HOITAJAT, KYYKYTTÄVÄTKÖ lääkärit tosiaan teitä töissä kuten Iltalehti uutisoi?

Teen työtä, jossa olen puhelimitse tekemisissä monien eri ammattikuntien kanssa. Esimerkiksi hoitajien ja lääkäreiden, toki muidenkin alojen. Lähes poikkeuksetta lääkärit ovat erittäin epäkohteliaita puhelimessa. Olen miettinyt miksi näin on juuri lääkärien kohdalla? Tuskin he kaikki haluavat olla vaikkapa yksityiselämässään töykeitä kaikille ihmisille, joiden kanssa ovat tekemisissä. Liekö epäkohteliaisuus epävarmuutta? Huvittavaa se ainakin on, kun se melkein joka kerta toistuu saman ammattikunnan toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu palstalla olevan sen verran paljon katkeraa tarinaa kerrottavana että taidan itse lopettaa kokonaan lääkärintyöt. En varmaan ole yhteistyökykyinen ja kohtelen muita alentuvasti. T: Lääkäri HUS:ista

Olipa taas uhriutumista.   

Noh, HUS on pska muutenkin ja sen entinen johtaja Aki Linden todistaa asian joka päivä uutisissa.   Tervemonoa parempaan työyhteisöön. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä.

Mitä? Kuuluuko sanat hyvää huomenta, kiitos, lähdetäänkö tässä välissä yhdessä syömään, hyvää viikonloppua viihdyttämiseen ja mielistelyyn?

Itse jouduin olemaan sairaalassa useamman viikon ja aika meinasi käydä vähän pitkäksi... Mutta siellä käytävillä sen huomasi, että vuoroon saapuva lääkäri tervehti vain lääkäreitä, ei ohi kulkevia hoitajia. Ruokalassa lääkärit olivat yleensä samassa pöydässä...

Valitettavasti kaikki lääkärit eivät ole " Tohtori Kiminkisiä".

Paljon mietittävää, iso vastuu, keskittymistä, smalltalk-toiminnot arjessa kehittyvät siksi kai jälkijunassa samoin kuin jokaisen henkiläkunnan jäsenen moikkaamisen tarpeellisuuden havaitseminen.

Kollegojen pöydässä saa keskittyä mättämään ruokaa suuhunsa koska kaikki haluavat vain vihdoinkin syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni lääkäri ei edes moikkaa ohi kulkiessa tai töihin tullessa hoitajia. Saatikka että mitään muutakaan käytöstä olisi. Monet heistä tosiaan pitävät itseään parempina ihmisinä ja ns. sosiaalisessa hierarkiassa ihan eri kastissa olevina niin kuin olisi edelleen joku 1600-luku missä on rengit ja talonpojat.

T. Lh.

Pitääkö sun mielestä moikata koko henkilökuntaa aina töihin tullessa tai ohi kulkiessa? Mitä, jos sillä vastaantulevalla on jotain muuta mietittävää?

Mun mielestä riittää, että tervehtii silloin, kun tulee kysymään jotain tai juttelemaan tai saapuu palaveriin tms. Mutta mä olenkin introvertti ja tykkään pitää huomioimiset minimissä. Usein olen myös aivan omissa ajatuksissani, enkä edes huomaa, jos joku jättää tervehtimättä.

Introverttihan on juuri luonnevikainen kun ajattelee muuta kuin eksojen psyykistä hyvinvointia. Uskokaa jo että introkin rakastaa ja arvostaa vaikkei aina kuulu  moi moi moi moi moi moi moi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

Oletpa pelkurimainen, kun et uskalla olla oma itsesi. Kuspää siis suomeksi sanottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin lähihoitajasta klinikkasihteeriksi ja huomasin ison eron arvostuksessa. Lääkärit tuntuvat arvostavan työtäni sihteerinä paljon enemmän kuin hoitajana. Mielenkiintoinen ilmiö. Osa lääkäreistä jopa puhuu henkilökohtaisista ajatuksistaan eikä pelkkiä työjuttuja. Lähihoitajana en saanut aina edes vastausta tervehdyksiin.

Työnkuva pakottaa lähemmäs lääkärien asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista aloittajan kuvailemaa on eniten erikoissairaanhoidossa. Lääkärit siellä ihan eri maailmasta kuin esim kotihoidossa tai terveysasemalla. Niin pitkälle lukeneita, tekevät tutkimusta, vaativia leikkauksia, ovat guruja tai sellaisiksi pyrkiviä erikoisaloillaan. Eivät oikein jaksa hoitajia viihdyttää ja mielistellä. Täysin ymmärrettävää.

Itse olen pitkälle lukeva lääkäri. Alussa morjestin kyllä hoitajille, mutta sitten alkoi tulla muilta vanhemmilta ja korkeemmilta lääkäreiltä kommenttia, että "ollaan eri ammattikuntaa ja vanhoja tapoja ei kannata muuttaa, jos haluaa uralla edetäkkin". Se tulee tuolta ylempää se paine. Aikalailla kaikki lääkärit haluaa eteenpäin eivätkä hylkiöiksi omien keskuudessa niin ei uskalleta vanhoja arvomaailmoja haastaa mitä ylemmät lääkärit pitää yllä. Myöskin tapana, että toisia pitää puolustaa, jos hoitaja(t) jostain valittaa.

Mieheni on puolustusvoimissa töissä upseerina ja kertoo, että myös siellä on tuollainen iän ikuinen vanha samanlainen hierarkinen systeemi, jossa ylempänä olevat määrittävät pelisäännöt.

Turha meitä kaikkia lääkäreitä on syyttää siitä, että sairaalamaailma on edelleen ikivanha hierarkinen laitos, jossa ylhäältä tulee toimintamallit ja se "mikä on hyväksyttyä" ja miten kohdella esim. juuri hoitajia ettei ole soveeliasta kaveerata (kuulemma voivat ruveta itsestään liikaa luulemaan ja pian kertovatkin jo että mikä sairaus todennäköisesti on ja niin edelleen ja astuvat varpaille)

Näin meillä isossa yliopistosairaalassa. En sitten osaa sanoa onko joka paikassa näin.

Terv. erikoistuva lääkäri

PASKA VALUU ALASPÄIN. Eli näin myös hoidetaan asiat, jotka eivät kestä päivänvaloa, käskyt tulevat ylhäältä, tulos tai ulos.

Koskakohan ihmiset tämän ymmärtävät.

Älä kyseenalaista mitään. Älä kysele. Tee kuten käsketään, niin seuraava hillotolppa ottaa.

Jotenkin tuli fiilis, enhän minä muuten, mutta kun muut sanoo. Mitäpä jos tekisi itse päätökset ja käyttäytyisi niiden mukaan. Jos sairaanhoitajien tervehtiminen aiheuttaa potkut, niin eiköhän lääkärille aina töitä jostakin löydy?

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala on armeijaakin hierakisempi paikka.  Arvojärjestys on tiukka ja jokainen kyykyttää jokaista, jonka kokee olevan itseään alempi. 

Hoitajilla ei vaikuta olevan edes ihmisarvoa.  

Omiani olen kehottanut välttämään hoitoalan ammatteja.  

Höpö höpö, taidat olla jäänyt jonnekin 1950- luvulle

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin lähihoitajasta klinikkasihteeriksi ja huomasin ison eron arvostuksessa. Lääkärit tuntuvat arvostavan työtäni sihteerinä paljon enemmän kuin hoitajana. Mielenkiintoinen ilmiö. Osa lääkäreistä jopa puhuu henkilökohtaisista ajatuksistaan eikä pelkkiä työjuttuja. Lähihoitajana en saanut aina edes vastausta tervehdyksiin.

Olen sairaanhoitajana jo 3 vuosikymmentä sivusta seuranneena huomannut tuon ilmiön. Osastonsihteerit saavat lääkäreiltä arvostavampaa ja ystävällisempää kohtelua kuin hoitajat. Jännä juttu sikäli että me hoitajat teemme virka-ajan ulkopuolella paljon sihteerille kuuluvia töitä omien töidemme lisäksi.

Lääkärin päälle sopii valkoinen takki.

Hoitajan käteen sopii valkoinen moppi ja rätti.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajan rooli on kuunnella lääkäriä hiljaa ja toteuttaa määräykset. Puhuu vain, jos jotain kysytään. Potilastyön ulkopuolella ei puhuta mitään. Voi olla niin, että teet koko päivän töitä yhdessä lääkärin tai lääkärien kanssa, mutta lounastauolla syötte eri pöydissä.

Kuka tahansa haluaa syödä lounaansa muiden kuin läheisimpien työkavereiden kanssa. On hyvä vaihtaa ajatuksia muidenkin kanssa, eikä aina kuunnella samaa japatusta!

Sairaalamaailmassa, siellä olevassa kulttuurissa ja tavoissa toimia ja käyttäytyä eri ammattia edustavien välillä olevien välillä pitäisi tehdä merkittäviä asenne, käytös ja tapamuutoksia.

Hierarkiaan ja autoritaarisuuteen perustuva ajattelu ja käytös on idioottimaista, narsistista ja kivikautista.

Tämä ketju on yksi syy, miksi olen niin onnellinen, että en aikanaan hakeutunut hoitoalalle.

Potilaan roolissa olen kuullut lääkäriltä hyvinkin alentuvaa ja asiatonta puhetapaa hoitajalle. Niin ala-arvoista, ettei sitä mikään kiire tai stressi selitä. Puhdasta sivistymättömyyttä. Lääkärin oikeudet omaavalta henkilöltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu palstalla olevan sen verran paljon katkeraa tarinaa kerrottavana että taidan itse lopettaa kokonaan lääkärintyöt. En varmaan ole yhteistyökykyinen ja kohtelen muita alentuvasti. T: Lääkäri HUS:ista

Tärkeintä on miten tekee työnsä. Ei ole kiva ryhtyä jyrsijälauman mieliksi olemaan kun se ei ole työn tarkoitus. Sivusta. Joka alalla.

Yrityselämässä voit mennä syömään samaan pöytään vaikka itse pääjohtajan kanssa, jos olet tehnyt koko päivän töitä yhdessä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat kyykyttää toimisto henkilökuntaa ja siistijöitä. Näin se menee.

Hoitajat ja siistijät tuskin edes näkevät toisiaan päivän aikana, joten se siitä kyykyttämisestä.

Kaikenlaista hiihtäjää on joka alalla, usein olen todistanut kun hoitaja kollega kyykyttää lääkäriä tai haukkuu selän takana aiheetta esim. vastaanottoaikojen venymisestä. Tajuamatta kuinka vastuullista ja vaativaa työ on.

Meillä ei lääkärit kyykytä, hyvässä yhteystyössä tehdään töitä potilaiden eteen ja tauollakin istutaan samassa pöydässä. Tosin iso osa lääkäreistä käy ruokalassa syömässä ja hoitajat ei yleensä sinne ehdi kun on paljon muita tehtäviä, jotka tulee hoitaa sinä aikana kun vastaanotoissa on paussi keskipäivällä. Että valtaosin hoitajat taukohuonetta käyttää.

Kerran olen vain todella törkeään lääkäriin törmännyt. Nauroi ylimielisesti päin naamaa kun kerroin lääketiputuksen aikana potilaan verenpaineen nousseen ihannetasolta 200/100 tasolle ja kysyin mitä lääkettä antaisin, jotta paine laskee ja hidastanko lääketiputusta. Perusteli että hänen omassa yksikössään (oli vieraileva tähti) nuo ovat vielä aivan hyvät paineet. No juu mutta nyt ei oltu missään hänen yksikön erikoistilanteessa vaan  kyseessä oli hauras vanhus kenellä päässä suonet kohta poksahtelee lääkkeen aiheuttaman paineen nousun takia. Murr!

Olin potilaana Oysissa eräällä osastolla ja omalääkärini haukkui yhtä sairaanhoitajaa kun ei ollut muistanut tehdä jotain mittausta. En ole alalla mutta särähti korvaani koska ei mielestäni ole viisasta haukkua työkaveria potilaalle tai asiakkaalle.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalamaailmassa, siellä olevassa kulttuurissa ja tavoissa toimia ja käyttäytyä eri ammattia edustavien välillä olevien välillä pitäisi tehdä merkittäviä asenne, käytös ja tapamuutoksia.

Hierarkiaan ja autoritaarisuuteen perustuva ajattelu ja käytös on idioottimaista, narsistista ja kivikautista.

Tuo vois olla hauskaa. Siivoojakin nojaisi moppiin ja moniammatillisesti antaisi panoksensa hoitoon kun mun mummolla oli se tauti ja oli sairaalassa niin tehtiin silleen että