Lue keskustelun säännöt.
Mikä elokuva on ollut suurin pettymyksesi?
Mihin elokuvaan ollut suuret odotukset mutta osoittautuikin ihan surkeaksi? Eli ei mitään ponterosia miltä ei odotakaan juuri mitään
Kommentit (1276)
Ihan kaikki Spike Leen leffat ovat joko välttäviä tai muuten vaan keskinkertaisia. Yhtään todella hyvää leffaa ei tältä ÄsLeeltä ole ikinä uunista ulos tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Destroyer (2018), Nicole Kidman. Kovin oli viittä tähteä ja kehuttu kriitikoiden toimesta, mutta itse elokuva oli niin tylsän ja yllätyksettömän tavallinen että oli vaikeuksia pysyä hereillä loppuun asti. Noh, varmaan joku näistäkin tykkää. Ainakin sellaista yksinkertaista katsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Dark tower . Kingin kirjasarja on pitkä ja hyvä, mutta leffa täyttä pa*kaa. Muutama juttu, tyyliin nimet poimittu kirjoista, siihen yhtäläisyydet loppuukin.
Suomeksi Musta torni.
Viimeisin rankka pettymys oli David Bowie - elokuva.
Ei tule mieleen mitään suurinta pettymystä, jotain tosi tosi suurta pettymystä.. Mutta useita kehnoja elokuvia kyllä. Esim Hobitti trilogiaa ihan odotin ja olin innoissani kun aloin ekaa katsomaan, mutta eäääh, ne oli kyllä kaikki ihan huonoja ja en ole jaksanut uudestaan katsoa, vaikka telkkarissa välillä pyörivät.
Ja ehkä joku noista Jurassic Park elokuvistakin on turhan huono, vaikka minusta se uusin oli ihan jees.
Enpä tiiä, onhan noita. Aika harvoin näen mitään super hyvää elokuvaa, keskivertoja ja ihan kivoja lähes kaikki. Tykkään katsoa leffoja, ei niiden edes mitään huikean huikeita tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hobitti-elokuvaa odotin todella paljon. No, sen julkaisu tunnetusti viivästyi vuosia. Lopulta odotetun LOTR-henkisen elokuvan sijaan saimme venytetyn ja vanutetun höpönlöpön-trilogian, joka ei kunnioita Tolkienin henkeä ja näyttää halvalta videopeliltä.
Jokaisellahan on omat maut.
Turha täällä on provosoitua toisten mielipiteistä mitä täällä vähän näkeekin.
Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta oli itselleni aika pettymys, kun dikkaan sen edeltävistä osista. Siinä elokuvassa ei ollut mitään muuta kuin tehosteet. Ei elokuvat kanna pelkkien tehosteiden voimin ja tuo elokuva on todella hyvä esimerkki tuosta. Myös naispääosa oli vaihtunut paljon huonompaan näyttelijään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas, uusin
Jokainen tuotettu versio on ollut surkea. Niissä paistaa aika lailla sodan ja tappamisen ihannointi, vaikka sitä on muodon vuoksi pyritty naamioimaan.
Jos tällä pallolla on vielä elämää, marskikultti elää ja on voimissaan vielä ensi vuosituhannellakin.
Höpsis. Eka oli hyvä, siinä oli energiaa eikä tappaminen näyttäytynyt ihannoituna, vaan ns. "osana todellisuutta", joka vain oli mitä oli. Mollbergin leffa oli ideologisempi ja tappaminen näytettiin järjettömänä ja ihmisen alhaisimpien tarpeiden tyydyttäjänä.
Louhimies taas... Tappamista ei edelleenkään sinänsä suoraan ihannoida, mutta koska tavoite on tehdä Hollywood-leffa Suomessa (köh, pelkästään tämä on kyseenalaista niin monella tasolla), tappaminen ja "action" on tietenkin se ilon aihe epäsuoraan ja kierosti.
En ollut kuitenkaan varsinaisesti pettynyt uuteen Tuntemattomaan, en nimittäin odottanut siltä mitään. Olen inhonnut Louhimiehen kaikkia elokuvia. Kuin masennusta kuvamuodossa ja "shokeeraavaa" roskaa tungetaan väkisin mukaan, että tuntuisi edes joltain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman parhaaksi elokuvaksi valittu Jeanne Dielman.
Vierailija kirjoitti:
Josif Vissarionovits Dzugasvili kirjoitti:
Olen muutaman kerran yrittänyt katsoa Tanssii susien kanssa, mutta ei pysty.
4/5 joka ikinen katselukerta. Harvinaista elokuvaherkkua.
Romanssin myötä leffa käy vähän pateettiseksi, mutta muuten aivan uskomattoman hieno pätkä.
Itse petyin Lukijaan. Winsletin Oscar-rooli ja niin lapsellinen elokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mamma Mia! -elokuvat. Ei oikein toimi komedian yhdistäminen artistin tuotantoon musikaaliksi.
Meryl Streepin olisi kannattanut kieltäytyä roolista. Eihän sillä ole rahasta pulaa.
Virginia Suicides (Sofia Coppola) kamalaa tekotaiteellista roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MyNameIs kirjoitti:
Mad Max Fury Road. Ostin sen DVD:nä, jonka hakkasin pirstaleiksi ahdistavan katselun jälkeen. Olematon juoni, kliseiden kierrätystä, typeriä efektejä jne.
Totta todellakin! Tätä leffaa hehkutettiin oikein urakalla ja kriitikot kehui sen mahtavuutta. Oikeasti yököttävä ja tylsä. Jäi kesken.
Tykkäsin ihan hirveästi. Kuten kaikeista Maxeista. Tämä uusi oli erilainen mutta hyvä. Parasta ne sotapojat, varsinkin se yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kyllä usko tätä, mutta Titanic oli valtava pettymys. Sitä oli hehkutettu niin älyttömästi ja odotukseni olivat taivaissa. Lopulta nukuin osan filmistä. No, ehkä ne parhaat palat oli tulleet mun nukkuessa :/
Samaa mieltä, pitkä ja tylsä leffa. Rosen tarina oli jotenkin niin kliseinen, että olisi pakko mennä naimisiin ikävän tyypin kanssa ja sitten kohtaakin puhdassydämisen köyhän miehen, joka traagisesti kuolee. Ei siihen aikaan ajateltu rakkaudesta niin romanttisesti kuin nykyään.
Forrest Gump oli mulle samanlainen pettymys, jotenkin niin epäuskottava että hän olisi ollut mukana kaikissa Amerikan historian tapahtumissa ja tavannut kaikki julkkikset. Jotenkin se amerikkalaisuus oli ylilylötyä. Sama kuin joku tekisi suomalaisen elokuvan, jossa perus-suomijuntti kohtaa kaikki historian suurnimet, pääsee UKK:n seuraan Valkoiseen taloon ja valloittaa koko kansan.
Millekähän vuosisadalle mahdat mielessäsi Titanicin sijoittaa? Ai ettei vuonna 1912 ollut romanttista rakkautta? Hmmm. 🤔
Tämä nykyhetki on melkein se vähimmin romanttinen. Romantiikka on kuollut, kaikki hinkuvat vain seksiä, kaikkia ja kaikkea arvostetaan vain tietynlaisen seksuaalisen mitta-asteikon mukaan.
Ohis.
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Avioliittoon mennään nykyään rakkaudesta, eikä sen takia että perheet ovat sopineet naimakaupan keskenään. Jos luet vähän historiaa, niin kyllä se oli vielä 1910-luvulla ja jonkun aikaa sen jälkeenkin noin. Nainen oli ensin vanhempien ja sitten miehen omaisuutta, ja kyse oli kirjaimellisesti naimakaupoista. Se, oliko pariskunta rakastunut, oli tämän kannalta yhdentekevää. Toki jotkut sitten karkasivat naimisiin rakkaudesta, mutta se oli hirveä skandaali ja koko suku sai siitä nolon maineen. Lisäksi yhteiskuntaluokan piti mätsätä, oli skandaali jos rikas tyttö meni naimisiin köyhän miehen kanssa.
Titanic-leffa tehtiin vuonna 1997 ja käsitys rakkaudesta oli täysin toinen kuin 1910-luvulla. Oli helppoa silloin sanoa että vanha naimakauppojen perinne oli paska, koska kaikki ajattelevat nykyään niin. On huomattavasti vaikeampaa ottaa kantaa nyky-yhteiskuntaan, koska siitä tulee yleensä vihat niskaan. -sama
No voe kiesus mikä saarna. Romanttinen rakkaus on tunnettu aina, sitä kuvataan jo antiikin teksteissä. Ja koko Titanicin tarinan ideahan on, että Rosea ollaan naittamassa taloudellisista syistä kuten ennen oli normaalia. Ja Rosea tämä avioliitto ahdistaa, mutta hän ei näe ulospääsyä, koska tuollaiset avioliitot oli tapana. Luuletko, että rakkaudettomat pakkoavioliitot ei herättäneet kenessäkään mitään tunteita ikinä, kun olivat kerta normaaleja?
Titanic on tarina Rosen vapautumisesta, jolle Jack on pelkkä katalyytti. Rose on moderni nainen uppoavassa viktoriaanisten ihanteiden kaikuja toistavassa yhteiskunnassa, joka oli jo aivan muutoksen partaalla. Titanicinhan ajatellaan päättäneen tietyn aikakauden, teknologisen ja taloudellisen kehityksen hurma olisi jo muutaman vuoden kuluttua vaihtunut ensimmäiseen maailmansotaan.
Te elokuvia yksiulotteisesti puusilmillä tuijottekelevat olette kyllä hassuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette kyllä usko tätä, mutta Titanic oli valtava pettymys. Sitä oli hehkutettu niin älyttömästi ja odotukseni olivat taivaissa. Lopulta nukuin osan filmistä. No, ehkä ne parhaat palat oli tulleet mun nukkuessa :/
Samaa mieltä, pitkä ja tylsä leffa. Rosen tarina oli jotenkin niin kliseinen, että olisi pakko mennä naimisiin ikävän tyypin kanssa ja sitten kohtaakin puhdassydämisen köyhän miehen, joka traagisesti kuolee. Ei siihen aikaan ajateltu rakkaudesta niin romanttisesti kuin nykyään.
Forrest Gump oli mulle samanlainen pettymys, jotenkin niin epäuskottava että hän olisi ollut mukana kaikissa Amerikan historian tapahtumissa ja tavannut kaikki julkkikset. Jotenkin se amerikkalaisuus oli ylilylötyä. Sama kuin joku tekisi suomalaisen elokuvan, jossa perus-suomijuntti kohtaa kaikki historian suurnimet, pääsee UKK:n seuraan Valkoiseen taloon ja valloittaa koko kansan.
Millekähän vuosisadalle mahdat mielessäsi Titanicin sijoittaa? Ai ettei vuonna 1912 ollut romanttista rakkautta? Hmmm. 🤔
Tämä nykyhetki on melkein se vähimmin romanttinen. Romantiikka on kuollut, kaikki hinkuvat vain seksiä, kaikkia ja kaikkea arvostetaan vain tietynlaisen seksuaalisen mitta-asteikon mukaan.
Ohis.
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Avioliittoon mennään nykyään rakkaudesta, eikä sen takia että perheet ovat sopineet naimakaupan keskenään. Jos luet vähän historiaa, niin kyllä se oli vielä 1910-luvulla ja jonkun aikaa sen jälkeenkin noin. Nainen oli ensin vanhempien ja sitten miehen omaisuutta, ja kyse oli kirjaimellisesti naimakaupoista. Se, oliko pariskunta rakastunut, oli tämän kannalta yhdentekevää. Toki jotkut sitten karkasivat naimisiin rakkaudesta, mutta se oli hirveä skandaali ja koko suku sai siitä nolon maineen. Lisäksi yhteiskuntaluokan piti mätsätä, oli skandaali jos rikas tyttö meni naimisiin köyhän miehen kanssa.
Titanic-leffa tehtiin vuonna 1997 ja käsitys rakkaudesta oli täysin toinen kuin 1910-luvulla. Oli helppoa silloin sanoa että vanha naimakauppojen perinne oli paska, koska kaikki ajattelevat nykyään niin. On huomattavasti vaikeampaa ottaa kantaa nyky-yhteiskuntaan, koska siitä tulee yleensä vihat niskaan. -sama
No voe kiesus mikä saarna. Romanttinen rakkaus on tunnettu aina, sitä kuvataan jo antiikin teksteissä. Ja koko Titanicin tarinan ideahan on, että Rosea ollaan naittamassa taloudellisista syistä kuten ennen oli normaalia. Ja Rosea tämä avioliitto ahdistaa, mutta hän ei näe ulospääsyä, koska tuollaiset avioliitot oli tapana. Luuletko, että rakkaudettomat pakkoavioliitot ei herättäneet kenessäkään mitään tunteita ikinä, kun olivat kerta normaaleja?
Titanic on tarina Rosen vapautumisesta, jolle Jack on pelkkä katalyytti. Rose on moderni nainen uppoavassa viktoriaanisten ihanteiden kaikuja toistavassa yhteiskunnassa, joka oli jo aivan muutoksen partaalla. Titanicinhan ajatellaan päättäneen tietyn aikakauden, teknologisen ja taloudellisen kehityksen hurma olisi jo muutaman vuoden kuluttua vaihtunut ensimmäiseen maailmansotaan.
Te elokuvia yksiulotteisesti puusilmillä tuijottekelevat olette kyllä hassuja.
Ja viriili Jack joka hukkui kuvasi miesten katoamista maailmasta.
Lost in translation on täyttä tuubaa. Tykkään kyllä Scarlett Johanssonista - ihmettelen, että otti vastaan kyseisen roolin.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on kyllä jo aikaa, mutta Trainspotting. Elokuvaa oli kehuttu joka puolella, mutta itselle jäi siitä lähinnä vain sellainen wtf-olo. En tainnut tajuta mikä sen elokuvan pointti oli.
Minä tykkäsin, ostin sen ja katoin muutaman kerran. Taisin olla just sopivan ikäinen sillon, kohdeyleisöä.. Millos se nyt olikaan, 90-luvulla kummiskin.
Hetkinen.. 1996 se on näköjään tehty olin 24. Elin vaikeimpia aikoja just ja isä oli kuollut muiden ongelmien lisäksi. Käytin päihteitä kaksin käsin, kokeilin huumeitakin. Yök.. No eipä ihme että elokuva upposi kuin kuuma veitsi voihin.
Enää en katsois.
Hereditary-Pahan perintö. Kaikki kehuivat ja itselle jäi käteen vain "Mitä vattua minä just katsoin"-fiilis.
Juoni oli naurettava ja loppu kerrassaan typerä, olin jättää kesken siinä vaiheessa kuin muija kiipeili katossa
. Uskon elokuvan maineen johtuvan siitä yhdestä kohtauksesta johon liittyy tyttö ja tolppa.
Tästä on kyllä jo aikaa, mutta Trainspotting. Elokuvaa oli kehuttu joka puolella, mutta itselle jäi siitä lähinnä vain sellainen wtf-olo. En tainnut tajuta mikä sen elokuvan pointti oli.