Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkin haluavat lapsia vaikka sairastavat perinnöllisiä sairauksia ja tietävät että lapsikin todennäköisesti sairastuu
20.05.2022 |
Jos suvussa kaikki naiset ovat sairastuneet rintasyöpään, on todennäköistä että lapsikin sen saa jossain vaiheessa. Eivätkö nämä vanhemma ajattele lainkaan lastaan? Ovatko he niin itsekkäitä.
Kommentit (98)
Miten muka kukaan voi olla tietämätön omasta autismin kirjostaan? Nykyään kun lähes kaikki tutkitaan ja mieluusti annetaan niitä kirjaindiagnooseja kuin jostain muropaketista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten muka kukaan voi olla tietämätön omasta autismin kirjostaan? Nykyään kun lähes kaikki tutkitaan ja mieluusti annetaan niitä kirjaindiagnooseja kuin jostain muropaketista.
Ei tutkittu vielä vaikkapa 30v sitten.
Naisilla lisäksi oireet voivat olla epätyypilliset.
Jos koulu sujui, ei välttämättä ole tullut luokitelluksi mitenkään erityiseksi.
Muuten, minun 13v kuopukseni sai asperger- diagnoosin vasta 13- vuotiaana.
Itselläni ei ole diagnoosia, mutta minua on hieman tutkittu...
1. luokalla opettaja lähetti minut psykologin palikkatestiin, älyni todettiin hyväksi.
Koulu jatkui normaalisti. Kävin pari kertaa perheneuvolan psykologilla, hankin käyntejä koskevat paperit aikuisena, kun useilla lapsillani ilmeni autisminkirjon ongelmia.
Papereissa oli kyllä kuin oppikirjaesimerkki asperger- pojasta.
Aspergerin syndroomaahan ei tuolloin tunnettu.
Psykologi pohti pakkomielteistä kiinnostustani mm. lentokoneisiin isän ja äidin ikäerosta johtuvaksi...
Mä ihmettelen sitä, että adhd- ja Asperger -ihmiset menevät lisääntymään. Ja heille usein ei riitä 1-2 lasta vaan pitää jokaisen uuden kumppanin kanssa hankkia lapsia.
Sitten korkeasti koulutetut itsensä elättävät tyypit hankkivat vain 0-2 lasta.
Mun kaveri kertoi, että hänen isänsä kuoli nuorena vaikeaan sairauteen. Kun tämä kaverini alkoi suunnitella perheenlisäystä, kävi hän ensin geenitestissä selvittämässä, että kantaako hän tätä geenivirhettä ja hän siis ei kantanut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mä ihmettelen sitä, että adhd- ja Asperger -ihmiset menevät lisääntymään. Ja heille usein ei riitä 1-2 lasta vaan pitää jokaisen uuden kumppanin kanssa hankkia lapsia.
Sitten korkeasti koulutetut itsensä elättävät tyypit hankkivat vain 0-2 lasta.
Et taida olla ihan viisas, jos ihmettele...
Adhd tarkoittaa yleensä impulsiivisuutta ja huonoa impulssikontrollia.
Vedät myös yhtäläisyysmerkit aspergerin ja adhd:n välille ja erisuuruusmerkin korkeaan koulutukseen.
Asperger-ihmisissä on paljon korkeasti koulutettuja.
Vierailija kirjoitti:
No esim diabetes on jo suomalaisten geeniperimässä muutenkin. Ja sydän ja verisuonitaudit niitä löytyy melkein joka suvusta..
Molemmat suurimmaksi osaksi elintavoilla ehkäistävissä. 1 tyypin db:tä ei voi elintavoilla ehkäistä, mutta 2 tyypin hyvin pitkälti voi ja se on se yleisempi db muoto. 1 tyypin db ei mitenkään suoraan periydy jälkeläisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten muka kukaan voi olla tietämätön omasta autismin kirjostaan? Nykyään kun lähes kaikki tutkitaan ja mieluusti annetaan niitä kirjaindiagnooseja kuin jostain muropaketista.
Olen odottanut noita tutkimuksia lapseni kanssa nyt n. neljä vuotta, joten olen hieman eri mieltä. Tutkimuksiin on paikoin hyvinkin vaikeaa päästä ja ne on kalliita.
Christiiina kirjoitti:
Mun kaveri kertoi, että hänen isänsä kuoli nuorena vaikeaan sairauteen. Kun tämä kaverini alkoi suunnitella perheenlisäystä, kävi hän ensin geenitestissä selvittämässä, että kantaako hän tätä geenivirhettä ja hän siis ei kantanut sitä.
Olen myös juossut perinnöllisyystutkimuksissa, mutta valitettavasti kaikkiin vikoihin ei edelleenkään ole löydetty geneettistä aiheuttajaa, vaikka esim. omalla kohdalla ne ovat selkeästi perinnöllisiä. Hankkiuduin muuten raskaaksi HUS:n perinnöllisyyslääkärin kannustamana ja kaikki mennyt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla ja äidillä ja mummalla olisi syöpä, en edes harkitsisi lasten tekoa. Hulluhan olisin.
Minun äidilläni ja mummillani on ollut syöpä. Olen hyväksynyt että minullakin on suuri todennäköisyys sairastua. Kuitenkin, tässä on monta vuosikymmentä ehtinyt elää terveenä onnellista elämää (olen nyt 39v). Jos sairastun syöpään noin 60-vuotiaana kuten äitini ja mummini niin tarkoittaako se että olisi ollut parempi jättää syntymättä ja olla elämättä ne yli 50 hyvää vuotta? Minusta ei. Olen kiitollinen monesta asiasta elämässäni. Kaikkien meidän on lopulta pakko hyväksyä ettei elämää ja luontoa voi kontrolloida. Ei vaikka kuinka eläisi terveellisesti. Ja kaikki kuolee joskus.
Kiinnostaa oletko tehnyt lapsia? Jos olet, pelottaako sinua että he voivat sairastua syöpään nuorina? Kaikki kun eivät sairastu saman ikäisinä kuin äidit ja äidinäidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla ja äidillä ja mummalla olisi syöpä, en edes harkitsisi lasten tekoa. Hulluhan olisin.
Minun äidilläni ja mummillani on ollut syöpä. Olen hyväksynyt että minullakin on suuri todennäköisyys sairastua. Kuitenkin, tässä on monta vuosikymmentä ehtinyt elää terveenä onnellista elämää (olen nyt 39v). Jos sairastun syöpään noin 60-vuotiaana kuten äitini ja mummini niin tarkoittaako se että olisi ollut parempi jättää syntymättä ja olla elämättä ne yli 50 hyvää vuotta? Minusta ei. Olen kiitollinen monesta asiasta elämässäni. Kaikkien meidän on lopulta pakko hyväksyä ettei elämää ja luontoa voi kontrolloida. Ei vaikka kuinka eläisi terveellisesti. Ja kaikki kuolee joskus.
Kiinnostaa oletko tehnyt lapsia? Jos olet, pelottaako sinua että he voivat sairastua syöpään nuorina? Kaikki kun eivät sairastu saman ikäisinä kuin äidit ja äidinäidit.
Pelottaako? Jos joka asiaa pelkää, ei uskalla elää ollenkaan. eri
Vierailija kirjoitti:
Missä lie utopiassa osa ihmisistä elää jos luulee että sairaus on isoin uhka lapselle. Kyllä tässä pitäisi itse kenenkin olla huomattavasti enemmän huolissaan ilmastonmuutoksesta, seuraavista sodista ja ilmastopakolaisuudesta. Ne tulevat olemaan huomattavasti isompi uhka jokaiselle lapselle, mutta niin vaan eletään kuin aina ennenkin ja murehditaan miten diabeetikko on itsekäs jos tekee lapsia.
Kysymys lienee vaikeista periytyvistä sairauksista, ei mistään diabeteksestä. Tunnen pariskunnan joista toisella on vakava perinnöllinen sairaus, asuu nykyään hoitokodissa. Tekivät lapsen joka jo teini ikäisenä joutui laitoshoitoon tämän perinnöllisen sairauden vuoksi. Usein mietin mikä järki tällaisen ihmisen on lisääntyä, kumpikaan heistä ei nauti elämästään. Päin vastoin, kipua ja helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla ja äidillä ja mummalla olisi syöpä, en edes harkitsisi lasten tekoa. Hulluhan olisin.
Minun äidilläni ja mummillani on ollut syöpä. Olen hyväksynyt että minullakin on suuri todennäköisyys sairastua. Kuitenkin, tässä on monta vuosikymmentä ehtinyt elää terveenä onnellista elämää (olen nyt 39v). Jos sairastun syöpään noin 60-vuotiaana kuten äitini ja mummini niin tarkoittaako se että olisi ollut parempi jättää syntymättä ja olla elämättä ne yli 50 hyvää vuotta? Minusta ei. Olen kiitollinen monesta asiasta elämässäni. Kaikkien meidän on lopulta pakko hyväksyä ettei elämää ja luontoa voi kontrolloida. Ei vaikka kuinka eläisi terveellisesti. Ja kaikki kuolee joskus.
Kiinnostaa oletko tehnyt lapsia? Jos olet, pelottaako sinua että he voivat sairastua syöpään nuorina? Kaikki kun eivät sairastu saman ikäisinä kuin äidit ja äidinäidit.
Pelottaako? Jos joka asiaa pelkää, ei uskalla elää ollenkaan. eri
Syöpä 60-vuotiaana ei liene perintötekijöistä kiinni, niin yleinen sairaus se on. Jos syöpää ilmenee nuorena tai suvussa ihmiset sairastuvat samaan syöpään, niin on geneettistä alttiudesta syöpäsairauksille.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Voin kertoa omakohtaisen tilanteeni. En tiennyt odotusaikanani sairastavani perinnöllistä sairautta, koska oma äitini ei ollut vielä sairastunut siihen. Emme edes tienneet, että se on perinnöllinen (glaukooma).
Eihän tuokaa kiva sairaus ole, mutta hoidettavissa ja pahimmillaankin menee "vain" näkökyky.
Ehkä aloittaja kuitenkin tarkoitti niitä perinnöllisiä sairauksia, jotka aiheuttavat syntyvälle lapselle koko elämän kestävää kärsimystä ja perinnöllinen sairaus on tiedossa ennen kuin lapsia syntyy.
Diabeteskin on nykyään ihan hoidettavissa, joten kyse ei ole siitä etteikö johonkin sairastuneet saisi lisääntyä. Kun tiedetään geneettinen alttius sairastua johonkin hoidettavissa olevaan sairauteen, niin eihän tuokaan ole merkittävä este lapsen hankinnalle, koska tiedon perusteella voidaan hoitaa ajoissa. Myöskään kuurous tai sokeus ei mielestäni ole este hankkia lapsia.
Sinäkö haluaisit päättää, kenellä on oikeus haluta ja saada lapsia?
Nykyään voisi saada ehkä geenitestejä helpommin, ennen siitä ei tiedetty. Ja monenko prosentin mahdollisuus on mihinkin. Muistan että takavuosina soluista voitiin poistaa joku sairaustekijä tai kartoittaa onko solualkio terve, joista olisi tullut sikiö, mutta kuka tietää voiko jokin taho manipuloida sikiötä sitten väärälläkin tavalla - ettei poistu mitään oleellista tärkeää.
Mulla ei edes ole mitään perinnöllisiä sairauksia mutta tajusin jo nuorena, että tämä maailma ja ihmisen osa siinä ei ole sellainen, mihin haluaisin lapsia tehdä. Kärsimyksen ja kuoleman olemassaolo ja väistämättömyys tekee minusta jo sen, että on parempi olla tuottamatta ketään tänne. Itsekin olisin toivonut etten olisi koskaan syntynyt, vaikka omalle kohdalleni ei edes isoimpia haasteita kuten terveysongelmia, köyhyyttä yms ole osunut.
Kaivan vanhan ketjun ylös koska nyt vietetään mitokondriotautiviikkoa. Ensimmäisen lapsen jälkeen sain tietää että meillä on mitokondriotauti. Nyt mietin onko minulla oikeus tehdä toista lasta sillä periytyminen on 100%. Tauti ei puhkea kaikille kantajille (olemme lapseni kanssa vielä oireettomia) mutta niille joille puhkeaa aiheuttaa kyllä elämään haasteita (ei vaikuta älyyn tai kognitiokykyyn kuitenkaan).
Mä tunsin pariskunnan, joista molemmat sairasti MS-tautia. Saivat yhteisen pojan. Ei olla oltu yhteydessä enää vuosiin, joten en tiedä tuliko tuo lopulta pojallekin.... Toivottavasti ei.
Nää oli sellainen tapaus, että ekaa kertaa elämässäni ihmettelin, miksi tekivät lapsen. MS on aika veemäinen tauti ja todellakin vaikuttaa elämään. Joku astma ei oo niin paha, enkä mitään likinäköisyyttä edes laske sairaudeksi. Mutta toimintakykyä haittaavia, hermostoa lamaavia sairauksia kantavat jotka lisääntyy... En. Ymmärrä.