssa, meillä oli lääkärin takit työasuna (akuuttiosasto).

Mun mielestä tuossa ei ole mitään kummallista eikä paheksuttavaa, on täysin luonnollista, että porukka jakautuu työnsä kautta porukoihin.

Oon täysin eri mieltä. Mielestäni on luonnollista, että ihmiset jakaantuvat isommissa työyhteisössä pienempiin porukoihin. Epäluonnollista sen sijaan on, jos jakaantuminen tapahtuu automaattisesti ammattiryhmien mukaan eikä sen mukaan, kuka viihtyy kenenkin seurassa esim. lounastauoilla. 

Olen sos.tt ja nykyisessä työpaikassani, jossa olen työskennellyt kolme vuotta, läheisimmät työkaverini ovat kaksi sosiaaliohjaajaa ja yksi asiakassihteeri. Siis sellaiset työkaverit, joiden kanssa vaihdamme myös viestejä vapaa-ajalla, syömme usein lounasta yhdessä, juttelemme enemmän myös henkilökohtaisista asioista jne. Ihan vaan sen takia, että huumorintajumme ja persoonallisuutemme sopivat yhteen ja meillä on hauskaa keskenämme. 

Toki ystävyyssuhteet on asia ihan erikseen. Työajalla, jos et ole sopinut jonkun kanssa erikseen, että kahvitellaan yhdessä, se nyt vaan on enemmän kuin luonnollista kahvitella ja keskustella heidän kanssa, joiden kanssa töitä eniten tehdään.

Siitä tulee aina ongelmia, jos samalla työpaikalla on huomattavia tuloeroja TYÖNTEKIJÖIDEN kesken. Johtajat sun muut sitten erikseen. Heillä on jo luontainen arvovalta aseman takia.

Jotkut hoitajat kokee ihan normaalit työt kyykyttämiseksi. Yleensä kaikki toiminta on potilasta varten. Unohtavat, että kun lääkäri pyytää jotain, niin pyytää potilaan hyväksi. Typerää reviirin vahtimista.

Vierailija kirjoitti:

Ovathan jotkut lääkärit potilaita/asiakkaitakin kohtaan hieman epäkohteliaita... Joten miksi ei sitten työkavereita? Tosin hoitajistakin löytyy töykeitä.

Yritysmaailmassa ei tulisi kuuloonkaan olla ihan muuten vaan epäkohteliaita asiakkaille tms. sidosryhmille.

Yritysmaailman puolella halutaan yritykselle asiakkaita. Julkisella sektorilla taas useinkin niitä asiakkaita halutaan mahdollisimman vähän.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut hoitajat kokee ihan normaalit työt kyykyttämiseksi. Yleensä kaikki toiminta on potilasta varten. Unohtavat, että kun lääkäri pyytää jotain, niin pyytää potilaan hyväksi. Typerää reviirin vahtimista.

Julkinen sektori aika harvoin toimii asiakkaan/potilaan hyväksi. Pikemminkin yhteiskunnan hyväksi. Mitä vähemmän tarvitaan resursseja ja rahaa sen parempi, silti jokainen haluaa säilyttää työpaikkansa ja helposti syntyy kilpailua siitä kenen työpanos on tärkein ja mistä voidaan säästää.

Itse olen kokenut kyykytystä hammaslääkäreiden taholta JA PALJON. Juoksutetaan hoitajaa tavaroiden perässä, joita ei sitten käytetäkkään ja pyydetään jatkuvasti palveluksia jopa ruokatauolla. Hoitaja on jopa vessakäynneistä tilivelvollinen kun ei ole tuolloin hammaslääkärin käytettävissä. Kaikki pitää tehdä hoitajan sekunneissa että voi laskuttaa potilaalta enemmän. Puolessa tunnissa huitastaan paikka, tarkastetaan ja hutiloidaan hammaskivet pois. Sitten seuraava potilas vaan sisään, vaikka edelliset sotkut pöydillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla entistä varmempi, että puhut silkkaa paskaa. Ei taatusti ole yhdenkään lääkärin urakehitys siitä kiinni, että tervehtiikö hoitajia tai peräti "kaveeraako" heidän kanssaan. Niillä ylemmillä lääkäreillä ei ole mitään intressejä keskittyä tällaisiin seikkoihin. Pää pensaaseen, trolli, ensi kerralla paremmalla onnella.

Eiköhän viestin kirjoittaja tarkoittanut (vaikka epäselvästi ilmaisi), että työssä lääkäri on eri asemassa ja määrää ja tiukan paikan tullen hoitajien on osattava selkärangasta totella, eikä pistää "tuttavallisesti" vastaan, koska kyse voi olla siitä jatkaako joku eloa vai ei. Sen takia  lääkärit käyttäytyy hoitajia kohtaan kuin käyttäytyy, ei ilkeyttään.

Joo, tässä yksi hoitaja joka on joutunut pistämään "tuttavallisesti vastaan" lääkäreille useampaan kertaan. Työpaikkani yliopistosairaalan akuutti sydänosasto. Esimerkiksi kun potilas on menossa nopeasti keuhkopöhöön, päivystävä lääkäri hyperventiloi vieressä ja kyselee kuoleeko se. Ei kuole p*****le kun sinä määräät sille oikeat lääkkeet. Tai huonokuntoinen potilas menee tajuttomaksi ja lakkaa hengittämästä, erikoistuva lääkäri vierellä  on sitä mieltä, ettei ole mitään hätää kun potilas lakkasi valittamasta.

en ole sairaanhoitaja, mutta kuitenkin osa moniammatillista tiimiä sairaalassa. Meidän erikoislääkäri asuu samassa kaupungissa, mutta ei edes moikkaa jos tulee vastaan vapaa-ajalla esim. kaupassa tai jossain. Mun mielestä vähän outoa ja rajoittunutta käytöstä. En usko, että haluaa osoittaa vaan paremmuttaan vaan on oikeasti jotenkin rajoittunut henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollossa jäykkä hierarkia on edelleen voimissaan. Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tuollainen johtamistyyli (johdostahan asenteet lähtevät) ei sovellu nykyaikaan, vaan pikemminkin saa aikaan toimimattomia ja huonovointisia työyhteisöjä (työuupumusta, työpaikkakiusaamista, pitkiä sairauslomia). Joidenkin tahojen intressejä ilmeisesti kuitenkin palvelee, että julkinen terveydenhuolto kiemurtelee yhä syventyvässä henkihieverissä työntekijä- ja resurssipulan keskellä. 

Olin aikoinaan hoitaja, nykyään olen sosiaalityöntekijä. Jos vertaan sosiaalitoimea vaikkapa sairaala- tai terveyskeskusmaailmaan, sosiaalityöntekijä vastaa lääkäriä (yliopistokoulutettu, oman alansa "ylin" asiantuntija organissatiossa ja se, joka tekee itsenäisiä/viimesijaisia ratkaisuja, jolta muut kysyvät tarvitessa neuvoa). Mutta pelkkä ajatuskin, että sosiaalitoimiston väki istuisi ruokalassa omissa ammattikuntaisissa pöydissään, sossut eivät moikkaisi ohjaajille tai sihteereille. käskyttäisivät muita, juoksuttaisivat asioillaan tms. on täysin absurdi. Onneksi. 

Periaatteessa kyllä ymmärrän lääkäreitä, koska tekevät tosiaan päätöksiä, joista ovat vastuussa. Sairaanhoitaja ei voi tehdä mitään ilman, että lääkäri on antanut asialle siunauksensa. Jos tekee, niin joutuu vaikeuksiin siinä vaiheessa, kun aletaan syynäämään esim. hoitovirheitä. Sairaanhoitaja ei tee mitään päästöstä esim. lääkkeistä tai suonensisäisistä nesteistä, ilman, että lääkäri on antanut siihen ohjeet.

Joskus on näitä hoitajia, jotka kuvittelee olevansa lääkärin tasolla ja menevät tekemään yli oman toimivaltansa. Näin ei saa tapahtua, joten silloin on tärkeää, että lääkäri aiheuttaa vähän pelkoa ja kunnioitusta, jotta hoitajat ei uskalla kävellä varpaille.