Lue keskustelun säännöt.
Vilkas lapsi saa ADHD-diagnoosin vain siksi, että vanhemmille tulisi hyvä olo
20.05.2022 |
Että on joku nimi lapsen normaalia vilkkaammalle toiminnalle. Miten sitä ennen osattiinkaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia yksilöitä villeistäkin penskoista?
Kommentit (81)
Entisaikaan vilkasta lasta ei viety lääkärisedän tai -tädin pakeille vaan sen sijaan tutuksi tuli koivuniemen herra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me saatiin vetelälle teinille add-diagnoosi. Varmaan sama asia. Toki siellä tutkimuksissa piti käydä yli vuosi. Lähes viikottain oli tapaamisia. Tähän päälle labroja, sydänseurantaa jne. Melko raskas prosessi on/oli ja siis yhä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
No me saatiin vetelälle teinille add-diagnoosi. Varmaan sama asia. Toki siellä tutkimuksissa piti käydä yli vuosi. Lähes viikottain oli tapaamisia. Tähän päälle labroja, sydänseurantaa jne. Melko raskas prosessi on/oli ja siis yhä jatkuu.
Sydänseurantaa ja labroja tarkkaavuushäiriön takia?
Meillä ei ollut oloille tarvetta, tarve oli lisäajalle YO-kirjoituksiin.
Parempi on, että se on niillä, joille se kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasta luokittelua. Lapsi joka on vilkas, voi muuttua riippuen kasvuympäristöstä.
Vierailija kirjoitti:
Parempi on, että se on niillä, joille se kuuluu.
Eikö olisi hyvä, että liialliseen vilkkauteen voisi puuttua muutenkin kuin lääkkeitä syöttämällä ja terapiassa käyttämällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntijat taas oikein linjoilla. Adhd ei ole pelkkää vilkkautta. Kaikki ADHD:t ei edes ole vilkkaita.
Eikä se poistu kasvattamalla tai kasvamalla. Oikean tuen ja kuntoutuksen avulla lapsi voi kyllä oppia elämään asian kanssa niin, ettei se ole jatkuva häiriötekijä omalle toiminnalle taikka muille ihmisille ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me saatiin vetelälle teinille add-diagnoosi. Varmaan sama asia. Toki siellä tutkimuksissa piti käydä yli vuosi. Lähes viikottain oli tapaamisia. Tähän päälle labroja, sydänseurantaa jne. Melko raskas prosessi on/oli ja siis yhä jatkuu.
Sydänseurantaa ja labroja tarkkaavuushäiriön takia?
Labrat ilmeisesti päihdeseuloja eli huumehien testausta.
Sydänfilmit kuulostaa erikoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta, jonka ADHDta ei tunnistettu lapseni vanhempani "kasvattivat kunnon kansalaisen" murskaamalla itsetuntoni, alleviivaamalla sitä että olen huonompi, tyhmempi ja asennevammainen. Ongelmieni syitä ei mietitty, kuitattiin vain että olen tällainen tahallani ja kunnon kurilla paranee!
Kiitos tästä, sain eväikseni masennuksen, ahdistuneisuushäiriön ja melkein syrjäydyin täysin yhteiskunnasta kun en saanut edes ammattikoulua läpi.
Parikymmpisenä silloinen puolisoni kiinnitti huomiota asiaan, että kyse ei ehkä olekaan tyhmyydestä ja asennevammasta, vaan keskittymishäiriöstä. Kolmen vuoden tutkimusten, diagnoosin, ongelman mukaisten oppimistekniikoiden kokeilun jälkeen avaitui ihan uusi maailma jossa minullakin on paikkansa.
Nyt itsetuntoni on hyvä, viimeistelen maisteritutkintoani ja tiedostan sen että neurologinen poikkeavuus ei ole este millekään. Jotkut asiat vain täytyy tehdä eri tavalla kuin muut yleensä tekevät.
Vanhempiini päin en enää edes pieraise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me saatiin vetelälle teinille add-diagnoosi. Varmaan sama asia. Toki siellä tutkimuksissa piti käydä yli vuosi. Lähes viikottain oli tapaamisia. Tähän päälle labroja, sydänseurantaa jne. Melko raskas prosessi on/oli ja siis yhä jatkuu.
Sydänseurantaa ja labroja tarkkaavuushäiriön takia?
Labrat ilmeisesti päihdeseuloja eli huumehien testausta.
Sydänfilmit kuulostaa erikoiselta.
Jos ihminen on selittämättömästi uupunut, väsy, flegmaattinen, niin sydänfilmi on aika perustutkimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijat taas oikein linjoilla. Adhd ei ole pelkkää vilkkautta. Kaikki ADHD:t ei edes ole vilkkaita.
Eikä se poistu kasvattamalla tai kasvamalla. Oikean tuen ja kuntoutuksen avulla lapsi voi kyllä oppia elämään asian kanssa niin, ettei se ole jatkuva häiriötekijä omalle toiminnalle taikka muille ihmisille ympärillä.
Kiitos tästä.
Mä olin luuseri melkein 35-vuotiaaksi asti. Epäonnistuja ihan kaikessa, mutten mitenkään vilkas - ihan vaan tyhmä. Sattuman syystä päädyin ADHD-tutkimuksiin, sain diagnoosin ja lääkityksen. Elämä muuttui niiden myötä ihan täysin. Sain opiskeltua ekaa kertaa elämässäni, valmistuinkin tuossa viime vuoden puolella ja on parisuhde (sekin ennen mahdottomuus). Päihteetkin jäi. Ja uskomaton tunne, en olekaan debiili!
Mitä useampi ADHD-tapaus saadaan hoidon piiriin (mikä hoito kenellekin paras) niin sitä vähemmän meillä on syrjäytyneitä. Parempi aloittaa lapsesta asti, niin menee elämä mahdollisimman normaaleilla raiteilla.
Nykyaikana vanhemmat ovat vaatimassa lapsillleen kaikenlaisia diagnooseja joilla he voivat selittää lapsen huonon käytöksen ja vetäytyä vastuusta sen suhteen että oikeasti on kyse siitä että vanhemmat eivät vain osaa asettaa rajoja lapsilleen ja kasvattaa häntä kunnolla. Minäkin olin lapsena todella vilkas koheltaja jolle olisi nykyaikana annettu jo ajat sitten joku diagnoosi mutta sen sijaan sitä ei minulle lapsena annettu koska vanhemmat eivät vaatineet minulle sellaista. Sen sijaan he olivat minua kohtaan todella tiukkoja mutta oikeudenmukaisia ja asettivat minulle selvät rajat vaatien että minä todella ymmärsin että miksi minun täytyy käyttäytyä kuten he sanovat, tein mitä he käskivät ja myös antoivat positiivista palautetta kun käyttäydyin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten sitä ennen osattiinkaan kasvattaa yhteiskuntakelpoisia yksilöitä villeistäkin penskoista?"
Koivuniemen herralla
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijat taas oikein linjoilla. Adhd ei ole pelkkää vilkkautta. Kaikki ADHD:t ei edes ole vilkkaita.
Eikä se poistu kasvattamalla tai kasvamalla. Oikean tuen ja kuntoutuksen avulla lapsi voi kyllä oppia elämään asian kanssa niin, ettei se ole jatkuva häiriötekijä omalle toiminnalle taikka muille ihmisille ympärillä.
Adhd on niin suosittu diagnoosi juuri siksi, että se vapauttaa vanhemmat kasvatusvastuusta. Adhd-lapsi ei koskaan ole huonosti kasvatettu, koska häntä ei voi kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me saatiin vetelälle teinille add-diagnoosi. Varmaan sama asia. Toki siellä tutkimuksissa piti käydä yli vuosi. Lähes viikottain oli tapaamisia. Tähän päälle labroja, sydänseurantaa jne. Melko raskas prosessi on/oli ja siis yhä jatkuu.
Sydänseurantaa ja labroja tarkkaavuushäiriön takia?
Labrat ilmeisesti päihdeseuloja eli huumehien testausta.
Sydänfilmit kuulostaa erikoiselta.
Sydänfilmi concertan takia (nostaa verenpainetta ja tähän taipumusta) labroja juuri mm seulojen takia, koska teini kyseessä. Seuloja ei enää ole, mutta pitää aluksi sulkea pois päihteet.
Vielö 70-luvulla niillä oli talutusvaljaat. Vilkas lapsi ei siis esim. juossut kilpaa ympäri kauppaa vaan pysyi hihnan mitan päässä vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana vanhemmat ovat vaatimassa lapsillleen kaikenlaisia diagnooseja joilla he voivat selittää lapsen huonon käytöksen ja vetäytyä vastuusta sen suhteen että oikeasti on kyse siitä että vanhemmat eivät vain osaa asettaa rajoja lapsilleen ja kasvattaa häntä kunnolla. Minäkin olin lapsena todella vilkas koheltaja jolle olisi nykyaikana annettu jo ajat sitten joku diagnoosi mutta sen sijaan sitä ei minulle lapsena annettu koska vanhemmat eivät vaatineet minulle sellaista. Sen sijaan he olivat minua kohtaan todella tiukkoja mutta oikeudenmukaisia ja asettivat minulle selvät rajat vaatien että minä todella ymmärsin että miksi minun täytyy käyttäytyä kuten he sanovat, tein mitä he käskivät ja myös antoivat positiivista palautetta kun käyttäydyin oikein.
Mitä sä luulet, että ne siitä diagnoosista hyötyy? Kelle sä luulet, että ne selittelee? Kyllä sitä diagnoosia halutaan jotta lapsi ja perhe saa tukea kotona ja koulussa ja/tai kuntoutusta.
Teistä vaan tuntuu siltä, että vanhemmat etsivät selitystä.
No, aiemmin pojat oli poikia. Sairaalloisen feminiinisessä suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa pojistakin pyritään kasvattamaan rauhallisia kukkasia piirtäviä ja kynsiänsä lakkaavia neitejä, ja poikien luontaiset leikit on tuomittu aggressiivisiksi ja sairaiksi. Auta sitten armias jos poika on lisäksi vielä vilkas... Tämä yhdistettynä siihen, että vanhemmilta on käytännössä viety kaikki kasvatuskeinot, niin ollaanpa sitä sitten ymmällään ja murehditaan ja märehditään, että miten näiden poikien kanssa pitäisi toimia.
Tässä on pieni totuuden siemen, ja voisin kyllä kuvitella itsekin tuntevani samoin. Olen tavannut vanhempia, jotka ovat pettyneet, koska lapselle ei tullut ADHD- diagnoosia.