Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi alkaa lasten saannin myötä ärsyttää?
18.05.2022 |
Meillä oli minusta ennen lasta ihan asialliset välit, ja tavallaan on vieläkin, mutta sisimmissäni kihisen kiukusta. En jotenkin jaksa koko anoppia enää. En usein mene mukaan kuin pakollisiin suurempiin juhliin, koska anopin näkemisen jälkeen ärsyttää monta päivää.
Asioita, jotka anopissa ärsyttää:
1.) Oman äitiyden ja hänen lastensa jalustalle nostaminen. Kyllä kaikki oli aina niin ihanaa, kun hän oli äiti ja kyllä hänen lapsensa oppivat kaiken niin paljon ennen muita ikätovereita. Olihan hän niin täydellinen äiti!
2.) Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni.
3.) Vanhentuneet käsitykset naisen asemasta. Kyllä on hirveää, kun kaksivuotias menee päiväkotiin! Pitäisihän lasta hoitaa kotiin esikouluun saakka, kuten hän teki. :) Mitään uraa anopilla ei tietystikään ollut, mutta innokkaasti paheksuu nykyäitejä milloin mistäkin.
4.) Jatkuva tarve nähdä pientä lastamme, vaikka anopilla on monta isompaa lastenlasta. Isommat vaan eivät enää kiinnosta, kun pikkuiset ovat niin ihania! Kysyin kerran mieheltä, kuinka usein tämä tapasi isoäitejään lapsena. Kohtalaisen harvoin, vaikka nämä asuivat samassa kaupungissa. Nyt anoppi repii pelihousunsa, jos ei ole nähnyt lastamme kahteen viikkoon.
Amen, piti avautua.
Kommentit (146)
No meillä ainakin siksi että kuvitteli olevansa lasten takia enemmän tekemisissä poikansa perheen kanssa. Suhde miniään rakennetaan kuitenkin jo parin seurusteluaikana. Jos silloin miniä jätetään ulkopuolelle ja supatellaan vain pojan korvaan asioita, on homma selvä.
Eipä tarvitse minun lapsiakaan nähdä sitten. Yksinäistä vanhuutta vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Milloin oikein edes alkoi tämä ilmiö että mummon pitää päästä sinne lapsensa kotiin noin valtavan usein?
En muista omasta lapsuudestani kenenkään eläneen tuolla lailla symbioosissa mummon kanssa. Ja jos nähtiin, kyläiltiin kohteliaasti pari tuntia.
Ikävää sinun kannaltasi. Minulla oli lämpimät välit molempiin isovanhempiini ja olen siitä ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni. Nykyvanhemmille lapsi on joku sisustuelementti tai pedagogisen kokeilun väline, mutta oikeasti lapsella on oikeuksiakin, esimerkiksi oikeus isovanhempiinsa, vaikka se miten sitä äitä kaivelisi.
Meillä oli oikein hyvät välit. Juurikin siksi että isoäiditkin ymmärsi olla kohteliaita vieraita käydessään.
Lapsen huoltajat päättävät lapsen asioista ja he noudattavat neuvolan, päivähoidon, koulun ja iltiksen suosituksia koska ne ovat heidän kasvatuskumppaneitaan.
Sen sijaan mummoilla ei ole minkäänlaista kasvatuksellista roolia ja jos hänet koetaan taakaksi, hän on itse vastuussa siitä että hän jää etäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Eli se on ok että isoäiti nälvii, päsmäröi, tunkee, loukkaa lastaan jne?
Luehan itse tuo aloitus uudestaan. Ap nillittää, että hänestä "tuntuu myös usein kuin hän vähättelisi" ja että anoppi näkee mukulassa vain oman sukunsa näköä :) Ei nyt kuulosta kauhean traagiselta. Olen omille tytöilleni tähdentänyt, että myös miehen äiti on lapselle tärkeä ja että anoppiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Onneksi heillä onkin hyvät suhteet anoppeihinsa. Anopit myös saavat osallistua lastenlastensa elämään. Olisikin ollut todella noloa, jos heistä olisi kasvanut palstan anopinvihaajia.
Ja sinähän varmaan tiedät, mitä tyttäresi kirjoittavat vauvapalstalle? He varmaan kertovat sinulle, kuinka anoppi ärsyttää? Jepjep, salli mun nauraa.
Ap
Naura ihan vapaasti. Muista kuitenkin, että sinulla on nyt valta päättää lapsesi suhteesta omaan isoäitiinsä. Kannattaa jo ehkä tässä vaiheessa miettiä, mitä selität sille sitten kun se aikuisena kyselee, että miksei me koskaan käyty siellä toisessa mummolassa. Lapsille suku ja perimä ovat tärkeitä, ja halveksiessasi anoppiasi, halveksit lastasi. Ja vaikka miehesi ei ehkä näytä sitä, saattaa häntäkin loukata se, että sinä et yritä tulla anopin kanssa toimeen. Naiset usein luulevat, että se ei ole iso juttu, jos miehllä menee välit omaan äitiin (kun kaikki tietää, miten ärsyttävä se on), mutta kyllä se vain on. Että aikamoinen vastuu sinulla siinä. Koitahan pärjätä :)
Kuvailusi on sekoitus anoppiani ja äitiäni. Anoppi on tuollainen, että vaan pienet kelpaa ja niistä sekoaa täysin. Äitini taas saa slaagin, jos ei näe lastani vähintään kerran viikossa. Nyt lapseni on jo kouluikäinen, joten saa päättää milloin näkee mummoa. Muut kohdat pätee molempiin. Eniten molemmissa ärsyttää sen lapsen omiminen ja hirveä tarve päästä päättämään ja pätemään lapseen liittyvissä asioissa. Hei, haloo! Teidän aika äiteinä oli jo, nyt on minun vuoro.
Onneksi tehtiin lapsi ensimmäisenä, joten anoppi rauhoittui meidän suhteen, kun sisaruksille tuli lapsia ja me saimme vain yhden. Äitini taas sekoilee tuossa ympärillä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Milloin oikein edes alkoi tämä ilmiö että mummon pitää päästä sinne lapsensa kotiin noin valtavan usein?
En muista omasta lapsuudestani kenenkään eläneen tuolla lailla symbioosissa mummon kanssa. Ja jos nähtiin, kyläiltiin kohteliaasti pari tuntia.
Ikävää sinun kannaltasi. Minulla oli lämpimät välit molempiin isovanhempiini ja olen siitä ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni. Nykyvanhemmille lapsi on joku sisustuelementti tai pedagogisen kokeilun väline, mutta oikeasti lapsella on oikeuksiakin, esimerkiksi oikeus isovanhempiinsa, vaikka se miten sitä äitä kaivelisi.
Meillä oli oikein hyvät välit. Juurikin siksi että isoäiditkin ymmärsi olla kohteliaita vieraita käydessään.
Lapsen huoltajat päättävät lapsen asioista ja he noudattavat neuvolan, päivähoidon, koulun ja iltiksen suosituksia koska ne ovat heidän kasvatuskumppaneitaan.
Sen sijaan mummoilla ei ole minkäänlaista kasvatuksellista roolia ja jos hänet koetaan taakaksi, hän on itse vastuussa siitä että hän jää etäiseksi.
Laitat siis ihan oikeasti näiden "kasvatuskumppaneiden" (tsiisus, mikä sana!) ja jopa iltapäiväkerhon omien isovanhempien edelle?! On kyllä kylmää kyytiä lapselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvailusi on sekoitus anoppiani ja äitiäni. Anoppi on tuollainen, että vaan pienet kelpaa ja niistä sekoaa täysin. Äitini taas saa slaagin, jos ei näe lastani vähintään kerran viikossa. Nyt lapseni on jo kouluikäinen, joten saa päättää milloin näkee mummoa. Muut kohdat pätee molempiin. Eniten molemmissa ärsyttää sen lapsen omiminen ja hirveä tarve päästä päättämään ja pätemään lapseen liittyvissä asioissa. Hei, haloo! Teidän aika äiteinä oli jo, nyt on minun vuoro.
Onneksi tehtiin lapsi ensimmäisenä, joten anoppi rauhoittui meidän suhteen, kun sisaruksille tuli lapsia ja me saimme vain yhden. Äitini taas sekoilee tuossa ympärillä edelleen.
Eli sinä näet tämän kilpailuna ja nyt on sun vuoro? 😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
En ole riistämässä isoäidiltä lapsenlasta, mutta isoäidin on hyvä muistaa, että hän tosissaan on VAIN isoäiti, ei lapsen äiti. Toisekseen aika monilla tuntemillani ihmisillä on kohtalaisen etäiset välit isovanhempiin, ilman mitään välirikkoa. Esimerkiksi tosiaan miehelläni ei ollut erityisen läheistä suhdetta nyt jo edesmenneisiin isovanhempiinsa eikä hän ole asiasta millään lailla kärsinyt.
Ap
Tämä VAIN isoäiti kertoo jo riittävästi.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailusi on sekoitus anoppiani ja äitiäni. Anoppi on tuollainen, että vaan pienet kelpaa ja niistä sekoaa täysin. Äitini taas saa slaagin, jos ei näe lastani vähintään kerran viikossa. Nyt lapseni on jo kouluikäinen, joten saa päättää milloin näkee mummoa. Muut kohdat pätee molempiin. Eniten molemmissa ärsyttää sen lapsen omiminen ja hirveä tarve päästä päättämään ja pätemään lapseen liittyvissä asioissa. Hei, haloo! Teidän aika äiteinä oli jo, nyt on minun vuoro.
Onneksi tehtiin lapsi ensimmäisenä, joten anoppi rauhoittui meidän suhteen, kun sisaruksille tuli lapsia ja me saimme vain yhden. Äitini taas sekoilee tuossa ympärillä edelleen.
Eli sinä näet tämän kilpailuna ja nyt on sun vuoro? 😬
En vaan toivoisin saavani olla äiti rauhassa ilman, että joku on koko ajan hyppimässä varpaille ja kuvittelemassa, että lapsen asiat ovat heidän päätettävissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Milloin oikein edes alkoi tämä ilmiö että mummon pitää päästä sinne lapsensa kotiin noin valtavan usein?
En muista omasta lapsuudestani kenenkään eläneen tuolla lailla symbioosissa mummon kanssa. Ja jos nähtiin, kyläiltiin kohteliaasti pari tuntia.
Ikävää sinun kannaltasi. Minulla oli lämpimät välit molempiin isovanhempiini ja olen siitä ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni. Nykyvanhemmille lapsi on joku sisustuelementti tai pedagogisen kokeilun väline, mutta oikeasti lapsella on oikeuksiakin, esimerkiksi oikeus isovanhempiinsa, vaikka se miten sitä äitä kaivelisi.
Meillä oli oikein hyvät välit. Juurikin siksi että isoäiditkin ymmärsi olla kohteliaita vieraita käydessään.
Lapsen huoltajat päättävät lapsen asioista ja he noudattavat neuvolan, päivähoidon, koulun ja iltiksen suosituksia koska ne ovat heidän kasvatuskumppaneitaan.
Sen sijaan mummoilla ei ole minkäänlaista kasvatuksellista roolia ja jos hänet koetaan taakaksi, hän on itse vastuussa siitä että hän jää etäiseksi.
Mistä olet tämän tekstin löytänyt? Kirjoitat kuin joku robotti. Missä tällaista kulttikieltä opitaan? Lastentarhanopettajien konferensseissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Milloin oikein edes alkoi tämä ilmiö että mummon pitää päästä sinne lapsensa kotiin noin valtavan usein?
En muista omasta lapsuudestani kenenkään eläneen tuolla lailla symbioosissa mummon kanssa. Ja jos nähtiin, kyläiltiin kohteliaasti pari tuntia.
Ikävää sinun kannaltasi. Minulla oli lämpimät välit molempiin isovanhempiini ja olen siitä ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni. Nykyvanhemmille lapsi on joku sisustuelementti tai pedagogisen kokeilun väline, mutta oikeasti lapsella on oikeuksiakin, esimerkiksi oikeus isovanhempiinsa, vaikka se miten sitä äitä kaivelisi.
Meillä oli oikein hyvät välit. Juurikin siksi että isoäiditkin ymmärsi olla kohteliaita vieraita käydessään.
Lapsen huoltajat päättävät lapsen asioista ja he noudattavat neuvolan, päivähoidon, koulun ja iltiksen suosituksia koska ne ovat heidän kasvatuskumppaneitaan.
Sen sijaan mummoilla ei ole minkäänlaista kasvatuksellista roolia ja jos hänet koetaan taakaksi, hän on itse vastuussa siitä että hän jää etäiseksi.
Laitat siis ihan oikeasti näiden "kasvatuskumppaneiden" (tsiisus, mikä sana!) ja jopa iltapäiväkerhon omien isovanhempien edelle?! On kyllä kylmää kyytiä lapselle...
TIETENKIN. Ne on ne ihmiset joiden kanssa lapsi päivänsä viettää.
Oma perhe ja oma elämä.
Sitten sukulaisten luona voidaan kyläillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Milloin oikein edes alkoi tämä ilmiö että mummon pitää päästä sinne lapsensa kotiin noin valtavan usein?
En muista omasta lapsuudestani kenenkään eläneen tuolla lailla symbioosissa mummon kanssa. Ja jos nähtiin, kyläiltiin kohteliaasti pari tuntia.
Ikävää sinun kannaltasi. Minulla oli lämpimät välit molempiin isovanhempiini ja olen siitä ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni. Nykyvanhemmille lapsi on joku sisustuelementti tai pedagogisen kokeilun väline, mutta oikeasti lapsella on oikeuksiakin, esimerkiksi oikeus isovanhempiinsa, vaikka se miten sitä äitä kaivelisi.
Meillä oli oikein hyvät välit. Juurikin siksi että isoäiditkin ymmärsi olla kohteliaita vieraita käydessään.
Lapsen huoltajat päättävät lapsen asioista ja he noudattavat neuvolan, päivähoidon, koulun ja iltiksen suosituksia koska ne ovat heidän kasvatuskumppaneitaan.
Sen sijaan mummoilla ei ole minkäänlaista kasvatuksellista roolia ja jos hänet koetaan taakaksi, hän on itse vastuussa siitä että hän jää etäiseksi.
Laitat siis ihan oikeasti näiden "kasvatuskumppaneiden" (tsiisus, mikä sana!) ja jopa iltapäiväkerhon omien isovanhempien edelle?! On kyllä kylmää kyytiä lapselle...
TIETENKIN. Ne on ne ihmiset joiden kanssa lapsi päivänsä viettää.
Oma perhe ja oma elämä.
Sitten sukulaisten luona voidaan kyläillä.
Kirjoituksistasi ihan oikeasti näkee, mikä nykyajan lapsissa on vikana ja mikä sen on aiheuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailusi on sekoitus anoppiani ja äitiäni. Anoppi on tuollainen, että vaan pienet kelpaa ja niistä sekoaa täysin. Äitini taas saa slaagin, jos ei näe lastani vähintään kerran viikossa. Nyt lapseni on jo kouluikäinen, joten saa päättää milloin näkee mummoa. Muut kohdat pätee molempiin. Eniten molemmissa ärsyttää sen lapsen omiminen ja hirveä tarve päästä päättämään ja pätemään lapseen liittyvissä asioissa. Hei, haloo! Teidän aika äiteinä oli jo, nyt on minun vuoro.
Onneksi tehtiin lapsi ensimmäisenä, joten anoppi rauhoittui meidän suhteen, kun sisaruksille tuli lapsia ja me saimme vain yhden. Äitini taas sekoilee tuossa ympärillä edelleen.
Eli sinä näet tämän kilpailuna ja nyt on sun vuoro? 😬
En vaan toivoisin saavani olla äiti rauhassa ilman, että joku on koko ajan hyppimässä varpaille ja kuvittelemassa, että lapsen asiat ovat heidän päätettävissään.
No tuskin he näin kuvittelee, se on sun päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Eli se on ok että isoäiti nälvii, päsmäröi, tunkee, loukkaa lastaan jne?
Luehan itse tuo aloitus uudestaan. Ap nillittää, että hänestä "tuntuu myös usein kuin hän vähättelisi" ja että anoppi näkee mukulassa vain oman sukunsa näköä :) Ei nyt kuulosta kauhean traagiselta. Olen omille tytöilleni tähdentänyt, että myös miehen äiti on lapselle tärkeä ja että anoppiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Onneksi heillä onkin hyvät suhteet anoppeihinsa. Anopit myös saavat osallistua lastenlastensa elämään. Olisikin ollut todella noloa, jos heistä olisi kasvanut palstan anopinvihaajia.
Ja sinähän varmaan tiedät, mitä tyttäresi kirjoittavat vauvapalstalle? He varmaan kertovat sinulle, kuinka anoppi ärsyttää? Jepjep, salli mun nauraa.
Ap
Naura ihan vapaasti. Muista kuitenkin, että sinulla on nyt valta päättää lapsesi suhteesta omaan isoäitiinsä. Kannattaa jo ehkä tässä vaiheessa miettiä, mitä selität sille sitten kun se aikuisena kyselee, että miksei me koskaan käyty siellä toisessa mummolassa. Lapsille suku ja perimä ovat tärkeitä, ja halveksiessasi anoppiasi, halveksit lastasi. Ja vaikka miehesi ei ehkä näytä sitä, saattaa häntäkin loukata se, että sinä et yritä tulla anopin kanssa toimeen. Naiset usein luulevat, että se ei ole iso juttu, jos miehllä menee välit omaan äitiin (kun kaikki tietää, miten ärsyttävä se on), mutta kyllä se vain on. Että aikamoinen vastuu sinulla siinä. Koitahan pärjätä :)
Minä nöin isän äitiä muutaman kerran lapsuudessa. Minulle ei ole kertaakaan mieleen kysyä, miksi me käytiin siellä niin harvoin. Ei tosin asuttu samalla paikkakunnalla, mutta silti.
Ihmetyttää tämä nykyajan toistelu, kuinka lapsilla on oikeus isovanhempiin. No siis itse asiassa ei tole, mikään laki ei nimittäin määrää, että lapsen pitää nähdä isovanhempiaan.