Lue keskustelun säännöt.
Multa jotenki puuttuu elämä
19.05.2022 |
Siis puuttuu jotenki elämä. Olen vaa töissä ja oon yksin. Ihmiset ei oikein halua mulle jutella tai olla missää tekemisissä. Ihmiset kai vihaa minua. Ei ole ystäviä ei ole kavereita ei mitään. Sinkkuna olen. Ei kai tämä normaalia ole. Mussa varmasti on jotain vikaa pahalta tuntuu.
Kommentit (40)
No Alluhan se tuli taas paikalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun elämä on sellaista niin kuin se on ja on ihan normaalia.
Sentään olet töissä. Jotku on kotona eristäytyneenä ilman töitäkin.
Onko teitä muita samassa vastaavassa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Sun elämä on sellaista niin kuin se on ja on ihan normaalia.
Juu ei tämä ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinua kukaan vihas, älä edes ajattele sellaista.
Olet huippu tyyppi, mutta sitä ei muut huomaa.
Kaikki järjestyy hyväksi......ajallaan.
Voi hyvin.
Harrastukset vois olla hyvä. Suosittelen liikunnallista harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voisi olla hyvä. Harrastusta nimittäin ei ole. Uusia kavereitaki on näin aikusena vaikea löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että tää elämä on jotenkin jumissa. Parisuhteenkin haluaisi mutta ei vain löydy mistään.
Ihmettelin jo tänään aamulla, että missä Allu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että mussa itessäni on vikaa. olen aika kiltin oloinen ja ujo mies.
Mulla on tuollainen olo, kun tajuan, etten ole elänyt toteuttaakseni unelmiani vaan lykkään kaiken sellaisen tekemistä, mikä vaatisi uskallusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elän jumissa yksinäistä erakkoelämää. Puhelin ei soi koskaan kukaan ei käy kylässä ei pääse mihkään kylään ku ei tunne ketään. Ihanko olisi joku 20 v poika ja ei ole niinku elämässä mitään. ei ees parisuhdetta ja ikää on yli 35.
Itse olisin valmis parisuhteeseen ja mulle kelpaisi moni kivakin potentiaalinen nainen mutta minä en heille siksi pakko olla sinkkuna. rahaa ei ole matkustella mihkään että tätä tää elämä nyt on.
Tämän takia olen masentunut ja turhautunut itseeni ja elämääni.
Haluaisin parisuhteen ja kivan naisen löytää, mutta tuntuu olevan mahdoton ajatus.
Minullakaan ei ole elämää ollut aikoihin, siksi olenkin masentunut ja luovuttanut, erakoitunut kotiini.
On normaalia ja tavallista.