Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvia ongelmia vuorovaikutuksessa. Mahtaako mies olla asperger? Onko meillä mitään toivoa?
20.05.2022 |
Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta. Mies on monin tavoin hieno tyyppi, mutta minusta meillä on alusta lähtien ollut ihan todella omituisia ja jatkuvia ongelmia vuorovaikutuksessa. Noin esimerkiksi:
- Ei ilmaise selkeästi ajatuksiaan eikä toiveitaan. Ei välttämättä vastaa edes, jos häneltä kysytään ihan suora kysymys. Jos sitten kysyn, että miksi et vastaa mulle, saattaa sanoa, että jaa, no en mä tiedä/muista, ihan niin kuin olisi suurikin yllätys, että ihmiset yleensä olettavat, että suoraan kysymyslauseeseen vastataan edes jotain, vaikka sitten että en tiedä. Ei myöskään keskusteluista huolimatta ymmärrä, miksi tällainen ignooraaminen loukkaa muita.
- Riitatilanteiden ratkominen on todella vaikeaa. Vetäytyy, uhriutuu tai hyökkää.
- Viihtyy erittäin hyvin omissa oloissaan, ja jos olen esim. työmatkalla tai sukuloimassa, hän ei välttämättä pidä oikein mitään yhteyttä. Ei juurikaan vastaile viesteihin, tai reagoi johonkin minun pitkään viestiini korkeintaan jollain emojilla. Kontrasti on aika iso verrattuna sekä aikaisempiin suhteisiini että kaikkiin muihin pariskuntiin, joita tunnen.
- Ei oikein ota katsekontaktia eikä osaa puhua niitä näitä vieraiden eikä aina edes tuttujen kanssa. Välillä on ollut todella vaivaannuttavaa, kun tuijottelee seurassa seinää tai ulos ikkunasta eikä sano mitään. Ihmiset helposti pitävät ylimielisenä tai vihamielisenä.
- On jotenkin sokea muiden tunteille ja reaktioille. Ei selvästikään aina huomaa, kun loukkaa. Saattaa puhua ihan uskomattoman alentuvasti jollekin ja sitten ihmetellä, että mikä nyt oikein on kun siltä nousee savu korvista.
- Ei useinkaan tervehdi eikä sano kiitos esimerkiksi kaupassa tai ruokapöydässä. Saan hävetä tätä usein.
- Ei ole kiinnostunut seksistä käytännössä ollenkaan. Seksiä meillä on jonkin verran, mutta se on aina kiinni minun aloitteestani. Ei osaa flirttailla eikä käyttää eroottisesti latautunutta kieltä viestittelyssä. Yritin joskus olla seksikäs ja vihjaileva WhatsAppissa, mutta vastaukset olivat niin vaivaannuttavia ja kliinisiä, etten tee sitä enää ikinä. Nauttii kyllä koskettamisesta.
Aspergeriksi olen alkanut häntä epäillä. En tiedä, haluanko erota. Olen yrittänyt käsitellä asioita, mutta mies ei selvästikään tajua yhtään mitään kaikesta edellä mainitusta. Yleensä, kun näistä puhutaan, hän lähtee siitä, että kehitän vain turhaa draamaa. Olen alkanut epäillä, että tilanne ei ole korjattavissa.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten jos mies saakin diagnoosin.
Ei se tuosta enää muutu.
Mies on mikä on ja mieti jaksatko elää hänen kanssaan.
Jos et niin lähe meneen.
Älä yritä muuttaa toista, voit muuttaa vaan itseäsi.
Kyllä sosiaalisia taitoja voi oppia. Ensimmäinen askel on ymmärtää, että on tiettyjä sääntöjä, jotka tuntuvat toisille olevan itsestäänselvyyksiä, mutta itse joutuu ne opettelemalla opettelemaan. Kun tiedostaa, että ihmiset eivät useinkaan tarkoita, mitä sanovat, vaan puhuvat tietynlaista koodikieltä, jonka säännöt täytyy vain opetella, niin oppii ymmärtämään toisia paremmin. Ja samalla oppii, milloin kuuluu sanoa jotain, mitä ei oikeasti tarkoita, koska se vain kuuluu niihin sosiaalisiin sääntöihin.
Ei tämä juurikaan eroa vieraan kielen tai kulttuurin opiskelusta. Pitää vain ensin tajuta, että elää vieraan kielen ja kulttuurin keskellä ja kanssakäyminen alkaa sujumaan paremmin, kun opettelee sen vieraan kielen ja kulttuurin.
Lisään vielä: Asiaa auttaa sekin, että pystyy kertomaan, että on itse toisenlaisesta kulttuurista. Ne toiset ihmiset ovat ymmärtäväisempiä sen sosiaalisen kömpelyyden suhteen, kun saavat tietoonsa, että tämä toinen ihminen on toisenlaisen kulttuurin edustaja ja vasta opettelee tämän vallitsevan kulttuurin ymmärtämistä ja siinä toimimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vaivautunut tutustumaan mieheen, vaan odotat hänen olevan sellainen kuin sinä tahdot. On siis aivan sama mikä diagnoosi hänellä on, sillä ei se sinua kuitenkaan auttaisi. Odotat parisuhteessasi niin erilaisia asioita kuin mihin mieskaverisi kykenee kanssasi.
Jos kyse on hiljaisesta tyypistä ja jolla vie aikaa miettiä sanojasi jopa seuraavaan päivään voisit ihan huviksesi kysyä haluaako hän miettiä ensin kuin hyökkäät kysymään "miksi et vastaa mulle". Kuka tahansa olisi paniikissa, jos toinen hiillostaa vieressä vastaamaan. Etenkin, jos asia tulee puskista ja vaatisi vähän sulattelua. JOillekin suurin osa asioista voi tulla puskista, joten ota huomioon sekin mahdollisuus. Vuorovaikutus voi olla tosi haastavaa ja mieluummin on hiljaa kuin suututtaa toista lisää.
Oletko koskaan kiittänyt ja kehunut mieskaveriasi, jos hän tekee jotakin sinun mielestäsi hyvin? Kai sinäkin tykkäät saada myönteistä palautetta elämässäsi, niin yhtä lailla parisuhteessa kiitos ja kivat sanat saattavat vaikuttaa myönteisesti yhteisiin tekemisiin.
En jaksa jatkaa enempää, mutta sinuna harkitsisin vakavasti joko oman asenteesi muuttamista tai etsimään uutta suhdetta. Ei kannata mädäntyä suhteessa, jossa näkee toisessa niin paljon epäkohtia. Se ei ole oikein sinua saati mieskaveriasi kohtaan.Tämä. Minusta miehesi ei kuulosta yhtään kummalliselta tai erikoiselta, omanlaiseltaan toki. Aloittaja sen sijaan kuulostaa oudolta ja omituiselta vaatimuksineen. Anna miehen olla sellainen kun on, jollei kelpaa tuollaisena niin kannattanee sinun etsiä toinen. Miksi sinun pitäisi häntä päästä muuttamaan ja muokkaamaan, saati diagnosoimaan? Miksi häntä pitäisi hoitamaan ruveta, jos hän on tyytyväinen tuollaisena kuin on? Hän ei ole vaarallinen itselleen tai muille, joten anna hänen olla sellainen kun on.
Mies on kummallinen. Jos jonkulle tuonkaltainen käytös on normaalia ja parisuhteessa ollessa "kelpaa" niin ok. Mutta turhaa kaunistella, että tuo käytös olisi yleistä ja ei ihmetyttäisi.
Ei tarvitse muuttaa, mutta voi itse päättää haluaako olla suhteessa.
Samankaltaiset olkoot sitten keskenään.
Entä jos kaikki välttely, seksittömyys, haluttomuus ratkoa riitoja tai puhua tunteista jne selittyykin sillä, että mies ei rakasta eikä ole erityisen kiinnostunut olemaan suhteessa, mutta on siinä vähän kuin paremman puutteessa eikä oikein saa lopetettuakaan suhdetta vaikka ei niin kiinnostakaan se suhde?
Vierailija kirjoitti:
"Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa."
Hyvin epätodennäköistä että otetaan mihinkään tutkimuksiin. Tutkimuksiin ottaminen edellyttää että siihen on joku syy, eli diagnoosista olisi joku hyöty. Esim. miehen saanti kuntoutuksen piiriin. Siinäkin tapauksessa tutkimukset tulisivat kestämään 2-3 vuotta (tai ainakin jonotukset niihin ja kaikenlaiset alkukartoitukset).
Diagnooseja tehdään myös yksityisellä puolella. Itse hakeuduin tutkimuksiin, kun aika monelta tuli kommenttia, että pitävät minua aspergerina. Joulukuussa aloin kysellä aikoja, tutkimukset alkoivat muistaakseni tammikuussa ja vaikka tässä on ollut eri syistä viivästyksiä, niin tutkimukset saatiin valmiiksi kuukausi sitten. Vielä odotellaan, koska psykologilla on jonoa lausuntojen kirjoittamisessa, mutta kesäkuun alkupuolelle on nyt sovittu aika, jolloin käydään lausunto läpi.
ADHD-diagnoosi minulta on vuoden takaa, sen saaminen kesti yksityisellä puolisen vuotta.
Ihanan kallistahan tämä on, mutta itsensä kanssa joutuu elämään koko loppuelämän ja vaikkei aspergeriin ole lääkettä, niin onhan se silti hyväksi tietää, miten omat aivot toimivat ja minkälaisella kuntoutuksella voisi saada omaa toimintakykyä parannettua.
Ihmiset ovat todella arkoja sanomaan toiselle, että epäilevät häntä aspergeriksi. Minulle nämä ihmiset alkoivat avautua vasta, kun kerroin hämmentyneenä ADHD-diagnoosista, jonka olin saanut 50-vuotiaana. Tämä oli heille jonkinlainen signaali, että minä en ehkä loukkaannu, jos he kertovat, että näkevät minut myös aspergerina. Itse en olisi osannut tätä epäillä, niin kuin en ADHD:takaan. Se epäily tuli sitä kautta, kun oma lapsi joutui tutkimuksiin ja perehdyin aiheeseen. Osa näistä ihmisistä on tuntenut minut yli 15 vuotta, kyllä minä mieluusti olisin jo 15 vuotta sitten kuullut, että he epäilevät tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on väärässä, niihän se aina menee avlla, mutta täytyy nyt olla eri mieltä. Jos aikuinen ihminen, joka kertomansa mukaan on ennenkin ollut parisuhteessa, alkaa pohtia kumppanilla olevan autisminkirjon häiriö, tuskin hän on siihen päätynyt ihan kevyin perustein. Todennäköisemmin ap olisi vaan päättänyt, että mies on ärsyttävä ääliö ja eronnut.
Ei ole tavanomaista, että aikuinen ihminen ei vastaa suoraan kysymykseen ja kokee vastauksen pyytämisen "hyökkäämisenä". Jokainen on joskus väsynyt ja ajatuksissaan, mutta jos sellaista tapahtuu jatkuvasti, eikä mies osaa selittää käyttäytymistään, jotain siinä on taustalla.
Ei ole normaalia, että aikuinen ihminen "katoaa" sosiaalisessa tilanteessa. Taas voi todeta, että joskus näin käy kaikille, mutta ei jatkuvasti. Yleensä ihminen myös ymmärtää pahoitella, että on esim. stressaantunut tai väsynyt, eikä siksi jaksa seurustella.
Aikuinen ihminen osaa yleensä analysoida omaa käytöstä, tarkkailla sitä toisen silmin ja kertoa kumppanille miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Ymmärrän hyvin, että ap on ahdistunut, kun miehen poikkeavalle käytökselle ei ole syytä. Jos ap kokee, että suhteessa rakkautta, miksi hän ei yrittäisi auttaa miestä?
Missä se rakkaus tuossa on muuta kuin ap:n päässä?
Miehen yksikään kuvailtu piirreei osoita rakkautta ja ap nyt kuvittelee, että oikeanlainen hoito saisi miehen osoittamaan hänelle rakkautta.
Oletettavampaa on, että mies ei rakasta. Jos rakastaisi, hän olisi motivoitunut itse etsimään muutosta parempaan.
Mies ei joko rakasta juuri ap:tä tai sitten ei kykene rakastamaan ketään.
Asperger saattaa olla luonteeltaan jäykkä ja kaavamainen, vetäytyvä jne, mutta kyllä aspergerkin osaa rakastaa ja osoittaa välittämistään. Nyt sellaista ei käy ilmi aloituksesta. Joten: oli mies asperger tai ei, niin kysymys kuuluu mahtaakohan hän rakastaa ap:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäisestä miehestä kyse? Mulla oli kerran saman tyyppinen mies, ei kaikki täsmää, mutta lyhyeksi suhteeksi jäikin, joten en sitten kunnolla "päässyt" miehen sielun elämästä kiinni. Hän tykkäsi minusta hirmuisesti, mutta kohteli omuituisella tavalla ja käytöstavat olivat jotenkin tönköt. Oon jälkeen päin joskus pohtinut, että saattoi olla jt hänessä..
Nyt itsellä on asperger poika, dg jo pienenä koululaisena ja voin sanoa, että tulee olemaan vaikeaa kun löytää sen oikean. Mutta siitä, että hänellä on dg niin hän osaa itsekin varmasti aikuisena ymmärtää, ettei kaikki hänessä ole ns. normaalilla tasolla. Ja tämä auttaa minusta parisuhteen luomisessa ja ylläpitämisessä - avoin keskustelu kaikista klikeistä. Siitähän voi saada vaikka kuinka hyvät naurut parisuhteessa ja ylipäätään elämässä. Toki vaatii sen, että juuri ymmärtää, että nyt ei kaikki mennyt kuin strömsössä.
Eikö asperger ole aikalailla perinnöllinen juttu? Ettei vain itselläsikin olisi? Vai onko miehelläsi? Jostainhan se tulee, ei se ole mikään virus mikä tarttuu päiväkodista.
Aika usein ne aspergerit hakeutuvat toistensa seuraan. Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsella diagnosoidaan asperger, ja vasta sen jälkeen jompi kumpi (tai molemmat) vanhemmista alkaa epäillä sitä omalla kohdallaan. Oletko tehnyt mitään nettitestiä? Tai edes lukenut miten asperger ilmenee aikuisilla naisilla (jos olet äiti)? Youtubessa on paljon videoita aiheesta, kannattaa niihin tutustua, saatat löytää niistä paljonkin itsellesi tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Asperger saattaa olla luonteeltaan jäykkä ja kaavamainen, vetäytyvä jne, mutta kyllä aspergerkin osaa rakastaa ja osoittaa välittämistään. Nyt sellaista ei käy ilmi aloituksesta. Joten: oli mies asperger tai ei, niin kysymys kuuluu mahtaakohan hän rakastaa ap:ta.
Tottakai heillä on tunteita, mutta eivät ihan oikeasti osaa niitä välttis näyttää ollenkaan. Osa on todella sulkeutuneita ja tunteiden osoittaminen tuntuu heistä ahdistavalta, tai eivät ole löytäneet itselleen luontevia keinoja siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ydinkysymys onkin, että mikä teitä pitää yhdessä? Miksi olet ollut juuri hänen kanssaan parisuhteessa? Ja " kestänyt" noinkin kauan. Oletteko keskustelleet tunteistanne ja odotuksestanne ja mitä ne ovat näyttäneet?
Parisuhdekin on yleensä kompromissi, sillä täysin ihanteellista kumppania on vaikea saada ja löytää.
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: On myös muuten aivan todella, todella nirso syömisten suhteen, siis ihan siinä määrin, että se vaikuttaa jotenkin patologiselta. Syö hyvin valikoiden ja ns. "lapsellisesti" eli esim. nakkeja ja ranskalaisia, eineslihapullia ja pizzaa päivästä toiseen. Kasviksista korkeintaan kurkkua ja tomaattia, kaikki muu on ällöä ja epäilyttävää. Kuten arvata saattaa, meillä ei koeta yhteisiä ravintolaelämyksiä tai yhteisiä illallisia ystävien kanssa. - ap
Ekan viestin mies vaikutti ihan hyvältä mutta vauvasuu.. jätä se sika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki aspergerin piirteet puuttuivat ap:n kuvauksesta:
- aistiyliherkkyydet
- erityismielenkiinnonkohteet
- rutiinit ja kaavoihin kangistuminen
- asioiden ottaminen kirjaimellisesti, eli ettei tajuaisi että mikä lauseiden oikea viesti on
- motorinen kömpelyys
- tourette/adhd-oireet (isolla osalla aspergereista on myös noita)
Todennäköisempää että taustalla on koulukiusausta, masennusta, ylipainoa, testosteronin vähäisyyttä, ja muuta tuollaista.
Mies ei varmaan huomaisi, jos et palaisi työmatkalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, mies ei ainakaan ole kertonut, että hän kokee ongelmia, mutta parisuhde, jonka hän ilmeisesti kokee toimivaksi, on päättymässä miehen käytöksen takia. Onko se ainoa oikea ratkaisu miehen kannalta?
Mies ei myöskään apn kertoman mukaan osaa keskustella omasta käytöksestään, eikä ap ole ehdottanut tutkimuksia, mistä voimme olla varmoja, että hän olisi sitä täysin vastaan, jos ymmärtäisi paremmin, miten ympäristö hänet kokee?