Jatkuvia ongelmia vuorovaikutuksessa. Mahtaako mies olla asperger? Onko meillä mitään toivoa?
Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta. Mies on monin tavoin hieno tyyppi, mutta minusta meillä on alusta lähtien ollut ihan todella omituisia ja jatkuvia ongelmia vuorovaikutuksessa. Noin esimerkiksi:
- Ei ilmaise selkeästi ajatuksiaan eikä toiveitaan. Ei välttämättä vastaa edes, jos häneltä kysytään ihan suora kysymys. Jos sitten kysyn, että miksi et vastaa mulle, saattaa sanoa, että jaa, no en mä tiedä/muista, ihan niin kuin olisi suurikin yllätys, että ihmiset yleensä olettavat, että suoraan kysymyslauseeseen vastataan edes jotain, vaikka sitten että en tiedä. Ei myöskään keskusteluista huolimatta ymmärrä, miksi tällainen ignooraaminen loukkaa muita.
- Riitatilanteiden ratkominen on todella vaikeaa. Vetäytyy, uhriutuu tai hyökkää.
- Viihtyy erittäin hyvin omissa oloissaan, ja jos olen esim. työmatkalla tai sukuloimassa, hän ei välttämättä pidä oikein mitään yhteyttä. Ei juurikaan vastaile viesteihin, tai reagoi johonkin minun pitkään viestiini korkeintaan jollain emojilla. Kontrasti on aika iso verrattuna sekä aikaisempiin suhteisiini että kaikkiin muihin pariskuntiin, joita tunnen.
- Ei oikein ota katsekontaktia eikä osaa puhua niitä näitä vieraiden eikä aina edes tuttujen kanssa. Välillä on ollut todella vaivaannuttavaa, kun tuijottelee seurassa seinää tai ulos ikkunasta eikä sano mitään. Ihmiset helposti pitävät ylimielisenä tai vihamielisenä.
- On jotenkin sokea muiden tunteille ja reaktioille. Ei selvästikään aina huomaa, kun loukkaa. Saattaa puhua ihan uskomattoman alentuvasti jollekin ja sitten ihmetellä, että mikä nyt oikein on kun siltä nousee savu korvista.
- Ei useinkaan tervehdi eikä sano kiitos esimerkiksi kaupassa tai ruokapöydässä. Saan hävetä tätä usein.
- Ei ole kiinnostunut seksistä käytännössä ollenkaan. Seksiä meillä on jonkin verran, mutta se on aina kiinni minun aloitteestani. Ei osaa flirttailla eikä käyttää eroottisesti latautunutta kieltä viestittelyssä. Yritin joskus olla seksikäs ja vihjaileva WhatsAppissa, mutta vastaukset olivat niin vaivaannuttavia ja kliinisiä, etten tee sitä enää ikinä. Nauttii kyllä koskettamisesta.
Aspergeriksi olen alkanut häntä epäillä. En tiedä, haluanko erota. Olen yrittänyt käsitellä asioita, mutta mies ei selvästikään tajua yhtään mitään kaikesta edellä mainitusta. Yleensä, kun näistä puhutaan, hän lähtee siitä, että kehitän vain turhaa draamaa. Olen alkanut epäillä, että tilanne ei ole korjattavissa.
Kommentit (95)
Miten olet ylipäätään päätynyt tämän miehen kanssa suhteeseen ja saanut pysymään siinä kaksi vuotta?
Kertomasi perusteella mies ei tule muuttamaan käytöstään oli syy mikä vaan. Kannattaa siis joko hyväksyä mies noin tai jatkaa matkaa.
Itse jatkaisin matkaa, koska en tulisi kuulluksi, en saisi yhteyttä puolisooni, seksi olisi huonoa/ei ole ja meillä olisi erilainen elämäntapa muutenkin.
Seurustelin kerran hieman saman oloisen miehen kanssa (söi pelkkää pakastepizzaa). Hän tosin edes oli hyvä keskustelija, kunhan kyse ei ollut tunteista tai meidän suhteesta. Erohan siinä tuli.
Mies varmaan ottaa buffetissakin lasten pöydästä 😆
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii tässä aloituksessa ap:n äitimäinen, holhoava ja diagnosoimaan pyrkivä asenne mieheen. Haluaakohan mies naiseltaan tuollaista asennetta?
Vaatii naiselta aikamoista asennetta olla yhdessä kaksi vuotta ko. miehen kanssa.
Päinvastoin moni olisi luobuttanut jo aikoja sitten.
Se on aivan sama millaista adennetta mies naiseltaan haluaa kun oma asenne parisuhteeseen on tuo jonka aloittaja kertoi.
Olisi mielenkiintoista tietää miten aloittaja näkee kuitenkin, että "mies on muutoin hyvä tyyppi".
Missä ja miten mies on hyvä tyyppi?
Kun seksikin on kaiken lisäksi aloittajan aloitteen varassa.
Ymmärtäisin yhdessäolon silloin osittain jos seksi ja intohimo olisi yhdessäpitävä voima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii tässä aloituksessa ap:n äitimäinen, holhoava ja diagnosoimaan pyrkivä asenne mieheen. Haluaakohan mies naiseltaan tuollaista asennetta?
Niinpä. Todennäköisesti tuo mies voisi ihan hyvin lähteä ravintolaan, katsoisi vaan etukäteen, että siellä on joku sopiva pihviannos tms. tarjolla. Mutta ap on päättänyt etukäteen, että mies ei halua olla ravintolassa, koska ei syö listalta mitä tahansa.
t. vähän samanlainen nainen kuin tuo mies, minulla on monia muiden mielestä erikoisia tapoja, mutta en koskaan vaadi ketään pyörimään minun tapojeni mukaan, miksi jotkut yrittävät väkisin saada minut toimimaan heidän toivomallaan tavalla?
Entä illallinen ystävien luona? Mies syö pelkkää leipää ja salaatista kurkut? Olisipa mukava tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Mies varmaan ottaa buffetissakin lasten pöydästä 😆
Mitä sitten vaikka ottaisi?
Hän tuskin naureskelee niille, jotka ottavat jostain muualta.
Sinä sen sijaan teet niin, koska koet olevasi parempi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii tässä aloituksessa ap:n äitimäinen, holhoava ja diagnosoimaan pyrkivä asenne mieheen. Haluaakohan mies naiseltaan tuollaista asennetta?
Niinpä. Todennäköisesti tuo mies voisi ihan hyvin lähteä ravintolaan, katsoisi vaan etukäteen, että siellä on joku sopiva pihviannos tms. tarjolla. Mutta ap on päättänyt etukäteen, että mies ei halua olla ravintolassa, koska ei syö listalta mitä tahansa.
t. vähän samanlainen nainen kuin tuo mies, minulla on monia muiden mielestä erikoisia tapoja, mutta en koskaan vaadi ketään pyörimään minun tapojeni mukaan, miksi jotkut yrittävät väkisin saada minut toimimaan heidän toivomallaan tavalla?
Entä illallinen ystävien luona? Mies syö pelkkää leipää ja salaatista kurkut? Olisipa mukava tunnelma.
Keskity omiin syömisiisi, älä toisten. Ihan oikeasti, ei vaikuta tunnelmaan mitenkään mitä joku toinen syö. Sen sijaan siitä numeron tekeminen, suuntaan tai toiseen, tai tuputtaminen tai pakottaminen latistaa tunnelman heti.
Seurustellaanko me saman miehen kanssa :D Mun mies on assi ja ihan samanlainen, poislukien tuo seksi-kohta. Seksihalut hänellä on normaalit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii tässä aloituksessa ap:n äitimäinen, holhoava ja diagnosoimaan pyrkivä asenne mieheen. Haluaakohan mies naiseltaan tuollaista asennetta?
Vaatii naiselta aikamoista asennetta olla yhdessä kaksi vuotta ko. miehen kanssa.
Päinvastoin moni olisi luobuttanut jo aikoja sitten.
Se on aivan sama millaista adennetta mies naiseltaan haluaa kun oma asenne parisuhteeseen on tuo jonka aloittaja kertoi.Olisi mielenkiintoista tietää miten aloittaja näkee kuitenkin, että "mies on muutoin hyvä tyyppi".
Missä ja miten mies on hyvä tyyppi?
Kun seksikin on kaiken lisäksi aloittajan aloitteen varassa.
Ymmärtäisin yhdessäolon silloin osittain jos seksi ja intohimo olisi yhdessäpitävä voima.
Mietin myös samaa. Mitähän ap oikein tästä parisuhteesta saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii tässä aloituksessa ap:n äitimäinen, holhoava ja diagnosoimaan pyrkivä asenne mieheen. Haluaakohan mies naiseltaan tuollaista asennetta?
Vaatii naiselta aikamoista asennetta olla yhdessä kaksi vuotta ko. miehen kanssa.
Päinvastoin moni olisi luobuttanut jo aikoja sitten.
Se on aivan sama millaista adennetta mies naiseltaan haluaa kun oma asenne parisuhteeseen on tuo jonka aloittaja kertoi.Olisi mielenkiintoista tietää miten aloittaja näkee kuitenkin, että "mies on muutoin hyvä tyyppi".
Missä ja miten mies on hyvä tyyppi?
Kun seksikin on kaiken lisäksi aloittajan aloitteen varassa.
Ymmärtäisin yhdessäolon silloin osittain jos seksi ja intohimo olisi yhdessäpitävä voima.Mietin myös samaa. Mitähän ap oikein tästä parisuhteesta saa?
Vallantunnetta, kontrollia ja ylemmyyttä.
Osaan sanoa ruokapöydässä kiitos,
osaan märkiä unia WhatsAppis toivottaa.
Mutta Tinderissä pyörivää naista en kiinni saa.
Vierailija kirjoitti:
Mä melkein vielä olisin sietänyt tuota alkuperäisen viestin miestä, mutta viimeistään tuossa vaiheessa, kun ruokavalio on nakkeja ja ranuja, hirttäis kiinni ja lähtisin... Ap, vaikka mies saisi jonkun diagnoosin, se on silti tuollainen. Mä en ns. normaalina ihmisena katselis enkä jaksais kannatella ja selitellä miehen käytöstä.
Mä olen se, jolla on samanlainen mies. Ja kehotan kaikkia juoksemaan, jos päädytte parisuhteeseen vastaavanlaisen miehen kanssa. Vaikka miten rakastan miestäni, on hänen kanssaan välillä aika rankkaa. Itse en ole nyt tästä enää lähdössä, kun ollaan oltu mieheni kanssa 10v yhdessä ja osaan jokseenkin "käsitellä" häntä ja outouksiaan.
Tänään miesasiamies vaikuttaa tavallistakin ärtsymmältä. Ei taida olla selvin päin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa. - ap
Tutkimuksiin? Mitä hän hyötyisi tai sinä? Ajatko takaa, että aikuisen pitäisi saada As dg?
Siitä ei ole mitään hyötyä, voi olla päinvastoin haittaa, kun ihmisillä on stereotyyppisiä käsityksiä aspergerista. Jos pärjää opiskelussa ja työelämässä niin mitään dg ei tarvitse.
Mitä ap tahdot tuolta suhteelta? Naimisiin, lapsia, asua yhdessä? Vai mitä? Vaikka mies saisi diagnoosin, on hän silti tuollainen. Haluatko oikeasti vaikkapa lapsia tuollaisen miehen kanssa? Olisiko sinusta yhteinen vanhemmuus tuollaisen miehen kanssa sujuvaa?
Vakka kantensa valitsee.
poika saa sellaisen tytön kuin ansaitsee.
Listaa hyvät ja huonot puolet parisuhteestasi paperille. Siitä saat käsityksen mihin suuntaan haluat. Jos plussat ovat voitolla, tiedät jatkatko tai jatkatteko jos mieskin niin haluaa. Miinusvoittoinen lista laittaa suhteen ainakin jäähylle. Niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: On myös muuten aivan todella, todella nirso syömisten suhteen, siis ihan siinä määrin, että se vaikuttaa jotenkin patologiselta. Syö hyvin valikoiden ja ns. "lapsellisesti" eli esim. nakkeja ja ranskalaisia, eineslihapullia ja pizzaa päivästä toiseen. Kasviksista korkeintaan kurkkua ja tomaattia, kaikki muu on ällöä ja epäilyttävää. Kuten arvata saattaa, meillä ei koeta yhteisiä ravintolaelämyksiä tai yhteisiä illallisia ystävien kanssa. - ap
Minä tunnen yhden tällaisen ihmisen. Ei ole mikään asperger vaan on vain koko elämänsä saanut elää nakeilla ja ranskalaisilla, siis jo lapsena, eikä ole koskaan tottunut muuhun. Ei tykkää mistään muusta eikä haluakaan tykätä.
Meillä syödään ranet nakeilla ja lihapullilla aina perjantaisin 🤗
Minkähän ikäisestä miehestä kyse? Mulla oli kerran saman tyyppinen mies, ei kaikki täsmää, mutta lyhyeksi suhteeksi jäikin, joten en sitten kunnolla "päässyt" miehen sielun elämästä kiinni. Hän tykkäsi minusta hirmuisesti, mutta kohteli omuituisella tavalla ja käytöstavat olivat jotenkin tönköt. Oon jälkeen päin joskus pohtinut, että saattoi olla jt hänessä..
Nyt itsellä on asperger poika, dg jo pienenä koululaisena ja voin sanoa, että tulee olemaan vaikeaa kun löytää sen oikean. Mutta siitä, että hänellä on dg niin hän osaa itsekin varmasti aikuisena ymmärtää, ettei kaikki hänessä ole ns. normaalilla tasolla. Ja tämä auttaa minusta parisuhteen luomisessa ja ylläpitämisessä - avoin keskustelu kaikista klikeistä. Siitähän voi saada vaikka kuinka hyvät naurut parisuhteessa ja ylipäätään elämässä. Toki vaatii sen, että juuri ymmärtää, että nyt ei kaikki mennyt kuin strömsössä.
Olen eri. Kyllä minäkin autan ja tarvittaessa myös hoidan miestäni pitkässä avioliitossamme. AP:n tilanteessa kyseessä on kuitenkin kohtalaisen tuore suhde ja useimmat ongelmalliset asiat vaikuttavat olevan sellaisia, että niitä ei voi toisessa muuttaa. Diagnoosi ei vielä ketään paranna ja esimerkiksi autismin kirjoon ei edes ole nykytietämyksen mukaan parannuskeinoa.
Jokaisen puolisoa haluavan kannattaa etsiä siihen vierelleen henkilö, joka on samalla aallonpituudella ja jonka kanssa on riittävästi yhteistä myös tapojen tasolla. Ei siitä muussa tapauksessa oikein mitään tule. Parisuhteen pitäisi olla molemmille osapuolille onnellisuutta lisäävä tekijä ja yhteensopivat puolisot ovat siinä olennaiset elementit. AP:n parisuhteessa ei näin vaikuta olevan. Ihmiset ovat erilaisia eikä kaikkien kanssa onnistu parisuhde tai ystävyyskään.