Miksi ette kerro deittiprofiilissa lapsista?

Tosi ällöttävää huomata miten tähänkin ketjuun on vastannut monta seksin vonkaria. Niin vähiin käyvät normaalit, parisuhdetta arvostavat ihanat miehet😔

Mitähän tapahtuisi, jos naisena valehtelisin, että mulla on lapsia?..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.

Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä. 

Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.

Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä. 

Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia. 

Joo, olen samaa mieltä, ettei kaikesta tarvitse tykätä, ja kun sen noin kohteliaasti ilmaisee, asia on tietysti ok (usein nuo kriteereiden asettajat eivät ilmaise asiaa kohteliaasti, vaan ovat ennemminkin törkeitä ja ilkeitä). Lapsiarjen ja täysin lapsettoman elämän väliin mahtuu vielä se kolmaskin vaihtoehto; asutaan kahta kämppää, jolloin toisen ei tarvitse osallistua lapsiarkeen, ellei tahdo (pääsee siis omaan asuntoonsa karkuun). Tietysti joillekin ei sekään sovi, vaan haluavat jakaa sen asuntolainankin, mutta ajatuksena vain, ettei se, että puolisolla on lapsia, välttämättä tarkoita, että olisi pakko osallistua lapsiarkeen. Varsinkaan, jos lapset on yhteishuoltajuudessa ja välillä toisella vanhemmallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.

Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä. 

Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia. 

Joo, olen samaa mieltä, ettei kaikesta tarvitse tykätä, ja kun sen noin kohteliaasti ilmaisee, asia on tietysti ok (usein nuo kriteereiden asettajat eivät ilmaise asiaa kohteliaasti, vaan ovat ennemminkin törkeitä ja ilkeitä). Lapsiarjen ja täysin lapsettoman elämän väliin mahtuu vielä se kolmaskin vaihtoehto; asutaan kahta kämppää, jolloin toisen ei tarvitse osallistua lapsiarkeen, ellei tahdo (pääsee siis omaan asuntoonsa karkuun). Tietysti joillekin ei sekään sovi, vaan haluavat jakaa sen asuntolainankin, mutta ajatuksena vain, ettei se, että puolisolla on lapsia, välttämättä tarkoita, että olisi pakko osallistua lapsiarkeen. Varsinkaan, jos lapset on yhteishuoltajuudessa ja välillä toisella vanhemmallaan.

Kyllä siihen lapsiarkeen pitää kuitenkin jollain tavalla osallistua. Menot pitää suunnitella niiden lasten mukaan, on ne sitten missä tahansa. Pyhät pitää suunnitella lasten mukaan.

Ja on se niille lapsillekkin epäreilua, että pitää vältellä sitä toisen vanhemman puolisoa, kun se puoliso tahtoo lapsettoman elämän. ei se olisi oikein niitä lapsiakaan kohtaan elää suhteessa, jossa toinen ei tahdo sitä lapsiarkea. Kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.

Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä. 

Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia. 

Joo, olen samaa mieltä, ettei kaikesta tarvitse tykätä, ja kun sen noin kohteliaasti ilmaisee, asia on tietysti ok (usein nuo kriteereiden asettajat eivät ilmaise asiaa kohteliaasti, vaan ovat ennemminkin törkeitä ja ilkeitä). Lapsiarjen ja täysin lapsettoman elämän väliin mahtuu vielä se kolmaskin vaihtoehto; asutaan kahta kämppää, jolloin toisen ei tarvitse osallistua lapsiarkeen, ellei tahdo (pääsee siis omaan asuntoonsa karkuun). Tietysti joillekin ei sekään sovi, vaan haluavat jakaa sen asuntolainankin, mutta ajatuksena vain, ettei se, että puolisolla on lapsia, välttämättä tarkoita, että olisi pakko osallistua lapsiarkeen. Varsinkaan, jos lapset on yhteishuoltajuudessa ja välillä toisella vanhemmallaan.

Kyllä siihen lapsiarkeen pitää kuitenkin jollain tavalla osallistua. Menot pitää suunnitella niiden lasten mukaan, on ne sitten missä tahansa. Pyhät pitää suunnitella lasten mukaan.

Ja on se niille lapsillekkin epäreilua, että pitää vältellä sitä toisen vanhemman puolisoa, kun se puoliso tahtoo lapsettoman elämän. ei se olisi oikein niitä lapsiakaan kohtaan elää suhteessa, jossa toinen ei tahdo sitä lapsiarkea. Kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu?

No ajattelisin, että lasten näkökulmasta tämä uusi kumppani olisi silloin samalla viivalla äidin/isän kavereiden kanssa. Kyllä mulla täällä siis kavereitakin kyläilee ja yökyläileekin (siis naispuolisiakin ja olen heteronainen). Isompana lapset sitten vasta ymmärtäisivät, että tämä yksi ihminen olisi mulle vähän enemmän kuin muut aikuiset.

Mutta joo, jos ei halua missään tilanteessa olla lasten kanssa tekemisissä, niin sitten ei tietenkään sovi millään tapaa sellaisen puolisoksi, jolla on lapsia. Tämä tässä keskustelussa aina on vikana, että jokainen vastaa liian jyrkästi omasta näkökulmastaan, kun suhtautumisia asiaan voi olla hyvinkin moneen lähtöön (ei siis ole aina joko/tai-kysymys).

Voi olla sellaisiakin, ketkä nyt ei muuttaisi samaan huusholliin lasten kanssa, mutta keitä ei häiritsisi asua erillään ja viettää välillä aikaa niinkin, että lapset on paikalla. Tunnenkin yhden sellaisen naisen, joka ei halua lapsia, mutta jonka kumppanilla on lapsi. Asuvat erillään. Kyllä tuo nainen tietysti lastakin välillä näkee, muttei vedä mitään äitipuolen roolia.

Kyllähän parisuhde yleensä perustuu vapaaehtoisuuteen. En minäkään äiti-ihmisenä olisi halunnut kumppania, joka ei voi sietää lapsia tai ei yleensä ottaen vain halua lapsia millään tavalla elämäänsä. Mutta vähän mun lapsettoman kumppanin puolesta meinaan jopa loukkaantua joistain kommenteista. Se että juuri sinä et voi sietää lapsia tai lisääntyneitä naisia ei tarkoita että jokainen lapseton mies on samanlainen. Oma kumppani ei ole reppana, ei ole cuck tai mitään muutakaan tässä ketjussa mainittua, enkä aseella uhaten ole häntä suhteeseen kanssani pakottanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.

Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä. 

Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia. 

Joo, olen samaa mieltä, ettei kaikesta tarvitse tykätä, ja kun sen noin kohteliaasti ilmaisee, asia on tietysti ok (usein nuo kriteereiden asettajat eivät ilmaise asiaa kohteliaasti, vaan ovat ennemminkin törkeitä ja ilkeitä). Lapsiarjen ja täysin lapsettoman elämän väliin mahtuu vielä se kolmaskin vaihtoehto; asutaan kahta kämppää, jolloin toisen ei tarvitse osallistua lapsiarkeen, ellei tahdo (pääsee siis omaan asuntoonsa karkuun). Tietysti joillekin ei sekään sovi, vaan haluavat jakaa sen asuntolainankin, mutta ajatuksena vain, ettei se, että puolisolla on lapsia, välttämättä tarkoita, että olisi pakko osallistua lapsiarkeen. Varsinkaan, jos lapset on yhteishuoltajuudessa ja välillä toisella vanhemmallaan.

Kyllä siihen lapsiarkeen pitää kuitenkin jollain tavalla osallistua. Menot pitää suunnitella niiden lasten mukaan, on ne sitten missä tahansa. Pyhät pitää suunnitella lasten mukaan.

Ja on se niille lapsillekkin epäreilua, että pitää vältellä sitä toisen vanhemman puolisoa, kun se puoliso tahtoo lapsettoman elämän. ei se olisi oikein niitä lapsiakaan kohtaan elää suhteessa, jossa toinen ei tahdo sitä lapsiarkea. Kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu?

No ajattelisin, että lasten näkökulmasta tämä uusi kumppani olisi silloin samalla viivalla äidin/isän kavereiden kanssa. Kyllä mulla täällä siis kavereitakin kyläilee ja yökyläileekin (siis naispuolisiakin ja olen heteronainen). Isompana lapset sitten vasta ymmärtäisivät, että tämä yksi ihminen olisi mulle vähän enemmän kuin muut aikuiset.

Mutta joo, jos ei halua missään tilanteessa olla lasten kanssa tekemisissä, niin sitten ei tietenkään sovi millään tapaa sellaisen puolisoksi, jolla on lapsia. Tämä tässä keskustelussa aina on vikana, että jokainen vastaa liian jyrkästi omasta näkökulmastaan, kun suhtautumisia asiaan voi olla hyvinkin moneen lähtöön (ei siis ole aina joko/tai-kysymys).

Voi olla sellaisiakin, ketkä nyt ei muuttaisi samaan huusholliin lasten kanssa, mutta keitä ei häiritsisi asua erillään ja viettää välillä aikaa niinkin, että lapset on paikalla. Tunnenkin yhden sellaisen naisen, joka ei halua lapsia, mutta jonka kumppanilla on lapsi. Asuvat erillään. Kyllä tuo nainen tietysti lastakin välillä näkee, muttei vedä mitään äitipuolen roolia.

Juu, mutta jos periaate on, että henkilö tahtoo nimenomaan lapsettoman puolison niin silloin harvoin halutaan edes välillä tavata lapsia. Itselläni ongelmana on nimenomaan se, että koska työ on jo henkisesti kuormittava, niin en jaksaisi sitä lasten tuomaa henkistä kuormitusta, vaikka se tulisikin vain vuoroviikoin.

Ja mä aina ajattelen tässä sitä lasten parasta. Ei ole mitään järkeä myöskään sen vanhemman alkaa seurustelamaan henkilön kanssa, jolla on vähäiset kiinnostukset niitä lapsia kohtaan. Paras puoliso olisi sellainen, joka olisi valmis tukemaan niitä lapsia ja olemaan apuna. Ei välttelemään kaikin tavoin niitä lapsia ja heidän tapaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.

Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä. 

Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia. 

Joo, olen samaa mieltä, ettei kaikesta tarvitse tykätä, ja kun sen noin kohteliaasti ilmaisee, asia on tietysti ok (usein nuo kriteereiden asettajat eivät ilmaise asiaa kohteliaasti, vaan ovat ennemminkin törkeitä ja ilkeitä). Lapsiarjen ja täysin lapsettoman elämän väliin mahtuu vielä se kolmaskin vaihtoehto; asutaan kahta kämppää, jolloin toisen ei tarvitse osallistua lapsiarkeen, ellei tahdo (pääsee siis omaan asuntoonsa karkuun). Tietysti joillekin ei sekään sovi, vaan haluavat jakaa sen asuntolainankin, mutta ajatuksena vain, ettei se, että puolisolla on lapsia, välttämättä tarkoita, että olisi pakko osallistua lapsiarkeen. Varsinkaan, jos lapset on yhteishuoltajuudessa ja välillä toisella vanhemmallaan.

Kyllä siihen lapsiarkeen pitää kuitenkin jollain tavalla osallistua. Menot pitää suunnitella niiden lasten mukaan, on ne sitten missä tahansa. Pyhät pitää suunnitella lasten mukaan.

Ja on se niille lapsillekkin epäreilua, että pitää vältellä sitä toisen vanhemman puolisoa, kun se puoliso tahtoo lapsettoman elämän. ei se olisi oikein niitä lapsiakaan kohtaan elää suhteessa, jossa toinen ei tahdo sitä lapsiarkea. Kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu?

No ajattelisin, että lasten näkökulmasta tämä uusi kumppani olisi silloin samalla viivalla äidin/isän kavereiden kanssa. Kyllä mulla täällä siis kavereitakin kyläilee ja yökyläileekin (siis naispuolisiakin ja olen heteronainen). Isompana lapset sitten vasta ymmärtäisivät, että tämä yksi ihminen olisi mulle vähän enemmän kuin muut aikuiset.

Mutta joo, jos ei halua missään tilanteessa olla lasten kanssa tekemisissä, niin sitten ei tietenkään sovi millään tapaa sellaisen puolisoksi, jolla on lapsia. Tämä tässä keskustelussa aina on vikana, että jokainen vastaa liian jyrkästi omasta näkökulmastaan, kun suhtautumisia asiaan voi olla hyvinkin moneen lähtöön (ei siis ole aina joko/tai-kysymys).

Voi olla sellaisiakin, ketkä nyt ei muuttaisi samaan huusholliin lasten kanssa, mutta keitä ei häiritsisi asua erillään ja viettää välillä aikaa niinkin, että lapset on paikalla. Tunnenkin yhden sellaisen naisen, joka ei halua lapsia, mutta jonka kumppanilla on lapsi. Asuvat erillään. Kyllä tuo nainen tietysti lastakin välillä näkee, muttei vedä mitään äitipuolen roolia.

Juu, mutta jos periaate on, että henkilö tahtoo nimenomaan lapsettoman puolison niin silloin harvoin halutaan edes välillä tavata lapsia. Itselläni ongelmana on nimenomaan se, että koska työ on jo henkisesti kuormittava, niin en jaksaisi sitä lasten tuomaa henkistä kuormitusta, vaikka se tulisikin vain vuoroviikoin.

Ja mä aina ajattelen tässä sitä lasten parasta. Ei ole mitään järkeä myöskään sen vanhemman alkaa seurustelamaan henkilön kanssa, jolla on vähäiset kiinnostukset niitä lapsia kohtaan. Paras puoliso olisi sellainen, joka olisi valmis tukemaan niitä lapsia ja olemaan apuna. Ei välttelemään kaikin tavoin niitä lapsia ja heidän tapaamista.

No eiköhän se ole itsestäänselvää. Mutta käytännössä aika harvalla kuitenkaan on noin ehdotonta, lapsivastaista ajatusmaailmaa/kokemusta. Toki teitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän parisuhde yleensä perustuu vapaaehtoisuuteen. En minäkään äiti-ihmisenä olisi halunnut kumppania, joka ei voi sietää lapsia tai ei yleensä ottaen vain halua lapsia millään tavalla elämäänsä. Mutta vähän mun lapsettoman kumppanin puolesta meinaan jopa loukkaantua joistain kommenteista. Se että juuri sinä et voi sietää lapsia tai lisääntyneitä naisia ei tarkoita että jokainen lapseton mies on samanlainen. Oma kumppani ei ole reppana, ei ole cuck tai mitään muutakaan tässä ketjussa mainittua, enkä aseella uhaten ole häntä suhteeseen kanssani pakottanut.

Eihän se sitä tarkoita, ettäkö kaikki lapsettomat tuollaisia olisi. Mutta ei pidä ruveta haukkumaan niitä, jotka eivät lapsiperhe-elämää tahdo ja haluavat itsensä kaltaisen lapsettoman henkilön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.

Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä. 

Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia. 

Joo, olen samaa mieltä, ettei kaikesta tarvitse tykätä, ja kun sen noin kohteliaasti ilmaisee, asia on tietysti ok (usein nuo kriteereiden asettajat eivät ilmaise asiaa kohteliaasti, vaan ovat ennemminkin törkeitä ja ilkeitä). Lapsiarjen ja täysin lapsettoman elämän väliin mahtuu vielä se kolmaskin vaihtoehto; asutaan kahta kämppää, jolloin toisen ei tarvitse osallistua lapsiarkeen, ellei tahdo (pääsee siis omaan asuntoonsa karkuun). Tietysti joillekin ei sekään sovi, vaan haluavat jakaa sen asuntolainankin, mutta ajatuksena vain, ettei se, että puolisolla on lapsia, välttämättä tarkoita, että olisi pakko osallistua lapsiarkeen. Varsinkaan, jos lapset on yhteishuoltajuudessa ja välillä toisella vanhemmallaan.

Kyllä siihen lapsiarkeen pitää kuitenkin jollain tavalla osallistua. Menot pitää suunnitella niiden lasten mukaan, on ne sitten missä tahansa. Pyhät pitää suunnitella lasten mukaan.

Ja on se niille lapsillekkin epäreilua, että pitää vältellä sitä toisen vanhemman puolisoa, kun se puoliso tahtoo lapsettoman elämän. ei se olisi oikein niitä lapsiakaan kohtaan elää suhteessa, jossa toinen ei tahdo sitä lapsiarkea. Kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu?

No ajattelisin, että lasten näkökulmasta tämä uusi kumppani olisi silloin samalla viivalla äidin/isän kavereiden kanssa. Kyllä mulla täällä siis kavereitakin kyläilee ja yökyläileekin (siis naispuolisiakin ja olen heteronainen). Isompana lapset sitten vasta ymmärtäisivät, että tämä yksi ihminen olisi mulle vähän enemmän kuin muut aikuiset.

Mutta joo, jos ei halua missään tilanteessa olla lasten kanssa tekemisissä, niin sitten ei tietenkään sovi millään tapaa sellaisen puolisoksi, jolla on lapsia. Tämä tässä keskustelussa aina on vikana, että jokainen vastaa liian jyrkästi omasta näkökulmastaan, kun suhtautumisia asiaan voi olla hyvinkin moneen lähtöön (ei siis ole aina joko/tai-kysymys).

Voi olla sellaisiakin, ketkä nyt ei muuttaisi samaan huusholliin lasten kanssa, mutta keitä ei häiritsisi asua erillään ja viettää välillä aikaa niinkin, että lapset on paikalla. Tunnenkin yhden sellaisen naisen, joka ei halua lapsia, mutta jonka kumppanilla on lapsi. Asuvat erillään. Kyllä tuo nainen tietysti lastakin välillä näkee, muttei vedä mitään äitipuolen roolia.

Juu, mutta jos periaate on, että henkilö tahtoo nimenomaan lapsettoman puolison niin silloin harvoin halutaan edes välillä tavata lapsia. Itselläni ongelmana on nimenomaan se, että koska työ on jo henkisesti kuormittava, niin en jaksaisi sitä lasten tuomaa henkistä kuormitusta, vaikka se tulisikin vain vuoroviikoin.

Ja mä aina ajattelen tässä sitä lasten parasta. Ei ole mitään järkeä myöskään sen vanhemman alkaa seurustelamaan henkilön kanssa, jolla on vähäiset kiinnostukset niitä lapsia kohtaan. Paras puoliso olisi sellainen, joka olisi valmis tukemaan niitä lapsia ja olemaan apuna. Ei välttelemään kaikin tavoin niitä lapsia ja heidän tapaamista.

No eiköhän se ole itsestäänselvää. Mutta käytännössä aika harvalla kuitenkaan on noin ehdotonta, lapsivastaista ajatusmaailmaa/kokemusta. Toki teitäkin on.

Ei se ole "lapsenvastaista". Ainakin omassa tapauksessani ajattelen niiden lapsien parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän parisuhde yleensä perustuu vapaaehtoisuuteen. En minäkään äiti-ihmisenä olisi halunnut kumppania, joka ei voi sietää lapsia tai ei yleensä ottaen vain halua lapsia millään tavalla elämäänsä. Mutta vähän mun lapsettoman kumppanin puolesta meinaan jopa loukkaantua joistain kommenteista. Se että juuri sinä et voi sietää lapsia tai lisääntyneitä naisia ei tarkoita että jokainen lapseton mies on samanlainen. Oma kumppani ei ole reppana, ei ole cuck tai mitään muutakaan tässä ketjussa mainittua, enkä aseella uhaten ole häntä suhteeseen kanssani pakottanut.

Eihän se sitä tarkoita, ettäkö kaikki lapsettomat tuollaisia olisi. Mutta ei pidä ruveta haukkumaan niitä, jotka eivät lapsiperhe-elämää tahdo ja haluavat itsensä kaltaisen lapsettoman henkilön.

No minä en ainakaan haukkunut. Sitä vastoin tässä ketjussa on todella paljon haukuttu sekä eronneita vanhempia (sekä naisia että miehiä mutta erityisesti naisia) että sellaisen kanssa parisuhteessa olevia (erityisesti miehiä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Itse ainakin sekä pelkään että inhoan koiria niin paljon, että en edes harkitsisi tapaavani koiranomistajaa. En pystyisi ikinä olemaan rennosti hänen luonaan, ja lisäksi en halua koiranomistajaelämää lenkityksineen ja rajoituksineen (ei voi matkustaa, jos ei ole koiralle hoitopaikkaa, illanvietosta täytyy lähteä kesken pois, kun pitää viedä koira ulos, jne). Usein koiranomistajat antavat koiran nukkua sängyssä, tai jopa haluavat nukkua koiran kanssa samassa sängyssä, ja tämä olisi minulle painajainen. On itsestään selvää, että kukaan koiranomistaja ei voisi olla minulle oikea ihminen. Jo koiran aiheuttama pelko olisi aivan kohtuutonta, enkä ikinä voisi olla onnellinen koiranomistajan kumppanina.

Joten ei, eivät tuollaiset kriteerit ole turhia. Ymmärrän oikein hyvin muidenkin kriteereitä, esim. jos joku ei ehdottomasti halua lapsiperhe-elämää ja haluaa lapsettoman kumppanin, niin sitten haluaa. Ja se on täysin ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.

Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.

Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.

Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.

Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.

Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä. 

Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia. 

Joo, olen samaa mieltä, ettei kaikesta tarvitse tykätä, ja kun sen noin kohteliaasti ilmaisee, asia on tietysti ok (usein nuo kriteereiden asettajat eivät ilmaise asiaa kohteliaasti, vaan ovat ennemminkin törkeitä ja ilkeitä). Lapsiarjen ja täysin lapsettoman elämän väliin mahtuu vielä se kolmaskin vaihtoehto; asutaan kahta kämppää, jolloin toisen ei tarvitse osallistua lapsiarkeen, ellei tahdo (pääsee siis omaan asuntoonsa karkuun). Tietysti joillekin ei sekään sovi, vaan haluavat jakaa sen asuntolainankin, mutta ajatuksena vain, ettei se, että puolisolla on lapsia, välttämättä tarkoita, että olisi pakko osallistua lapsiarkeen. Varsinkaan, jos lapset on yhteishuoltajuudessa ja välillä toisella vanhemmallaan.

Kyllä siihen lapsiarkeen pitää kuitenkin jollain tavalla osallistua. Menot pitää suunnitella niiden lasten mukaan, on ne sitten missä tahansa. Pyhät pitää suunnitella lasten mukaan.

Ja on se niille lapsillekkin epäreilua, että pitää vältellä sitä toisen vanhemman puolisoa, kun se puoliso tahtoo lapsettoman elämän. ei se olisi oikein niitä lapsiakaan kohtaan elää suhteessa, jossa toinen ei tahdo sitä lapsiarkea. Kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu?

No ajattelisin, että lasten näkökulmasta tämä uusi kumppani olisi silloin samalla viivalla äidin/isän kavereiden kanssa. Kyllä mulla täällä siis kavereitakin kyläilee ja yökyläileekin (siis naispuolisiakin ja olen heteronainen). Isompana lapset sitten vasta ymmärtäisivät, että tämä yksi ihminen olisi mulle vähän enemmän kuin muut aikuiset.

Mutta joo, jos ei halua missään tilanteessa olla lasten kanssa tekemisissä, niin sitten ei tietenkään sovi millään tapaa sellaisen puolisoksi, jolla on lapsia. Tämä tässä keskustelussa aina on vikana, että jokainen vastaa liian jyrkästi omasta näkökulmastaan, kun suhtautumisia asiaan voi olla hyvinkin moneen lähtöön (ei siis ole aina joko/tai-kysymys).

Voi olla sellaisiakin, ketkä nyt ei muuttaisi samaan huusholliin lasten kanssa, mutta keitä ei häiritsisi asua erillään ja viettää välillä aikaa niinkin, että lapset on paikalla. Tunnenkin yhden sellaisen naisen, joka ei halua lapsia, mutta jonka kumppanilla on lapsi. Asuvat erillään. Kyllä tuo nainen tietysti lastakin välillä näkee, muttei vedä mitään äitipuolen roolia.

Juu, mutta jos periaate on, että henkilö tahtoo nimenomaan lapsettoman puolison niin silloin harvoin halutaan edes välillä tavata lapsia. Itselläni ongelmana on nimenomaan se, että koska työ on jo henkisesti kuormittava, niin en jaksaisi sitä lasten tuomaa henkistä kuormitusta, vaikka se tulisikin vain vuoroviikoin.

Ja mä aina ajattelen tässä sitä lasten parasta. Ei ole mitään järkeä myöskään sen vanhemman alkaa seurustelamaan henkilön kanssa, jolla on vähäiset kiinnostukset niitä lapsia kohtaan. Paras puoliso olisi sellainen, joka olisi valmis tukemaan niitä lapsia ja olemaan apuna. Ei välttelemään kaikin tavoin niitä lapsia ja heidän tapaamista.

No eiköhän se ole itsestäänselvää. Mutta käytännössä aika harvalla kuitenkaan on noin ehdotonta, lapsivastaista ajatusmaailmaa/kokemusta. Toki teitäkin on.

Ei välttämättä. Mulla on kaksi lasta ja mä en ole ollenkaan varma, että haluaisin jotain miestäkin pyörimään tähän härdelliin. Siitä voisi tulla vain turhia arkisia riitoja jne., eli se voisi vain kuormittaa. Mieluummin näkisin miestä ilman lapsia. Tietenkään silloin ei nähtäisi mitenkään jatkuvasti. Mulle sopisi siis aika itsenäinen tyyppi, joka ei myöskään kaipaa naista arkeensa (esim. työnarkomaani tai sellainen, kellä on aikaa vieviä harrastuksia :D ), vaan mieluummin nähtäisiin miehen kanssa suunnitellusti silloin, kun molemmat pystyy varaamaan laatuaikaa toiselle. Se on jännä, miten erilaisia odotuksia ihmisillä on parisuhteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan mainitsisin lapset, jos olisin vaikka Tinderissä, mutta koska väistämättä kaikilla on aika suppeasti tietoa siellä itsestään ja joillain ei juuri mitään, ei minusta ole omituista, ettei lasten olemassaolo käy ilmi deittiprofiilista. Senhän voi kertoa heti viestittelyn alkuvaiheessa. Ennen treffejä kuitenkin on syytä kertoa.

Mikä siinä sitten on ongelmallista, jos lasten olemassaolo käy ilmi vasta viestitellessä? Voihan viestitellessä tulle ilmi lukuisia muitakin asioita, joiden vuoksi juttua ei halua jatkaa.

Koska se on monelle aika lailla oleellisimpia tietoja! En lähtisi edes tutustumaan sellaiseen jolla lapsia on joten viestittely tuhlaisi molempien aikaa. En ole koskaan käyttänyt tinderiä vielä mutta yrittäisin kyllä varmaan kirjoittaa näkemykseni profiiliin jollain tavalla "kauniisti". Mutta olen kuullut että ei niitä monet osaa tai viitsi lukea...

Toivoisin itsekkäästi myös että profiileissa kerrottaisiin myös lemmikeistä ja vihjattaisiin edes siihen onko henkilö työelämässä. Lemmikillistäkään miestä en voisi ottaa ja työelämässäkin olisi hyvä olla. Mitä enemmän tietoa etukäteen sitä vähemmän kukaan tuhlaa kenenkään aikaa. Toisaalta ymmärrän että jos itse laittaisin tuon ei-listan profiiliin saatan vaikuttaa ikävämmältä tyypiltä kuin oikeasti olen.

Ymmärrän pointtisi, mutta täytyy vain hyväksyä, että eri ihmiset katsovat eri asioita olennaiseksi kirjoitettavaksi profiilitekstiin. Se, että viestittelyyn kuluu vähän aikaa, on tuskin ylipääsemättömän kamalaa, koska aika nopeastihan muutamalla kysymyksellä saa selville lapset, lemmikit ja työssäkäynnin. Eipä sen viestin kirjoittamiseen oikeastaan mene kuin muutama minuutti. 

Joku voi hakea Tinderistä suhdetta sillä ajatuksella, että kelpaisi tapauskohtaisesti joko pitkä, vakava parisuhde, tai sitten kevyempi tapailu ja hauskanpito silloin tällöin, ja esim. tuohon jälkimmäiseenhän eivät lapset, lemmikit tai työt edes vaikuta - joten esim. sillä logiikalla joku saattaa jättää ne mainitsematta ja painottaa muiden asioiden kertomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Te vain tuhlaatte molempien aikaa jos jätätte mainitsematta. Äitien on ilmeisesti vaikea hyväksyä sitä että jotkut miehet eivät halua naista joilla on lapsia - ihan sama kuinka ihania tiedätte olevanne. Tähänhän se perustuu että kuvitellaan miehen ehtivän rakastua kun jätetään kertomatta ja miehen siten muuttavan mieltään "no eikai se lapsi nyt niin dealbreaker ole" ja hyväksyvän asian lopulta. Sori mutta näin ei tapahdu. Ehkä ollaan myös epätoivoisia jos huomataan ettei lapsen kanssa niitä kumppaniehdokkaita enää tunnu riittävän. Ymmärtäkää että vanhemmalla iällä tuolla ei enää ole mitään väliä, mutta 20-30 mies ei halua mitään uusioperhevirityksiä ja kasvatella toisen miehen muksuja. Tämä kaikki siinä tapauksessa että etsitään parisuhdetta, jos pelkkää seksiä niin miksi silloin pitäisi mainita kun ei mitään väliä.

Itse varmaan mainitsisin lapset jos olisin Tinderissä (nyt en ole, kun ei ole muun elämän ohessa aikaa alkaa tutustua uuteen ihmiseen ja viritellä suhdetta), mutta koska en hakisi kovin tiivistä suhdetta enkä haluaisi missään tapauksessa muuttaa yhteen (koskaan, en siis edes sitten kun lapset ovat muuttaneet pois), ja periaatteessa seksisuhdekin kelpaisi, en usko että olisi käytännössä mitään väliä sillä, onko minulla lapsia. Kiireeni eivät johdu lapsista, vaan muista asioista, mitä elämässä teen, joten syy, miksi ei ole aikaa ja energiaa tiiviiseen suhteeseen, ei johdu perhetilanteesta. No, toisaalta olenkin 40+ enkä edes haluaisi 20-30-vuotiasta kumppania - tosiaan omanikäisten kohdalla ei tunnu lasten olemassaolo haittaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan mainitsisin lapset, jos olisin vaikka Tinderissä, mutta koska väistämättä kaikilla on aika suppeasti tietoa siellä itsestään ja joillain ei juuri mitään, ei minusta ole omituista, ettei lasten olemassaolo käy ilmi deittiprofiilista. Senhän voi kertoa heti viestittelyn alkuvaiheessa. Ennen treffejä kuitenkin on syytä kertoa.

Mikä siinä sitten on ongelmallista, jos lasten olemassaolo käy ilmi vasta viestitellessä? Voihan viestitellessä tulle ilmi lukuisia muitakin asioita, joiden vuoksi juttua ei halua jatkaa.

Koska se on monelle aika lailla oleellisimpia tietoja! En lähtisi edes tutustumaan sellaiseen jolla lapsia on joten viestittely tuhlaisi molempien aikaa. En ole koskaan käyttänyt tinderiä vielä mutta yrittäisin kyllä varmaan kirjoittaa näkemykseni profiiliin jollain tavalla "kauniisti". Mutta olen kuullut että ei niitä monet osaa tai viitsi lukea...

Toivoisin itsekkäästi myös että profiileissa kerrottaisiin myös lemmikeistä ja vihjattaisiin edes siihen onko henkilö työelämässä. Lemmikillistäkään miestä en voisi ottaa ja työelämässäkin olisi hyvä olla. Mitä enemmän tietoa etukäteen sitä vähemmän kukaan tuhlaa kenenkään aikaa. Toisaalta ymmärrän että jos itse laittaisin tuon ei-listan profiiliin saatan vaikuttaa ikävämmältä tyypiltä kuin oikeasti olen.

Ymmärrän pointtisi, mutta täytyy vain hyväksyä, että eri ihmiset katsovat eri asioita olennaiseksi kirjoitettavaksi profiilitekstiin. Se, että viestittelyyn kuluu vähän aikaa, on tuskin ylipääsemättömän kamalaa, koska aika nopeastihan muutamalla kysymyksellä saa selville lapset, lemmikit ja työssäkäynnin. Eipä sen viestin kirjoittamiseen oikeastaan mene kuin muutama minuutti. 

Joku voi hakea Tinderistä suhdetta sillä ajatuksella, että kelpaisi tapauskohtaisesti joko pitkä, vakava parisuhde, tai sitten kevyempi tapailu ja hauskanpito silloin tällöin, ja esim. tuohon jälkimmäiseenhän eivät lapset, lemmikit tai työt edes vaikuta - joten esim. sillä logiikalla joku saattaa jättää ne mainitsematta ja painottaa muiden asioiden kertomiseen.

Joo, mullakin on vähän tuo, etten osaa oikein itsekään määritellä mitä etsin. Mulla on lapset, rivarinpätkä ja farmariauto, eli perhesetti ilman miestä vain. En ole ihan varma tarvinko miestä varsinaisesti ollenkaan. Mutta tottakai kaikki kaipaa rakkautta ja kaikki haluaa olla haluttuja. Mulle siis vois riittää kevyempikin suhde ilman yhteenmuuttoja jne., mutten tietenkään rajaa pois mahdollisuutta, että voitaisiinkin muuttaa yhteen ja mennä vaikka naimisiin joskus, jos siltä sattuisi jonkun kanssa tuntumaan. En kuitenkaan mainitse lapsia Tinderissä, koska lähtökohtaisesti lapset eivät kuulu kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi et kerro profiilissasi jos lapset on ehdoton ei?

En tiedä minkä ikäistä seuraa haet, mutta kyllä suurella osalla tinderiä käyttävistä on jo lapsia, ellei ihan parikymppisistä puhuta. Ehkä nää ihmiset ei etsi lapsilleen kasvattajaa, vaan itselleen kumppania aikuisten väliseen suhteeseen?

Jaadijaadijaa blaablaa, ellei niitä lapsia aio pitää jossain kaapissa piilossa aina kun treffikaveri käy kylässä, niin kyllä ne lapset aika oleellinen asia olisi mainita. Aina kun niitä ei kuitenkaan saa pois silmistä.

Jep. Kakarat ovat paha nou nou ja turn off.

Mikseivät ihmiset yhtään mieti ennen kuin pentuja tekevät? Kauhealla kiireellä pitää nuorena vääntää kakaroita ennen kuin edes kunnolla tunnetaan kumppaniakaan. Sitten tulee vuoden sisällä ero ja ihmetellään tindereissä, kun ei kukaan halua riesakseen kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi et kerro profiilissasi jos lapset on ehdoton ei?

En tiedä minkä ikäistä seuraa haet, mutta kyllä suurella osalla tinderiä käyttävistä on jo lapsia, ellei ihan parikymppisistä puhuta. Ehkä nää ihmiset ei etsi lapsilleen kasvattajaa, vaan itselleen kumppania aikuisten väliseen suhteeseen?

Jaadijaadijaa blaablaa, ellei niitä lapsia aio pitää jossain kaapissa piilossa aina kun treffikaveri käy kylässä, niin kyllä ne lapset aika oleellinen asia olisi mainita. Aina kun niitä ei kuitenkaan saa pois silmistä.

On kuitenkin eri asia mainita lapset profiilissa ja kertoa niiden olemassaolosta ennen treffejä. Uskon edelleen, ettei miehet edes lue naisten profiileja (kirjoitin tästä jo aiemmin tähän ketjuun), joten on turvallisempaa kertoa lapsista kirjoitellessa, koska silloin mies varmasti huomaa asian.