Mitä liikkuu ihmisen päässä joka ei loukkaannu mistään?

Ap vois vähän avaa asiaansa. Ei tosta ota mitään selvää.

On hyvä oivaltaa, että ihmiset jotka yrittävät loukata sanoillaan kertovat näin tehdessään vain itsestään.

Jos joku haukkuu ja mollaa, se on hänen vikansa, ei haukuttavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta niin paljon että loukkaantuisin. Ihmisten puheet ja mielipiteet hyvin harvoin merkitsee minulle yhtään mitään.

Miksi ei kiinnosta?

Tiedän itse olevani hyvä ihminen, ja jos joku jostain kumman syystä on eri mieltä, minkä mä sille voin?

Elämän tuoma viisaus, itsetuntemus ja itsearvostus. Sitä vain todella toivoo muille hyvää ja ihmettelee, kun näkee konflikteja.

Ehkä edelleen tuskastun, suutun ja provosoidun jos läheinen ja rakas ihminen haluaa loukata ihan tahallaan. En tiedä, sitä tulee vain absurdi olo ja on pakko vetää rajat.

Yleensä olen hiljaa tai tiukasti sanon oman mielipiteeni vetääkseni rajan tai mukaudun sen verran, ettei konflikteja tule. Sitä vain lukee tapahtumaa ja pyrkii vain olemaan tilassa läsnä. Hieman hymyilyttää ja naurattaa mielessä, jatkaa elämäänsä sitten ilman draamoja.

Tässä juuri aloitin työt ja itsellä jotenkin huvittunut olo. Työkaverit ovat kyllä hauskoja, ei ole mitään hankaluuksia itselläni. He sitten supisevat ja juoruavat toisistaan, tulevat kertomaan mitä toinen teki tai jätti tekemättä.

Joudun hieman eläytymään ja samalla mielessä hymyilyttää. Aivan turhaa tuollainen draaman haku. Jatketaan vaan elämää ja nautitaan toisistamme, ei täällä yleisesti ottaen niin vakavaa ole.

Toki jos on vaikeita elämäntilanteita niin arvokkuus sekä myötätunto on toki paikallaan. Toivoo vain muille hyvää ja selvitään eteenpäin. Jokaisella on valinta miten suhtautua ns. ongelmiin.

Yritetään vain elää hyvää elämää ja nauttia tästä elokuvasta.

En loukkaannu, ellei ihminen ole minulle tärkeä. Tärkeiden sanomiset tuntuvat ja pyrin selvittämään asiat. Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. En jaksa jauhaa tai puhua heitä puolelleni.

Jos ihminen on ilkeä tai provosoiva, en kiinnostu hänen mielipiteistään. Jos hän on asiallinen ja oikeassa ja tunnistan, että minulla on petraamista, petraan kyllä.

Mistä tämä sitte johtuu? Minulla ei ole miellyttämisen tarvetta tai tarvetta tulla kaikkien kanssa toimeen. En arvosta turhaa kiukuttelua tai manipulointia yms. Käsitän että minulla on kehittämisen kohteita ja olen tyytyväinen, jos joku tuo jonkin sellaisen rakentavasti esiin.

Jalat maassa, terve itsearvostus ja asioiden priorisointi ovat kai tässä taustalla.

Vahvat lääkitykset, kun on päällä, niin ei mikään tunnu miltään. Uskonnollinen elämänkatsomus myöskin voi vaikuttaa, kestämään tavallaan maanpäällisen helvetin. Ja myöskin vähitellen kidutuksen omaisiin olosuhteisiin mieli tottuu ja turtuu. Uskokaa tai älkää, mutta sitä esiintyy länsimaissakin rauhan aikana. Kun on joskus kokenut psyykkiset ja fyysiset kauhut, niin loukkaukset ei hetkauta.

No enpä näytä vit tuilijalle että hänen sanansa vaikuttaa mitenkään. Mikäs sen parempi tapa? Antaa idiootin villiintyä ja pettyä kuten ap ja kaltaisena.

Saatanpa jollekin jälkikäteen kauhistella miten törkeä ihminen ja välttää päästämästä hänen tietoonsa omia asioitani jotta saan olla rauhassa.

Yleisesti en halua draamaa joten annan olla.

Miksi vastata selvään provosaatioon? Ei vaivan arvoista. Omapa on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Joku voi olla reagoimatta siksi että on vain niin yksinkertainen. Muistan työpaikalta yhden jätkän jolle vittuiltiin eikä se edes ottanut sitä vittuiluna. Ei tajunnut. Vaikka kysyttiin asiasta.

No mä olen sellainen etten osaa lukea hienovaraista kettuilua eikä kiinnosta lukea. Puhun suoraan ja odotan, että mullekin puhutaan suoraan. Voin jopa ymmärtää suorat kettuilut välillä vaikka vitseinä. Tai jos suoraan sanotaan asiasta niin eihän se ole kettuilua.

Täydellinen en todellakaan ole vaan joskus kritiikki menee ihon alle jos takana on omaa stressiä ja huonosti nukuttuja öitä, mutta ei kenenkään suodatin toimi silloin. Silloin annetaan asioiden olla vaikka harmittaisi ja kun on päästy taas balanssiin niin asiat saa jo oikeisiin mittasuhteisiin.

Mä kyllä loukkaannut, ihan normaalisti, mutta en näytä sitä muille. Eivät ansaitse sitä tyydytystä.