Lue keskustelun säännöt.
Minä en enää mummona jaksa
17.05.2022 |
Kunpa tulisi jo jotain hyviäkin uutisia
Ensin oli paha tilanne koronan takia. Sitten pelko sodasta.
Lapsenlapsen diagnoosi. Lapseni vakava sairaus ja jaksaminen/hoitaminen kolmen pikkulapsen kanssa.
Ei V*ttu! Multa loppuu voimat!
Kommentit (57)
21/57
|
17.05.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minua rasittaa ja kuormittaa tuo ulkopuolisten liiallinen rajaton hosuminen.
Olisi kiva jos olisi tukena joku sen sijaan että joutiu sitten vielä kannattelemaan ulkopuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wanhana elämänraakkina huvittaa nuorempien käsityskyky, eli sen puute.
Mikä vie voimat? - kuule nuori, vanhan kroppa -pää mukaanlukien- ei enää vaan jaksa mitä tahansa, ja palautuminen rasituksesta vie aikaa. Olen hoikka ja sinänsä hyväkuntoinen, kun olen harrastanut liikuntaa koko ikäni, mutta niin sitä vain sippaa suht lyhyestäkin suoritteesta. Mukavatkin asiat lopulta rasittavat, sillä ei kroppa erota tanssitko omaksi iloksi vai raadat toisen mieliksi. No can do.
Tähän kun vielä lisäät huonon nukkumisen ja kaiken itsestä riippumattoman stressin aiheen, niin homma on silitelty ja paketin sulkemista vaille valmis.
Kyllä ärsyttää tässä ketjussa tuo nuorten mollaaminen. Kyllä minä ymmärrän, että ei jalka enää yhtä koreasti nouse, mutta ei sitä täysin toimintakyvyttömäksi tarvitse heittäytyä. Asiat vain vievät enemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vastaava tilanne. Ensin koronapazkaa, sitten sodan pelkoa. Talousongelmia suvussa jo koronan takia, nyt nämä hinnannousut hirvittää. Ja nyt lapseni eroaa. Lapsenlapset pieniä, ja suuri murhe heidän puolestaan. Ja oman lapsenikin puolesta.
Luulin että mummoiällä helpottaisi. Ei näköjään.
Kerran äiti, aina äiti. Siitä roolista, huolehtijan, peräänkatsojan, murehtijan roolista ei pääse koskaan eroon. Juuri mummoksi tulleena, samat murheet jatkuu nyt yhden pienen ihmisen verran enemmän. Jaksetaan tsempata ja kannustaa, vaikka itselläkin voimat päivä päivältä vähenee.
Mun mummoni sisko aikoinaan 96-vuotiaana sanoi, että nyt voi lopettaa huolehtimasta lapsistaan, kun nuorinkin pääsi vanhainkotiin.
Ahaa. Emojeita ei enää saakaan laittaa.
Laitan sitten sinulle ♥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.
Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.
- ap -Enemmän te vanhat vittuilette. Mitä on se vanhan ajan hyvä kasvatus, jota mainostatte.
ät.
En koskaan v*ttuile. Arvostan paljon omien lasteni elämää enkä ikinä puuttuisi heidän lastensa kasvatukseen tai muuhunkaan. Hyvin pärjäävät.
-ap
Tuskin pärjäävät kovin hyvin, jos tarvitsevat yli 60-vuotiaan jatkuvaa apua. Onko muuten tullut aikoinaan kerrottua lapsille kukista ja mehiläisistä? Siellä joku nyt urakalla porsii, kun on kolme pikkulasta jo siunaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko ajatus, että sinulla ei ole tässä rankinta, vaan lapsellasi. Itse joskus kannoin muiden murheita aivan liikaa omilla hartioillani, kunnes tajusin erotella asiat, joihin voin vaikuttaa ja joihin en. Sinun kannattaa auttaa lapsesi perhettä konkreettisesti oman jaksamisesi mukaan, mutta murehtiminen on turhaa. Hyvä, että päästelet kuitenkin höyryjä ja avaudut asiasta, sekin auttaa. Kuulostat mukavalta mummolta, olisipa meidänkin lapsilla sinunlaisesi mummo. <3
Vierailija kirjoitti:
Wanhana elämänraakkina huvittaa nuorempien käsityskyky, eli sen puute.
Mikä vie voimat? - kuule nuori, vanhan kroppa -pää mukaanlukien- ei enää vaan jaksa mitä tahansa, ja palautuminen rasituksesta vie aikaa. Olen hoikka ja sinänsä hyväkuntoinen, kun olen harrastanut liikuntaa koko ikäni, mutta niin sitä vain sippaa suht lyhyestäkin suoritteesta. Mukavatkin asiat lopulta rasittavat, sillä ei kroppa erota tanssitko omaksi iloksi vai raadat toisen mieliksi. No can do.
Tähän kun vielä lisäät huonon nukkumisen ja kaiken itsestä riippumattoman stressin aiheen, niin homma on silitelty ja paketin sulkemista vaille valmis.
Kysyin, mikä vie voimat? Kiva jos kysymys huvitti, mua huvitti sun vastaus. T: Kuuden mummu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.
Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.
- ap -
No kyllä ne tämmösille nelikymppisillekin sitä tekee. Ei tartte ees olla ehtiny oikeesti mummoikäänkään, kun jo huudellaan kaikenlaista.
Kerran erehdyin yhden teiniporukan temppuiluja tuijottamaan liian pitkään ohikulkiessani, niin jo yksi äänekäs tyttö huusi mulle turhan liioitellusti: "MOOORJEEEESSSS MUMMMO!" (ts. mitäs sä kyyläät siellä)
jos menny jaksaminen,nii kehtaakko sanoa toisille että näin on ja pyytää että huomioi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.
Miksi ihmeessä et osaa käyttäytyä? Paljon ymmärrän, mutta en mitenkään täysin empatiakyvyttömiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ihan ensimmäisenä lehtien lukeminen, uutisten katselu. Ne uutiset vievät vaan kaikki voimasi, eivätkä kuitenkaan ole kuin näytelmää.
Sitten kartoita tilanne, mitkä kaikki asiat on hoidettavissa ja mitkä ei. Näin olen tehnytkin. Otsikotkin on jo liikaa. Laitan pääni puskaan enkä pysty kohtaamaan ihmisten tuskaa. Olen raukka.
Teet ne asiat mitä täytyy ja sen lisäksi koita mahduttaa joka päivään jotain hyvää oloa tuovaa, vaikka vain ulos katselu, linnunlaulu. Näin pitäisi toimia. En vaan pääse kotoani - edes kauppaan.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ihan ensimmäisenä lehtien lukeminen, uutisten katselu. Ne uutiset vievät vaan kaikki voimasi, eivätkä kuitenkaan ole kuin näytelmää.
Sitten kartoita tilanne, mitkä kaikki asiat on hoidettavissa ja mitkä ei. Näin olen tehnytkin. Otsikotkin on jo liikaa. Laitan pääni puskaan enkä pysty kohtaamaan ihmisten tuskaa. Olen raukka.
Teet ne asiat mitä täytyy ja sen lisäksi koita mahduttaa joka päivään jotain hyvää oloa tuovaa, vaikka vain ulos katselu, linnunlaulu. Näin pitäisi toimia. En vaan pääse kotoani - edes kauppaan.
Kiitos.
Miksi et pääse kauppaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.
Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.
- ap -Enemmän te vanhat vittuilette. Mitä on se vanhan ajan hyvä kasvatus, jota mainostatte.
ät.
En koskaan v*ttuile. Arvostan paljon omien lasteni elämää enkä ikinä puuttuisi heidän lastensa kasvatukseen tai muuhunkaan. Hyvin pärjäävät.
-apTuskin pärjäävät kovin hyvin, jos tarvitsevat yli 60-vuotiaan jatkuvaa apua. Onko muuten tullut aikoinaan kerrottua lapsille kukista ja mehiläisistä? Siellä joku nyt urakalla porsii, kun on kolme pikkulasta jo siunaantunut.
Eivät nyt pärjääkään. Perheessä on nyt paljon kaikkea huolta; sairautta ja muutakin. Aloitukseni oli huono. Kyllä minä jaksan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ihan ensimmäisenä lehtien lukeminen, uutisten katselu. Ne uutiset vievät vaan kaikki voimasi, eivätkä kuitenkaan ole kuin näytelmää.
Sitten kartoita tilanne, mitkä kaikki asiat on hoidettavissa ja mitkä ei. Näin olen tehnytkin. Otsikotkin on jo liikaa. Laitan pääni puskaan enkä pysty kohtaamaan ihmisten tuskaa. Olen raukka.
Teet ne asiat mitä täytyy ja sen lisäksi koita mahduttaa joka päivään jotain hyvää oloa tuovaa, vaikka vain ulos katselu, linnunlaulu. Näin pitäisi toimia. En vaan pääse kotoani - edes kauppaan.
Kiitos.
Miksi et pääse kauppaan?
Kerrostalon 3. kerros ja jalat huonossa kunnossa. Ostaisin asunnon ensimmäisestä kerroksesta, jos saisin osakekirjani takaamaltani henkilöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.
Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.
- ap -Enemmän te vanhat vittuilette. Mitä on se vanhan ajan hyvä kasvatus, jota mainostatte.
ät.
En koskaan v*ttuile. Arvostan paljon omien lasteni elämää enkä ikinä puuttuisi heidän lastensa kasvatukseen tai muuhunkaan. Hyvin pärjäävät.
-apTuskin pärjäävät kovin hyvin, jos tarvitsevat yli 60-vuotiaan jatkuvaa apua. Onko muuten tullut aikoinaan kerrottua lapsille kukista ja mehiläisistä? Siellä joku nyt urakalla porsii, kun on kolme pikkulasta jo siunaantunut.
Eivät nyt pärjääkään. Perheessä on nyt paljon kaikkea huolta; sairautta ja muutakin. Aloitukseni oli huono. Kyllä minä jaksan.
-ap
Ei se alotus huono ollut. Kyllä mummoillakin on oikeus väsähtää ja purkaa ketutustaan. Voimia ja tsemppiä. T: Kuuden mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.
Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.
- ap -Enemmän te vanhat vittuilette. Mitä on se vanhan ajan hyvä kasvatus, jota mainostatte.
ät.
En koskaan v*ttuile. Arvostan paljon omien lasteni elämää enkä ikinä puuttuisi heidän lastensa kasvatukseen tai muuhunkaan. Hyvin pärjäävät.
-apTuskin pärjäävät kovin hyvin, jos tarvitsevat yli 60-vuotiaan jatkuvaa apua. Onko muuten tullut aikoinaan kerrottua lapsille kukista ja mehiläisistä? Siellä joku nyt urakalla porsii, kun on kolme pikkulasta jo siunaantunut.
Eivät nyt pärjääkään. Perheessä on nyt paljon kaikkea huolta; sairautta ja muutakin. Aloitukseni oli huono. Kyllä minä jaksan.
-ap
Ei se alotus huono ollut. Kyllä mummoillakin on oikeus väsähtää ja purkaa ketutustaan. Voimia ja tsemppiä. T: Kuuden mummo
Kiitos ♥
- ap -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ihan ensimmäisenä lehtien lukeminen, uutisten katselu. Ne uutiset vievät vaan kaikki voimasi, eivätkä kuitenkaan ole kuin näytelmää.
Sitten kartoita tilanne, mitkä kaikki asiat on hoidettavissa ja mitkä ei. Näin olen tehnytkin. Otsikotkin on jo liikaa. Laitan pääni puskaan enkä pysty kohtaamaan ihmisten tuskaa. Olen raukka.
Teet ne asiat mitä täytyy ja sen lisäksi koita mahduttaa joka päivään jotain hyvää oloa tuovaa, vaikka vain ulos katselu, linnunlaulu. Näin pitäisi toimia. En vaan pääse kotoani - edes kauppaan.
Kiitos.
Miksi et pääse kauppaan?
Kerrostalon 3. kerros ja jalat huonossa kunnossa. Ostaisin asunnon ensimmäisestä kerroksesta, jos saisin osakekirjani takaamaltani henkilöltä.
Pystyt kuitenkin hoitamaan lapsenlapsiasi? Vai oletko eri kirjoittaja kuin ketjun aloittaja?
Murehtiminen ei paranna kenenkään oloja, joten se kannattaa ensimmäiseksi unohtaa kokonaan. Jatkuva negatiivisessa huoliajattelussa vellominen vie voimat aivan varmasti. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta tähän löytyy kyllä tehokkaita apukeinoja.
Tyttäresi tai lapsenlapsiesi tilanne ei muutu siitä yhtään miksikään, murehdit sitä tai et, mutta oma olosi paranee huomattavasti, kun lopetat jatkuvan huoliajattelun. Murehtimalla ei voi parantaa mitään, ainoastaan menetät voimasi sen seurauksena.
Toiseksi olisi hyvä muistaa, että lapsenlapset ovat vanhempiensa vastuulla, ei sinun. Auttamisenhalu on monilla tosi kova, mutta tässäkin asiassa kannattaa huomioida omat voimavarat. Muistat varmaan vanhan sanonnan siitä, että happinaamari laitetaan ensin omille kasvoille. Sitten vasta autetaan muita. Pätee myös isovanhemmuuteen.
On ok sanoa välillä, että haluaisin auttaa, mutta voimat eivät riitä siihen ja mun on pakko levätä välillä. Kukaan ei huolehdi sinun jaksamisesta, jollet siitä itse huolehdi, koska muut eivät tunne voimvarojasi samalla tavalla ja uupuneetkin yleensä jatkavat romahdukseen asti väkipakolla jaksamista. Tämä ei välttämättä näy ulkopuolisille, jos päivän jaksat painaa ja romahdat täysin vasta oman kodin rauhassa.
Joten huolehdi omasta jaksamisesta. Jos sinä romahdat, lapsesi ei saa mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vastaava tilanne. Ensin koronapazkaa, sitten sodan pelkoa. Talousongelmia suvussa jo koronan takia, nyt nämä hinnannousut hirvittää. Ja nyt lapseni eroaa. Lapsenlapset pieniä, ja suuri murhe heidän puolestaan. Ja oman lapsenikin puolesta.
Luulin että mummoiällä helpottaisi. Ei näköjään.
Kerran äiti, aina äiti. Siitä roolista, huolehtijan, peräänkatsojan, murehtijan roolista ei pääse koskaan eroon. Juuri mummoksi tulleena, samat murheet jatkuu nyt yhden pienen ihmisen verran enemmän. Jaksetaan tsempata ja kannustaa, vaikka itselläkin voimat päivä päivältä vähenee.
Mun mummoni sisko aikoinaan 96-vuotiaana sanoi, että nyt voi lopettaa huolehtimasta lapsistaan, kun nuorinkin pääsi vanhainkotiin.
Onko mummosi sisko Arvo Ylppö? Hän lausahti tuon eräässä haastattelussa.