Miten jotkut oppivat puhumaan niin hyvin englantia?

Sitä oppii kun käyttää. Minusta suomalaisessa aksentissa ei ole mitään hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Sitä oppii kun käyttää. Minusta suomalaisessa aksentissa ei ole mitään hävettävää.

Eeku vuan rallienkkuva eetterriin!

Vierailija kirjoitti:

Sitä oppii kun käyttää. Minusta suomalaisessa aksentissa ei ole mitään hävettävää.

Kyllä itellä ainakin saisi olla ääntämys tarkempi, että kuulostaisi pehmeämmältä.

Kai sitä oppii, kun asuu vuosia vaikkapa Jenkeissä.

Itse vietin nuorena 6 viikkoa kesällä USAssa vaihtoperheessä. Jo siinä ajassa tarttui amerikan aksentti.

Harjoituksen myötä.

Toinen vanhemmistani ja sisarukset sekä koko sen puolen suku puhuvat vain englantia, joten minunkin oli vähän pakko harjoitella sitä pienestä alkaen. Vähän kuin sellainen kielikylpy.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä oppii, kun asuu vuosia vaikkapa Jenkeissä.

Kuulostaa siltä, että Rasmus jo alusta pitäen laulaneet erittäin hyvin englantia. Asuivatko ulkomailla jo biisin fff-falling aikoihin?

Ymmärtääkseni on jonkinlainen lahja, jos oppii hyvän ääntämisen. Se on vain toisille helpompaa. Ja tietenkin motivaatiotakin täytyy olla.

Käyttämällä kieltä oppii ja ääntämystäkin voi erikseen opetella.

No jos otetaan huomioon, millaista englanninopetus oli vielä 2000-luvun alussa maaseudun pienten paikkakuntien sivukylissä, niin ihmettelen, että nuoret niinkin hyvin osaa nykyään englantia. Mutta toki Suomessa selittää se, että täällä oikeasti kuulee paljon englantia. Esimerkiksi ohjelmiakaan ei dubata suomeksi, vaan niissä on vaan tekstitykset. Lisäski ainakin pk-seudulla aikalailla kaikki tärkeimmät jutut infolapuista alken on myös englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä oppii, kun asuu vuosia vaikkapa Jenkeissä.

Kuulostaa siltä, että Rasmus jo alusta pitäen laulaneet erittäin hyvin englantia. Asuivatko ulkomailla jo biisin fff-falling aikoihin?

Laulaminen ja puhuminen ovat kaksi täysin eri asiaa mitä ääntämykseen tulee.

Pelasin ulkomaalaisten kanssa netissä erästä peliä, porukkaa oli ympäri maailman ja englannilla mentiin. Eli käyttämällä sitä kieltä.

Lukemalla kirjoja englanniksi, sekä kuuntelemalla englanninkielisiä podcasteja ja katsomalla ohjelmia ilman tekstityksiä.

Televisiostaan tuota on tullut opittua. 

Käyttämällä oppii. Poika 27 vee aloitti englannin eka luokalla ja on pelaillut netissä ikänsä ja jutellut ulkomaalaisten kanssa. Puhuu englantia sata kertaa minua paremmin, vaikka mulla on mukamas ollut työpaikan virallisena kielenä joskus pari vuosikymmentä englanti. Osaan kirjoittaa ja kieliopin ja teknisen sanaston, mutten kunnolla ja luontevasti puhua

Uskon että musikaalisuus liittyy tähän jotenkin 

Aksentissa ei ole todellakaan mitään vikaa!

Sen sijaan ob todella noloa, kun välillä kuulee näitä jotka yrittävät puhua niin kuin natiivit.

Siis ylikorostuneesti ääntää niitä sanoja niin kuin äidinkielenään sitä puhuvat.

No, se Lauri on asunut Jenkeissä, joten häneen ei kannata itseään verrata.

Itse olen lapsesta saakka kuluttanut paljon amerikkalaista ja brittiläistä viihdettä, siskon kanssa höpötettiin omaa leikkienglantia jo lapsina. Sitten luontainen musikaalisuus varmasti vähän auttaa, eli opin muutenkin kielten lausumisen melodioina, en aktiivisesti järjellä työstä lausumista jonkun sääntöjen mukaan. Ja kolmantena vaan harjoituksen määrä. Eli tolkuton määrä tunteja englanninkielistä viihdettä ilman tekstitystä ja omaa englanninkielisen puheen ja tekstin tuotantoa eri yhteyksissä (tämä tärkeää! ei riitä pelkkä ymmärtäminen aksentin kehittymiseen). Jo nuoresta saakka ollut tilaisuuksia käyttää englantia, joissa pitänyt vaan selostaa menemään.

Ihan todistetusti jonkun aksentin matkiminen opettaa lausumista, ja sitä on tehty lapsena englannin kanssa. Huomaan samaan muissa kielissä, kannattaa lähteä lausumiseen kiinni siitä, että etsii miten voi (ihan jo ilman mitään oikeita sanoja) koettaa mahdollisimman överisti esittää kyseisen kielen puhumista. Auttaa rytmin ja melodian haltuunottoon!

Toisilla on parempi kielipää, syntyjään. Mulle se on ollut aina helppoa ja koulussa vetelin kymppejä. Olen myös asunut siellä ja kyllä siinä hyvin oppi puhumaan.

Vastaavasti olen surkea matikassa. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä oppii, kun asuu vuosia vaikkapa Jenkeissä.

Kuulostaa siltä, että Rasmus jo alusta pitäen laulaneet erittäin hyvin englantia. Asuivatko ulkomailla jo biisin fff-falling aikoihin?

Laulaminen ja puhuminen ovat kaksi täysin eri asiaa mitä ääntämykseen tulee.

Eli ovat voineet harjoitella kappaleisiin englannin niin hyvin, että kuulostaa lähes täydelliseltä?

Jos on vähänkin musikaalinen ja riittävän rohkea, niin kyllä oppii puhumaan hyvin vieraita kieliä. Opiskelun alkuvaiheessa lapsilla ei ole vielä estoja ja siksi esim. ääntäminen on hyvin kaunista, mutta kun murkkuikä iskee, niin monet pojat varsinkin alkavat käyttäytyä kuin pahaiset äijät ja unohtavat jo aiemmin oppimansa hyvän ääntämisen. Se hyvä ääntäminen kun on kuulemma akkamaista ja siis noloa. 

Tosin se musikaalisuuskaan ei aina auta. Vähän vanhemmassa polvessa on henkilöitä, jotka ovat saattaneet suuren osan urastaan tehdä ulkomailla esim. USA:ssa, mutta englannin ääntäminen on yllättävän kömpelöä. Ymmärtäisin, jos heillä ei olisi pitkää koulutusta, johon on kuulunut useampiakin kieliä, mutta ei vain ääntämys ole korvaan tarttunut. Yksi syy voi tietenkin olla se, ettei heidän kouluaikanaan panostettu englannin ääntämiseen, vaan kielioppiin, eikä opettajankaan ääntäminen usein ollut kaksista. Eikä ollut äänitteitä, tv-ohjelmia, tietokonepelejä jne. joista puheen rytmi ja aksentti olisivat tarttuneet.