Mikä elokuva on ollut suurin pettymyksesi?
Mihin elokuvaan ollut suuret odotukset mutta osoittautuikin ihan surkeaksi? Eli ei mitään ponterosia miltä ei odotakaan juuri mitään
Kommentit (1231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina pahin Dune. Uusin Bond myös.
Ihan mielenkiinnosta, mikä siinä Dyynissä oli vialla erityisesti?
Mä olen eri eikä tuo Dyyni ole varmaan pahin, mutta pettymys kuitenkin. En juuri tiennyt siitä mitään (en mielellään kauheasti lue etukäteen elokuvista) muuta kuin esittelytekstin ja että on viiden tähden kehuttu leffa. Odotin ehkä jotain seikkailua, mihin voisi eläytyä, mutta mielestäni se oli kauhean mahtipontinen ja henkilöt tai koko maailmakin jäivät etäisiksi, eikä juuri mitään taustaa selitettykään. Suureelliset taistelut armeijoiden välillä yms. ei jaksa kiinnostaa, muistaakseni tällaista oli jonkin verran. Voin ihan hyvin katsoa sen seuraavankin, jos se tehdään, mutta matalammin odotuksin.
(Sen sijaan tuo Bond oli yllättävän hyvä, oikein pidin siitä, mutta en ole nähnyt monia Bondeja, joten etukäteen mietin, jaksankohan istua leffan läpi)
Kellokosken prinsessa.
Olisi siitä paremmankin saanut.
Star Is Born, tää Lady Gagan leffa. Pitkäveteinen.
Saan tästä nyt vihat niskaani, mutta nää Batmanit, missä oli Heath Ledger Jokerina ja se siitä seuraava. On vaan tylsiä, eikä yhtään iske, vaikka miten kehuttais.
Bohemian Rhapsody oli ihan hyvä ja kiva, mutta ylihypetetty sekin. Oli odotukset todella korkealla.
The Lighthouse
Niin hehkutettu ja oli vielä tavallista kalliimmat liput elokuvissa. Sitten se leffa oli vain sekasotkua.
Scanners ja Manaajan talo, kävelin kummastakin elokuvasta ulos reilusti ennenkuin ne loppui.
Knight of Cups. Ihan sontaa koko elokuva. Menin katsomaan elokuvateatteriin, koska Terence Mallickia ja elokuvaa Tree of life oli hehkutettu kaikkialla.
Knight of Cups: ei mitään juonta, hidastettuja kohtia, missä koira sieppaa pallon suuhun vedessä.
Black panther. Ei jaksa katsoa kahta kertaa.
Trilogioita ei pitäisi jatkaa, esimerkkinä Tappavat aseet, Indiana Jonesit ja Die hardit. Kaikissa kolme ekaa erittäin mainioita mutta neljäs täyttä kuraa :(
Pettymys? Pettyminen johonkin edellyttää, että on ollut myös suuria odotuksia. Olen nähnyt paljon huonoja, outoja, yhdentekeviä ja jopa täysin surkeita elokuvia, mutta en ole varsinaisesti pettynyt koskaan yhteenkään elokuvaan. On saattanut ottaa päähän, ettei tullut valinneeksi jotakin toista elokuvaa katseltavakseen, mutta nyt jää ihan vaivaamaan, olenko joskus pettynyt elokuvaan.
Todella kiinnostava kysymys.
Uusin matrix ja Bond. Molemmat kompastelivat kliseiden ja ennalta-arvattujen tapahtumien keskellä.
Thor 2 oli myös ihan uskomatonta kuraa, onneksi seuraaja oli kelvollinen...
Viimeisimpänä Syke -hätätila. Kotikutoisen oloinen, epäuskottava, mitätön tekele. Onneksi luin arvosteluja ennen katsomista, niin että vähän osasin varautuakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen valmiiksi pettynyt Top Gun Maverickiin. Mitä enemmän pätkiä siitä näkee, sitä vähemmän huvittaa maksaa elokuvalipusta.
Kun odotat riittävän kauan voit nähdä sen ilmaiseksi tv:stä esimerkiksi 3-5 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina pahin Dune. Uusin Bond myös.
Ihan mielenkiinnosta, mikä siinä Dyynissä oli vialla erityisesti?
Minustakin tuo ensimmäinen Dune elokuva vastasi varsin hyvin kirjan tapahtumia ja minä olen sentään lukenut kaikki Frank Herbertin Dune kirjat englanniksi kuten God Emperor of Dune, jossa pääosassa on Paul Atreidesin poika Leo.
Minä olen pettynyt siihen että Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoihin perustava John Carter elokuva ei saanut jatko-osia eikä siitä tehty trilogiaa.
Independence Day on cringe. :) Yks nörtti tulee Commodore 64:sella ja ohjelmoi itsensä sisään täysin teknologisesti ylivoimaisen vihollisen emoalukseen ja kaboooommmm......jäi alieneilta vpn laittamatta päälle. :) Yhdysvaltain presidentti lentää hävittäjälentäjää ja ampuu ohjuksia "motherf......ckaaaa!!"
Hahahahaha!
The Lighthouse, meinasin oikeasti nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linnunradan käsikirja liftareille. Kirjana ratkiriemukas, elokuvana paskaa.
Stephen kingin kirjat mainioita, elokuvina paskaa.
En odota toimintaleffoilta mitään niin en pety ne on yleensä paskaa.
Stephen Kingin tuotantoa, oli lapsena aika karmiva. En ole katsonut hetkeen mutta muistelen että tämä on paras mitä hänen kirjoistaan on tehty elokuviksi.
Stephen Kingin omien sanojen mukaan hän on kaikkein tyytyväisin Stand By Me -elokuvaan, joka perustuu hänen teokseensa The Body. Sen sijaan esimerkiksi Hohdon elokuvaversiota hän inhoaa.
Stand by Me onkin aivan loistava elokuva. Muutenkin Kingin tuotannosta ne vähemmän kauhufilmatisoinnit ovat yleensä onnistuneempia kuin puhtaammat kauhupläjäykset. Esim. Shawshank Redeption (Rita Hayworth - avain pakoon) ja tietyllä tapaa Vihreä maili, jossa se paranormaalius on lähinnä sivujuonne, tai vaikkapa Piina. Tuo ysärin versio Tukikohdasta (joka kyllä oli sarja, eikä elokuva) oli minunkin mielestäni onnistunut. Mutta uuden Se-leffat (etenkin se jälkimmäinen osa) olivat isoja pettymyksiä, samoin Musta torni-filmatisointi.
Ei nyt varmaan suurin pettymys mutta ysärin Batman-leffoista tykänneenä katsoin jokin aika sitten "kaikkien ylistämän" Dark Knightin ja se jäi kesken, mitä tapahtuu minulle todella harvoin.. adhd-rytminen mutta silti tylsä, ylipitkä, kliseinen, ahdistavan synkeä tunnelma, plääh.
Ylipäätään voisi sanoa että elokuviin liittyvä suurin pettymykseni on tällä hetkellä että nykyelokuvat ovat jotenkin todella synkkiä ja ankeuttavia, väkivaltaisia, pimeyteen vieviä. Luulisi että kun maailman tila on mitä on tänä päivänä, niin elokuvissa tarjottaisiin sille juurikin vastakohtaa, eli toivoa, kauneutta, hyvää mieltä, hulluttelua, hyväntahtoista huumoria, värejä, myönteisyyttä, onnellisia loppuja, mielen ylentämistä, vanhan ajan Hollywoodin taikaa jne. Tuntuu että kaikki on vain juuri noiden vastakohtaa, että ihmisiä halutaan tietoisesti masentaa.
Da vinci koodi