Minä en enää mummona jaksa

Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.

Lopeta ihan ensimmäisenä lehtien lukeminen, uutisten katselu. Ne uutiset vievät vaan kaikki voimasi, eivätkä kuitenkaan ole kuin näytelmää.

Sitten kartoita tilanne, mitkä kaikki asiat on hoidettavissa ja mitkä ei. 

Teet ne asiat mitä täytyy ja sen lisäksi koita mahduttaa joka päivään jotain hyvää oloa tuovaa, vaikka vain ulos katselu, linnunlaulu.

Energia pitää muuttaa hyväksi, sillä se houkuttelee lisää sitä mitä jo olet. Eli pienikin hyvä tuo lisää, vaikka se ei siltä juuri nyt tuntuisi.  

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.

Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.

Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.

- ap -

Enemmän te vanhat vittuilette. Mitä on se vanhan ajan hyvä kasvatus, jota mainostatte.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.

Sullako on ikuinen elämä? Saatat kuolla nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mummolle hyviä uutisia: kohta pääset haudan lepoon! Koeta jaksaa siihen saakka.

Minullakin on sinulle hyviä uutisia; Jos joskus saat elää mummon ikäiseksi niin nuoret v*ttuilee sulle.

- ap -

Enemmän te vanhat vittuilette. Mitä on se vanhan ajan hyvä kasvatus, jota mainostatte.

ät.

En koskaan v*ttuile. Arvostan paljon omien lasteni elämää enkä ikinä puuttuisi heidän lastensa kasvatukseen  tai muuhunkaan. Hyvin pärjäävät.

-ap

ät pois

Voitko jutella noista vaikeista asioista jonkun ystäväsi kanssa. Kun kuulee että toisillakin on jotain ongelmia niin se voi helpottaa.

Täällä saa tosiaan näitä ilkeitä kommentteja.

Miksi kerrotte hänelle lapsenlapsen asioita (tai omiannekaan)?

Mulla vastaava tilanne. Ensin koronapazkaa, sitten sodan pelkoa. Talousongelmia suvussa jo koronan takia, nyt nämä hinnannousut hirvittää. Ja nyt lapseni eroaa. Lapsenlapset pieniä, ja suuri murhe heidän puolestaan. Ja oman lapsenikin puolesta.

Luulin että mummoiällä helpottaisi. Ei näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä saa tosiaan näitä ilkeitä kommentteja.

Eipä haittaa. Näin vanhana ilkeät kommentit valuu kuin vesi hanhen selästä.

Nuoret yrittää vaan kiusata.

- ap -

Joudutko sä hoitamaan lapsia, vai mikä sun voimat vie?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kerrotte hänelle lapsenlapsen asioita (tai omiannekaan)?

Laittoiko nimiä? Monella on lapsenlapsia.

Minkä ikäinen mummo ap olet? Joudutko hoitamaan lapsenlapsia?

Vierailija kirjoitti:

Joudutko sä hoitamaan lapsia, vai mikä sun voimat vie?

Ei ole kysymys joutumisesta. Tottakai tykkään hoitaa heitä ja olen hoitanut vuosiakin. Nyt kuitenkin on perheessä huono tilanne ja se vie voimat.

- ap -

Niin. Kyllähän ihmiset alkavat olla väsyneitä. Koronaa, sotaa... Sitten ei saisi edes sanoa sitä ääneen, vaikka joskus auttaisi toisen hyväksyntä. Usein suomalaiset tuntuvat vastaavan toisen hätään tyyliin: "Ei sulla nyt niin vaikeeta, mulla on paljon vaikeampaa ja silti pärjään yksin ja hoidan vielä ekstraakin siihen päälle!" 

Ja minä sanon nyt mummolle, että se on okei. Tuossa on nyt niin paljon kuormittavia asioita. Onko mitään mahdollisuutta pyytää apua? Pärjäätkö kotona kuitenkin? Ilmeisesti, jos hoidat vielä lasta ja lapsenlapsiakin siihen päälle. Mutta olisiko heillä mahdollisuutta tukipalveluihin? Voisitteko perheenä pohtia miten tässä tilanteessa etenette. Olisiko vaikka joku toinen, joka voisi auttaa tiettynä päivinä tms.? 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen mummo ap olet? Joudutko hoitamaan lapsenlapsia?

Olen 64-vuotias enkä joudu vaan haluan auttaa, jos apua pyydetään. Muuten en tuppaudu lasteni elämään.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Mulla vastaava tilanne. Ensin koronapazkaa, sitten sodan pelkoa. Talousongelmia suvussa jo koronan takia, nyt nämä hinnannousut hirvittää. Ja nyt lapseni eroaa. Lapsenlapset pieniä, ja suuri murhe heidän puolestaan. Ja oman lapsenikin puolesta.

Luulin että mummoiällä helpottaisi. Ei näköjään.

Kerran äiti, aina äiti. Siitä roolista, huolehtijan, peräänkatsojan, murehtijan roolista ei pääse koskaan eroon. Juuri mummoksi tulleena, samat murheet jatkuu nyt yhden pienen ihmisen verran enemmän. Jaksetaan tsempata ja kannustaa, vaikka itselläkin voimat päivä päivältä vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vastaava tilanne. Ensin koronapazkaa, sitten sodan pelkoa. Talousongelmia suvussa jo koronan takia, nyt nämä hinnannousut hirvittää. Ja nyt lapseni eroaa. Lapsenlapset pieniä, ja suuri murhe heidän puolestaan. Ja oman lapsenikin puolesta.

Luulin että mummoiällä helpottaisi. Ei näköjään.

Kerran äiti, aina äiti. Siitä roolista, huolehtijan, peräänkatsojan, murehtijan roolista ei pääse koskaan eroon. Juuri mummoksi tulleena, samat murheet jatkuu nyt yhden pienen ihmisen verran enemmän. Jaksetaan tsempata ja kannustaa, vaikka itselläkin voimat päivä päivältä vähenee.

Mun mummoni sisko aikoinaan 96-vuotiaana sanoi, että nyt voi lopettaa huolehtimasta lapsistaan, kun nuorinkin pääsi vanhainkotiin.