Vilkas lapsi saa ADHD-diagnoosin vain siksi, että vanhemmille tulisi hyvä olo

Vierailija kirjoitti:

"Miten sitä ennen osattiinkaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia yksilöitä villeistäkin penskoista?"

Koivuniemen herralla

Eikä niistä kyllä kovin yhteiskuntakelpoisia tullut.

Totta ihmeessä olen helpottunut, kun lapsen kanssa voi mennä elokuviin tai syödä yhdessä, eikä tarvitse juosta perässä ja käskyttää olemaan hiljaa. Esikoisen kanssa kävimme elokuvissa ensimmäisen kerran kun oli  4vuotias, mutta nuoremman kanssa ei voinut kuvitellakaan ennenkuin oli 8v ja saanut diagnoosin sekä lääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten sitä ennen osattiinkaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia yksilöitä villeistäkin penskoista?"

Koivuniemen herralla

Eikä niistä kyllä kovin yhteiskuntakelpoisia tullut.

Paljon vähemmän oli syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia ennen. Ja koulussakin opettaja oli auktoriteetti jolle ei todellakaan menty esim. haistattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan vilkasta lasta ei viety lääkärisedän tai -tädin pakeille vaan sen sijaan tutuksi tuli koivuniemen herra.

Kyllä ja seurauksena  kasvoi pieni sukupolvi masentuneita, päihteillä oloaan helpottavia aikuisia joilla ei ole pisaraakaan itseluottamusta, selvinpäin ainakaan.

Katsoin dokumentin usa:sta jossa äiti söi lapsensa ADHD lääkkeitä jotta hän jaksoi pyörittää arkea...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan vilkasta lasta ei viety lääkärisedän tai -tädin pakeille vaan sen sijaan tutuksi tuli koivuniemen herra.

Kyllä ja seurauksena  kasvoi pieni sukupolvi masentuneita, päihteillä oloaan helpottavia aikuisia joilla ei ole pisaraakaan itseluottamusta, selvinpäin ainakaan.

Ai siis aikaisempina kymmeninä tuhansina vuosina ei ollut kuin masentuneita päihtelijöitä ilman itseluottamusta ja nyt vasta viime vuosikymmeninä on diagnoosikasvatuksen myötä saatu parannusta asiaan?

Meillä pojat ei oo kyllä poikia, kun kyseessä on tyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan vilkasta lasta ei viety lääkärisedän tai -tädin pakeille vaan sen sijaan tutuksi tuli koivuniemen herra.

Kyllä ja seurauksena  kasvoi pieni sukupolvi masentuneita, päihteillä oloaan helpottavia aikuisia joilla ei ole pisaraakaan itseluottamusta, selvinpäin ainakaan.

Ai siis aikaisempina kymmeninä tuhansina vuosina ei ollut kuin masentuneita päihtelijöitä ilman itseluottamusta ja nyt vasta viime vuosikymmeninä on diagnoosikasvatuksen myötä saatu parannusta asiaan?

Kyllä. Minä olin kahdessa eri koulussa kunnes lopulta jouduin tarkkisluokalle ja ainoa mitä siellä opin oli kiroilu ja polttaminen. Olin 10vee. Teininä sitten vuorossa olivat alkoholi, lääkkeet ja koulukoti. Vaikea masennus diagnosoitiin 17vuotiaana ja 23vuotiaana, useiden epäonnistuneiden työkokeilujen jälkeen sain työkyvöttömyyseläkkeen.

Lapsellani alettiin epäillä adhd:ta päiväkodissa kun oli 5vee. Minun ei tarvinnut kuin oikeastaan antaa suostumuksia, allekirjoittaa lappuja ja osallistua palavereihin. Toimintaterapiaa, tutkimuksia. 6veenä sai adhd lääkkeet joka toi huomattavan eron ja 7veenä aloitti koulun pienryhmässä. Nyt on 10vee ja yksi luokan parhasta oppilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan vilkasta lasta ei viety lääkärisedän tai -tädin pakeille vaan sen sijaan tutuksi tuli koivuniemen herra.

Kyllä ja seurauksena  kasvoi pieni sukupolvi masentuneita, päihteillä oloaan helpottavia aikuisia joilla ei ole pisaraakaan itseluottamusta, selvinpäin ainakaan.

Ai siis aikaisempina kymmeninä tuhansina vuosina ei ollut kuin masentuneita päihtelijöitä ilman itseluottamusta ja nyt vasta viime vuosikymmeninä on diagnoosikasvatuksen myötä saatu parannusta asiaan?

Kyllä. Minä olin kahdessa eri koulussa kunnes lopulta jouduin tarkkisluokalle ja ainoa mitä siellä opin oli kiroilu ja polttaminen. Olin 10vee. Teininä sitten vuorossa olivat alkoholi, lääkkeet ja koulukoti. Vaikea masennus diagnosoitiin 17vuotiaana ja 23vuotiaana, useiden epäonnistuneiden työkokeilujen jälkeen sain työkyvöttömyyseläkkeen.

Lapsellani alettiin epäillä adhd:ta päiväkodissa kun oli 5vee. Minun ei tarvinnut kuin oikeastaan antaa suostumuksia, allekirjoittaa lappuja ja osallistua palavereihin. Toimintaterapiaa, tutkimuksia. 6veenä sai adhd lääkkeet joka toi huomattavan eron ja 7veenä aloitti koulun pienryhmässä. Nyt on 10vee ja yksi luokan parhasta oppilaista.

2000-luvulla huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut verrattuna aiempaan. Nyt liberaalin kasvatuksen aikaan lapset voivat selkeästi huonommin kuin koskaan ennen.

Yllättävän matalalla kynnyksellä tuota ADHD-korttia heilutellaan. Meillä on vilkas ekaluokkalainen, jolla on ongelmia luokkatilanteessa mutta ei kotona, kaverilla tai esim. liikunnallisessa harrastuksessa. Hänen kanssaan voi löydä juhlissa ja teatterissa ja hän saa positiivista palautetta käytöstavoistaan (myös koulusta). Energinen ja puhelias hän on kaikkialla, mutta vain luokkatilanteessa ongelmaksi asti. Tarkkaamaton hän ei ole ja oppiminen sujuu. Ja lapsi on nyt menossa psykologille ADHD-tutkimuksiin opettajan täyttämän seulalomakkeen johdosta 🤷

Paitsi että jono tutkimuksiin on niin pitkä että taidettiin ratkaista tämä ADHD-epäily jonotusaikana open kanssa tehtävällä yhteistyöllä (lisää ja vaikeampia tehtäviä, räpläyslelu, tarrataulumotivointia eli lahjontaa ja lapselle vihko johon voi kirjoittaa ajatuksiaan sen sijaan että sanoisi kaiken ääneen).

Vieläkö on näitä vatipäitä, ketkä luulee, että sen adhd-diagnoosin saa vain kävelemällä lääkärin luo? Höpöhöpö. Sen diagnoosin eteen tehdään paljon töitä moniammatillisen työryhmän kanssa. On psykologia, toimintaterapiaa, erikoislääkäriä, yhteistyötä päiväkodin/koulun kanssa ja vanhempia haastatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän matalalla kynnyksellä tuota ADHD-korttia heilutellaan. Meillä on vilkas ekaluokkalainen, jolla on ongelmia luokkatilanteessa mutta ei kotona, kaverilla tai esim. liikunnallisessa harrastuksessa. Hänen kanssaan voi löydä juhlissa ja teatterissa ja hän saa positiivista palautetta käytöstavoistaan (myös koulusta). Energinen ja puhelias hän on kaikkialla, mutta vain luokkatilanteessa ongelmaksi asti. Tarkkaamaton hän ei ole ja oppiminen sujuu. Ja lapsi on nyt menossa psykologille ADHD-tutkimuksiin opettajan täyttämän seulalomakkeen johdosta 🤷

Paitsi että jono tutkimuksiin on niin pitkä että taidettiin ratkaista tämä ADHD-epäily jonotusaikana open kanssa tehtävällä yhteistyöllä (lisää ja vaikeampia tehtäviä, räpläyslelu, tarrataulumotivointia eli lahjontaa ja lapselle vihko johon voi kirjoittaa ajatuksiaan sen sijaan että sanoisi kaiken ääneen).

Ei kaikki adhd-lapset ole mitään vaahteramäen eemeleitä. Hyvähän se on, että lapsen tarkkaavaisuuden pulmat tutkitaan noin nuorena. Toivottavasti et tuo tuota negatiivista asennettasi lapselle esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän matalalla kynnyksellä tuota ADHD-korttia heilutellaan. Meillä on vilkas ekaluokkalainen, jolla on ongelmia luokkatilanteessa mutta ei kotona, kaverilla tai esim. liikunnallisessa harrastuksessa. Hänen kanssaan voi löydä juhlissa ja teatterissa ja hän saa positiivista palautetta käytöstavoistaan (myös koulusta). Energinen ja puhelias hän on kaikkialla, mutta vain luokkatilanteessa ongelmaksi asti. Tarkkaamaton hän ei ole ja oppiminen sujuu. Ja lapsi on nyt menossa psykologille ADHD-tutkimuksiin opettajan täyttämän seulalomakkeen johdosta 🤷

Paitsi että jono tutkimuksiin on niin pitkä että taidettiin ratkaista tämä ADHD-epäily jonotusaikana open kanssa tehtävällä yhteistyöllä (lisää ja vaikeampia tehtäviä, räpläyslelu, tarrataulumotivointia eli lahjontaa ja lapselle vihko johon voi kirjoittaa ajatuksiaan sen sijaan että sanoisi kaiken ääneen).

Ei kaikki adhd-lapset ole mitään vaahteramäen eemeleitä. Hyvähän se on, että lapsen tarkkaavaisuuden pulmat tutkitaan noin nuorena. Toivottavasti et tuo tuota negatiivista asennettasi lapselle esille.

Tarkkaavuudessa ei tosiaan ole mitään ongelmaa, ei vanhempien eikä opettajan näkemyksen mukaan, vain vilkkaudessa. Ja en kyllä näe että psykologin tutkimukset koskaan olisi negatiivinen asia, mutta jos jonot on 8-10 kk luokkaa niin mietin että pienellä erilaisuuden hyväksynnällä ja luovalla ongelmanratkaisulla palveluja jäisi paremmin oikeasti tarvitseville.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö on näitä vatipäitä, ketkä luulee, että sen adhd-diagnoosin saa vain kävelemällä lääkärin luo? Höpöhöpö. Sen diagnoosin eteen tehdään paljon töitä moniammatillisen työryhmän kanssa. On psykologia, toimintaterapiaa, erikoislääkäriä, yhteistyötä päiväkodin/koulun kanssa ja vanhempia haastatellaan.

No se vähän riippuu, isommilla lapsilla (=yläkouluikäisillä) se voi olla pari kyselylomaketta ja amfetamiinikohdannaiset testikäyttöön. Viimeksi tänään tuli vastaan.

Miksi ihmisillä on aina mielikuva häiriköistä, mölyapinoista? Oma ADD tyttö on hiljainen, sellainen jota voisi kuvata haaveilijaksi. Pärjäisi normaaliluokassa taitojensa puolesta mutta vaatii herättelyä todellisuuteen ja tämähän ei onnistu, jos oppilaita on 22 ja opettajia 1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijat taas oikein linjoilla. Adhd ei ole pelkkää vilkkautta. Kaikki ADHD:t ei edes ole vilkkaita.

Eikä se poistu kasvattamalla tai kasvamalla. Oikean tuen ja kuntoutuksen avulla lapsi voi kyllä oppia elämään asian kanssa niin, ettei se ole jatkuva häiriötekijä omalle toiminnalle taikka muille ihmisille ympärillä.

Adhd on niin suosittu diagnoosi juuri siksi, että se vapauttaa vanhemmat kasvatusvastuusta. Adhd-lapsi ei koskaan ole huonosti kasvatettu, koska häntä ei voi kasvattaa.

Minulla on kaksi adhd lasta (ja itsellänikin diagnoosi). Minua se ei ainakaan vapauttanut kasvatusvastuusta. Kaikista viidestä lapsestani tuli hyvin käyttäytyviä. Adhd diagnoosia ei ole helppo saada, eikä sitä kovin nuorille edes anneta. Osalla näistä "ylivilkkaista" lapsista on vain ikävä elinympäristö (pitkät tarhapäivät, joustamattomat opettajat ym.) tai esim. ruoka-allergioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän matalalla kynnyksellä tuota ADHD-korttia heilutellaan. Meillä on vilkas ekaluokkalainen, jolla on ongelmia luokkatilanteessa mutta ei kotona, kaverilla tai esim. liikunnallisessa harrastuksessa. Hänen kanssaan voi löydä juhlissa ja teatterissa ja hän saa positiivista palautetta käytöstavoistaan (myös koulusta). Energinen ja puhelias hän on kaikkialla, mutta vain luokkatilanteessa ongelmaksi asti. Tarkkaamaton hän ei ole ja oppiminen sujuu. Ja lapsi on nyt menossa psykologille ADHD-tutkimuksiin opettajan täyttämän seulalomakkeen johdosta 🤷

Paitsi että jono tutkimuksiin on niin pitkä että taidettiin ratkaista tämä ADHD-epäily jonotusaikana open kanssa tehtävällä yhteistyöllä (lisää ja vaikeampia tehtäviä, räpläyslelu, tarrataulumotivointia eli lahjontaa ja lapselle vihko johon voi kirjoittaa ajatuksiaan sen sijaan että sanoisi kaiken ääneen).

Ei kaikki adhd-lapset ole mitään vaahteramäen eemeleitä. Hyvähän se on, että lapsen tarkkaavaisuuden pulmat tutkitaan noin nuorena. Toivottavasti et tuo tuota negatiivista asennettasi lapselle esille.

Tarkkaavuudessa ei tosiaan ole mitään ongelmaa, ei vanhempien eikä opettajan näkemyksen mukaan, vain vilkkaudessa. Ja en kyllä näe että psykologin tutkimukset koskaan olisi negatiivinen asia, mutta jos jonot on 8-10 kk luokkaa niin mietin että pienellä erilaisuuden hyväksynnällä ja luovalla ongelmanratkaisulla palveluja jäisi paremmin oikeasti tarvitseville.

Ei nykyisillä resursseilla ole tilaa eikä aikaa mihinkään luovaan ongelmanratkaisuun. Ylivilkkaus on kuitenkin hyvä tutkia ja lapsesi kuuluu siis niihin oikeasti tarvitseviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten sitä ennen osattiinkaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia yksilöitä villeistäkin penskoista?"

Koivuniemen herralla

Eikä niistä kyllä kovin yhteiskuntakelpoisia tullut.

Paljon vähemmän oli syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia ennen. Ja koulussakin opettaja oli auktoriteetti jolle ei todellakaan menty esim. haistattelemaan.

Joopa joo. Ihan samalla tavalla ja vielä enemmänkin noita ongelmia oli, niistä ei vaan puhuttu samalla tavalla. Kouluissa opettaja oli kyllä auktoriteetti, koska häneltä sai näpeille tai joutui häpeärangaistukseksi seisomaan luokan eteen, mutta kunnioitusta se ei ollut vaan ihan puhdasta pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö on näitä vatipäitä, ketkä luulee, että sen adhd-diagnoosin saa vain kävelemällä lääkärin luo? Höpöhöpö. Sen diagnoosin eteen tehdään paljon töitä moniammatillisen työryhmän kanssa. On psykologia, toimintaterapiaa, erikoislääkäriä, yhteistyötä päiväkodin/koulun kanssa ja vanhempia haastatellaan.

No se vähän riippuu, isommilla lapsilla (=yläkouluikäisillä) se voi olla pari kyselylomaketta ja amfetamiinikohdannaiset testikäyttöön. Viimeksi tänään tuli vastaan.

Älä turhaan tuo adhd-lääkitykseen tuota ikävän vanhanaikaista hokemaa amfetamiinijohdannaisuuksista. Kaikki adhd-lääkkeet eivät sitä nimittäin ole ja muutenkin tuo on typerä vanhanaikainen käsitys lääkityksestä. Lääkitystä on turha verrata amfetamiiniin, vaikka osa toki on siitä johdannaisia, mutta annostus on täysin eri eikä niistä tule huumaavaa vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan vilkasta lasta ei viety lääkärisedän tai -tädin pakeille vaan sen sijaan tutuksi tuli koivuniemen herra.

Kyllä ja seurauksena  kasvoi pieni sukupolvi masentuneita, päihteillä oloaan helpottavia aikuisia joilla ei ole pisaraakaan itseluottamusta, selvinpäin ainakaan.

Ai siis aikaisempina kymmeninä tuhansina vuosina ei ollut kuin masentuneita päihtelijöitä ilman itseluottamusta ja nyt vasta viime vuosikymmeninä on diagnoosikasvatuksen myötä saatu parannusta asiaan?

Kyllä. Minä olin kahdessa eri koulussa kunnes lopulta jouduin tarkkisluokalle ja ainoa mitä siellä opin oli kiroilu ja polttaminen. Olin 10vee. Teininä sitten vuorossa olivat alkoholi, lääkkeet ja koulukoti. Vaikea masennus diagnosoitiin 17vuotiaana ja 23vuotiaana, useiden epäonnistuneiden työkokeilujen jälkeen sain työkyvöttömyyseläkkeen.

Lapsellani alettiin epäillä adhd:ta päiväkodissa kun oli 5vee. Minun ei tarvinnut kuin oikeastaan antaa suostumuksia, allekirjoittaa lappuja ja osallistua palavereihin. Toimintaterapiaa, tutkimuksia. 6veenä sai adhd lääkkeet joka toi huomattavan eron ja 7veenä aloitti koulun pienryhmässä. Nyt on 10vee ja yksi luokan parhasta oppilaista.

2000-luvulla huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut verrattuna aiempaan. Nyt liberaalin kasvatuksen aikaan lapset voivat selkeästi huonommin kuin koskaan ennen.

En usko, että liberaali kasvatus on syypää. Mielestäni se, että lapset ovat yhä pidempiä päiviä, yhä nuoremmasta asti erilaisissa laitoksissa ja ohjatussa toiminnassa, joka perustuu milloin mihinkin pseudo-pedagogiaan tekee lapsista stressaantuneita. Samalla tavalla, kuin ennen vanhaan uskottiin, että lapset selviävät pieksemisestä, niin nyt me haluamme uskoa, että lapset selviävät tästä laitostumisesta.