Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette kerro deittiprofiilissa lapsista?
19.05.2022 |
Pitkään olen ihmetellyt sitä, että suuri osa eri deittipalvelujen käyttäjistä ei kerro profiilissa mitään lapsitilanteestaan. Melkein kaikissa palveluissa on hyvät asetukset, joiden tiedoilla voi profiiliaan täydentää ja samalla myös hakea itseä kiinnostavaa ihmistä. Onko niitä lapsia vai ei kun tuntuu merkkaavan hyvin monelle kumppania etsivälle suhteellisen paljon, niin siksikin ihmettelen miksei omasta lapsitilanteesta välttämättä kerrota mitään.
Miksi siis jätät kertomatta lapsista deittiprofiilissa, vaikka se on hyvin olennainen asia parinmuodostuksessa?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kakarat ovat paha nou nou ja turn off.
Mikseivät ihmiset yhtään mieti ennen kuin pentuja tekevät? Kauhealla kiireellä pitää nuorena vääntää kakaroita ennen kuin edes kunnolla tunnetaan kumppaniakaan. Sitten tulee vuoden sisällä ero ja ihmetellään tindereissä, kun ei kukaan halua riesakseen kakaroita.
Mitähän sä selität. Me oltiin viisi vuotta yhdessä ja hyvin meni silloin. Esikoinen syntyi kun olin 31-vuotias. Erottiin, kun olin 35v. Lasten syntymä muuttaa kaiken, toiset sopeutuu ja toiset ei. Lapset oli suunniteltuja, mieskin halusi lapsia. Silti kaikki kaatui yksin mun niskaan ja ex oli vain rasite arjessa. Heti helpotti, kun sain hänet pihalle.
Mutta ei johtunut nuoresta iästä, eikä siitä, että oltaisiin oltu liian lyhyt aika yhdessä. Ihmisistä paljastuu uusia puolia pitkänkin ajan jälkeen, kun tulee uusia tilanteita vastaan.
Sori, olennainen puuttui, siis oltiin viisi vuotta yhdessä ennen esikoisen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos tekee vuorotöitä. Sekin olisi hyvä mainita profiilissa. Tosi monelle se on kynnyskysymys ajankäytön kannalta.
Ei liity sinällään aiheeseen, mutta tämäkin on muuten jännä juttu. Siis jopa henkilön työaikamuodolla voi olla merkitystä kiinnostavuuteen deittimaailmassa. Ja taas kerran, jokainen saa hakea kumppania vaikka millä kriteereillä, mutta ei vuorotyötä tekevät ole automaattisesti töissä joka viikonloppu. Itse toivoisin vaan, että tyyppi on töissä tai hakee niitä aktiivisesti, muuten ihan sama. Ainoastaan ns. elämäntapatyöttömän kanssa minulla on kovin vähän yhteistä, joten siihen vedän itse rajan.
Jep. Totuushan on, että nämä kaiken maailman kriteereitä (ei lapsia, ei koiraharrastajaa, ei vuorotyötä, ei saa painaa yli 60kg, pitää olla yli 185cm...) asettelevat ihmiset ovat ikisinkkuja suurin osa. Oikeasti parisuhteeseen soveltuvat ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä siinä, millaisen ihmisen kanssa voisi viettää onnellisen elämän.
Lapset toki vaikuttavat arkeen paljon, mutta oikean ihmisen kanssa kaikki haasteet ja käytännön asiat on mahdollista sumplata niin, että kummatkin on onnellisia.
Mielestäni tälläinen teksti on inhottava. Yrität kuin vähätellä, että he jotka eivät tahdo lapsia tai lemmikkieläimiä olisivat jotenkin huonompia parisuhteessa, kuin sellaiset joilla on lapsia tai eivät välitä lapsista.
Tosiasia on, ettei tuo väittämäsi kuitenkaan ole totta. Sellainen henkilö on fiksu ja sopiva parisuhteeseen, joka ymmärtää ettei hänen elämäntyyliin, arvoihin ja elämäntapaan sovi lapset tai lemmikkieläimet. Se ei tee tuollaisesta henkilöstä yhtään huononpaa, se vain tekee sen, ettei tälläinen henkilö yksinkertaisesti sovi lainkaan heidän kanssa parisuhteeseen, joilla on lapsia tai lemmikkieläimiä.
Itseäni ei haittaa lemmikkieläimet, mutta lapsettomana en itse halua puolisoa, jolla on lapsia. Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin yh-vanhemmat jotenkin huonommiksi vaihtoehdoiksi, vaan yksinkertaisesti tiedostan sen, etten kykenisi lapsiperheen arkea elämään, vaikka millä tavalla väännettäisiin ja käännettäisiin. Siitä syystä en myöskään itse hankkinut lapsia.
Joo, olen samaa mieltä, ettei kaikesta tarvitse tykätä, ja kun sen noin kohteliaasti ilmaisee, asia on tietysti ok (usein nuo kriteereiden asettajat eivät ilmaise asiaa kohteliaasti, vaan ovat ennemminkin törkeitä ja ilkeitä). Lapsiarjen ja täysin lapsettoman elämän väliin mahtuu vielä se kolmaskin vaihtoehto; asutaan kahta kämppää, jolloin toisen ei tarvitse osallistua lapsiarkeen, ellei tahdo (pääsee siis omaan asuntoonsa karkuun). Tietysti joillekin ei sekään sovi, vaan haluavat jakaa sen asuntolainankin, mutta ajatuksena vain, ettei se, että puolisolla on lapsia, välttämättä tarkoita, että olisi pakko osallistua lapsiarkeen. Varsinkaan, jos lapset on yhteishuoltajuudessa ja välillä toisella vanhemmallaan.
Kyllä siihen lapsiarkeen pitää kuitenkin jollain tavalla osallistua. Menot pitää suunnitella niiden lasten mukaan, on ne sitten missä tahansa. Pyhät pitää suunnitella lasten mukaan.
Ja on se niille lapsillekkin epäreilua, että pitää vältellä sitä toisen vanhemman puolisoa, kun se puoliso tahtoo lapsettoman elämän. ei se olisi oikein niitä lapsiakaan kohtaan elää suhteessa, jossa toinen ei tahdo sitä lapsiarkea. Kuvittele nyt miltä niistä lapsista tuntuu?
Jos minulla nyt vaikka olisi suhde, jota tapailisin pääasiassa kahden kesken, niin miten se muka tuntuisi lapsista miltään, jos tällainen kumppani ei halua lapsiperhearkea? Eivät lapsenikaan takuulla haluaisi että kukaan uusi aikuinen muuttaa meille, enkä itsekään halua uusperhettä. Kaikkihan voittavat siinä kuviossa.
Minulla on myös kokemusta suhteesta, jossa kumppanini olisi halunnut uusperheen, mutta minä en. Ja tuo oli yksi syy suhteen päättymiseen, koska hän alkoi syyllistää minua siitä, ettei saa sellaista perhe-elämää kuin olisi halunnut, ihan vain koska minä en halua samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi et kerro profiilissasi jos lapset on ehdoton ei?
En tiedä minkä ikäistä seuraa haet, mutta kyllä suurella osalla tinderiä käyttävistä on jo lapsia, ellei ihan parikymppisistä puhuta. Ehkä nää ihmiset ei etsi lapsilleen kasvattajaa, vaan itselleen kumppania aikuisten väliseen suhteeseen?Jos aikuisten väliseen suhteeseen haluaa kumppanin, silloin on tärkeää, ettei niitä lapsia ole.
Mitä jos lapset ovat sen ikäisiä tai esim sellaisilla asumisjärjestelyillä, että parisuhteelle jää ihan oma aikansa? Ei kai sitä tarvitse deitin kanssa 24/7 roikkua, ei parisuhteessakaan.
"Sen ikäisiä " tarkoittaa kuitenkin sitä että ne menee aina ja ikuisesti parisuhteen edelle joka juhlapäivä ja muutenkin, sitten jossain vaiheessa ollaan jatkuvasti hoitamassa lastenlapsia. Ei tässä tapauksessa parisuhde ole koskaan ykkös- eikä välttämättä kakkossijallakaan toisen elämässä.
"asumisjärjestelyt", vain jos lapsi asuisi eri maassa niin ehkä ok, eikä puolisolla olisi tarvetta tai mahdollisuutta olla sen kanssa esim jouluna.
Sillä on aika paljon väliä onko niitä lapsia ylipäänsä olemassa, en rupeaisi. En halua olla puolisolle joku viimeisenä tärkeysjärjestyksenä jos hän on minulle ykkönen.
Ihan hitusen omistushaluinen mies olet. Onneksi mulla on lapsia, niin en joudu kaltaisesi hampaisiin. Naisellako ei saisi olla mitään muita tärkeitä ihmisiä elämässään? Ihan tiedoksi, että esim. omien vanhempiensakin seurassa voi haluta olla jouluna, tai vaikkapa ystävän tarvitessa apua, nainen menee sinnekin ja laittaa ystävän asian sinun edellesi, jos sinulla on kaikki hyvin ja ystävällä ei, eli jos ystävä sillä hetkellä tarvitsee naista enemmän kuin sinua. Mun mielestä toi sun selostus siitä, miten naisen pitäisi aina olla vain sinun käytettävissäsi, on todella karmivaa.
Kumma, miten nainen edellyttää pääsevänsä miehen elämässä ykköspaikalle. On ehdoton deal-breaker, jos miehen ykköspaikalla on omat lapset, vanhemmat, ura, harrastus, pelaaminen, urheilu tai mikä tahansa.
Sen sijaan naisen elämässä ykköspaikalla on lapset. Sitten tulee yleensä äiti – tai lemmikki, tässä kohtaa järjestys hieman vaihtelee. Sitten paras ystävä – tai ystävätteret. Mies jää auttamatta pistesijoille, mutta se on naisen mielestä täysin luonnollista. Mitä mies oikein kuvittelee?
Lapsia tai ei, ensin luonne ja heti perään ulkonäkö. Naisen varallisuudella ei ole väliä, kunhan luottotiedot ovat kunnossa. Menetetyt tiedot kertovat elämänhallinnasta. Tupakka on turn-off. Sosiaalinen älykkyys ja elämänilo plussaa. Oliko liikaa vaateita :)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi et kerro profiilissasi jos lapset on ehdoton ei?
En tiedä minkä ikäistä seuraa haet, mutta kyllä suurella osalla tinderiä käyttävistä on jo lapsia, ellei ihan parikymppisistä puhuta. Ehkä nää ihmiset ei etsi lapsilleen kasvattajaa, vaan itselleen kumppania aikuisten väliseen suhteeseen?Jos aikuisten väliseen suhteeseen haluaa kumppanin, silloin on tärkeää, ettei niitä lapsia ole.
Mitä jos lapset ovat sen ikäisiä tai esim sellaisilla asumisjärjestelyillä, että parisuhteelle jää ihan oma aikansa? Ei kai sitä tarvitse deitin kanssa 24/7 roikkua, ei parisuhteessakaan.
"Sen ikäisiä " tarkoittaa kuitenkin sitä että ne menee aina ja ikuisesti parisuhteen edelle joka juhlapäivä ja muutenkin, sitten jossain vaiheessa ollaan jatkuvasti hoitamassa lastenlapsia. Ei tässä tapauksessa parisuhde ole koskaan ykkös- eikä välttämättä kakkossijallakaan toisen elämässä.
"asumisjärjestelyt", vain jos lapsi asuisi eri maassa niin ehkä ok, eikä puolisolla olisi tarvetta tai mahdollisuutta olla sen kanssa esim jouluna.
Sillä on aika paljon väliä onko niitä lapsia ylipäänsä olemassa, en rupeaisi. En halua olla puolisolle joku viimeisenä tärkeysjärjestyksenä jos hän on minulle ykkönen.
Ihan hitusen omistushaluinen mies olet. Onneksi mulla on lapsia, niin en joudu kaltaisesi hampaisiin. Naisellako ei saisi olla mitään muita tärkeitä ihmisiä elämässään? Ihan tiedoksi, että esim. omien vanhempiensakin seurassa voi haluta olla jouluna, tai vaikkapa ystävän tarvitessa apua, nainen menee sinnekin ja laittaa ystävän asian sinun edellesi, jos sinulla on kaikki hyvin ja ystävällä ei, eli jos ystävä sillä hetkellä tarvitsee naista enemmän kuin sinua. Mun mielestä toi sun selostus siitä, miten naisen pitäisi aina olla vain sinun käytettävissäsi, on todella karmivaa.
Kumma, miten nainen edellyttää pääsevänsä miehen elämässä ykköspaikalle. On ehdoton deal-breaker, jos miehen ykköspaikalla on omat lapset, vanhemmat, ura, harrastus, pelaaminen, urheilu tai mikä tahansa.
Sen sijaan naisen elämässä ykköspaikalla on lapset. Sitten tulee yleensä äiti – tai lemmikki, tässä kohtaa järjestys hieman vaihtelee. Sitten paras ystävä – tai ystävätteret. Mies jää auttamatta pistesijoille, mutta se on naisen mielestä täysin luonnollista. Mitä mies oikein kuvittelee?
En kyllä yhtään arvostaisi isää, joka ei laittaisi lapsiaan ykköspaikalle, että jos alkaisin parisuhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, ja huomaisin miehen arvottavan lastensa asiat esim. meidän viikonloppukivan alapuolelle, niin menisi mies vaihtoon. Mulla tosin on itselläkin lapsia, että ehkä siksi pidän itsestäänselvänä, että lapset (myös miehen lapset) ensin ja sitten vasta aikuisten asiat.
Jonkun harrastuksen meneminen aina mun edelle siten, ettei mulle jäisi ollenkaan aikaa, voisi ollakin ongelma. Mutta tottakai harrastaminen on hyvästä, eikä se tietenkään ärsytä, jos mulla on muuten sellainen olo, että minäkin olen miehelle tärkeä ja että mies haluaa minunkin kanssa olla.
Nämä arvoasteikot (kuka/mikä korkeammalla) tulee ongelmiksi vain silloin, kun suhteessa on epävarmuutta tai toinen ei oikeasti huomioi toista mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajatellut, että sillä tiedolla voisi olla jotain merkitystä.
Mitähän sä selität. Me oltiin viisi vuotta yhdessä ja hyvin meni silloin. Esikoinen syntyi kun olin 31-vuotias. Erottiin, kun olin 35v. Lasten syntymä muuttaa kaiken, toiset sopeutuu ja toiset ei. Lapset oli suunniteltuja, mieskin halusi lapsia. Silti kaikki kaatui yksin mun niskaan ja ex oli vain rasite arjessa. Heti helpotti, kun sain hänet pihalle.
Mutta ei johtunut nuoresta iästä, eikä siitä, että oltaisiin oltu liian lyhyt aika yhdessä. Ihmisistä paljastuu uusia puolia pitkänkin ajan jälkeen, kun tulee uusia tilanteita vastaan.